Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.2.25 21:19:12

Kolmas koira kyseessä ja ihan erilainen kuin edeltäjänsä. 2 ekaa eivät koskaan itkeneet pentuina. Tämä on nyt ollut vasta viikon. Lähinnä kyselen toiminko oikein vai olisiko hyvä tehdä jotain toisin. Itkee iltaisin kun käydään nukkumaan. Peti on sängyn vieressä ja pidän kättäni pedissä puhumatta mitään kunnes nukahtaa, yön nukkuu hyvin. Autossa huutaa kuin syötävä häkissä. Olen kiinnittämättä huomiota ja kun lopettaa niin silloin kehun kovasti ja juttelen. Ahdistaa jo valmiiksi miten tottuu yksinoloon kun itkee niin paljon. Olen tokasta päivästä asti käynyt vessassa ja suihkussa laittaen oven kiinni sekä hakenut postin. Välillä huutaa, välillä ei. Tulen takaisin kun on hiljaa. Haluaisi nukkua ja leikkiä sylissä, lopettaa unet kun liikun. Nyt jo sentään nukkuu jalkojeni päällä kun teen töitä.

Ensi viikolla pitäisi mennä töihin ja pelkään että huutaa koko ajan. Hoitaja tulee kyllä niin että on vain lyhyet ajat yksin.

Muuten on tosi reipas pentu ja joka paikkaan menossa, huutaa kun jokin ei miellytä.

Lähettäjä: Uinu 
Päivämäärä:   19.2.25 21:47:00

Mietin vähän samoja. Pentu tulisi jaloissa mukana kokoajan, piippaa yksin ja autossa.
Minulla on yksi eroahdistuskoira ollut, se ei kyllä käyttäytynyt lainkaan näin.

Miten siinä pitää toimia, jos pentu itkee kun jää oven taakse? Tulla takaisin vasta kun on hiljaa vai heti?

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   19.2.25 22:41:49

Meillä on totutettu pennut olemaan oven takana esim vessareissujen ajaksi niin että on annettu oven olla raollaan niin että pentu näkee muttei pääse luokse, ja juteltu sille niin että se kuulee äänen. Vähitellen ovea pienemmälle raolle, mutta silti juteltu, ja kun ovi on kiinni, ollaan juteltu silti vielä jonkin aikaa ennen kuin on jätetty se juttelukin pois. Sama autossa jos on huutanut. Ollaan juteltu, niin kuulee rauhallisen äänen ja ainakin meillä ovat rauhoittuneet.

Meillä ei ole koskaan jätetty huomiotta vaan aina vastattu jos pentu on huutanut. Tosin vähällä ollaan siinä asiassa selvitty, eivät yleensä ole paljon huutaneet, mutta sekin vähä mitä ovat on loppunut nopeasti kun huomaavat ettei ole mitään hätää. Itsestäni tuntuisi julmalta olla reagoimatta mitenkään jos toista pelottaa, ne ovat kuitenkin vasta lapsia, joutuneet eroon kaikesta tutusta vasta hiljattain ja sitten ne jätetään yksin. Siksi meillä on ainakin juteltu niille, ja ihan on täysipäisiä koiria tullut, ei ole tullut eroahdistuksia tai muita käytöshäiriöitä sen takia että ollaan kohdeltu lempeästi ja opetettu hellävaroen olemaan yksin ja matkustamaan sun muuta.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   20.2.25 05:22:49

Autoreissut hetkeksi metsälenkeille hms mukavaan paikkAn.
Kyllä huuto jää pois

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 05:25:07

Itkisit sinäkin jos emästä ja sisaruksista erotettaisiin. Hei haloo!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 06:18:06

Olen siis yrittänyt toki juttelulla mutta alkaa vain kiljua kovempaa. Autoreissut ovat lyhyitä ja aina kivoihin paikkoihin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 10:50:51

Nostan

Lähettäjä: Hep 
Päivämäärä:   20.2.25 11:00:41

Vanha ohjeistus siitä, että antaa huutaa ja mennään takaisin vasta kun pentu hiljenee, on aikaa sitten todettu vääräksi ja haitalliseksi. Jos pentu ehtii hätääntyä = huutaa, on jo menty vikaan ja harjoitus on liian vaikea. On ikävä tosiasia, että läheskään kaikki pennut eivät opi koko työpäivän kestävää yksinoloa ajassa, jonka uusi omistaja siihen varaa, usein pelkkä viikonloppu. Hyvällä tuurilla viikko. Tämä on asia, johon pitäisi pentua hankkiessa varautua. Jotta vältytään isommilta virheiltä, joilla voi olla kauaskantoisia seurauksia, suosittelen ottamaan osaavan kouluttajan mukaan jo nyt. Tärkein asia on turvallisuuden tunteen säilyttäminen.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.2.25 11:45:55

