Lähettäjä: Kamu 
Päivämäärä:   10.2.25 21:46:51

Ystävälläni on 5v lapsi ja hän on lapsessa ihan maanisesti kiinni. Mennessäni kylään heille on kyläily pelkkää lapsen kanssa aktiivista leikkiä. Ystävän kanssa on mahdoton jutella mitään syvällisempää, kun lapsi keskeyttää jatkuvasti tai kaveri kääntyy leikkimään lapsen kanssa. Vierailut istutaan keskellä lego sotaa tai kahvikutsuja.
Puhelut ystävän kanssa on ihan samanlaisia. Aina lauseiden väliin hän leikkii lapsen kanssa ja sitten taas puhuu jotain minulle. Saattaa myös suunnilleen kesken lauseen sanoa että "hei lapsi haluaa nyt että annan keinussa vauhtia, pitää lopettaa."
Pelkään että on kohta entinen ystävä. Soitellaan ehkä kerran viikossa ja kylässä käyn ehkä 3 viikon välein. Tuntuu että olen aina kauheasti vaivaksi ja toisaalta kyläily ei ole yhtään sellaista kun ajattelisin. Kyläilyt kestää max. 2h niin olisi kiva joskus edes 10min jutella ystävän kanssa rauhassa.
Miten ihmeessä tästä voi keskustella ystävän kanssa ilman että vetää herneen nenään?

Lähettäjä: Aidan 
Päivämäärä:   10.2.25 21:50:52

Ei mitenkään. Kuulemma kun ei sulla ole lapsia niin sä et voi ymmärtää. Selvä. Joka ikinen on erkaantunut viimeistään kun lapsi 10v ja siitä on seuraa, siis jossei ne aivot jääny synnärille. Sorry.

Lähettäjä: Ihan ulkona 
Päivämäärä:   10.2.25 21:53:23

Et voi sanoa asiasta ystävää loukkaamatta. Voit alkaa ehdottaa, että tapaisitte välillä kaksin esim. sinun luonasi / kaupungilla. Toki voit ihan perustellusti sanoa, että haluat puhua ystäväsi kanssa aikuisten asioista, joita ei 5-v. tarvitset kuulla. Hän ymmärtää kuitenkin jo paljon ja osan ymmärtää väärin. Siitä voi syntyä lapsen mieleen kaikenlaisia väärinkäsityksiä. Mutta sun pitää myös hyväksyä, että ystäväsi on ainakin vielä 3 vuotta kiinni lapsessa ja se on hänen on oma valintansa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.2.25 22:10:04

Ymmärrän täysin. On sietämätöntä kun aikuinen ei osaa olla vanhempi ja on rajaton. Lapselle hirveä karhunpalvelus opettaa että lapsi päättää asiat ja vanhempaa saa aina häiritä ja komentaa.

Mulla on itselläkin pieni lapsi ja olen hiljaisena katsellut kaverin samantapaista äitiyttä. Aivan rajatonta menoa.

Esim. pari vuotta sitten oltiin kesätapahtumassa, alkoi sataa kaatamalla ja ei mitään suojaa missään. Kaverilla oli sateenvarjo lapselle joka ei sitä ottanut eikä kelvannut sadeviittakaan. Lapsi alkoi kirkumaan ettei suostu sadeviittaan, paiskasi varjon pois ja kirkui kun satoi päälle. Lapsi sentään viisivuotias eikä nepsy. Kaverini kyykistyi lapsen viereen ja alkoi leperrellä että kultaaaaa laittaaaisiiit nytteeeeen sadeviitaan ja lepertely jatkui ja jatkui!

En valehtele kun sanon että vartin lapsi istui kuravetisessä maassa likomärkänä kaatosateessa ja kaverini myös likomärkä ja leperteli! Ja itse siellä kastuin myös toki. Onneksi ei ollut oma lapsi mukana. Jos nimittäin olisi ollut niin ei olisi todellakaan ollut 5v tenavalla mitään oikeutta päättää laitetaanko kaatosateella sadetakki vai ei, se laitettaisiin. Ellei niin sitten muksu kainaloon mukaan ja menoksi. Johan siinä tulee keuhkokuume tuollaisesta pelleilystä.

