Lähettäjä: älnvlv 
Päivämäärä:   17.2.25 10:42:10

Itsekin ihmettelen kun luen ja kuuntelen, että kun ihmisiä tuntuu koko ajan ahdistavan, on mielenterveyshäiriöitä, masennusta vaikka mitä.

Oikein aloin miettiä elämääni enkä muista että olisi ikinä ollut ahdistunut. Surullinen kyllä, kuten äitini kuollessa, ärsyntynyt ja vihainen esim jostain jutuista töissä joskus, mutta ahdistunut, en muista että oisin ikinä ollut. En kyllä masentunutkaan. Olen tasainen luonne ja arvostan elämääni joka on ollut hyvää. Ei niin ettei olisi ollut vastoinkäymisiä, mutta joka päivä muistan kaikkia niitä hyviä asioita mitä elämässäni on. Ja onhan niitä vaikka kuinka. Tärkein tietty terveys ja oma perhe, mutta iloitsen ihan pikkuruisista asioista, kuten vaikka eilisiltana kun menin nukkumaan puhtaisiin tuoksuviin lakanoihin.

Ja ei tämä ole omaa ansiota, olen vaan saanut lahjana tyytyväisen luonteen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.2.25 10:46:17

No se on juurikin niin, ettei perustunteita enää osata erottaa ahdistuksesta. Suru, vitutus ja viha eivät ole ahdistusta. Kun perustunteita ei tunnisteta eikä hyväksytä eikä osata käsitellä, niin lopputulos on ahdistusta. Samoin koko ajan vaan pitäisi saada ja olla enemmän (koska somehöttö), niin ei osata tyytyä vähempään eikä iloita niistä pienistä asioista. Mä ihastelen just, kuinka aurinko lämmittää jo sen verran, että katolta tippuu vettä vaikka on -10C.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   17.2.25 10:49:16

"'No se on juurikin niin, ettei perustunteita enää osata erottaa ahdistuksesta."

Voi @!#$ että alkaa ärsyttää tää yleistäminen. Nuorilla saattaakin olla noin mitä kirjoitit, mutta ei tuo päde enää sen jälkeen.

Aloittajalle: olet hemmetin onnekas. Toivottavasti et silti ala väheksymään koskaan heitä, joilla ahdistusta on. Nimittäin se on sille tunteen kokijalle ihan oikea tunne.

Lähettäjä: Keke 
Päivämäärä:   17.2.25 10:49:41

"No se on juurikin niin, ettei perustunteita enää osata erottaa ahdistuksesta. Suru, vitutus ja viha eivät ole ahdistusta. Kun perustunteita ei tunnisteta eikä hyväksytä eikä osata käsitellä, niin lopputulos on ahdistusta. Samoin koko ajan vaan pitäisi saada ja olla enemmän (koska somehöttö), niin ei osata tyytyä vähempään eikä iloita niistä pienistä asioista."

Kiitos tiivistyksestä! Lisäisin vielä, ettei kannata ahdistua siitä mitä maailmassa tapahtuu, kun koko ajan tapahtuu kuitenkin, ja niihin ei juuri mitenkään voi vaikuttaa. Elämä on, ja ihminen on pieni, mutta elämä on ihanaa.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   17.2.25 10:52:19

"Nuorilla saattaakin olla noin mitä kirjoitit, mutta ei tuo päde enää sen jälkeen. "

Kyllä pätee.

t. terapeutti, joka näkee tätä AIKUISILLA ihmisillä ihan viikoittain

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   17.2.25 10:53:37

Ihmiset ovat erilaisia. Toisten on helpompi tunnistaa ja nimetä tunteitaan. Toisilla taas on enimmäkseen tunne ahdistuksesta.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   17.2.25 11:03:50

Juuri näin aloittaja.
Eikä ole minuakaan ahdistanut ikinä, ja ikää on 60 vuotta.

Toki sitä "ahdistuu", kun joutuu kohtaamaan noin kolmekymppisenä maailman, mikä ei pyörikään oman navan ympärillä.
Töihin pitäisi mennä tiettynä kellonaikana, eikä luku- ja kirjoitustaidottomille löydykään töitä, mitä voi tehdä palkalla 3000 € netto/10 tuntia viikossa/joskus klo:22-02.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   17.2.25 11:08:46

Aloittajalle: olet hemmetin onnekas. Toivottavasti et silti ala väheksymään koskaan heitä, joilla ahdistusta on. Nimittäin se on sille tunteen kokijalle ihan oikea tunne.

Tämä!

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   17.2.25 11:10:29

Ja kyllä, ahdistaa milloin mikäkin. Ja ikää se 60, ja erilaiset asiat ovat ahdistaneet enemmän tai vähemmän aina. Eli älkää viitsikö yleistää, ihmiset vaan on erilaisia.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   17.2.25 11:16:48

"'Toki sitä "ahdistuu", kun joutuu kohtaamaan noin kolmekymppisenä maailman, mikä ei pyörikään oman navan ympärillä.
Töihin pitäisi mennä tiettynä kellonaikana, eikä luku- ja kirjoitustaidottomille löydykään töitä, mitä voi tehdä palkalla 3000 € netto/10 tuntia viikossa/joskus klo:22-02."

- Tämä on nyt sitä suurinta paskaa mitä voi kirjoittaa kun haluaa väheksyä muita. Koska näille ihmisille menee kalloon, ETTÄ KAIKKI AHDISTUSTA TUNTEVAT IHMISET EIVÄT AJATTELE NOIN??

@!#$ suunnattomasti kun lukee tuollaisia oletuksia.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   17.2.25 11:47:37

Ymmärrän jos ahdistus johtuu liian rankasta työstä, omasta taloustilanteesta tai perheasioista eli ns. normaaleista yksilön elämän asiosta. Mutta sitä en, että ihmiset ovat alkaneet ahdistua kaikenlaisista ilmastoahdistuksista ja ties mistä trendiahdistuksista. Älkää seuratko somea tai niitä aiheita mitkä ahdistaa @!#$!

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   17.2.25 11:57:34

"'Ymmärrän jos ahdistus johtuu liian rankasta työstä, omasta taloustilanteesta tai perheasioista eli ns. normaaleista yksilön elämän asiosta. Mutta sitä en, että ihmiset ovat alkaneet ahdistua kaikenlaisista ilmastoahdistuksista ja ties mistä trendiahdistuksista. Älkää seuratko somea tai niitä aiheita mitkä ahdistaa @!#$!"

- Eli ihmiset saa kokea ahdistusta vain sellaisista asioista, jotka ovat sinun mielestäsi "OIKEITA" ahdistuksen aiheuttajia? Trendiahdistus...? Hei oikeesti nyt ihmiset. Alan inhota ihmisiä entistä enemmän kun luen näitä kommentteja.

