Lähettäjä: Töihin? 
Päivämäärä:   18.2.25 01:02:18

Olen aina ihmetelly ihmisiä jolla ei ole ollenkaan uratoiveita tai tulevaisuuden haaveita. Tuttuni ei peruskoulun jälkeen opiskellut mitää, ja on ollut nyt 10v eri kaupoissa töissä, eikä ole aikomustakaan mennä muualle. Lähikaupassani on myös noin 50v työntekijä joka on ollut ainakin 20v samassa kaupassa töissä, eikä ole vaihtamassa paikkaa.

Onko tämä jonkun unelma-ammatti? Miksi ei halua edistyä tuolta kaupasta? Viihtyykö vain erityisen hyvin, eikä halua vaihtaa? Eikö ole muuta tarjolla? Eikö vain opiskelu suju/ei halua opiskella?

Itselleni en voisi kuvitellakkaan elämää, missä olisin kaupassa töissä ikuisesti.
En siis ole kritisoimassa, vaan ihmettelen vaan. En myöskään kritisoi kauppaa työpaikkana, olen itsekkin ollut aina nuorena kesätöissä kaupassa, ja sain sieltä teininä sopivan palkan ja työn. On kumminkin itselleni niin vieras ajatus että ei haluaisi parempaa työpaikkaa/palkkaa, varsinkin kun itselle oli todella tylsää työtä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.2.25 01:06:53

No onhan tuo alentavaa kiritisointia jos mikä! Kyllä, toiset todella viihtyvät kaupan kassalla siinä missä tahansa muussa asiakaspalvelutyössä. Sehän on todella mukavaa hommaa.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.2.25 01:07:41

Työt eivät seuraa kotiin, vastuu ei paina harteita ja palkka on sinällään ihan ok, vaikkei huippu olekaan. Koskee myös monia muita aloja. Lisäksi voi olla vaikea vaihtaa opiskelemaan, kun on tiettyyn palkkatasoon tottunut. Tässä varmaan yleisimpiä syitä. Eivät kaikki ole kunnianhimoisia tai halua lisää vastuuta, vaikka sellaista voisi tarjolla ollakin.

Lähettäjä: 1234567890 
Päivämäärä:   18.2.25 01:11:04

Yleensä nämä JÄMÄHTÄJÄT ovat vähän... Miten sen nyt sanoisi :) eivät varsinaisesti loista älynlahjoillaan. Tosin yksi eksäni vaikuttaa jämähtäneeltä, mutta todellisuudessa on vienyt asioita ihan hienosti eteenpäin ja luulen, että hän tähtää kauppiaaksi tai myymäläpäälliköksi. Niin paljon emme ole tekemisissä, että tietäisin tarkasti, mutta ei hän missään nimessä ole jämähtänyt vain paikoilleen, vaan on opiskellut, vaikkakin samalla on kaupassa töissä. Hän on kyllä aina ollut ahkera työntekijä. Harmi, että kantaa jotain ihmeellistä kaunaa minulle koko ajan eikä suostu kertomaan syytä =D

En minä itsekään käsitä sellaista jumiutumista. Kaupan alan PERUSTYÖT eli myyjän työt ovat niin ankeita, että päähän siinä hajoaa. Lisäksi kaupan alan työilmapiiri on aina niin myrkyllinen.

Lähettäjä: 1234567890 
Päivämäärä:   18.2.25 01:12:13

PS. Sana on kaupan kassa.

Lähettäjä: paska 
Päivämäärä:   18.2.25 01:16:41

Nämä samat jämähtäjät usein myös valittavat rahatilanteestaan, ei mitään suurempaa valitusta että ei ole varaa ruokaan yms., mutta joutuvat säästämään monta vuotta että esim. pääsisivät ulkomaanmatkalle tai että voivat ostaa uuden puhelimen. Ihmettelen myös miten voi tyytyä tuollaiseen työhön, uuvuttavan tylsää.

Lähettäjä: vai 
Päivämäärä:   18.2.25 02:32:04

Kaupan kassa on hyvä työ. Itse olen kaupassa ollut töissä, en tosin kassalla, vaan muuten elintarvikepuolella asiakaspalvelussa ja useammalla eri osastolla. Tykkäsin kovasti. Työ vaihtelevaa. Ja vaikka olisikin "vain" kassalla töissä, niin kuin monet, joskus, täällä alentavasti asian esittävät, yleensä työnantajan edut ovat hyviä, on koulutusta, vuosilisiä jne. Ei lainkaan hullumpaa työtä.
Itse en arvosta ihmistä kovinkaan korkealle, joka arvostelee toisten työpaikkaa, oli sitten hänen tittelinsä työelämässä mikä tahansa.