Huh, nousi tässä ihan se kiukku mikä itsellä oli silloin :D Kamalaa lapasena olemista! Kiitos ja anteeksi! En voi ymmärtää! Ja jos kaverille sanoo että antaa lapselle liikaa periksi, ottaa tämän todella verisenä loukkauksena kohti äitiyttään.

Lähettäjä: Kamu 
Päivämäärä:   10.2.25 22:14:42

Ystävän lapsi on oikeasti ihan kiva ja ihan mielelläni vietän aikaa myös hänen kanssaan. Mutta toivoisin että ystävä voisi edes muutamaksi hetkeksi keskittyä meidän keskusteluun ja ohjata lapsen vaikka piirtämään tms. Hetkeksi itsekseen.

Lähettäjä: kohtalo 
Päivämäärä:   10.2.25 22:26:04

Niin, sellaista se vain on. Lapsellisia ja lapsettomia ei vain ole luotu ystäviksi toisilleen, elämäntilanteet ovat yksinkertaisesti niin erilaiset. Ystäväsi sai lapsen joten lapsi on hänen elämässään nyt se ykkönen etkä enää sinä ja se on ihan luonnollista.

Joskus pitää vaan hyväksyä se että elämät vievät eri suuntiin, ja päästää irti.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   10.2.25 22:29:21

Niin, kaverisi on hyvä äiti ja sinä olet mustasukkainen 5 vuotiaalle etkä selvästi itsekään jaksa hetkeä odottaa.:'D

No, se 5 vuotias menee kouluun 2 vuoden päästä ja alkaa irtautumaan äidistä ihan eri tavalla, niin pian saat taas loistaa huomion keskipisteenä.

Juu, lapsia toki opetetaan antamaan aikuisten jutella jada jada, mutta kuten näkyy, aloittajakin meinaa aikuisena saada huomionpuutteesta itkupotkuraivarit, joten se 5 vuotias ne vasta helposti saakin.

On olemassa erilaisia elämänvaiheita.
Jos lapsella on kuvioissa toinen vanhempi niin nähkää enemmän paikoissa, jonne lasta voi ottaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.2.25 22:31:29

"Ystäväsi sai lapsen joten lapsi on hänen elämässään nyt se ykkönen etkä enää sinä ja se on ihan luonnollista.

Joskus pitää vaan hyväksyä se että elämät vievät eri suuntiin, ja päästää irti."

^ Tämä. Ystäväsi tarvitsee nyt lasta enemmän kuin sinua. Tilanne varmaan muuttuu jossain vaiheessa ennenpitkää, sitä ennen en menisi huomauttelemaan ystäväsi prioriteeteista, ei varmasti itse näe asiaa ongelmana eikä ymmärtäisi "mustasukkaisuuttasi'.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   10.2.25 22:44:19

Siis apua, mitä nää vastaukset on... Oikeestiko täällä on porukka sitä mieltä, että 5-vuotiasta viihdytetään leikkimällä hänen kanssaan 24/7? Mielestäni aloittajalta on ihan inhimillinen toive saada jutella pieni hetki aikuisten kesken. Itselläni on kaksi lasta, toinen vauva ja toinen reilu 3v, ja 3-vuotiaanikin viihtyy hetken itsekseenkin kun kavereitani on kylässä. Toki lastakin huomioidaan ja kaverinikin usein leikkivät hänen kanssaan täällä käydessään, mutta ei koko vierailun ajan.

Lähettäjä: Kamu 
Päivämäärä:   10.2.25 23:23:22

Ystäväni tekee töitä n. 15h viikossa. On yrittäjä ja pystyy olemaan paljon lapsen kanssa kotona. Mun on vaikea löytää tätä näkökulmaa että olen itsekäs tai mustasukkainen 5 vuotiaalle. Tapaan ystävää muutaman tunnin kuukaudessa ja haluaisin silloin jutella ystäväni kanssa enkä leikkiä koko tapaamista lego sotaa.