Lähettäjä: Pörröpää 
Päivämäärä:   17.2.25 11:58:12

Ole onnellinen, luulin että olen samanlainen. Mutta kun ymmärsin, että puoliso on narsistinen ja työelämä oli samaan aikaan hel***tiä niin kyllä se ahdistus minuunkin hiipi!

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   17.2.25 12:04:42

Esimerkiksi Pörröpäällä ahdistus on saamattomuutta tehdä asioille jotain.

Johtuu osin siitä, että ylisuuren roolin saaneet terapeutit kehottavat ihmisiä vellomaan itsessään, tunteissaan ja itsessään.

Myös tämä sossumaa Suomi halvaannuttaa ihmisiä, kun koskaan ei ole pakko, jos ei tahdo. Silloin voi jäädä kotiin potemaan ilmastoahdistusta ja pilata sillä oma vitun elämänsä.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   17.2.25 12:07:21

mä: Thank god, eivät pilaa sitten sinun elämääsi ainakaan. Vain omansa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   17.2.25 12:10:07

"Esimerkiksi Pörröpäällä ahdistus on saamattomuutta tehdä asioille jotain."

Eli kirjoittaja on saamaton, koska hänen miehensä on narsisti? :O jotain rajaa nyt.

Ja ei se työpaikan vaihtokaan niin helppoa ole. Itsekin voin huonosti töissä tällä hetkellä, mutta ei sitä niin vain hypätä toiseen oman alan paikkaan. Tällä hetkellähän on ennätysmäärä työttömiä korkeakoulutettuja...

Usein esimerkiksi burnout on monen asian summa. Töissä on liikaa stressiä, huonoa kohtelua tms, parisuhteessa tai perhesuhteissa on joku asia huonosti, oma terveys ehkä prakaa... Jokaisella ihmisellä on se tietty raja, jonka täyttyessä väkisinkin mieli kärsii.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   17.2.25 14:21:47

Se on ihan totta mitä sanot; olet saanut lahjana tyytyväisen luonteen. Tarkemmin sabottuna välittäjäainetuotantosi, geenisi ja suolistobakteerisi ovat edulliset elämän kannalta. Tuosta kannattaa olla hyvin iloinen.

Itse olen ollut masentunut ja ahdistunut jo lapsena. Teininä se paheni ja nyt aikuiselämää on ollut jo melkein 30 vuotta ja olen tottunut toimimaan jatkuvan alakulon ja masennuksen kanssa. Sisaruksilla sama juttu, toisella on jokin diagnoosikin korkean toimintäkyvyn masennuksesta, itsellä sama jos jaksaisin hakea diagnoosin.

Masennuksen kanssa vielä tulee toimeen mutta ahdistuskaudet ovat kammottavia. Niistä mielelläni pääsisin eroon. Se ei ole mitään keksintöä tai lumihiutaleilua, se on järkyttävä fyysinen tunne. Ei sitä voi selittää jos ei ole kokenut. Ja kamalaa on sekin että sille ei ole mitään syytä, jotain on vain päässä rikki.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.2.25 14:45:59

Kuulostaapa ihanalta! Itse herään jo ja ahdistaa, sydän hakkaa ja hikoiluttaa ja tunnen pelkkää puhdasta kauhua ilman mitään loogista selitystä. Jotenkin ihanaa tietää että on ihmisiä jotka ei osaisi edes kuvitella jotain mikä minulle on ihan arkipäivää.

Lähettäjä: Pörröpää 
Päivämäärä:   17.2.25 14:54:48

"Esimerkiksi Pörröpäällä ahdistus on saamattomuutta tehdä asioille jotain. "

Kiitos empaattisista sanoistasi...
Kuka sanoi, etten tehnyt tilanteelleni mitään?
Tottakai tein, mutta ymmärtänet että kaikki ei tapahdu hetkessä ja jopa muutos parempaan voi ahdistaa?

Sinulla ei taida olla kovin hyvä olo itsesi kanssa, nimimerkki mä?

Lähettäjä: Dimma 
Päivämäärä:   17.2.25 15:09:38

Ole onnellinen siitä.

Itse iloitsen pienistä asioista, mutta silti kärsin ajoittain myös ahdistuksesta. Liittynee unettomuuteeni, unettomuuskausina tulee myös ahdistus. Ahdistus on outo tunne, koska sille ei ole mitään ns. syytä tai kohdetta. Se on vähän kuin pelkoa tai jopa paniikinomaista pakokauhua ilman selkeää kohdetta tai syytä. Siksi sitä on jopa vaikeampi kestää. Surusta tietää, että sille on selkeä selitys ja se laimenee. Vihalle on selkeä syy ja se on hetkellinen tunne. Mutta ahdistus… siitä ei koskaan tiedä ja siksi se on niin hankala tunne - tai oikeammin olotila.

Lähettäjä: milla 
Päivämäärä:   17.2.25 22:10:35

Yhtään väheksymättä ihmisten ongelmia, mun mielestä ainakin osasyy on että koko ajan pitää ajatelle itseään! Minä ja mun tunteet! Mitä enemmän ajattelee muita, mitä enemmän miettii miten voisi auttaa ja tukea muita, ylipäätään on kiinnostuneempi muista kuin itsestään, sitä parempi oma elämä.
Omissa tunteissa vellominen ja niiden loputon tarkkailu ja pohtiminen tekee kenet tahansa sekopääksi.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   17.2.25 22:14:02

En minäkään ole ikinä ahdistunut tai masentunut. Olen myös se joka on aina auttamassa muita. Itseäni en ehdi edes miettiä.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   17.2.25 22:30:11

Tuo on totta, että mitä enemmän miettii omia olotiloja yms. alkaa ahdistamaan ja masentamaan. Toisaalta jonkinlainen itsensä kuuntelu voi olla pakollistakin. Elin monta vuotta tehden hulluna töitä, hoidin lapset ja lemmikit lisäksi autoin muita. Sitten tuli totaalinen seinä vastaan oli pakko alkaa kuuntelemaan omia tarpeita. Nykyään sitten tuntuu, että kuuntelen jo liikaakin ja en saa puolta aikaisemmista asioista tehtyä. Olen siis tarkoituksella vähentänyt työtaakkaani. Eli se kultaisen keskitien säilyttäminen olisi hyvin tarpeellista.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.2.25 22:46:07

Aloittaja ei mullakaan ole koskaan ahdistanut. Olen muutenkin hyvin rento ja rauhallinen ihminen, teen kyllä jämptisti asiat, mutta en ota ressiä asioista joille ei voi mitään. Esimerkiksi sää. Toisia ahdistaa pakkaskaudet, helteet, milloin mitkäkin. Itse olen näihin aina suhtautunut, että se on mitä on, sille ei voi mitään ja kannattaa nauttia siitäkin ajasta.

