Lähettäjä: Olla yksin 
Päivämäärä:   20.2.25 06:05:09

Mistä tunnistaa ihmisen joka ei osaa olla yksin ?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 06:31:49

Ei siihen ole yhtä kaavaa. Toiset ovat todella takertuvia, toiset vetäytyvät ensivihjeestä.

Yksi on aina "yksin" kotona ollessaan jonkun kanssa videopuhelussa, toinen itkee yksin tai vaeltaa pakonomaisesti ulkona/julkisissa tiloissa.

Lähettäjä: Täti 
Päivämäärä:   20.2.25 06:32:45

Just siitä, ettei ne osaa olla yksin.

Lähettäjä: ,., 
Päivämäärä:   20.2.25 08:32:56

Mietitkö aloittaja itseäsi vai jotakuta muuta? Miksi sinulle kuuluisi osaako joku toinen olla yksin vai ei?

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   20.2.25 08:33:47

Toisilla pitää aina olla parisuhde. Se kyllä selviää kysymällä historiaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 08:48:03

Olen ollut sellainen välillä. Jännä kun en lapsena enkä teininä vaan sen jälkeen kun muutin ekan kumppanin kanssa samaan asuntoon. Tunnisti siitä, etten tehnyt juurikaan mitään kun olin yksin ja samalla laskee vain tunteja koska se toinen tulee takaisin. Ahdistusta tms se ei tartte.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   20.2.25 10:39:20

Entinen kaverini seurusteli koko ajan, siis jos erosi, oli aina parin viikon sisään uusi kumppani katsottuna. Sillä, sopivatko he ollenkaan yhteen, ei ollut väliä. Kertoi ettei huolehdi itsestään ja syöminenkin on vaikeaa jos on yksin. Minuun oli yhteydessä lähinnä silloin, jos oli juuri eronnut tai jos kumppani teki jotain muuta kuin oli hänen kanssaan viikonloppuna.

Lähettäjä: koo 
Päivämäärä:   20.2.25 11:06:02

Mulla on yksi tuttu, jolla on aina mies. Jos eroaa niin uusi on jo katsottuna, ei ole aikuisena ollut sinkkuna kuin ihan satunnaisia, muutaman kuukauden mittaisia pätkiä.

Sitten on toinen, joka keksimällä keksii tekemistä jos vähänkin näyttää siltä, että meinaa jäädä yksin. Oli kyse sitten joulusta tai ihan tavallisesta viikonlopusta. On äärimmäisen harvoin kotona iltaisin eli tulee myöhään ja menee suoraan nukkumaan (omien sanojensa mukaan) ja aamulla herää ja lähtee töihin, töiden jälkeen kaikkea muuta kuin kotiin menemistä.

Lähettäjä: Kaveri 
Päivämäärä:   20.2.25 11:14:38

Minulla on kaveri, joka ei osaa olla yksin. On ”suurperheestä” (5 lasta, kaveri toisiksi vanhin ja vanhemmat päättivät tehdä vielä kolmannen lapsen, mutta tulikin kolmoset). Kotona ei ole koskaan ollut yksin. Opiskelemaan kun lähti, asui soluasunnossa, kun ei ollut varaa yksiöön. Ei siis opiskeluaikanakaan ollut yksin. Solusta muutti yhteen poikaystävänsä kanssa, menivät naimisiin, saivat pari lasta. Erosivat ja kaveri joutui ensimmäistä kertaa asumaan yksin (lapset viikko-viikko vanhempien luona). Kaverilla ei ole ongelmaa, jos lapset ovat hänellä (toinen ei ole vielä edes koulussa, toinen on alle 10v. joten mitään ”turvaa” lapsista ei ole). Kun lapset ovat toisen vanhemman luona, kaveri ei pärjää. Saa paniikkikohtauksia. Saattaa yöllä ilmestyä oven taakse ”mä tuun sun sohvalle nukkumaan”, välillä soittaa etukäteen, välillä vaan soittaa ovikelloa.

Onneksi hänellä on useampia kavereita, joiden luokse voi mennä yöksi. Tässä yksi kerta minulla oli työn puolesta koulutus 100km:n päässä. Veljeni asuu ko. kaupungissa ja koska koulutus alkoi klo 8.30 ja oli luvattu huonoa ajokeliä, olin yön veljeni luona. En ollut tästä kaverilleni sanonut. Hän oli mennyt oveni taakse yöllä ja kun en ollut avannut ovea enkä vastannut puhelimeen (puhelin oli äänettömällä), hän oli saanut jonkinlaisen paniikkikohtauksen, aivan epätoivoisena hakannut oveani ja kiljunut. Naapurit olivat soittaneet poliisit paikalle. Kaveri ei ollut tajunnut käydä katsomassa autokatoksessa, onko autoni siellä.

Lähettäjä: C 
Päivämäärä:   20.2.25 11:48:09

Kaverin tilanteessa kyseessä luultavimmin jotakin syvempää traumaa, joka vain triggeröityy kun joutuu olemaan yksin. Lasten syntymä ja ero nostavat monella esiin vanhemman omia lapsiudenaikaisia kokemuksia ja traumoja. Kaverisi tarvitsisi kyllä muutakin tukea, kuin vain läheisten paikalla olemista (hienoa, että on noin tukeva turvaverkko, kaikilla ei sellaista todellakaan ole). Toivottavasti on hoidon piirissä? Koittakaahan lempeästi ohjata sinne, jos ei jo ole. Noita jos ei käsittele ammattilaisen kanssa, jäävät kiusaamaan ja vaikeuttamaan elämää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 11:58:33

Minulla on myös sellainen ongelma etten välttämättä pystyisi asumaan yksin.
Olen kokeillutkin mutta kokoajan piti olla ikäänkuin varuillaan sekä välillä suoranaisesti ahdisti.