Ihmiset itkee, koirat vinkuu. Lopeta sen inhimillistäminen ja kohtele sitä koirana. Palkitse kun on hiljaa, aktivoi päivällä riittävästi että nukkuu illalla vinkumisen sijaan. Nenätyöskentely väsyttää, piilottele nameja, tee pieni jälki tai esineruutu. Harjoittele luoksetuloja ja opeta sille sen nimi. Kyllä tuo vaihe menee nopeasti ohi kun touhaat pennun kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 11:51:06

Riippuu paljon koirasta ja miksi se itkee. Oma koira oli pentueen kovaäänisin. Itki, ulvoi ja mitä kaikkea paljon. En tietenkään tarkoituksella pentua huudattanut, mutta kun tuli todettua, että tällä on vaan matalampi kynnys käyttää ääntään, niin ei se ole mikään maailmanloppu. Hyvin oppi olemaan yksin, vaikka itki vessareissujen ajan. Tämä tosin kaikin puolin tosi chilli ja tasapainoinen tyyppi. Ehkä jonkun neuroottisen/pehmeämmän paimenen kanssa pitää olla tarkempi, ettei traumatisoidu.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   20.2.25 11:51:52

Paras olisi, jos pennulle olisi oma huone tai tila (ei häkki!), mihin se opetetaan olemaan yksin ja rauhassa. Koko asunto on pikkupennulle liian iso tila hallittavaksi, ja yksinolo on pelottavampaa.

Meillä koirat opetetaan yksinoloon yhteen huoneeseen, portin taakse. Suljettu ovi on ahdistavampi. Opetus alkaa ekasta päivästä: ruoat syödään ko. huoneessa, siellä syödään nameja jne, eli huoneesta tehdään tosi kiva ja sinne menemisestä kannattavaa. Portin takana olon hetket on alkuun niin lyhyitä, ettei pentu ehdi hätääntyä, eli käytännössä sen huomio on ruoassa, ja kun se on syönyt, niin portti auki. Sitten se voi syödä vaikka luuta portin takana, kun mä olen sen toisella puolella, mutta näkyvissä, vaikka lukemassa tai tekemässä etätöitä. Pentu voi myös nukkua päikkärit portin takana.

Kun pentu huomaa, ettei tämä ole mikään juttu ja portti aukeaa aina, niin ei hätäännystä synny, vaikka häivyn hetkeksi näkyvistä. Ekana päivänä vaan sekunniksi kulman taakse, siitä sitten vähitellen aikaa pidentäen ja ulos siirtyen.

Kun tulen takaisin sisälle, en huomio pentua mitenkään. Kävelen portille, avaan sen, ja sitten vasta tervehditään. Jos pentu on minut nähdessään alkanut hihkua, niin en välitä siitä tai odota että se hiljenee. Joka tapauksessa kontakti vasta, kun portti on auki.

Yleensä olen pitänyt viikon vapaata pennun tullessa taloon, ja seuraavan viikon tehnyt etää ja lyhyempää konttoripäivää, siitä sitten normaaliin siirtyen. Kaikista koirista on tullut tosi varmoja yksinolijoita, ne voi jättää heti yksin vieraaseen paikkaankin jne. Ja kotona portin takana odottelu loppuu silloin, kun pentu- ja teini-iän mahdollinen tuhoamisinto on loppunut, eli kämppä säilyy ehjänä poissa ollessani.

Öisin koirat nukkuu meillä aina makkarissa. Pentuna pentuaitauksessa omassa pedissään ihan sängyn vieressä, ja kun pääsevät itse hyppäämään sänkyyn ja alas, niin pääsevät viereen nukkumaan.

Täyspäisiä ja hyvähermoisia nämä toki ovat luonnostaan, jonkun tosi hermoheikon tai läheisriippuvaisen kanssa ei ehkä nämä ohjeet toimi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.25 18:17:22

Rohkea terrierirotu on kyseessä, näissä ei ole huonohermoisia. Vaikuttaa olevan ylipäänsä kova käyttämään ääntään, kiljuu pihallakin jos ei pääse haluamaansa suuntaan. Tänään autossa juttelin reippaalla äänellä niitä näitä. Aikansa kiljuu mutta sitten hiljeni suht nopeasti. Ollaan käyty eläinkaupassa ja rokotetun koirakaverin kanssa leikkimässä kun on liikuttu autolla. Tosiaan hoitaja on kotiin eli ei tarvitse olla vielä yksin ja opetetaan päivittäin vähitellen.