Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.2.25 14:12:24

Nuori alkoi oireilla mielenterveydellisesti yläkoulussa ja sen jälkeen elämä on ollut takkuista.
Välillä hyviäkin hetkiä, mutta nyt taas on koulu ehkä keskeytymässä! En tajua.

Kun ei kiinnosta, pysty, ei elämässä suuntaa ja työharjoittelut tökkivät :(

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   13.2.25 14:15:48

Mitä sinä et tajua ?

Missä asemassa olet tähän nuoreen ? Äiti, isä, huolestunut sukulainen tai naapuri ?

Lähettäjä: Kansas 
Päivämäärä:   13.2.25 14:19:49

Mikä on oma asemasi?

Mitä et tajua? Onko selvitetty, mikä sitä lasta oikein ahdistaa? Kiusaamista, liikaa somen tuijottamista, ei ystäviä, traumaattisia tapahtumia elämässä, kotona huonosti huolehdittu elämän peruspalikoista ( = riittävästi unta, terveellistä ruokaa, rajat ja kännykkää ei räplätä sängyssä öisin)?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.2.25 14:19:51

Saako tukea koulusta?
Onko siellä keskusteluapua?
Toisella asteella on ( vielä ) melko kohtuullisen hyvät tukitoimet.
Koittakaa saada apua.

Auttaako kevennetty harjoittelu?
Se on epävarmaa aikaa ihan terveellekin nuorelle, joten ihan varmasti kuormittavaa jos on muutenkin kuormittavaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.2.25 14:31:09

Äiti olen.

Tosiaan jo neljä vuotta ollaan rämmitty. Keskusteluavut käyty ja niistä ei ole ollut iloa. Työntekijät vaihtuvat ja samaa "pa*kaa" joutuu kertaamaan alusta ja alusta.

Peruspalikat olleet hyvät, vaikkakin trauma lienee ollut isänsä hylkääminen. Samoihin aikoihin tuli kaveriongelmia. On tyttö siis.

Tuntuu käyvän liikaa tunteella. Ei näe itseään millään alalla ja missään koulussa. Työharjoittelussa (ehkä) tullut ihmissuhdeongelmia myös.

Oppivelvollinen on vielä, kun ei ole sitä tutkintoa toiselta asteelta, vaikka täysikäinen on jo. Eli en nyt enää voi puuttua mihinkään kännykän käyttöihin jne.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.2.25 14:35:59

Kannattaa saada se tyttö tajuamaan että elämä on kovaa ja hänen pitää valmistua ammattiin, muuttaa omilleen, tienata omat rahat ja maksaa laskut. Amiksessa opiskelu on niin helppoa että jos siellä ei pärjää niin hän ei tule pärjäämään oikeassa elämässä missään.

Jos kyseessä on joku mt ongelma niin sitten menet kouluterkan käynnille mukaan tai joku kokous mihin osallistuu kouluterkka ja tytön opettaja ja muut mahdolliset tahot olisi nyt paikoillaan.

Jos annat sen jäädä kotiin makaamaan niin se ei karaistu itsenäiseksi aikuiseksi koskaan. Passitat sen hesburgeriin kesätöihin niin alkaa koulun käynti kiinnostaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.2.25 14:42:01

Nämä toisen pisteen neuvot on jo koettu kesätöistä lähtien ja ei auta.

Oikeasti sehän se pelko on - ettei tule tässä elämässä pärjäämään :(
On itsekin sitä mieltä.

En ymmärrä, kun kaiken maailman suhaajat kuitenkin pärjäävät ja menevät elämässä eteenpäin.

Mielialalääkitys, voisikohan siitä olla apua?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.2.25 14:43:12

Jos on masentunut ja näköalaton, siinä on yhtä lailla vaikeassa paikassa joku 50v toimitusjohtajakin saati sitten teini.

Itse sain nuorena suoritettua 2 asteen huolimatta pahasta koulukiusaamista seuranneesta masennuksesta mutta sen jälkeen lähinnä nukuin pari vuotta. Olen kiitollinen viisaille vanhemmilleni että sain näin tehdä lapsuudenkodissani. Kun sain levätä, mieli elpyi ja aloin nähdä toivoa. Hain töitä, sain ja siitä kuopasta päästiin ja alkoi ihan normaali aikuiselämä.

Nuoren kanssa voisi olla keskusteluja siitä, että toisen asteen opinnot eivät tuomitse ketään loppuelämän työuralle. Esim. korkeakouluopintojen harkinta pitääkin tehdä tarkemmin koska menettää ensikertalaisuusaseman jos vaihtelee alaa mutta ammattikoulu-uraa ei tosiaankaan tarvitse ajatella loppuelämän urana vaan sellaisena josta ehkä voi saada hieman elantoa kunnes keksii mitä oikeasti haluaa tehdä.

Jos ei halua mitään päätöksiä vielä tehdä niin nettilukio on esimerkiksi yksi hyvä vaihtoehto.

