Lähettäjä: Owner 
Päivämäärä:   13.2.25 19:34:32

Nyt kun koiravanhus alkaa lähestyä 16-v. ikää, tuntuu, että joka päivä on lahja ja toisaalta välillä iskee pelko siitä, että milloin ja miten se lähtö sitten tulee. Eka koirani siis kyseessä.

Jakakaa miten teillä lähtö tuli, tuliko yllättäen vai pikkuhiljaa, luonnollisesti vai piikin kautta. Muuta jos haluatte jakaa. Kiitos. <3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.2.25 19:38:45

Lopetuspiikillä lähti rakas perheenjäsen

Lähettäjä: Owner 
Päivämäärä:   13.2.25 19:44:28

Tarkoitin siis, että jos voisitte kertoa miten viimeiset ajat meni ym. :) Tuskin usein tervettä ja eläväistä koiraa piikille viedään.

Lähettäjä: Muro 
Päivämäärä:   13.2.25 19:59:17

12-vuotiaalla koiralla oli nisäkasvain joka oli ilmeisesti lähettänyt etäpesäkkeitä. Kunto romahti hyvin äkkiä ja piti kutsua eläinlääkäri kotiin hätälopettamaan. Normaalisti koira oli valmis syömään kaikki vieraat, mutta silloin se vain vilkaisi lääkäriä. Oli siis todella huonossa hapessa. :( Sen jälkeen ei ole ollut koiraa, mutta jos joskus tulee, niin sen kanssa tehdään sitten kaikki, ettei tilanne mene tuohon pisteeseen. Koira olisi pitänyt tutkia kunnolla heti kun kasvain havaittiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.2.25 20:00:39

Kaks edellistä.

Huomasin että koira ei ollut enää sama mikä ennen. Varasin lopetusajan seuraavalle maanantaille, oli muuten sen hetkisen elämäni raskain puhelu kun kyseessä oli elämäni The Koira. Vietettiin mukava, leppoisa viikonloppu. Käytiin vakkarimetsässä pikku retkellä, syötiin mustikoita ja nakkeja vaaran laella. Maanantai oli itselleni raastava etenkin tunti ennen lääkäriin lähtöä. Koira tuli viereeni, laittoi päänsä syliini ja nukkui. Lääkärissä hommat eteni oppikirjojen mukaan ja koira lähti kauniisti. Sieluni meni palasiksi, vaikka samaan aikaan olin huojentunut ja helpottunut. Tuhkat sain kuukauden päästä ja vapautin retkikaverini saman vaaran laella tuulen matkaan, missä viimeisenä viikonloppuna käytiin.

Toisen terveys meni nopeasti ja lopetusajan varasin muutaman päivän päähän. Vietettiin hauskat päivät täysillä kipulääkkeillä. Tehtiin asioita mitä ei koiran sairastumisen jälkeen oltu tehty, kun ei ollut enää montaa päivää jäljellä ja annettiin ihan surutta lääkettä lisää. Viimeisenä päivänä olin töissä ja töiden jälkeen oli lähtö. Ennen lähtöä koira leikki lempi pallollaan kuten silloin nuorena, terveenä koirana. Lopetus ei mennyt ihan kuin olisin toivonut. Lääkäri ei uskonut, että koira reagoi rauhoitteeseen todella huonosti ja sitähän pistettiin koiraan 3 kertaa lisää. Kun koira viimein meni syvään uneen rauhoitteesta, loppu sujui hyvin. Koira haudattiin miehen maille, missä muitakin elämän varren koirakumppaneita on.

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   13.2.25 20:00:43

Kaksi kaveri meni samalla kertaa auton alle, mutta muut aikuiset koirat on lähteneet eläinlääkärin avulle. Pari pikkutyyppiä meni luonnollisesti täältä pois päivän tai kahden ikäisenä.

Meillä tällä hetkellä vanhin on 15,5 v. Pirteä ja terve ukkeli. Tiedän, että yhteistä aikaa on edessä paljon vähemmän kuin takana. En murehdi nyt tulevaa menetystä. Itken sitten kun sen aika on.

Voimia aloittajalle <3

Lähettäjä: eeliö 
Päivämäärä:   13.2.25 20:02:05

Omani laitoin pitkän mietinnän ja lukuisien itkujen jälkeen piikin kautta pois 10 vuoden iässä.

Iso laumisrotu kyseessä, jolla oli nivelvaivaa ja ei enää ollut halukas lähtemään tarpeiden tekemisen jälkeen pidemmille kävelyille viimeisen vajaan puolen vuoden aikana. Alkoi tulemaan neurologisia oireita (holtitonta pään vapinaa) ja kun metsälenkillä tuli pari aika voimakasta kipukohtausta pienessä alamäessä, eikä halunnut liikkua mihinkään suuntaan, niin tiesin etten halua rakasta ystävääni kiusata enempää, kun ei voinut koiran rakastamilla metsälenkeillä tietää milloin vastaavaa tulisi taas.
Auton kyytiin nouseminenkin alkoi olemaan vaivalloista loppuaikoina.

Lisäksi koira alkoi palelemaan ja kaksi viimeistä talvea lähes yksinomaan oli sisäkoirana, kun ei lyhyitä aikoja tarhassakaan tarennut olla edes muutamaa tuntia pidempään ellei laittanut takkia päälle. Viime kevään ensimmäisenä oikeasti lämpimänä päivänä laitoin koiran ulos, kun ajattelin, että nyt tarkenee olla ulkona. Ulkona oli lämmintä +17 ja myöhemmin käydessäni koiran luona oli se siellä kylmästä vapisten vastassa. Ja sitten taas kun tuli ne keväthelteet ja auringossa mittarin mukaan lämmintä jopa sen 38 astetta, niin koiravanhus makasi oikein tyytyväisenä suorassa auringonpaisteessa.