Lähettäjä: KYLLÄ 
Päivämäärä:   18.2.25 02:35:09

"Nämä samat jämähtäjät usein myös valittavat rahatilanteestaan, ei mitään suurempaa valitusta että ei ole varaa ruokaan yms., mutta joutuvat säästämään monta vuotta että esim. pääsisivät ulkomaanmatkalle tai että voivat ostaa uuden puhelimen. Ihmettelen myös miten voi tyytyä tuollaiseen työhön, uuvuttavan tylsää."

Lähettäjä: Rosee 
Päivämäärä:   18.2.25 03:14:04

Monelle muu elämä on tärkeämpää kuin ura tai rikkaudet. Työ on vain ns pakollinen paha ja siksi on sama valita joku mahdollisimman vähän stressaava homma missä viihtyy. Ja sellainen jonka voi jättää työpaikalle eikä se seuraa kotiin.
Itse olen samanlainen tyyppi, rakastan elämää mutta urakehitys ei ole yhtään minun juttu. Tein maisterin tutkinnon, koska siihen paineistettiin, mutta en ole koulutustani vastaanvanlaisia töitä tehnyt. Sen sijaan teen hommaa, jota moni varmasti väheksyy, mutta ei se minua haittaa. Saan aika jees palkkaa lisien kanssa, saan tehdä työni minulle sopivaan aikaan (eli teen pelkkää yövuoroa), homma on helppoa ja se tehdään kivassa työporukassa eikä se kuormita minua henkisesti. Ei siis tunnu niin ”työltä”. Ja sen takia saan käyttää kaikki paukkuni vapaa-aikaan, kavereihin ja läheisiäni sekä ennen kaikkea säästää energiani treeneihin ja kehittyä minulle tärkeässä urheilulajissa. Tämä on sellaista elämää mistä minä nautin!
Ymmärrän aivan täysin siis miksi joku jää kauppaan töihin, en näe siinä mitään paheksuttavaa tai kummallista.

Lähettäjä: Kaupan täti 
Päivämäärä:   18.2.25 03:32:56

Ällö sen sanoikin. Ei kaikilla ole halua urahaiksi. Minä tykkään työstäni ihan todella. Ei yksikään päivä ole samanlainen, vaikka toki työtehtävät sinänsä eivät mitään rakettitiedettä olekaan. Mutta tässä vaaditaan paljon sellaistakin tietotaitoa, mikä ei asiakkaalle näy. Palkka on työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden mielestäni aivan riittävä, enkä tarvitse enempää. En ole koskaan kaivannut luksuselämää, ja pystyn palkallani hankkimaan kaiken tarpeellisen, eikä tarvitse edes erityisesti pihistellä.

Ja joo, tuttua on työni vähättely. Mutta se on heidän häviönsä. ;) Sekin huvittaa kun päivitellään, että jonkun pää hajoaisi jos pitäisi tehdä tätä työtä. Silloin se pitää etsiä semmoinen työ, että siinä pälli kestää.

Lähettäjä: TaPi 
Päivämäärä:   18.2.25 03:33:33

Oikeastaan fiksu valinta. Toisille työstä muodostuu elämän sisältö, toisille se on vaan mahdollisimman stressitön tapa hankkia rahaa. Voi käyttää energiansa muihin asioihin.
Kaikki suoraviivainen suorittava työ on sellaista. Nykypäivän työelämä muuntuu sisällöltään koko ajan. Jatkuvasti opiskeltava uusia asioita. Työn kuvat vaihtuvat, organisaatio muutoksia aina kun esimieheksi palkataan uusi tyyppi. Eli työssä ei ole mitään turvallista ja pysyvää.

Lähettäjä: ---------- 
Päivämäärä:   18.2.25 04:02:23

Itse en pysytyisi työskentelemään kassalla ja arvostan heitä jotka siellä ovat vuosia tai vuosikymmeniä työskennelleet. Pyrin valitsemaan tällaisen kokeneen kassan (iso tuttu kauppa) kun itse käyn ostoksilla, koska tiedän että he osaavat työnsä ja homma hoituu ripeästi eikä tule pitkiä ongelmatilanteiden selvittelyjä jos on joku erikoisempi maksuasia tai hintapuutos tms.

Lähettäjä: Snipper 
Päivämäärä:   18.2.25 05:10:59

Kaupan kassa ei ole yhdyssana.

Itse olen ollut useamman vuoden kaupassa töissä, muutaman vuoden pykälän verran rivimyyjää vastuullisemmassa työssä. Teen kyllä kassaakin.

En ole enää tippaakaan kiinnostunut opiskelemisesta. Kaikki opetus on suunnattu vähä-älyisille ja eteneminen on niin hidasta että turhaudun. Olen mieluummin suorittavassa työssä ja käytän vapaa-aikani kuten haluan. Painostus edetä organisaation sisällä on voimakasta, vaan kun en halua edetä. En pidä ihmisistä, ja kaupassa normaaleillakin ihmisillä unohtuu usein sekä järki että käytöstavat. Ajan kanssa sitä on oppinut sietämään sen verran ettei ärsytä enää töiden jälkeen. Jatkan niin kauan että keksin jotain mistä saan vähintään saman verran palkkaa (n. 40k vuosi brutto), vähemmällä ihmiskontakteilla, ilman kouluttautumista ja asiakaspalvelua.

