Lähettäjä: .0. 
Päivämäärä:   13.2.25 23:46:11

...että kuolet viiden kuukauden päästä, niin mikä olisi todennäköinen reaktiosi?

Heti? Muutaman tunnin päästä? Muutaman päivän päästä? Muutaman viikon päästä? Kuukauden päästä?

Lähettäjä: 7 
Päivämäärä:   13.2.25 23:48:12

Helpotus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.2.25 23:50:11

Mistäs ihmeestä niitä fiiliksiä voi tietää jos ei ole tota kokenut?

Lähettäjä: wwgg 
Päivämäärä:   13.2.25 23:53:21

ALS!

Lähettäjä: Cc 
Päivämäärä:   14.2.25 00:54:16

Varmaan muutaman viikon jatkaisin perus arkea. Sitten tekisin haaveilemani aasian reppu reissun. Pari kk siellä ja sitten kotiin tekemään läheisten kanssa kaikkea mitä on aina halunnut. Pitäisin myös kuolema bileet jonne kutsuisin kaikkia random ihmisiä elämän varrelta. Ilmasta viinaa kaikille ja kaunat kuoppaan!

Lähettäjä: Ääh 
Päivämäärä:   14.2.25 00:55:50

Iskisi armoton suru ja paniikki lasteni puolesta, miten he pärjäävät. Haluaisin viettää lasteni kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista, mutten haluaisi lasteni näkevän kun kärsin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.2.25 01:17:45

Alkaisi silmitön asioiden järjestely. Ilmoittaisin asiasta niille, jota kiinnostaa ja hoitaisin rahojen ja romujen ja itseni loppusijoituksen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.2.25 01:43:39

Ottaisin koiran kainaloon ja lähtisin maalle, vaikka Lappiin. Eläisin säästöillä ja luotolla. Vaelleltaisiin, oltaisiin, nautittaisiin luonnosta ja mökin mukavuuksista. Se riittäisi mulle. Koiran lopettaisin kun oma kunto laskee liikaa, on jo vanha ja vähän vaivainen. Hyvä elämä takana molemmilla, viimeiset parhaat kk:t yhdessä.

Lähettäjä: Dumle 
Päivämäärä:   14.2.25 06:48:20

Helpotus ja rauhan tunne. Olen tosi väsynyt elämääni, mutta en uskalla kertoa siitä kenellekkään negatiivisen leiman pelossa. Tappavan vakavan fyysisen sairauden kautta pian pois pääsy olisi kaikille läheisille varmasti helpompi tapa hyväksyä lähtö kuin muilla keinoilla.
Ensimmäisenä ilmoittaisin heti töihin, etten tule enää koskaan paikalle sekä jättäisin opiskelut kesken just siihen paikkaan. Ilmoittaisin parhaalle ystävälleni, että koirani tarvitsisi kodin (olemme siis etukäteen sopineet joskus, että jos jommalle kummmalle käy jotain, niin koirillamme on koti toisen luona), ostaisin myös iison määrän koiranruokaa ja tarvikkeita valmiiksi jemmaan sille.
Jos aikaa olisi viikkoja, niin järjestäisin varmaan juhlat ystävilleni, sellaiset ns viimeiset kiitosjuhlat heille, että ovat olleet osa elämääni. Ei mitään surua, vaan hauskanpitoa.
Ja varmaan lataisin tinderin tms ja etsisin sieltä jonkun random komean miehen (jos kukaan mun kanssa siis lähtisi) jonka kanssa halailla.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   14.2.25 08:00:45