Ja totta, minäkin kyllä olen toisinaan surullinen jne, eri tunteita on kyllä. Mutta ahdistusta ei ole. En oikein edes ymmärrä, että miltä se tuntuu.

Lisäksi ahdistumisen syyt. Toiset lukee vaikkapa uutisia, kun maailmalla tapahtuu jotain mikä ei liity mitenkään sinuun. Ja ahdistutaan siitä. Miksi? Miksi ne asiat pitää ottaa henkilökohtaisesti, jos asia ei millään tavalla liity sinuun?

Myönnän kyllä, että itse saatan olla jollain tasolla miten sen sanoisi, tunnekylmä? Ei ole mitään tunnehuippuja tai aallonpohjia. Jos uutisissa on jokin katastrofi, en ole surullinen sen takia. Kiinnostunut kyllä, mutta en ymmärrä näitä tuntemattomia jotka vie vaikkapa jonkun kolaripaikalle kynttilöitä.

Lähettäjä: Ommm 
Päivämäärä:   17.2.25 22:48:00

Mulla ei ole mitään oikeita ongelmia tai murheita elämässä, mutta nimenomaan ahdistaa silti joka päivä. Eikä ole ongelmaa tunteiden tunnistamisessa, tää ahdistuksesta kärsiminen on ihan oma sairautensa. Ihan kuin päänsärky, se vaan tulee. Olin about 40 vuotias kun opin ja ymmärsin, ettei tämä ole aivan normaalia ja että iaikkia ihmisiä ei muuten vaan ahdista joka päivä.

Lähettäjä: moon 
Päivämäärä:   18.2.25 00:34:58

Mua kanssa ei oikeastaan koskaan ahdista. Tai en enää muista kouluaikaa kun olen jo yli 50v, mutta varmaan muistaisin jos olis ollut kamalaa.
En sanoisi että olen tunnekylmä ollenkaan, mutta en kyllä vello tunteissa loputtomiin. Tallillakin kyllä ihmettelen näitä "mua ahdistaa niin tämä hevonen koko ajan, en pysty nukkumaan kun mietin onko sillä kaikki hyvin ja tuntuiko sen jalka tänään oudolta..." tai joku joka itkee JOKA PÄIVÄ viikkokausia sitä että kissansa kuoli!
Mä hoidan mun hevosen niin hyvin kuin osaan ja vien klinikalle jos siltä näyttää, mutta en mä sitä mieti kun en ole tallilla. Ja olen vienyt sekä hevosia että koiria lopetettavaksi, ja kyllä, siinä itkettää ja hetken on haikea olo mutta ei se mun maailmaa kaada. Kun tiedän tehneeni oikein kun laitoin vanhan ja kipeän pois.

En mieti asioita joille en voi mitään, ja niille joihin voi vaikuttaa yritän tehdä jotain. Kun ei se ahdistuminen asioita auta vaan että tarmokkaasti pyrkii niitä muuttamaan tai parantamaan.

Voisin kuvitella että tuntisin kurkkua kuristavaa ahdistusta jos lapsi tai lapsenlapsi sairastuisi vakavasti. Muuta ahdistavaa tilannetta en osaa kuvitella.

Mutta juu, jatkuva itsensä tarkkailu ja omien tunteiden vahtaaminen ei ole kenellekään hyväksi. Ja ne ovat tunteita, niitä tulee ja menee.
Kannattaa keskittyä muuhun jos haluaa olla tasapainossa ja onnellinen.

Lähettäjä: Ommm 
Päivämäärä:   18.2.25 04:02:00

TikTokissa kuelrää aiheesta hyviä videoita erilaisilla teksteillä esim.

"Valitettavasti mun keskushermosto ei erota et uhataanko mua aseella vai pitääkö mun vaan puhua palaverissa"

Reaktio mihin tahansa asiaan voi elimistöllä olla aivan liioiteltu.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   18.2.25 06:08:08

Ongelma on siinä, että osa ihmisistä ei tajua että ihmiset on erilaisia, ihan vaikka geeniperimän suhteen, kasvatuksen ja elinolojen suhteen. Joo, menneisyys ei määritä koko ihmistä ja blaa blaa. Mutta ihmiset ON erilaisia, siksi osa tuntee ahdistusta ja osa ei koskaan.

Ette te ole mitenkään parempia ihmisiä, jos ette koskaan kärsi ahdistuksen tunteesta. Luulette vain olevanne. :D Hohhoh.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   18.2.25 06:35:53

Mua ahdistaa tämä keskustelu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.2.25 06:58:26

Sentin syviä ihmisiä ei ahdista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 07:03:14

Mun mies ei omien sanojensa mukaan stressaa mistään. Kuitenkin hänellä on kaikkien merkkien mukaan stressiä ja ahdistusta. Hän ei vaan tunnista sitä mutta keho tunnistaa.
Samaan aikaan hän pilkkaa niitä jotka puhuu ahdistuksestaan. Just tällaisia ovat ne jotka eivät tunnista omaa ahdistustaan.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   18.2.25 08:46:25

"Oikein aloin miettiä elämääni enkä muista että olisi ikinä ollut ahdistunut. Surullinen kyllä, kuten äitini kuollessa, ärsyntynyt ja vihainen esim jostain jutuista töissä joskus, mutta ahdistunut, en muista että oisin ikinä ollut. En kyllä masentunutkaan"

Sama. En oikein käsitä mitä koko sanalla edes tarkoitetaan.

"Omissa tunteissa vellominen ja niiden loputon tarkkailu ja pohtiminen tekee kenet tahansa sekopääksi."
Tätä veikkaan nykyisen ahdistusepidemian syyksi. Sekä sitä, että nuorille sanan merkitys on muuttunut, he tarkoittavat sillä mitä tahansa vähän epämiellyttävää tunnetta. Mitä eivät toki lapsuudessaan ole koskaan oppineet sietämään.

Lähettäjä: Kylmä 
Päivämäärä:   18.2.25 08:54:40

Empatian puute, kylmyys muita ihmisiä kohtaan, haukkumisen tarve ja kykenemättömyys ymmärtää sitä etteivät kaikki ihmiset ajattele ja koe asioita samalla tavalla kuin mitä joku itse jaksaa vaan aina hämmentää

Lähettäjä: Aidan 
Päivämäärä:   18.2.25 09:15:49

Miksi ahdistaa? Mistä kumpuaa turvattomuuden tunne? Millaisia tapahtumia lapsuudessanne on ollut? Lukeeko huoltajasi uutisia ääneen?