Työkaverit, jotka ovat tehneet kauan etenemättä työtehtävissä ovat poikkeuksetta naisia joilla on ollut vakityö ja täysi työaika silloin kun on ollut aika hankkia lapsia, ja työhön on ollut helppo palata. Lasten takia poissaolot on helppoja kun ollaan naisvaltaisella alalla missä suurin osa lähiesihenkilöistä ja työkavereista on tai on ollut samassa tilanteessa niin ymmärrystä riittää.

Kokeneet konkarit kyllä vähenee pikkuhiljaa kun nykyään työn pitää olla pelkkää aurinkoa ja ihanaa, eikä kovin monella nykyään ole mitään lojaliteettia tai velvollisuudentuntoa työpaikkaa kohtaan. Asiakaspalvelu on vaikea laji, ja maalaisjärjen kadotessa muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Voi olla että kymmenen vuoden päästä kaupassa ei ole töissä enää kokeneita tekijöitä ja kauppa-asiointi saadaan siirrettyä järkevään Saksan malliin. Asiakas tekee ostokset ripeästi ja itsenäisesti ja lähtee ilman nuoleskelua ja mielistelyä kotiin kassien kanssa ;)

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   18.2.25 05:51:18

Lapsena leikittiin kauppaa.

Lähettäjä: Kaupantäti 
Päivämäärä:   18.2.25 05:55:53

Itse olen kaupassa töissä siksi että kyllästyin jatkuvaan stressiin, palavereissa istumiseen ja siihen että lomallakaan ei voinut olla lomalla 100%. Eli se elämä sai jäädä taakse.
Rahaa on yllinkyllin loppuiäksi, mutta kaipaan tekemistä ja sosiaalisia tilanteita joten teen kaupan kassalla / muissa töissä muutaman päivän viikossa just for fun!

Lähettäjä: Ijh 
Päivämäärä:   18.2.25 07:23:41

Minkähän kaupan kassalta Snipper tienaa 40k vuodessa :D ahahahah

Lähettäjä: wtf 
Päivämäärä:   18.2.25 07:32:50

Siis oikeasti mitä helkkaria. Mä olen kateellinen kaupan kassoille. En ole koskaan saanut niin paljon palkkaa kuin kassat, eikä mua koskaan otettaisi kauppaan töihin. Hyvä vakiotyö, varmaan ihan kiva arki, jos työkaverit on mukavia ja kaupan organisaatio toimii. Miksi ihmeessä joku EI olisi kaupassa töissä, jos kerran palkka riittää?

Pienellä kylällä eläessä tuo on varmaan ihan unelmadiili. Päiväkoti ja koulu on muutaman sadan metrin päässä työpaikasta. Voisin olettaa että arjen saa rullaamaan niin että jää aikaa monipuoliselle harrastamiselle. Tutuissa kauppatyöntekijöissä on mm. kennelin pitäjiä, hevosharrastajia, pari muusikkoa. Eli näppärä päivätyö, ja sitten varsinainen oma, oikea elämä voi olla vaikka kuinka monipuolista ja hienoa.

Miksi ihmeessä juoksisi itsensä kipeäksi isomman palkan perässä, jos saa kotikylän kaupassa kaiken mitä oman arkensa pyörittämiseen tarvitsee? Minusta ihmisen tärkein tavoite on onnellinen elämä, omilla ehdoillaan, omia juttuja toteuttaen. Olen aika varma että moni kaupan kassa on onnistunut siitä paremmin kuin minä akateemisena pätkätyöläisenä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 07:36:27

Täällä ei ole hirveästi muita mahdollisuuksia, ja haluan asua ja kasvattaa lapseni täällä. Vaihdoin siis urahaaveet paikkahaaveiksi. En ole kaupan kassa, mutta vastaava, kuten sanotte, jämähtäjä. Elämäni koostuu monesta palikasta, työ on vain pieni osa sitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 07:59:50

Olin uskonnon uhri ja se sai alisuoriutumaan elämässä kun ei ollut vapaa päättämään sitä mitä elämässä oikeasti haluaa.

Lähettäjä: Minnis 
Päivämäärä:   18.2.25 08:00:46

Olen ollut aikoinaan lähes 10v kaupassa töissä ja en mielellään kyllä palaisi sinne, koska en jaksa ihmisiä ja asiakaspalvelua.

Jäin hetki sitten työttömäksi toisenlaisesta työpaikasta ja minulla ei ole muuta kuin kaupallisen alan koulutus.
Asun pikku paikkakunnalla pohjoisessa, joten oikeastaan tällä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin mennä takaisin kauppaan.