Aloitin armottoman asioiden järjestelyn, elinaika mediaani oli tosin 18 kk.
Teen dödstädningiä apinan raivolla, siivoan paperit kuntoon, tyhjennän kaappeja.
Kirjoittelen tuntemuksia sytostasteista ja elämästä. Kirjoitukset ovat tallelokerossa pankissa, ne ilmestyvät vasta, kun oikeasti oken kuollut, maan pinnalle.
Nyt ennuste on hitusen alkanut parantua, ja voin hyvin, joten käyn ryhmäliikunnassa. Hevosen selkään en uskalla, vähäinenkin murtuma tauottaa hoidot.
Sitä on varpaillaan, ei osta mitään uutta, koska todennäköisesti ei uutta talvitakkia tarvita.
Myös ihmisten pohjaton tyhmyys on helpompaa ohittaa, kuuntelen luentoja serkusta joka joi havupuu-uutetta onnistuneesti täysin vierailta ihmisiltä, ja mietin vaan, että jeesus , onpa tyhmä. Tässä neljän sytostaatin keskellä minut on helppo huomata, olen kalju.
Peruukki tuntuu kuolleelta raadolta päässä, vaikka on ihan kaunis. Tulee mieleen No Country for Old Men ja Javier. Tietäjät tietää…

Että sellaista sitä tekee, kun pska osuu tuulettimeen. Luen ja katson elokuvia, pidän huolta, että näen aikuisia lapsia viikottain.

Ja lupasin mennä töihinkin muutamaksi päiväksi, sytistaatit ovat tauolla.

Lähettäjä: juuli 
Päivämäärä:   14.2.25 10:36:32

Työnhaun lopettaisin melko varmasti. Pikavippiä pöytään ja nauttisin ne viimeiset kuukaudet...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.2.25 12:12:43

Kaikki myyntiin mitä on ja elämästä nauttimaan. Läheisille sitten loppu omaisuus mitä jää käteisenä ennen kun lähtö tulee.

Lähettäjä: Glfl 
Päivämäärä:   14.2.25 13:54:23

Olisin helpottunut.

Elämä on jo vuosia ollut han kamalaa taistelua niin psyykkisen kuin fyysisenkin terveyden kanssa. Olisi helpotus kuulla, että kaikki tämä paska loppuu ja voisin vihdoin rentoutua ja nauttia elämästäni sen mitä sitä vielä kestää. Säästöjä on sen verran, että ne kyllä riittää.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   14.2.25 14:03:41

Tulisi kiire järjestellä eläimille hyvät kodit. Testamentin olen jo tehnyt eläinsuojelujärjestöille; sukulaisille en jätä mitään, miehelleni käyttöoikeus kotiimme. En panikoisi. Elämäni on ollut ja on erittäin hyvä ja melko pitkäkin jo. Elämä ei lopu kuolemaan, enkä hirveää karmaa ole täällä kerännyt, niin tuonpuoleinenkaan ei pelota. Paljon rakkaita eläimiä siellä on vastassa ja pari rakasta ihmistä. Kuolinkivut pelottavat, siksipä minulla onkin kuolinapteekki, minkä avulla henki tarvittaessa lähtee hetkessä.

Lähettäjä: Vilja 
Päivämäärä:   14.2.25 15:09:14

Hakisin äkkiä itselleni hevosen ja nauttisin siitä niin kauan kuin pystyisin

Lähettäjä: -4° 
Päivämäärä:   14.2.25 15:13:07

Helpotus. Laittaisin saman tien lentoliput ja majoitukset varaten ja lähtisin maailman ympäri.

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   14.2.25 15:18:33

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 14.2.25 01:17:45

Alkaisi silmitön asioiden järjestely. Ilmoittaisin asiasta niille, jota kiinnostaa ja hoitaisin rahojen ja romujen ja itseni loppusijoituksen.

Lähettäjä: Jk 
Päivämäärä:   14.2.25 18:22:57

Ottaisin töistä loparit. Tuhoaisin päiväkirjani 50 vuoden ajalta. Lähtisin mökille koiran kanssa, kävisin ensin tapaamassa sisartani. Jos mahdollista, yrittäisin järjestää rahalla lapselleni ja puolisolle pitkän vapaan töistä, jotta voisin viettää heidän kanssaan aikaan.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   14.2.25 21:18:12

Ottaisin lopputilin ja muuttaisin johonkin kivaan hotelliin. En käyttäisi enää minuuttiakaan vihaamaani työhön, saati tähän helvetilliseen taloyhtiöön. Toivoisin, että mies suostuisi ottamaan vapaata töistä loppueliniäkseni ja viettämään kuukaudet yhdessä.