Katsoin parhaimmaksi päästää kaverin pois ns. saappaat jalassa, enkä halunnut alkaa odottamaan siihen pisteeseen, että koirasta näki, ettei ollut enää hyvä olla. Lyhyelle aikaa tulleet useat merkit riitti jo antamaan esimakua, ettei koira todellakaan parempaan suuntaan mene, vaan huonompaan.

Lähettäjä: Owner 
Päivämäärä:   13.2.25 20:16:15

Kiitos, Pii. <3

Ja kiitos muillekin jakamisesta.

Lähettäjä: koko 
Päivämäärä:   13.2.25 20:22:05

Muutama oma kokemus: 13-v lopetettiin syövän levittyä (peruskunto huononi, ulkoisesti havaittavat kasvainten muutokset), 15-v sai sydänkohtauksen, tuli tajuihinsa, lähdettiin eläinlääkäriin ja lopetettiin siellä), 14-v alkoi oksentamaan ja paskomaan verta, vietiin päivystykseen ja lopetettiin perustutkimusten jälkeen (=jotain sisällä hajonnut, koko homma tapahtui n. 10 tunnissa), 13-v sai sydänkohtauksen täysin yllättäen iltalenkillä, kuoli syliin matkalla eläinlääkäriin.

Vanhojen kanssa loppu voi tulla milloin vain, muistakaa nauttia yhteisistä hetkistä! Ja owner; et voi täysin valmistautua niin kuin näet esimerkeistäni.

Lähettäjä: Owner 
Päivämäärä:   13.2.25 20:24:49

Kiitos, koko. Sen tiedän ja ymmärrän. Siksi pelottaakin välillä. Vaikka ns. luonnollista se onkin ajan tulla.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   13.2.25 20:25:48

2 koiraa, toinen oli 17 ja toinen yli 16, olivat hyväkuntoisia, kunnes sitten yks kaks vain tuli oireita, ei liikkunut kunnolla, ruoka ei maistunut. Toiselle tuli sellainen kohtaus, ilmeisesti sydän ei pumpannut verta. Todettiin sydänvika ja siinä päästettiin pois.
Rakkaat koiravanhukset elivät hyvän elämän ja muistan heidät aina.

Lähettäjä: ninni 
Päivämäärä:   13.2.25 20:32:34

Reilu 5v nartulla todettiin hemangiosarkooma ja keuhkoissa oli jo löydöksiä. Aikaa ell mukaan viikkoja, ei kuukausia. Oli elämäni koira eikä koskaan ole puristanut rintaa niin paljon kuin niinä seuraavina viikkoina. Sai kunnon kipulääkkeet ja elettiin koiran elämää loppuaika - herkkuja, lenkkeiltiin, uitiin, leikittiin, nukuttiin läjässä (50kg koira :D) Päätin että saa lähteä tarpeeksi ajoissa, ei kärsien ja kun ensimmäinen hieman levoton yö tuli, varasin samalle päivälle kotilopetuksen. Nukahti eteisen lattialle mun syliin, koirakaveri vieressä. Ikävä on <3 Enkä ees ole varma oliko yön levottomuus edes vielä syövästä johtuvaa koska sillä oli myös juoksut päällä, mutta pahin pelkoni oli että venytän itsekkäistä syistä irti päästämistä liian pitkälle. En halunnut ottaa riskiä, siksi lähti "saappaat jalassa".

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   13.2.25 21:51:03

Siinä kun vierestä katselet vanhusta joka päivä on riski ettet huomaa koska on aika ja annat kärsiä pitkään liikaa. Ole siis tarkkana. Koira ei kipuaan näytä kun vasta kun alkaa olla jo liian kipeä.
Karmeatahan se on jumalaa leikkiä ja yrittää päättää koska tulee se oikea aika päästää pois. Näin jouduin miettimään kahden vanhan kipeän ja väsyneen ystäväni kanssa. Yhdelle tuli akuutisti tilanne että lähdettiin päivystykseen eläinsairaalaan ja siellä todettiin että vatsassa niin iso kasvain ettei enää ole järkeä vanhaa koiraa ruveta leikkelemään, sille tielle jäi. Tuo viimeisin oli ”helpoin” kun vaihtoehtoja ei ollut. Silti kaikkia olen surrut, ja vieläkin vuosien jälkeen ovat kultaisina muistoissa <3

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   13.2.25 22:00:06

17v, mentiin kipulääkkeillä jonkin aikaa. Takapää alkoi olla heikko, oli pirteä, mutta meinasi olla ongelmia pysyä pystyssä, kun halusi silti juosta. Viimeisenä aamuna oli huonompi kuin koskaan siihen mennessä, autoin mm. portaita alas. Soitin lääkärin lopettamaan koiran kotona, lääkäri oli lopettamisesta samaa mieltä kun tuli meille ja koira lopetettiin piikillä omaan petiinsä.

Kaikki meni hyvin, eikä tarvinnut miettiä asiaa enempää. Tee lopetuspäätös samana päivänä, älä varaa lopetusta esim. seuraavalle päivälle, tai seuraavalle viikolle, se odottamisen aika on hirveää ja koiran kunto voi silti romahtaa sinä aikana.