Ja muuttaa en voi ehkä edes halua, koska talo ja perhe on täällä.

En haluaisi jämähtää kaupan kassalle, mutta toivon löytäväni pian jotakin muuta.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   18.2.25 08:02:57

"Monelle muu elämä on tärkeämpää kuin ura tai rikkaudet. Työ on vain ns pakollinen paha ja siksi on sama valita joku mahdollisimman vähän stressaava homma missä viihtyy. Ja sellainen jonka voi jättää työpaikalle eikä se seuraa kotiin."

"Toisille työstä muodostuu elämän sisältö, toisille se on vaan mahdollisimman stressitön tapa hankkia rahaa. Voi käyttää energiansa muihin asioihin."

Aamen näihin edellä sanottuihin. Itsehän kyllä olen siinä vaativassa asiantuntijatyössä, on kaksi maisterintutkintoa, ja tienaan jotain viisi ja puoli tonnia bruttona per kk. Lisäksi sivutyö ja toinenkin, jos asuntovuokraus sellaiseksi lasketaan. MUTTA vapaa-aikaa ei käytännössä ole kuin joskus viikonloppuisin, työpäivät tahtoo venyä klo 19 asti, joskus 20 tai 21, kun yhdeksältä aloittaa. Jos jäisin tässä lamassa työttömäksi, se voisi lopulta olla onnenpotku, voisin pyrkiä vaikka puutarhalle töihin tai jakeluauton kuskiksi, ehkä muutaman päivän viikossa. Kassalla työskentelyä vastaankaan ei ole mitään, olen tehnyt sitä opiskeluaikana, mutta en välttämättä halua olla ihmisten kanssa niin paljon tekemisissä. Joku toimisto- tai kotisiivous olisi myös ok ammatti. Toki siinä tulot putoaisi mutta elämänlaatu saattaisi jopa kohota.

En ole omassakaan työssäni pyrkinyt mihinkään etenemään, mieluummin teen sen oman työni hyvin kuin pyrin kenenkään pomoksi. En ole mitään kiipijätyyppiä.

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   18.2.25 08:04:40

Miten aikuisille ihmisille voi tulla yllätyksenä, että ihmiset pitävät erilaisista asioista? Olisi kiinnostavaa tietää, mitä aloittaja itse tekee työkseen. Voin veikata, että täältä löytyy monta ihmistä, joiden mielestä se työ olisi aivan kamalaa. Itse esimerkiksi koen, että toimistotyö (ja varsinkin se vaativa asiantuntijatehtävä) olisi ihan hirveää, enkä ikimaailmassa haluaisi sellaiseen työhön.

Eikä sitäpaitsi korkeakoulututkinto ole automaattinen tae hyvälle palkalle. Voisin jopa väittää, että moni lukion/amiksen jälkeen kaupan kassalle "jämähtänyt" tienaa yhtä mukavasti kuin joku toinen koulutettu henkilö. Eikä kaikilla ole halua edetä urallaan. Esimerkiksi minä olen kyllä koulutettu henkilö, mutta ei minua kiinnosta pätkääkään saada vaativampia tehtäviä töissä. Haluan tehdä työni ja lähteä kotiin. En missään nimessä halua uuvuttaa itseäni jatkuvalla vaativalla aivotyöskentelyllä, joka mahdollisesti seuraa kotiin asti.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   18.2.25 08:11:59

Jos ei olisi pakko rahan takia tehdä muuta, niin menisin takaisin Ärrän tädiksi. Parasta hommaa ikinä! Keittelet kahvia, myyt lottoa ja juttelet mukavia mummojen kanssa. Ja kun suljet oven perässäsi niin ei koira perään huutele. Jos joskus voitan lotossa, niin voin hyvin alkaa harrastaa työntekoa kassahommissa, se on kivaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.2.25 08:14:35

Naurattaa ajatus miljardeja vuosia vanhasta kassamummosta maailmankaikkeuden loppuräjähdyksen hetkellä.

Lähettäjä: mix 
Päivämäärä:   18.2.25 08:17:46

Itse tienaan kaupan kassana ( teen toki muutakin, pieni alle 10 hengen paikka kyseessä, joten kaikki tekevät kaikkea) hiukan yli 36k vuoteen, olen osa-aikainen, sopimusviikkotunnit 32h, aika usein menevät muutaman tunnin yli. Teen paljon iltaa ja viikonloppua, kaupan alan lisät ovat hyvät. Tykkään ihmiskontakteista ja asiakaspalvelusta, niistä melkein pitää tykätä jos tälle alalle pitemmäksi aikaa jää, muuten käy raskaaksi.
Päätin lukion 9.2 keskiarvolla ja opiskelin tradenomiksi, tein kaupassa harjoitteluni ja kesätyöt ja viihdyin hyvin ja lähipiirin kauhuksi "jämähdin" sinne. Ajattelin aluksi itsekin että muutaman vuoden päästä etsin jotain muuta, mutta en sitten kokenut tarvetta siihen.