En tiedä millainen tunne on ahdistus. Pakokauhu ehkä lähin, mutta siitäkin päösee yleensä eroon fyysisesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 14:44:16

Kiitos muuten kaikille kommentoijille. Mä en ole aina oikein ymmärtänyt että on "tunnekylmiä" ihmisiä. Sitä elää vain oman kehonsa sisällä ja se on ainoa ihmiskokemus. Luulee että muilla on sama tunnekokemus.

Nykyään mä ymmärrän että on iso joukko ihmisiä joilla tunteet ja tunne-elämykset on tosi mietoja ja olemattomiakin. Ja että sen takia osalla on hyvin helppoa kun mikään ei "kosketa."

Saatte olla tosi onnellisia. Olisipa itselläkin käynyt moinen onni. Pääsette elämässä helpolla!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 14:48:33

Et voivtietää kuinka toinen ihminen tuntee pelkän ulkoisen reaktion perusteella.
Toiset ihmiset jäätyy vaikka sisällä on valtaisa tunnemyrsky.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   18.2.25 14:49:09

Ei kaikilla vaan ole mielenterveysongelmia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 14:56:47

"Et voivtietää kuinka toinen ihminen tuntee pelkän ulkoisen reaktion perusteella.
Toiset ihmiset jäätyy vaikka sisällä on valtaisa tunnemyrsky"

Tässä ketjussa on ihmisiä jotka kuvailee itseään tunnekylmiksi ja vaille tunnehuippuja.

Lähettäjä: tota 
Päivämäärä:   18.2.25 15:06:17

"Yhtään väheksymättä ihmisten ongelmia, mun mielestä ainakin osasyy on että koko ajan pitää ajatelle itseään! Minä ja mun tunteet!"

No kuule jos on loputtoman yksinäinen eikä voi purkaa tunteitaan ja yksinäisyyden ahdistustaan mihinkään muuta kun itsekseen olemiseen, niin siinä ei hetikään lähdetä "muita auttamaan". Ketä muita - jos niitä ei ole? Kadunkulmille kyselemään voisinkohan auttaa... Ei kaikkien elämä mene kun strömsössä eikä kaikki meistä ole samanlaisia. Silti kaikkien pitäisi olla arvokkaita. Sitä tunnetta vaan on vaikea tavoittaa kun on aina yksin.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.2.25 15:06:56

"Lisäksi ahdistumisen syyt. Toiset lukee vaikkapa uutisia, kun maailmalla tapahtuu jotain mikä ei liity mitenkään sinuun. Ja ahdistutaan siitä. Miksi? Miksi ne asiat pitää ottaa henkilökohtaisesti, jos asia ei millään tavalla liity sinuun?"

Ymmärrän pointin, mutta aika näköalaton ja yksinkertainen saa olla jos kuvittelee, että mitkään maailman tapahtumat eivät mitenkään vaikuta sinuun yksilönä. Esimerkiksi politiikassa tehdyt päätökset vaikuttavat jollain tasolla ihan kaikkien elämään.

Esimerkiksi naisten oikeuksien heikentäminen Jenkkilässä (ja muuallakin) on sellainen asia, joka saa minut turhautuneeksi. Tiedostan oikein hyvin, että en asu itse Jenkeissä eikä asia suoraan vaikuta minuun, mutta pelkään tietyn ajatusmaailman leviävän tännekin. Ja kyllähän minä saan tuntea empatiaa muiden naisten puolesta - mitä pahaa siinä on? Ei se tee minusta mitään ahdistunutta hysteerikkoa vaan normaalin, empatiakykyisen ihmisen.

Esimerkiksi eläinten rääkkäys on asia, joka aiheuttaa minussa ihan aitoa ahdistusta. Miksi ahdistua, miksi ottaa eläimen kipu ja kärsimys henkilökohtaisesti? Niin. Itse ajattelen, että tämä on ihan normaali piirre eläinrakkaalle ihmiselle. Ilman tätä kykyä ahdistua eläinten puolesta en varmasti myöskään olisi näin eläinrakas. En siis varmasti jaksaisi ahdistua, jos eläimet eivät merkkaisi minulle mitään.

En kauheasti ylpeilisi tunnekylmyydellä ja sillä, että mikään ei hetkauta. Monet sanovat, että vain läheisille tai itselle tapahtuvat ikävät asiat vaikuttavat omaan mielentilaan - mutta ymmärrätte varmaan, että se random tyyppi uutisissakin on _jonkun_ läheinen? Osa kirjoittelijoista täällä kuulostaa aika itsekkäiltä ihmisiltä. Ei, yöunia ei tarvitse tai pidäkään menettää uutisten takia, mutta ei se yhden ajatuksen urhaaminen tuntemattomalle ihmiselle ole myöskään mikään hiton heikkous.

Hauskimpia ovat minusta nämä, jotka sanovat "en lue uutisia, koska ne on niin ahdistavia." Sitten lesoillaan sillä, että "en ikinä ahdistu mistään." No et varmaan ahdistukaan, jos suljet silmäsi ja korvasi kaikilta maailman tapahtumilta :D Nämä ihmiset siis myöntävät itse, että he kyllä ahdistuisivat jos vain tietäisivät asioista, mutta päättävät itse työntää päänsä puskaan. Ei siinä mitään, varmaan ihan fiksu päätös joillekin, mutta tällöin se ahdistumattomuus on tietoinen valinta, eikä mikään luonteenpiirre, mikä asettaa sinut muiden yläpuolelle.

Suurin osa ihmisistä ON kuitenkin kiinnostunut siitä, miten maailma toimii ja mitä maailmalla tapahtuu - ja he myös välittävät näistä asioista ja kokevat tunteita näiden asioiden ansiosta. Jos näin ei olisi, ei ihmiskunta voisi koskaan kehittyä suuntaan tai toiseen.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.2.25 15:11:54

"Mun mies ei omien sanojensa mukaan stressaa mistään. Kuitenkin hänellä on kaikkien merkkien mukaan stressiä ja ahdistusta. Hän ei vaan tunnista sitä mutta keho tunnistaa.
Samaan aikaan hän pilkkaa niitä jotka puhuu ahdistuksestaan. Just tällaisia ovat ne jotka eivät tunnista omaa ahdistustaan."

