Lähettäjä: Onko merkitystä? 
Päivämäärä:   17.2.25 16:24:36

Onko pennun (ja aikuisen koiran) kannalta merkitystä sillä, onko se isosta kennelistä (koirilla ns. omat tilat, koiria paljon, pentueita syntyy useampia vuodessa) vai pienestä kennelistä (koirat asuvat perhekoirina, koiria vähän, pentueita harvoin)? Kyse siis rekisteröidyistä koirista, joiden muut speksit kuten pevisat ja vanhempien taustat ovat ok ja molemmat kasvattaisivat siis sinänsä yhtä hyviä koiria, mutta erona kasvattajan "tuotteliaisuus" ja koiramäärä. Onko kasvattajan "koolla" merkitystä? Jos sinulla on ollut useampi koira eri kasvattajilta, oletko huomannut eroa ison kennelin ja pienen kennelin koirissa esim. sosiaalistumisen suhteen? Jos sinun pitäisi valita, ottaisitko mieluummin kotiloissa kasvaneen pennun pienestä kennelistä vai isosta ja nimekkäästä? Vai onko tuolla käytännössä mitään merkitystä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.2.25 16:30:33

Kotioloista. Mitä enemmän pennulla on positiivisia kokemuksia erilaisista ympäristöistä, sen parempi. Hyvähän se on, jos pentu on jo 7 viikkoa ehtinyt kuunnella pesukoneiden ja imurin ääniä, niin ei kaikki tule uutena uuteen kotiin muuttaessa.
Muutoinkin, mitä enemmän kasvattaja ehtinyt käsitellä, sosiaalistaa ja miksei jopa kouluttaa, niin sen parempi. Ja voit itse päätellä, kumpia pentuja käsitellään enemmän - niitä, joita on kasvattajalla yksi pentueellinen kerrallaan vai niitä, joita kasvattajalla on kolme pentueellista kerrallaan.

Lähettäjä: Nti50 
Päivämäärä:   17.2.25 16:33:07

Ehdottomasti pienestä, joka on totuttanut pennun kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan , hitaastu, turvallisesti, yhdessä lauman kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.2.25 16:33:55

Jos pennulla on peruspalikat kunnossa, on aivan se ja sama, mistä se tulee. Tulkoot vaikka oikeasta kennelistä (eli koirat elävät tyyliä keskenään).

Lähettäjä: nono 
Päivämäärä:   17.2.25 16:37:12

En ottaisi pentua ”kenneloloista” vaan ”kotioloista”. Mun koirien kasvattajalla saattanut olla kaksikin pentuetta yhtä aikaa, mutta silti pennut eläneet tavallisesti kotioloissa ja nähneet siten normaalia elämää, ne myö käsitelty ja sosiaalistettu.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.2.25 16:43:28

Kotioloista ottaisin minäkin. Pisteen mainitsemien, pentua itseään koskevien syiden lisäksi vielä se, että en haluaisi tukea arvojeni vastaista toimintaa: Mielestäni koiria ei tule pitää perheestä eristettynä erillisissä tiloissa ja koiramäärän tulee olla sellainen, että jokaiselle koirayksilölle riittää oikeasti aikaa eikä niitä hoideta vain koiralaumana. Lisäksi emon (ja sen emon yms.) tausta ja kokemukset vaikuttavat pentuun jollain tasolla.

Tämä siis lemmikkikoiraa tai perinteisempää harrastuskoiraa ottaessa. Ehkä ajattelisin eri tavalla, jos olisin vaikkapa rekikoiraharrastaja, samoin esimerkiksi vartioivien eläinten parissa olevat laumanvartijat omana lukunaan.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   17.2.25 17:44:25

Kunhan tällaisiä päätöksiä tehdessä muistaa, että koiranettiä tai kenneelin sivuja selailemalla ei tällaisia tietoja saa.. On nähty niin useamman pentueen olohuonekasvatusta kuin yhden pentueen "kotikennelin" häkkimallia. Jos kasvattajalla on kaikki ok niin hän varmasti mielellään tällaisiin pentujen alkuelämää koskeviin kysymyksiin ajankäytöstä (toiset ovat lomalla, toiset pitkää päivää töissä, jotkut etätöissä ja tässäkin on iso eri miten aikaa oikeasti on asioihin ja pentuihin paneutua), sosiaalistamisesta ja elinoloista vastaa !