Viihdyn työssäni, se on suorittavaa perustyötä jota ei tarvitse miettiä vapaa-ajalle, se mahdollistaa hevosharrastukseni, erityisesti syys- ja talviaikaan nautin vapaista arkiaamuista, saan valoisalla harrastaa ja treenata.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 08:18:05

Numerorivi ei myöskään loista viisaudellaan.

Lähettäjä: Loop 
Päivämäärä:   18.2.25 08:18:22

"En siis ole kritisoimassa, vaan ihmettelen vaan"

Koko ajanhan ktitisoit pelle.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.2.25 08:20:57

Olen ollut töissä isossa ketjutavaratalossa.
Meillä oli töissä todella kouluttautunutta porukkaa myös, siellä oli maisteria, insinööriä jne. Toki paljon myös opiskelijoita. ja siis ihan osastoilla myyjinä.

Parempaa katelaskentakokemusta saa hakea, kokoajan näki reaaliaikaisena myynnin, katteen, sekä päivä-, viikko- ja kuukausitavoitteen.
Sellaista ihmistuntemusta et voi rahalla ostaa, mitä asiakaspalvelussa saa.

Teen ihan muita hommia nykyään, keskiportaan johdossa ja olen ihan joka paikassa kaipaillut tuota tapaa ottaa henkilöstö mukaan yrityksen tarinaan.
Jos jotain muuta kaipaan noilta ajoilta, niin se on työkaverit, se tsemppi ja yhdessä tekemisen ilo.

En todellakaan väheksy kaupan kassoja. ja itseasiassa itse tein silloin osa-aikaisena, enkä halunnut täysiä tunteja, se sopi siihen tilanteeseen ja sain itse valita miten paljon paiskin.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   18.2.25 08:40:23

Miksi jotkut ihmettelevät toisten uravalintoja?

Minusta ei olisi minkäänlaiseen toimistotyöhön, voisin aloittajan tapaan ihmetellä miten joku jämähtää vaikkapa sihteeriksi, mutta en ihmettele, koska ymmärrän (vähäisestä koulutuksestani huolimatta) että olemme erilaisia.

Uskokaa tai älkää, on ihmisiä jotka oikeasti tykkäävät olla siellä kaupassa töissä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 08:54:32

Numerorivi on JÄMÄHTÄNYT eksäänsä:D

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   18.2.25 08:57:44

Ymmärrän hyvin. Itse olen opiskellut useamman korkeakoulututkinnon ja koen sen aika turhana. Työ on henkisesti raskasta, ylitöitä järjettömästi. Palkka sellainen, että verojen jälkeen ei jää ihan hirveästi enempää kuin sillä kaupan kassallakaan. Joka voi valita työvuoroja varmaan suhteellisen vapaasti, voi päättää tekeekö ylitöitä vai ei jne. Varmasti jaksaa myös harrastaa ja tehdä muutakin kuin töitä.

Lähettäjä: hertta 
Päivämäärä:   18.2.25 08:59:05

Toisille työ on merkittävä osa koko elämää, toisille vain pieni pakollinen osa sitä. Ensimmäisille usein se ura ja kehitys on todella tärkeää, jälkimmäinen joukko taas kokee jonkun muun osa-alueen tärkeämmäksi.
Itse esim priorisoin urheilun ja muistojen luomisen. Työ on vain keino saada rahaa siihen enkä halua työn aiheuttavan minulle paineita tai stressiä. Ei ole mitään halua luoda uraa, en koe sitä tärkeäksi.

Lähettäjä: tassu 
Päivämäärä:   18.2.25 09:01:33

Jos tykkää hommasta niin miksi ei? Ei kaikkia kiinnosta ura ja mahdollisimman isot tulot, minkä ei kyllä pitäisi tulla yllätyksenä normaaliälyiselle ihmiselle. En ole kaupassa mutta suorittavassa työssä kyllä, ja täysin tyytyväinen elämääni (no, poislukien lumilähdöt talvikausina). Työt jää työpaikalle, palkalla tulee toimeen ja aikaa jää puuhata kaikkea hauskaa. Jossain aivotyössä tulisin hulluksi viikossa...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 09:08:09

Ei tarvi käydä siellä ulkomailla tuulettamassa hajoavaa päätä kun on työ joka ei kuormita. Elämästä voi nauttia muutenkin kun lentokoneessa ottaen selfieitä.

Lähettäjä: Zn 
Päivämäärä:   18.2.25 09:12:58

Työtähän se on siinä missä muutkin, jonkunhan se työ täytyy tehdä ja kyllä kai sillä itsensä elättää.
Mitäs siitä tulisi jos kaikki haluaisivat samaan ammattiin?