Tämäkin on hyvä pointti ja etenkin moni mies on tällainen - ei surua tai ahdistusta voi näyttää, koska ne ovat heikkoutta. Inhoan sanaa toksinen maskuliinisuus, mutta sitähän tämä tavallaan on. Kaikki "tunteilu" mielelletään naisten jutuksi. Ei vain negatiiviset tunteet, vaan usein positiiviset myös.

Omakin eksä ihmetteli joskus, että "kuka muka tarvitsee psykologia yhtään mihinkään." Se on ehkä helppo sanoa, kun on itse syntynyt rikkaaseen perheeseen, on unelma-ammatissaan hyvällä palkalla, omaa ystäviä ja ison perheen, on terve jne. Vaikea ymmärtää miten joku on noin näköalaton eikä tajua, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja ihmiset myös kokevat ne eri tavoin. Tarpeeksi kun tippuu p*skaa niskaan kerralla, niin kyllä siinä alkaa tarvita psykologia se vahvinkin ihminen.

Lähettäjä: 1x 
Päivämäärä:   18.2.25 15:15:11

Arvelen, että ahdistus syntyisi itselleni siitä, että en voisi mitenkään vaikuttaa olosuhteisiini ja asioihini tai vaikka vain johonkin yhteen hyvin tärkeään asiaan, mutta kiihkeästi haluaisin päättää kaikesta itseäni koskevasta. Toisaalta sellainen tilanne voisi johtaa apatiaan ja holtittomaan elämään. Apatia ja ahdistus, onko niillä yhteyttä?

Lähettäjä: gitta 
Päivämäärä:   18.2.25 16:11:27

Jännää että kun joku kirjoittaa tänne olevansa tasapainoinen ihminen jota ei ahdista, niin kuorossa hänet tuomitaan "tunnekylmäksi".
Nykyään vissiin tunne-elämän täytyy koko ajan olla suurta draamaa, että on oikea ihminen.
Tasapainoinen ja tyytyväinen ihminen on huono, jos vielä selviää vastoinkäymisistään ja jaksaa auttaa muitakin on tosi huono.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 16:25:51

Eihän aloittajaa ole tuomittu tunnekylmäksi?

Lähettäjä: 1x 
Päivämäärä:   18.2.25 16:29:25

Tunteethan on semmoista kamaa, että ne tarttuvat, ei ainoastaan lähikontaktissa vaan myös esimerkiksi tekstien perusteella. Tästä esimerkkinä jo 1700-luvulta romaani Nuoren Wertherin kärsimykset, jonka sanotaan aineuttaneen itsemurhakopiointien aallon. Nykyään some täynnä henkilökohtaisia ilmoituksia ahdistuksesta, syitä on maailmatuskasta omaan pikku henkilöön. Tunteissa vellomisen sijalle on mahdollista vain ottaa asiat asioina. Ei tarvitse olla tunnekylmä, vaikka ei menekään äärimmäisyyksiin.

Lähettäjä: dd 
Päivämäärä:   18.2.25 16:33:18

Ymmärrättehän, että vaikka jollain ihmisellä olisi asiat näennäisesti hyvin, eikä ahdistus johdu elämäntilanteista jne, niin joidenkin ihmisten aivokemiat ovat sellaiset, että ahdistuksen tunne hallitsee lähes kaikkia toimintoja? Ilman että sille voi itse _mitään_. Se vain on. Se on kuin päänsärky, johon ei auta lääkkeet eikä lepääminen.

Tämä tuntuu unohtuvan monelta.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.2.25 16:39:53

"Jännää että kun joku kirjoittaa tänne olevansa tasapainoinen ihminen jota ei ahdista, niin kuorossa hänet tuomitaan "tunnekylmäksi".
Nykyään vissiin tunne-elämän täytyy koko ajan olla suurta draamaa, että on oikea ihminen."

En tiedä kenen viesteihin viittaat, mutta minä en ainakaan tuominnut ketään. Ja tuossa tulee jälleen yksi virheoletus - se, että normaalit tunteet tarkoittavat "suurta draamaa". Ei todellakaan näin! Tunteet ovat osa elämää ja kaikki niitä tuntevat. Osa vaan (ehkä tiedostamattaan) piilottaa ne paremmin.

Itseäni ärsyttää enemmän se, että jos jokin asia kiinnostaa ja jonkun asian puolesta puhuu kiihkeästi, niin leimataan "ylitunteelliseksi". Ahdistuskin tarkoittaa eri ihmisille eri asioita - on ihan normaalia tuntea lievää ahdistusta jostain tosi ikävästä tapahtumasta, mutta ahdistuneisuushäiriö on sitten ihan oikea diagnoosi. Joka tapauksessa kummankin ihmisryhmän pilkkaaminen on lapsellista.

On myös helppo muistella miten kivaa aikaa oma nuoruus oli, kun ei ollut nykyajan älylaitteita ja jatkuvaa informaatiotulvaa. Toki aika kultaa muistot ja silloinkin ahdistui vaikka ja mistä, mutta kyllä nykyajan nuorilla on varmasti paljon hankalampaa. Sitä on vaikea ymmärtää näin aikuisena.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   18.2.25 16:46:45

Mäkin olisin kyllä kallistumassa tuonne hormonien puoleen näissä ahdistusasioissa. Niillä lienee todella suuri vaikutus asiaan vaikkei siitä puhuta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 16:53:13

"LähettäjäVäitöskirjatutkija
Päivämäärä18.2.25 16:43:40
Kasvisruuan sisältämä soijaproteini nostaa estrogeenin tuotantoa joka tekee ihmisistä tälläisiä. "

Tämä ei ole totta.
Mitään järkeä ei enää nykyään ole kirjoittaa tällaisia asioita koska kuka tahansa voi milloin tahansa tarkistaa onko esitetty väite totta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.2.25 17:40:27

"Lähettäjä: --
Päivämäärä: 18.2.25 15:06:56

"Lisäksi ahdistumisen syyt. Toiset lukee vaikkapa uutisia, kun maailmalla tapahtuu jotain mikä ei liity mitenkään sinuun. Ja ahdistutaan siitä. Miksi? Miksi ne asiat pitää ottaa henkilökohtaisesti, jos asia ei millään tavalla liity sinuun?"

Ymmärrän pointin, mutta aika näköalaton ja yksinkertainen saa olla jos kuvittelee, että mitkään maailman tapahtumat eivät mitenkään vaikuta sinuun yksilönä. Esimerkiksi politiikassa tehdyt päätökset vaikuttavat jollain tasolla ihan kaikkien elämään."