Sitten sellainen aspekti, että jos on koirien kanssa kokematon tai uudesta rodusta ottamassa varsinkaan vähänkään harrastusmielessä pentua niin kasvattajalla kannattaa olla vähän kokemusta.. Harvassa ovat ne ihan ensimmäisiä pentueitaan tekevät kasvattajat kenellä oikeasti myös ne "taustiedot" suvuista ongelmineen olisi tiedossa eli usein ihan vain vanhempien tiedot ja tulokset huomioidaan ja ollaan niin kauhean hyvää ja osaavasti tekevinään.. mutta todella pitkänlinjan kasvattajan kanssa taas saa katsoa ettei vain toisteta "vanhaa hyvää kaavaa" eikä esim uusia terveystutkimusasioita suostuta ottamaan vastaan, puhumattakaan että annettaisiin vaikuttaa. Sanonkin aina, että tuossa välissä on se sweet spot kasvattajien uralla keneltä kannattaa pentua ottaa ;-) Ja sosiaalistettuna, perheen keskellä eläneenä -on pentueita sitten yksi kolmessa vuodessa tai kolme yhdessä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.2.25 17:50:22

"Jos pennulla on peruspalikat kunnossa, on aivan se ja sama, mistä se tulee."

Näin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.2.25 17:56:31

Mulla on ollut molemmista ja samanlaisia koiria kaikki ollut sosiaalisuuden suhteen. Paras koira tuli kennelistä jossa koirilla oli erilliset tilat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.2.25 18:00:54

Iso kenneli mutta olot kuin kotona. Tosin pentueita oli useampia peräkkäin ja pentua kun käytiin hakemassa kävi ilmi että ei oltu yhtään pidetty sylissä tai seurusteltu muuta kuin pakolliset toimenpiteet. Jälkikäteen olisi pitänyt jättää ostamatta. Iso nimi rodussaan.

Lähettäjä: '' 
Päivämäärä:   17.2.25 18:10:25

"koirilla ns. omat tilat"

Mitä tämä tarkoittaa? Kenneltaloa häkkeineen ja tarhoineen vai että pennut syntyvät takkahuoneessa? Suomessa ei montaa kenneltilallista kasvattajaa ole, joten aika lailla saa töitä tehdä, jos aikoo sellaisen löytää.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   17.2.25 19:35:44

Minä otin pennun pieneltä kotikasvattajalta. No jälkikäteen kuulin, että pitää aikuisia koiria erillisessä ”koiratalossa”, joissa yksittäiset häkit. Pennut oli keskenään paitsi ruoka-aikoina jossain saunan perukoilla. On ollut haastavin koirani koskaan. Mietin jopa, uskallanko enää ottaa samaa rotua.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   17.2.25 20:15:44

On noita kasvattajia vaikka kuinka joilla on erilliset kenneltilat, eikä tarvi olla edes iso koiramäärä.

Mulla on koiria hyvin erilaisista lähtökohdista, mutta helpointa on varmaan verrata saman rodun pentuja. Kaksi pentua, ensimmäinen tuli 8vk ikäisenä isosta kennelistä missä tosin kasvoi sisällä mutta erillisessä huoneessa. Aikuiset koirat eli pääasiassa kenneltiloissa. Toinen pentu myöskin 8vk mutta kasvoi perheen keskellä, kasvattajalla ei edes kennelnimeä ja oliko ollut ikinä pentuetta aikaisemmin. Mutta kaikesta huolimatta nuo kaksi koiraa olivat kuin kopio toisistaan, eivätkä olleet edes sukua toisilleen.

Mulle on tuolta isosta kennelistä tullut kaikkineen seitsemän koiraa, vanhimmat tullessaan 6v. Ja jos tälle kasvattajalle tulee jatkossakin eläkeläisiä jotka tarvitsee kodin ja mulla sattuu olemaan koiran paikka auki niin otan mielelläni häneltä koiran.

Lähettäjä: mm 
Päivämäärä:   17.2.25 21:17:49

En ota enkä osta koiraa muualta kuin sellaiselta, jolla samat arvot kuin itsellä. Koira on perheenjäsen. Se ei kuulu häkkiin, ei isoon eikä pieneen.

Omassa rodussa yksi kasvattaja jolla useita pentuja vuodessa. Mutta sijoitusnartuilla niin, että pennut syntyvät yleensä sinne sijoituskotiin. Eli tosiaan ne määrät eivät aina kerro kaikkea.

En myöskään ikinä ota koiraa, jota en ole voinut käydä kasvattajalla katsomassa. Siinähän ne tilat ja "sylit" tulee samalla nähtyä.

Lähettäjä: siis 
Päivämäärä:   17.2.25 21:43:43

"sijoitusnartuilla niin, että pennut syntyvät yleensä sinne sijoituskotiin. Eli tosiaan ne määrät eivät aina kerro kaikkea."

SIJOITUSnartun pennut syntyvät nartun kasvattajan nimiin=kennelnimelle. Se on sijoituksen idea. Useimmiten myös nartun kasvattajan kotona, siellä "kennelissä" eikä tavis-sijoitukseenottajan kotona.

Lähettäjä: Kitten 
Päivämäärä:   18.2.25 21:55:04

Kannattaa ottaa sellaisista olosuhteista, joissa koira tulee elämään elämänsä.