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   18.2.25 09:16:08

Minä minä… koska minä olen tämmöinen, niin eihän muut voi olla tuommoisia.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   18.2.25 09:21:48

Osa ihmisistä haluaa tehdä helppoa työtä ja ajatella korkealentoisia asioita. Koskaan ei voi tietää, kuka on lopulta älykkäin.

Osa tykkää työstä ja työyhteisöstä. Lue Riitta Kulho!

Osa ihmisistä ei ole kunnianhimoisia. Se on aika hienokin piirre.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 09:21:50

"En kritisoi mutta kritisoin silti." - Aloittaja

Lähettäjä: Tiffania 
Päivämäärä:   18.2.25 09:25:34

Yllä hyvin sanottu parissa viestissä juuri se pointti mitä itsekin olisin maininnut, eli että kaikille ura ei ole tärkeä vaan muut jutut elämässä. Olen joutunut monen monta kertaa omien vanhempieni ja sukulaisten kanssakäyminen keskustelua aiheesta ja todennut ettei kaikilla ole kykyä tai halua ymmärtää ettei jokainen yksilö halua samanlaista elämää.
Olen siis itsekin se ”perheen pettymys”, jolle työ ei ole merkittävä osa elämää. En itse ihan kaupan kassalla ole, mutta hyvinkin samaan kategoriaan menevissä hommissa kuitenkin. Kaikki lähipiirissä olettivat, että minusta tulee lääkäri, juristi tms uranainen, koska opiskelu on minulle todella helppoa ja aina ilman vaivannäköä on tullut hankittua kauniit rivit huippuarvosanoja todistuksiin. Esim isäni muutamiksi vuosiksi katkaisi välit minuun kokonaan lukion jälkeen kun kerroin, että en mene lääkikseen tai oikikseen tai edes luoda maineikasta uraa tavoitellen mahdollisimman suurta omaisuutta. Ja paheksuntaa muutenkin olen saanut osakseni paljon. Löysin kuitenkin itselleni tosi kivan työn jossa olen viihtynyt vuosikausia enkä koe mitään halua tavoitella korkeamman tason hommia. En halua edetä tai ottaa lisää vastuita, nautin roolistani ns rivityöntekijänä. Homma on helppoa eikä stressaa. Ja kaikista tärkeintä, että ei seuraa vapaa-ajalle. Palkka on sellainen, että elän tällä rentoa, mielekästä elämää ja pystyn kokemaan asioita mistä pidän. Minulle tärkeintä elämässä on vapaa-ajalla tapahtuvat asiat ja työ vaan pakollinen pieni sivuseikka. Ja kehitän itseäni ennemmin niiden harrastusten ja asioiden parissa joista aidosti nautin.
Tiedän että moni minut tuomitsee tästä valinnasta, mutta itse olen onnellinen. Ja se on tärkeintä :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 09:26:14

En ole kaupassa töissä, mutta "jämähtäjäluuserialalla" kuitenkin. Pidän työstäni, se on sekä fyysistä että vaatii ongelmanratkaisukykyä. Minusta ei yksinkertaisesti ole istumaan koko päivää, tarvitsen liikettä ja vaihtelevia tehtäviä voidakseni henkisesti hyvin. Palkalla tulee toimeen, ja parasta on että työ on vain työtä. Sisältö elämään löytyy jostain työpaikan porttien ulkopuolelta. :)

Lähettäjä: NN 
Päivämäärä:   18.2.25 09:37:12

Täällä kanssa yksi "jämähtäjä", jolle työ on ns vain työtä. Olen opiskellut säännöllisesti (töiden ohellakin), tehnyt korkeakouluopintojakin hyvillä arvosanoilla. Mutta introverttius ja kiltin tytön syndrooma - tyyppinen ajattelumalli jarruttavat työelämässä. Pitkään häpesin töitäni, mutta nyt olen oppinut ettei työpaikka määritä minua, vaan mahdollistaa omannäköisen ja paljon stressittömämmän elämän. Palkalla tulee toimeen ja vapaa-ajan saan pyhittää perheelle, ystäville ja eläimille.

Lähettäjä: Paluumuuttaja 
Päivämäärä:   18.2.25 09:51:59

Kävin opiskelemassa maisteriksi ja palasin takaisin kotiseudulleni ostaakseni omakotitalon. Tarjolla ei ollut muuta työtä kuin kaupan kassa. Sille tielle jäin.