Kyllä minäkin ymmärrän tuollaiset uutiset, että ne voivat aikaa myöten vaikuttaa myös minun elämääni. Mutta tarkoitinkin kerta kaikkiaan sellaisia uutisia jotka ei millään tavalla vaikuta sinuun ja silti niistä ahdistutaan. Mitähän tähän nyt voisi ottaa esimerkiksi, jokin lento-onnettomuus ehkäpä, jonka syynä on jokin lentäjien tunarointi. Minusta on enemmän yksinkertaisen oloinen ihminen, jos ei ymmärrä, että on hyvin paljon uutisia jotka ei kosketa sinua.

Sama tuo eläinrääkkäysasia. En tietenkään tue eläinrääkkäystä, mutta ei se saa minua ahdistumaan silti vaikka eläimistä rakastan ja omistan myös niitä. Se aiheuttaa joskus kyllä vihaa ja surua, mutta ei ahdista.

Lähettäjä: Lintulauta 
Päivämäärä:   18.2.25 17:54:52

Kun tietää, että koko elämä tällä pallolla on tuuripeliä, niin kyllähän se vähän ahdistaa. Koska tahansa voit kaatua ja lyödä pääsi ja olet sitten halvaantunut loppuelämän. Tai sinulle läheinen ihminen voi kuolla milloin vain. Syöpä, terroriteko, liikenneonnettomuus. Tai muuta vastaavaa.
Olisihan se hieno lahja, jos ei yhtään osaisi olla huolissaan. Vaikka elämässä on tapahtunut jo vaikka ja mitä. Kuolleitakin jo jonoksi asti. Niin silti vaan porskuttaisi menemään hymyillen kuin ei mitään.

Onnittelut teille joita ei koskaan ahdista.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   18.2.25 18:27:35

Miksi murehtia valmiiksi sellaista, jota ei ole tapahtunut?

Se ei helpota yhtään siinä hetkessä, kun se paha tapahtuu. Varmasti tuntuu aivan yhtä pahalta kuin jos on asiaa vellonut valmiiksi. On vain elänyt siihen saakka syvissä vesissä, kun olisi voinut esimerkiksi nauttia terveistä päivistä.

Ymmärrän hyvin, että esim. maailmantilanne voi ahdistaa. Mutta se tunne tekee elämästä vain vaikeampaa. On hyvä tietää asioista, mutta se, että saat itsesi vain lamaantumaan kaiken pahan pyörityelystä ei tee sinusta yhtään tietoisempaa ja fiksumpaa ihmistä. Omat rajat kannattaa opetella ja keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa.

Minä ahdistun myös joskus, mutta aktiivisesti opettelen siitä pois. Eniten minulla auttaa se, että lähden ulos, keskityn havainnoimaan ympäristöä, teen jotain fyysistä ja juttelen kavereiden kanssa eri aiheista ja nauran hassuille jutuille. Lietsominen ei auta, se vain saa kropan kierroksille ja olotila pahenee. Minä haluan pystyä nauttimaan arjesta, lapsen puuhista ja elämästä, en halua että elän oman pääni sisällä pahassa olossa. Se olo kun tosiaan on vain omassa päässä ja samaan aikaan voisin voida hyvin ja olla silti tietoinen asioista. Tuntuu, että ainakin omissa ympyröissäni on ollut sellaista, että se joka on ahdistunein, luulee myös tietävänsä eniten jostain kurjasta asiasta, mutta ei se ihan korreloi. Ollaan tästä juteltu myös ystävien kanssa ja sovittu, että hetken ahdistusten purkautumisten jälkeen ei aleta vellomaam ja synkistelemään ja luomaan aina vain mielikuvituksellisisempia kauhuskenaarioita. Se ei auta ketään, tuo vain itselle huonon mielen.

Ihana kuulla, että monilla on tasapainoinen olo aina! Se on itselläni myös pääsääntöisesti ja siihen pyrin.

Lähettäjä: Lintulauta 
Päivämäärä:   18.2.25 18:46:41

Siinähän se juttu onkin, että pitää olla kokoajan valppaana, ettei tee ainakaan itse mitään virhettä. En minä voi vaan esim. ajella autolla ja nauttia kyydistä, vaan pitää jatkuvasti kyylätä, etten aja kenenkään päälle.
Sille en voi mitään, jos meteoriitti tippuu päähäni. Sitä en aktiivisesti murehdi. Näin esimerkkinä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.2.25 18:59:15

"Sama tuo eläinrääkkäysasia. En tietenkään tue eläinrääkkäystä, mutta ei se saa minua ahdistumaan silti vaikka eläimistä rakastan ja omistan myös niitä. Se aiheuttaa joskus kyllä vihaa ja surua, mutta ei ahdista."

Onko se sitten jotenkin parempi tuntea vihaa tai surua, kuin ahdistusta? Miksi ahdistus laitetaan tunteiden kanssa niin eri viivalle?

Ehkä itsekin tunnen eläinten kärsimyksen vuoksi enemmän surua, kun mietin tarkemmin. Mutta mitä väliä sillä on tässä kontekstissa, pointtihan oli se, että ihmiset ylipäätään tuntee vahvoja tunteita ikävistä asioista.

Lähettäjä: kuukkeli 
Päivämäärä:   18.2.25 19:12:48

"'Toki sitä "ahdistuu", kun joutuu kohtaamaan noin kolmekymppisenä maailman, mikä ei pyörikään oman navan ympärillä.
Töihin pitäisi mennä tiettynä kellonaikana, eikä luku- ja kirjoitustaidottomille löydykään töitä, mitä voi tehdä palkalla 3000 € netto/10 tuntia viikossa/joskus klo:22-02."

Ok. Minua ahdisti lapsena asua ihan omassa kodissa, kun vanhemmat saattoivat saada raivokohtauksia ihan puolesta väärästä sanasta tai muuten vain purkivat huonon olonsa minun niskaani.
Ahdisti käydä koulussa, koska tiesin että tulen joka päivä kuulemaan huutoa, nimittelyä, pelottelua ja nurkkaan ajamista. Jouduin elämään koko lapsuuden/nuoruuden kuin varpaillani.
Työaamuina herään aina klo 05:00 ja kaikki myöhästymiset voi laskea helposti yhden käden sormilla. Mutta onneksi on sinunlaisia viisaita ihmisiä, jotka kertovat miten ne asiat oikeasti ovat <3

Lähettäjä: Abraxa 
Päivämäärä:   18.2.25 19:16:36

Ahdistus on normaali tunne ja kaikki ihmiset kokevat sitä joskus. Ette vain tunnista sitä ahdistukseksi. En itsekään tunnistanut lievillä oireilla, vasta silloin kun ahdistus oli paha ja oli vaikea hengittää.
Ahdistus ei ole tunne mistä kuuluisi päästä eroon tai vältellä sitä koko ikänsä. Siitä on myös hyötyä. Ihminen olisi kuollut sukupuuttoon, jos esi-isiä ei olisi ikinä ahdistanut

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 19:19:50

Musta tuntuu, että iso ongelma on myös siinä, että ahdistusta (ja masennusta) käytetään nimittämään oikeastaan kaikkia negatiivisia tunteita. Negatiiviset tunteet kuuluvat elämään. Ihminen tuntee surua, se ei kumminkaan ole ”masentamista.” Ihminen tuntee negatiivista jännitystä, se ei kumminkaan ole ahdistusta.

