Lähettäjä: Apricot
Päivämäärä: 19.2.25 10:03:53
Ihan alkuun sanottava, että haluaisi olla sellainen henkilö joka hylkää ihmisiä silloin kun heillä on hankalaa. Mutta nyt kipuilen yhden kaverisuhteen kanssa, josta on muodostunut hankala.
Tuo kaverini aina ollut hieman noh, suoraan sanottuna hieman itsekäs. Rakastaa puhua paljon omista asioistaan ja olla keskipiste, mutta ei omaa kiinnostusta kuunnella muita. Mutta nyt tilanne on pahentunut sellaiseksi, että hänellä on elämässään haasteita ja se saa hänet ajoittain käyttäytymään hyvin kettuilevasti ja jopa ilkeästi. On esim kommentoinut ikävällä tavalla sivaltaen aiheita joiden 100% varmasti tietää osuvan minua ns ytimeen (esim ulkonäössäni olevat tietyt asiat). Ymmärrän sen, että tuohon hänen oireiluaan omista mielensä murheista ja yritän olla ottamatta liian henkilökohtaisesti. Mutta silti se sattuu. Erityisesti kun noita iskuja vyön alle satelee yllättäen toistuvasti kun sitä vähiten odottaa. Olen jo sanonut etten haluaisi kommentteja tai keskustelua tietyistä aiheista perustelujen kera, mutta hän unohtaa sen aina parin päivän sisällä. Vaikka tuossa henkilössä on myös ihania puolia (!) jonka takia hänen kanssaan olen tutustunut, niin nyt hän saa minulle aikaan pahaa mieltä sen verran paljon, että en tiedä mitä tehdä. Tämä vaikuttaa omaan henkiseen oloni heikentävästi (olen siis aika kuormittunut tällä hetkellä oman elämäni murheista muutenkin) koska hän pitää yhteyttä hyvin tiiviisti.
Kuten alkuun sanoin en haluaisi olla se @!#$ joka hylkää kaverin jolla on mielen terveydessä haasteita, käytöksen taustalla kun on sairaus. Olen yrittänyt kaikesta huolimatta jaksaa olla hyvä ystävä, piristää, kuunnella ja kannustaa (kuten tietenkin kaikkia ystäviäni sillä kaikilla meillä joskus on hankalaa, mutta tämä tilanne on nyt erilainen erityisesti ilkeilyn ja vastavuorottomuuden takia). Ja välillä hän sitten laittaa viestiä kuinka ei pärjäisi ilman minua ja kiittää että aina kuuntelen - saa oman oloni tukalaksi siitä että edes mietin että en jaksaisi kaikkea kuunnella enää.
Onko kuitenkaan pakko jaksaa?
Ajatuksia, vertaistukea tai jotain rohkaisua kaipaisin nyt. Olen todella huono tällaisissa tilanteissa. Iso kiitos jo etukäteen.
|