Hämmentävää on tietenkin se, että omakotitalon maksaminen syrjäseudulla on paljon helpompaa kaupan kassan palkalla kuin kaupungissa maisterin palkalla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.2.25 10:08:55

Ai heidän pitäisi siirtyä jonnekin muualle tavoittelemaan burnoutia? Vähän joka toisellahan on nykyään työperäinen burnis. Kaupan kassat eivät taida olla niiden tilastojen kärkipäätä. Ehkä he siis ovatkin viisaampia kuin elämää suorittavat loppuunpalajat. Kaikille työ ei nimittäin suinkaan ole elämän tärkein asia, vaan ne tärkeimmät asiat tapahtuvat vapaa-ajalla. Siinä tapauksessa työelämä pitää järjestää niin, että aikaa ja energiaa säästyy vapaa-ajalle.

Ja ei, en syyllistä loppuunpalajia. Olen nimittäin kuulunut siihen joukkoon itsekin, mutta tulipahan myös opittua muutama asia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 10:26:27

Minkä ikäinen ihminen ihmettelee sitä, että ihmiset pitävät eri asioista ja haluavat elämältään eri asioita? Toivottavasti nuori, niin menee elämänkokemuksen puutteen piikkiin. Jos taas jo keski-ikää lähestyvä tai sitä vanhempi, niin jotain oleellista on jäänyt oppimatta.

En itsekään henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi joku haluaisi olla vaikkapa lääkäri. Itse en kuuna päivänä haluaisi tehdä kyseistä työtä, se olisi minulle ihan painajaista. Silti kyseessä on varsin tavoiteltu ammatti, jonka koulutuksesta jopa kilpaillaan kynsin hampain. Vaikka lääkärin ammatti kuuluu henkilökohtaiselle ei ikinä -listalleni, niin silti kuitenkin ymmärrän, että se voi suuresti viehättää jotakuta muuta. Ja onneksi viehättää, sillä olisipa kamalaa, jos meillä olisi lääkäreinä ihmisiä, jotka vihaavat työtään.

Lähettäjä: meisi 
Päivämäärä:   18.2.25 10:30:06

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 18.2.25 10:26:27

Minkä ikäinen ihminen ihmettelee sitä, että ihmiset pitävät eri asioista ja haluavat elämältään eri asioita? Toivottavasti nuori, niin menee elämänkokemuksen puutteen piikkiin. Jos taas jo keski-ikää lähestyvä tai sitä vanhempi, niin jotain oleellista on jäänyt oppimatta.

Tätä ihmettelen myös.

Lähettäjä: _ 
Päivämäärä:   18.2.25 10:42:16

Entinen kaupan kassa täällä hei. Välillä kaipaan sitä että työt ei tule kotiin. Lisäksi ns. eteneminen uralla olisi ollut helpompaa kuin nykyisessä ammatissa. Vuosilisät kertyy hyvin ja lisiä palkkaan tulee iltavuoroista + viikonloppuvuoroista. En ilkeyttäni sano, mutta oli kyllä todella helppoa rahaa siihen nähden että ilman ammatillista koulutusta pärjäsi, työ opetti talon tavoille jotka ovat lähes samat kaikissa kaupoissa. Tosiaan työvaatteet päällä olit asiakaspalvelija ja heti työvuoron päätyttyä tavallinen kansalainen, puhelin ei soinut iltaisin tai öisin töiden merkeissä. Kunnioitan ja arvostan jokaista tämän polun valinnutta!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 11:02:05

Matala palkka töihin päätyneet tutut ovat siellä yleensä syystä, että peffa ei kestä opiskella amista enempää ja kun kerran tilinauhaan on päästy kiinni niin sitten ei motivoi lähteä köyhäilemään kouluun uudestaan ja kerryttämään opintolainaa. On myös useita, joille korkeakoulun ovet eivät koskaan auenneet ja he vain luovuttavat. Jotkut ovat tyytyväisiä siihen, että mikään ei oikeastaan ikinä muutu ja elämä on yksinkertaista. Asutaan kotipaikkakunnalla, käydään lähikaupassa töissä ja vapaa-ajalla tehdään mitä huvittaa.

Ei siinä ole mitään väärää, mutta itse näissä aspa hommissa nuorempana olleena totesin, että elämässä on pakko olla jotain muutakin. Minusta tuli se uratykki, joka muutti ulkomaille töihin eikä pitänyt viiteen vuoteen lomaa. Parempi kun jokainen elää sellaista elämää kuin kokee mielekkääksi, mutta aika moni kyllä noissa hommissa tuntuu valittavan jatkuvasti, mutta ei jostain syystä löydä tarpeeksi motivaatiota lähteä sieltä lähikaupasta mihinkään.

Lähettäjä: Fözö 
Päivämäärä:   18.2.25 11:03:34

Minä voisin aivan hyvin kuvitella olevani kaupan kassalla tai vaikka siivoojana koko ikäni. Pidän ns. yksinkertaisesta työstä. Minulla ei ole koskaan ollut kovin kummoisia urahaaveita ja koko ikäni minua on lytätty etten osaa mitään eikä minusta ole mihinkään.