Kun jatkuvasti puhutaan ”mua masentaa” ja ”mua ahdistaa” niin ne ajatuksen lisäävät ”masennuksen” ja ”ahdistuksen” tunnetta. Ajatuksilla kun on yhteys meidän tunteisiin ja näistä sitten tulee kehollinen reaktio. Reaktio taas ruokkii ajatuksia, joka ruokkii tunnetta. Ja pyörä pyörii.

Lähettäjä: öö 
Päivämäärä:   18.2.25 19:46:58

Jos pelkää syöpää sairastavan läheisen kuolemaa, onko se ahdistusta vai negatiivista jännitystä?

Jos tuntee surua ilman syytä vuosikausia, onko se surua vai masennusta?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 19:48:26

Ei mikään tunne tule ilman syytä, aina sille on jokin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.2.25 20:03:41

” Jos pelkää syöpää sairastavan läheisen kuolemaa, onko se ahdistusta vai negatiivista jännitystä?”

Vai ihan pelkoa?

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   18.2.25 21:28:05

Olen ollut surullinen, vihainen, epätoivoinen, peloissani, jännittynyt. En tietääkseni ole ollut ahdistunut.

Nykyinen sanotaan mua ahdistaa töihin meni/ kouluun meno/ kokeet...
Ennen vitu11i.

Lähettäjä: veera 
Päivämäärä:   18.2.25 21:39:21

"Minä ahdistun myös joskus, mutta aktiivisesti opettelen siitä pois."

Tämä! Ihminen voi aktiivisesta myös vaikuttaa omaan oloonsa, siihen ei tarvitse jäädä vellomaan ja piehtaroimaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.2.25 21:41:55

Mä olen 35 ja vasta vuosi sitten koin "oikeaa" ahdistusta. Sellaista että hengitän mutta silti tuntuu että henki ei kulje ja happi loppuu. Kädet tärisevät ja päässä pyörii.
Olen kokenut elämässäni paljon menetyksiä sekä väkivaltaa, raiskauksen ja uhkatilanteita vaikka olenkin ihan tavallinen tyyppi. (Ei huumekuviota tms.) Olen ennen pitänyt itseäni vahvana tyyppinä joka selviää mistä vain ja kaikki pitävät mua tyyppinä joka tietää mitä pitää tehdä kriisitilanteissa ja onnettomuuksissa.
Raskauksesta on yli 10 vuotta aikaa mutta vuosi sitten se palasi mieleeni ja koin suunnatonta ahdistusta. Kaverini raiskattiin juhlissa ja hän kertoi asiasta minulle heti juhlien aikana. Tämä palautti mieleen oman raiskauskokemukseni vaikka luulin päässeeni asiasta yli jo vuosia sitten. Edes heti raiskauksen jälkeen olo ei ollut niin kamala kuin mitä se oli vuosi sitten. Yhtäkkiä vain ahdisti enkä saanut nukuttuakaan. Yllättävän pitkään (n.kuukauden) sinnittelin oloni kanssa ennen kuin hakeuduin lääkäriin. Lääkkeet ja psykoterapia auttoivat.
Tunteet olen aina tunnistanut hyvin, tuo ahdistus tuli kyllä tosi puskista ja iski lujaa. Se ahdistus voi tulla myös niille "ahdistumattomille" tyypeille vaikka itsekin luulin olevani silkkaa terästä mielenterveydeltäni.

Lähettäjä: heikko 
Päivämäärä:   18.2.25 22:30:46

Muakaan ei ahdistanut koskaan ennenkuin tuli ensimmäinen paniikkikohtaus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.2.25 00:09:40

Onpa täällä onnekkaita ihmisiä!

Minua saattaa ahdistaa se, että tiputan roskan vahingossa sekajätteeseen enkä muoviin mihin tähtäsin.

Saatan ahdistua siitä, että aamulla pitäisi herätä ajoissa niin että lamaannun illalla enkä uskalla mennä nukkumaan.

Ahdistuksen pitäisi olla kertomassa että jokin on vialla, mutta kun joutuu elämään hirviöiden kanssa joita tässäkin ketjussa näkyy, ne pelkopohjaiset tunteet ovat herkässä ja suhteettoman suuria ja pitkäkestoisia.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   19.2.25 08:01:08

Helppoa kai se on olla ahdistumatta, jos on osa sitä valtavaa välinpitämätöntä enemmistöä, joka aiheuttaa ne ahdistavan surkeat vaihtoehdot muille.

"lukee vaikkapa uutisia, kun maailmalla tapahtuu jotain mikä ei liity mitenkään sinuun. Ja ahdistutaan siitä. Miksi? Miksi ne asiat pitää ottaa henkilökohtaisesti, jos asia ei millään tavalla liity sinuun?"

"Esimerkiksi Pörröpäällä ahdistus on saamattomuutta tehdä asioille jotain. "

-Uutisiahan luetaan juuri siksi, että ne asiat vaikuttaa jotain kautta jollain tavalla itseen ja siihen miten kannattaa toimia, mitä asioita kannattaa tiedostaa ympäröivästä maailmasta. Ahdistus tulee siitä, että nimenomaan koittaa toimia, mutta hyviä vaihtoehtoja ei vaan ole. Työpaikkaakin voi vaihtaa loputtomasti ja jokainen niistä voi olla tismalleen yhtä paska, kun parempia ei vaan ole tarjolla. Jossain kohtaa alkaa varmasti ahdistaa, kun tajuaa että mitään ei ole tehtävissä jatkuvalle v*tutukselle.

Lähettäjä: Voitko kertoa 
Päivämäärä:   19.2.25 11:41:14

Miksi on sana ahdistus, jos sitä ei ole olemassakaan, on vain väärin tulkittuja tunteita? Että "ahdistus" on aina joku muu tunne oikeasti?

