Lähettäjä: :(((( 
Päivämäärä:   13.2.25 11:33:44

Tässä vastaus mitä sain ystäväksi luulemaltani ihmiseltä, kun koetin saada selvää, että miksi mikään yhteinen tekeminen tai muuten vaan chillailu ei ikinä käy ja onnistu. Ihan sama mitä olen koettanut ehdottaa, et vietettäisiin aikaa yhdessä kavereiden kesken jo monen vuoden ajan. 8 vuotta tunnettu.

Ainutkin ihminen samalla paikkakunnalla missä asun ja kenen kanssa enemmän kontakteissa. :( Muutoin kodin ulkopuoliset kontaktit on lähinnä kaupan kassa ollu jo monia vuosia, sekä työ- ja opiskelukaverit, mut niiden kanssa vaan pakolliset kommunikoinnit.

Mä en jaksa enää todellakaan yrittää hankkia uusia kavereita, kun ei mulla tunnu olevan juuri kenenkään kanssa mitään yhteisiä juttuja ja mielenkiinnon kohteita missä jakaa keskinäiset ajatukset ym.

Kohtalotovereita miten tylysti on joku hyväksi luultu kaveri yksinkertaisesti kääntänyt takkia ja vetänyt maton jalkojen alta?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.2.25 11:36:16

"koetin saada selvää, että miksi mikään yhteinen tekeminen tai muuten vaan chillailu ei ikinä käy ja onnistu. Ihan sama mitä olen koettanut ehdottaa, et vietettäisiin aikaa yhdessä kavereiden kesken jo monen vuoden ajan"

Tämähän ei ole takinkääntö, vaan tuo ihminen on järjestelmällisesti käyttäytynyt jo vuosien ajan samalla tavalla.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   13.2.25 11:38:17

Onko siis tämä kaveri joskus ollut enemmän kaveri? Vai oletko vuosia yrittänyt roikkua ihmisessä, joka ei ole yhtään kiinnostunut? Ehkä vain kyllästyi, kun ei hienovaraisemmat merkit ole menneet perille.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   13.2.25 12:00:14

Ikävää aloittaja! Yksinäisyys on kurjaa, mutta et tosiaankaan ole ainoa, se on yllättävän yleistä. Ystävien löytäminen on vaikeaa, mutta aivan varmasti sinäkin löydät vielä sen oman porukkasi/ihmisesi. Se vain vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, ehkä muutaman pettymyksenkin. Jonka nyt ilmeisesti koit. Voisitko aloittaa jonkun harrastuksen, jota kautta voisit tutustua ihmisiin?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   13.2.25 12:02:30

Samaa tulin ehdottamaan kuin edellinen, eli aloita joku uusi harrastus, missä näet ihmisiä. Tai pyydä niitä työ- tai opiskelukavereita kanssasi johonkin.

Lähettäjä: toinen näkökulma 
Päivämäärä:   13.2.25 13:23:33

Mä haluisin sanoa noin myös mun "ystävälle"

On jäänyt jumiin yhteen elämänvaiheeseen, eikä mene eteenpäin. On jo 58 vuotias ja suurin osa puheista koskee Tinder-deittejä ja panosuhteita. Jäi eron jälkeen jumiin tähän vaiheeseen.

Enkä jaksa kuunnella yhtään enää näitä

Lähettäjä: j 
Päivämäärä:   13.2.25 13:36:47

Suomes paljon ihmisillä sosiaalisia ongelmia ja mt ongelmia, jos joku vastaa sulle noinkin tylysti kertoo se hänestä enemmän ettei elämä ole hallinassa ja sitten muille kiukutellaan kun pieni lapsi kaupassa. Olen itse myös saanut tylyä kommenttia kavereilta ja olen vain kohauttanut olkapäitä että pidä paskkasi. Kummasti sitten kyselevät perään kun en ole hetkeen jaksanut kiukuttelua kuunnella. Kaveri on kaveri eikä mikään stressipallo valitettavasti, jokaisella omat ongelmat mutta ei niitä toisen selkään kipata yhtäkkiä.

Lähettäjä: maisi 
Päivämäärä:   13.2.25 14:01:58

Tuo ihminen ei ole ollut ystävyytesi arvoinen. Ihmisiä jotka haluavat olla juuri sinun kanssasi ja ovat kiinnostuneet just sinun jutuistasi on kyllä maailmassa, toivottavasti löydät heidät pian :)

Lähettäjä: p 
Päivämäärä:   13.2.25 14:20:19

Voi kyllä olla vaikka niinkin, että toinen puhua pälpättää tauotta omista asioistaan ja toinen ei vain oikeasti jaksa kuunnella pälpätystä ja ehkä valitusta. Kokee, ettei saa mitään, että on pelkkä kynnysmatto ja roskakori. Näin mulle on äskettäin käynyt, vastenmielistä ja mahdotonta kuunnella vain itseensä täysin uponnutta ihmistä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.2.25 14:29:23

Tuollainen kommentti kertoo siitä, että mitään ei ole "yhtäkkiä" tapahtunut vaan kaveri on ollut jo kypsä pitkän aikaa. Taitaa olla vähän peiliin katsomisen paikka, että kaadatko omia murheita kaverin niskaan, valitatko jatkuvasti tai elättekö kenties täysin erilaisia elämiä? On aika ymmärtää, että ystävyys ei ole mikään verisiteeseen perustuva velvollisuus vaikka se olisi jatkunut 50 vuotta vaan siitä voi irtisanoutua jos ei enää jaksa tai enää kiinnosta.

Minulle ei ole koskaan sanottu noin, mutta on kyllä joskus mieli tehnyt sanoa noin. Tämä on koskenut ihmisiä, jotka jatkuvasti valittaa vuodesta toiseen samoista asioista ja mikään ratkaisu ei koskaan kelpaa.

Esimerkiksi oma sukulainen oksensi kaikki ongelmansa vuosikausia aina minun niskaan, odotti apua lasten, häiden, muuton jne kanssa mutta ei koskaan auttanut minua missään. Lopulta kun olisin tarvinnut kipeästi apua totesi että hänellä on OIKEITAKIN ONGELMIA eli minun ongelmat ei ollut hänen ongelmiin verrattuna mitään ja minä lopetin ystävyyden tähän. Joskus ja jouluna on pakko nähdä ja hän toivoisi että pidettäisi yhteyttä mutta mulle riitti kyllä hänen tarjoama ystävyys.

Toinen kaveri on valittanut viimeiset 10v että elämä on p@skaa mutta hän ei tee mitään sen eteen että muuttaisi asioita. Ei voi opiskella, ei voi vaihtaa työpaikkaa, kaikki on täysin mahdotonta ja muut ihmiset on vaan niin onnekkaita ja koko maapallo on vaan häntä vastaan. Lisäksi itse roikkuu mahdottomissa ihmissuhteissa ja draama kierteessä vuodesta toiseen, mikä ei ole enää kivaa katseltavaa yli 30v ihmisen elämässä.

En tiedä mikä on aloittajan tilanne tai mikä on syy tälle välirikolle, mutta edellä mainitut asiat voi antaa jotain ideoita. Myös jos kaveri on kunnianhimoinen ja sinä et, tai kaveri elää pikku lapsi arkea ja sinä et, niin tälläisetkin erot voi rasittaa.

Joka tapauksessa kaveruus näyttää olevan ohi ja on parempi että etsit kaltaistasi seuraa.