Työskentelin monta vuotta siivoojana, mutta koska sitä halveksittiin, niin lopetin. Sen jälkeen olen roikkunut yliopistossa enkä ole saanut sielläkään juuri mitään aikaan. No, kandi 2 keskiarvolla, mutta gradu on ihan alkutekijöissään. Kursseilla en ole käynyt moneen vuoteen.

"Voi tyttö-raukka minkä alan olet itsellesi valinnut."
"Ai sä oot vaan siivooja."
"Kai sinä joskus menet ihan oikeisiin töihin?"
"Aiothan sinä opiskella ihan oikean ammatin?"
Muun muassa noita kommentteja sai kuulla siivoojana ollessaan.

Työskentelin sairaalassa, ja moni luuli minun olevan hoitajana. Kaveri kysyi, missä olen töissä ja kun kerroin sairaalan nimen, hän sanoi 'hoitajilla riittääkin töitä!". Kun vastasin, että olen siivoojana, hän ei sanonut enää mitään. Moni myös naureskeli kun olin siivoojana ja enpä muista kenenkään suhtautuneen asiaan positiivisesti. Minä pidin siitä työstä, mutta halveksinta oli niin kamalaa, että oli pakko lopettaa.

Ehkä minä joskus valmistun yliopistosta ja menen "ihan oikeisiin töihin"...

Lähettäjä: Petu 
Päivämäärä:   18.2.25 11:07:19

Miksi ei voisi olla kaupan kassalla ?
Kaikkia ammetteja tarvitaan.

Lähettäjä: moti 
Päivämäärä:   19.2.25 10:24:10

Mun pari kaveri on ns. jämähtänyt kassalle ja molempien "ongelma" on se, ettei ole uskallusta lähteä havittelemaan parempaa. Fiksuja ihmisiä, mutta jostain syystä kokevat, etteivät ole tarpeeksi fiksuja kouluttautua tai tehdä haastavampaa työtä. Rahkeita olisi, mutta itsevarmuutta ja uskallusta ei. Harmittaa heidän puolesta kun tuskailevat huonon palkan, esimiehen ja vuorotöiden kanssa.

Itse kyllästyin vuorotyöhön ja asiakkaiden pskaan käytökseen ja opiskelin tradenomin paperit, nykyään teen mielekästä työtä 8-16 ja kivalla palkalla.

Lähettäjä: Opus 
Päivämäärä:   19.2.25 10:30:24

Kun olin lapsi, lähikauppias kutsuttiin perhejuhliin ja kauppojen myyjiltä kyseltiin, mitä lapsille kuuluu ja oletko vaihtanut autoa. Kaupasta saatettiin soittaa kotiin kun myyjä ja asioille lähetetty lapsi eivät yhdessä älynneet, mitä sinne kotiin piti viedä.

Olen löytänyt nyt aikuisena lähes samanlaisen kaupan ihanine kauppiaineen ja myyjineen <3.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   19.2.25 10:39:07

"Yleensä nämä JÄMÄHTÄJÄT ovat vähän... Miten sen nyt sanoisi :) eivät varsinaisesti loista älynlahjoillaan."

Just. Täällä yksi korkeakoulutettu, joka tekee paljon yksinkertaisempaa hommaa kuin mihin pystyisi ja joo, palkkakin on huonompi kuin mitä voisin saada. Minulla on kuitenkin muutakin elämää kuin työssäkäynti, tarvitsen ennen kaikkea tarpeeksi vapaa-aikaa jolloin ei tarvitse pyöritellä mielessä työasioita.

Liian monet tähtäävät korkeille paikoille/palkoille koska "täytyy" ja se näyttää hyvältä ulospäin. Mitäs siitä, jos olet aivan uuvuksissa etkä jaksa vapaa-aikana muuta kuin maata sohvalla... Olisi hyvä opetella olemaan tyytyväinen siihen mitä on eikä ajatella aina että pitäisi olla enemmän kaikkea.

Lähettäjä: Snipper 
Päivämäärä:   19.2.25 10:45:44

ljh

En paljasta työpaikkani sen tarkemmin mutta kotimainen kauppa. Juuri kävin viime vuoden ansiot tarkistamassa :) En ole rivimyyjä, kuten sanoin. En myöskään päällikkötasolla. Vähän pyöristin ylöspäin, muutaman satasen alle 39k oli viime vuoden bruttotulot. Eikä ole vielä vuodet täynnä korkeimpaan palkkaluokkaan.

Kyvykkäille ja hyville maksetaan, ei siellä kaupassa tietenkään tienaa jos tekee 20h viikossa pelkkää aamuvuoroa alhaisimmassa palkkaluokassa...

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   19.2.25 10:52:10

Kaupan kassan keskimääräinen kk-palkka on 2320 €. Jos tuolla elää ja työ on mukavaa, niin mikä jottei. Itse en tulisi tuolla toimeen.