Lähettäjä: tota 
Päivämäärä:   13.2.25 14:43:52

Nyt lääkäriin, lääkitystä pahimpaan masennukseen ensin, sitten terapiaan, sellaiseen jossa joka viikko keskustellaan ammatti-ihmisen kanssa. Harrastusten tukemista, liikuntaa, pois sieltä sängyn pohjalta. Kiire on jo ettei pääse liian pahaksi homma.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.2.25 14:45:29

Edelliseen piti vielä lisätä että olin itse teiniaikoinani ihan aneeminen, rauta korvensi vatsaa ja en saanut sitä syötyä vaikka kouluterkka kuinka patisti. On vaikea jaksaa jos raudasta on puutetta ja teinit on sille alttiita kun alussa vuodot voi olla suuretkin ja verenmenetys iso. Nykyään tiedetään sekin että vaikka hemoglobiini olisi hyvä niin heikko rautavarasto jo itsessään aiheuttaa väsymystä ja masennusta

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.2.25 14:46:52

Mites ihan Kelan kuntoutuspsykoterapia? Siinä ei vaihdu koko ajan työntekijä vaan voi vaikka 3v saman psykoterapeutin luona käydä. Ootteko tätä kokeillut?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.2.25 14:48:45

Siis lääkkeitä ei ole edes kokeiltu?
Mites nepsy? Onko tutkittu voiko olla adhd, tytöillä monesti ei ilmene selvästi.

Oma poikaa pyöriteltiin uni- ja masennusoireiden takia ties missä, loppujen lopuksi oli adhd ja kaikki tuo muukin helpottui kun löytyy lääke siihen juurisyyhyn.

Ja tosiaan uniongelmat ja masennusoireet on vahvoja liitännäisoireita esim adhd:hen ja voi olla jos juurisyytä ei tunnisteta niin ei silloin selviä ne muutkaan ongelmat.

Ei aikuisellakaan sanota, että nyt vaan pitää ryhdistyä kun on masentunut ( tai sanotaan, mutta ei se oikein ole).
Lapsi on sairas ja en osaa nyt muuta neuvoa kun että ole sinä tyttösi tukena.
Tyttö kasvaa kokoajan ja toivotaan että helpottaa.

Lähettäjä: Funlight 
Päivämäärä:   13.2.25 15:05:49

Sairas nuori tarvitsee lääkäristä apua! Eikö oikeasti siis lääkityksiä ole edes kokeiltu, ymmärsinkö oikein?

Lähettäjä: # 
Päivämäärä:   13.2.25 15:22:44

Millaista keskusteluapua olette siis saaneet? Ohjaamoissa yms. suuntaansa etsiville nuorille on ymmärtääkseni monipuolista apua ja tukea elämässä eteenpäin tarjolla.

Mitä nuoren elämään muuten kuuluu? Onko elämässä sisältöjä, joissa syntyy hyvää mieltä, onnistumisia, sosiaalisia suhteita tai osallisuutta? Esim. Harrastuksia? Jos just nyt ei koulussa pääse eteenpäin, edes johonkin asiaan aktivoituminen ja itsensä liikkeelle saaminen voi auttaa. Ettei ihan jää yksin neljän seinän sisään. Kokeilemalla asioita, voi löytyä jotain josta innostuisi. Ja ymmärrän, että tilanne voi olla myös se, että nuoren joutuu ”raahaamaan” ensin jonnekin, ennen kuin sisäinen motivaatio saa liikkeelle. Tykkääkö eläimistä, veisikö koira lenkille tai hevoset lähitallille työkokeiluun?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.2.25 15:23:18

"Eli en nyt enää voi puuttua mihinkään kännykän käyttöihin jne."

Tietenkin voit puuttua! Se teini on ihan lapsi vielä ja sinä olet aikuinen. Et tietenkään voi pakottaa häntä, jos hän haluaa muuttaa omilleen. Mutta omassa kodissasi voit sanella säännöt ja myös ehdot rahavirroille. Se on rakkautta. Se, että hän jää kotiin makaamaan passattavaksi on huonoin vaihtoehto. Joko omilleen tai sitten äidin huomassa terveellistä arkea. Ei se tietenkään tarkoita mitään natsikuria, mutta esim. mt-lääkkeet ja hoidot on aika tyhjän kanssa, jos ei suostu nukkumaan ja liikkumaan tai tekemään mitään. Eli vaikka tuntuisi miltä tulisi ottaa vastuuta omasta terveydestä ja vaalia perustasolla hyvinvointiaan. Pyrkiä nukkumaam, syömään ja vähän liikkumaan...

Lähettäjä: lotte 
Päivämäärä:   13.2.25 15:39:09

Nyt on se aika, kun pitää taistella, että saa nuorelle tarvittavan avun ja auttaa vahvasti ettei nuori itse luovuta. Mikä nuoren diagnoosi on? Mitä on tuo mainitsemasi keskusteluapu? Se ei selvästi riitä, eli tarvitsette myös muita tukitoimia. Miksi ei ole kokeillut lääkitystä (joskus se voi oikeasti auttaa paljon)? Onko mahdollista / rahaa hakea yksityiseltä apua?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.2.25 16:11:41

En nyt ehdi kunnolla vastaamaan, mutta kiitos tuesta.
Tässä on tosiaan monet vaiheet käyty läpi sängynpohjalla olosta lyhyeen mt-lääkityskokeiluun (pari vuotta sitten, mutta lopetti sen, koska ei tuntunut hyvältä ja elämä alkoi maistua hyvin ilman).

Jossain vaiheessa sain ihan lääkäriin, jossa paljastui osasyitä käytökselle ja niitä hoidetaan koko ajan.

Jos ei nyt itseään pian taas kokoa, niin jotain täytyy taas tehdä. Pitkään (yli 1/2 vuotta??) menikin taas hyvin, mutta tällä viikolla taas näköalattomuus nostaa päätään.

Tässä hyvällä jaksolla on ollut elämä tosi hyvällä mallilla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.2.25 21:16:48

Paljon voimia ja muista pitää itsestäsi huolta.
Ei ole helppo olla leijonaäiti mutta nyt tarvii taas taistella lapsen puolesta.
Ja myös muistuttaa nuorta lempeästi että huono olo ei kestä ikuisesti mutta nyt täytyy hoitaa se huono olo pois.