Vai millaista se "oikea" ahdistus sitten on? Ja miten se ilmenee?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.2.25 11:50:17

Tuolla tarkoitettiin varmaan sitä, että ahdistus ei ole sellainen pääasiallinen tunne, vaan se tulee usein suojaksi muilta tunteilta. Usein ahdistus voi olla oikeasti pelkoa jota ei pysty kohtaamaan, tai vihaisuutta joka on täysin kiellettyä (no, silloinkin kai pelkoa, ajattele vaikka lasta joka saa selkäsaunan jos on vihainen, ja oppii pelkäämään vihaisuuden tunnetta).

Lähettäjä: ahdistuja 
Päivämäärä:   19.2.25 13:04:07

Onko esim. työahdistus/ v*tutus oikeasti vihaa, jota ei voi näyttää, koska töissä nyt vaan on nieltävä kaikki tunteensa. On otettava kiltisti vastaan kaikki p*ska mitä tulee esihenkilöiltä, työkavereilta ja asiakkailta. Kun koitat suoriutua kaikkien toiveiden kanssa ja olla hyvä työntekijä, kumartaa kaikille ja yrität olla pyllistämättä toisille, NIIN V*TTU AHDISTAA.

Ja mikä tähän on oikea ja terve ratkaisu? Älä sano, että työpaikan vaihto, kun se on samaa p*skaa eri paketissa eri työpaikoilla...

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   19.2.25 20:57:25

Ahdistus on mielestäni padottua energiaa, joka ei pääse virtaamaan vapaasti. Siksi liikunta helpottaa oloa ja paikallaan olo ja tekemättömyys lisäävät sitä. Ajatusten vaihtaminen turvallisen ihmisen kanssa helpottaa myös ahdistuneisuutta, kun sisäinen energia pääsee vapaaksi.

Lähettäjä: Nou 
Päivämäärä:   19.2.25 22:26:02

Sama täällä. Minuakaan ei masenna eikä ahdista, eikä ole koskaan oikeastaan ollutkaan näitä tunteita.

Luultavasti olen ollut onnekas, mutta ehkä minulla on myös jotain luonteen ja mielen vahvuutta. En anna alakulolle ja pessimismille valtaa, vaan pyrin näkemään iloa, hyviä asioita, pieniä onnistumisia ja olemaan niistä kiitollinen.

Myönnän, että minun on välillä vaikea jopa ymmärtää masennusta ja ahdistusta.

Lähettäjä: veera 
Päivämäärä:   19.2.25 22:32:32

"Ja mikä tähän on oikea ja terve ratkaisu? Älä sano, että työpaikan vaihto, kun se on samaa p*skaa eri paketissa eri työpaikoilla..."

Sanoisin että sulla on itselläs paha asenneongelma ja elät negatiivisuusharhassa.
Maailma on mitä on, vain omaan asenteeseensa voi vaikuttaa.
Jos koko ajan ajattelee että kaikki on paskaa ja ahdistaa ja @!#$ niin se on oma valita ajatella nii.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.2.25 23:00:45

Masennus, ahdistus jne ei ole mitään heikkoutta ja niiden puute ei ole mitään vahvuutta.

Lähettäjä: löakfjh 
Päivämäärä:   20.2.25 00:41:05

Ei tämä ole mikään heikkous/vahvuus juttu. Jotkut vaan on saaneet tasaisemman luonteen ja ehkä kasvuympäristökin on ollut hyvä.

Mutta toki nykynuoria on kannustettu koko ajan kyttäämään itseään ja miettimään "miltä musta nyt tuntuu?" Kun oikein kaivelaa ja miettii itseään niin kyllä sieltä ahdistusta ja masennusta löytyy - ainakin silloin kun pitäis mennä kouluun tai töihin.

Lähettäjä: amen 
Päivämäärä:   20.2.25 00:49:54

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 19.2.25 23:00:45

Masennus, ahdistus jne ei ole mitään heikkoutta ja niiden puute ei ole mitään vahvuutta.

Tämä!

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   20.2.25 07:33:32

"Sanoisin että sulla on itselläs paha asenneongelma ja elät negatiivisuusharhassa.
Maailma on mitä on, vain omaan asenteeseensa voi vaikuttaa.
Jos koko ajan ajattelee että kaikki on paskaa ja ahdistaa ja @!#$ niin se on oma valita ajatella nii."

-Ei ole mikään negatiivisuusharha, jos tunnistaa ihan aitoja ongelmia omaan ammattiin liittyen. Kyse ei ole negatiivisuusharhasta, jos lähihoitaja huomaa hoidettavien oireilevan liian harvasta vaipanvaihtovälistä, jos opettaja huomaa ettei avotilassa saa ylisuurta ryhmää keskittymään oppimiseen, jos suunnittelija huomaa jo tietokoneen ruudulla, että rakennus tulee homehtumaan hetkessä, jos lentokonevalmistajan suunnittelijat huomaa, että säästötoimet vaarantaa matkustajien turvallisuuden, poliisi huomaa, että iso määrä rikoksia jää tutkimatta resussivajeessa, jne.

Harhaisia on ne, jotka kuvittelee positiivisen ajattelun ratkaisevan ainaisen resurssivajeen aiheuttamat aidot ongelmat. "Mua ei nyt kiinnosta kiinnittää huomiota ikäviin asioihin, niin kyllä ne varmaan jotenkin maagisesti hoituu". Ostetaan esim. hometalo silkkaa välinpitämättömyyttä, kun on kivempi miettiä uutta sisustusta, ja sitten itketään lehtien palstoilla kuntotarkastajien epäluotettavuutta, kun ei itse ole edes luettu sitä raporttia.

Enemmistön välinpitämättömyyden seurauksena meillä on monilta ihan täysin mitattavissa olevilta osin todella surkea työelämä ja todella surkea tarjonta lähes kaikkien tuotteiden osalta. On hyvin vaikea päästä tekemään työnsä aidosti hyvin ja lähes mahdoton ostaa kaikilta osin kelvollisia tuotteita, jotka olisi materiaaliltaan tarkoituksenmukaisia, laadultaan hyviä, ympäristön kannalta hyväksyttävästi tuotettu ja eettisesti hyväksyttävissä työoloissa kaikilta osin valmistettu.

Ihmisten lisääntyvä ahdistus ei johdu sosiaalisesta mediasta tai omissa tunteissa vellomisesta. Ihmisten ahdistus pohjautuu hyvien vaihtoehtojen ja mielekkään suunnan löytämisen mahdottomuuteen. Ei ihmisellä ole aikaa sosiaalisen median ylikulutukseen tai tarvetta mihinkään vellomiseen, jos sillä on mielekästä tekemistä ja saavutettavissa olevia tavoitteita, joiden eteen työskennellä. Nykymaailma tarjoaa lähinnä häiriöitä, joihin haaskata aikaa, kun mitään aitoa ei ole saavutettavissa.