Toisen kaverini kanssa, jolla on 6v lapsi saatetaan vaikka lähteä kävelylle. Lapsi polkee mukana polkuautolla tai pyörällä. Me aikuiset jutustellaan ja välillä ihastellaan ääneen lapsen pyörätemppuja. Tämä on musta oikeen kivaa lasten kanssa olemista. Vastaava tilanne aloituksen ystäväni kanssa on se että leikimme lapsen kanssa koko ulkoilun hippaa, katsomme kokoajan pyörätemppuja ja keksimme niille erilaisia nimiä. Ystävä ohjaa jatkuvasti mua mukaan leikkiin ja oikeen hakee lapseen kontaktia, vaikka se viihtyisi hyvin itsekseen vieressä pari minuuttia tutkimassa käpyjä. Ei vaan jaksa.
Lähinnä baariin suostuu ilman lasta, pitää vissiin alkaa taas käymään baareissa että saa yhteistä aikaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.2.25 02:01:47

"Oikeestiko täällä on porukka sitä mieltä, että 5-vuotiasta viihdytetään leikkimällä hänen kanssaan 24/7?"

Eihän tässä sitä mieltä olla, vaan sitä, että ystävällä on oikeus valita missä seurassa aikaansa viettää. Ja hän näyttää valinneen lapsensa.

Lähettäjä: qwerty 
Päivämäärä:   11.2.25 05:39:44

Ymmärrän aloittajaa. Mulla vähän vastaava tilanne ollut, kaveri sai ekan lapsensa 10 vuotta sitten, nyt niitä 3. Kertaakaan emme ole nähneet kahdestaan, vaikka mieskin on kuvioissa ja aktiivinen isä lapsilleen. Lopputulos se, ettemme enää juurikaan näe ja meillä ei ole enää keskusteltavaa. Ei yhteisiä muistoja näiltä kymmeneltä vuodelta. Surullista, mutta...

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   11.2.25 07:41:52

Ymmärrän aloittajaa, vaikka vastaavaa tilannetta ei mulla ole ollut omien ystävien kanssa. Jos tapaan ystävääni, tapaan ystävääni. Lapselle voi sanoa, että aikuiset puhuu nyt, me voidaan leikkiä yhdessä koko muu kolme viikkoa, kun ystävä ei ole käymässä. T. Äiti

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.2.25 09:23:24

"Ymmärrän täysin. On sietämätöntä kun aikuinen ei osaa olla vanhempi ja on rajaton. Lapselle hirveä karhunpalvelus opettaa että lapsi päättää asiat ja vanhempaa saa aina häiritä ja komentaa."

Tämä! Tuo opettaa lapselle, ettei hänen tarvitse kunnioittaa muita ihmisiä vaan että hän on tärkein. Kivoja narsisteja sieltä sitten kasvaa....

Ja jos kaveri ei halua olla ystävänsä kanssa on kohteliasta olla sopimatta tapaamisia. On todella epäkunnioittavaa toista kohtaan sopia tapaaminen ja käyttääkin aika muuhun. Kyse ei ole siitä että ap olisi mustasukkainen. Lapsen tilalla voisi olla vaikka opiskelut, työt tai siivoaminen. Jos kaverin kanssa on sovittu näkeminen, niin ei silloin aleta siivoamaankaan jotain vessaa tai syvennytä työprojektiin. Toisen aikaa tulee kunnioittaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.2.25 09:30:51

Ei voi käsittää, tosin nykyään onkin kuulemma muotia, että lapsen asia on se tärkein asia, ja lapsi saa keskeyttää (esimerkiksi äitinsä tai sisaruksensa) eikä hänelle saa sanoa hysss. Päin vastoin lapselle opetetaan jopa, että saa polkea äidin jalalle jos juttu ei lopu muuten. Ja se on todella törkeää sitä lasta kohtaan! Lapsella on OIKEUS oppia.

Ja joo, yhteisessä kahvipöydässä jokaisen kuulumiset kuunnellaan, niin Maaritin uusi työpaikka kuin Jessen päiväkodin uusi hoitaja ja puhutaan myös yhteisistä aiheista, vaikkapa siitä, että kaupunkiin avataan uusi uimaranta, mutta vieras huomioidaan aina erityisesti ja aikuisille annetaan tilaa puhua myös aikuisten asioista.

Samoin lapsen kaverin ollessa kylässä äidin pitää oppia antamaan tilaa lasten omille jutuille. Meillä vitosluokkalainen ei viitsi vapaa-ajalla hengata erään luokkalaisensa kanssa, koska tämän äiti on mukana kaikessa.

Lähettäjä: Lapsi ei määrää 
Päivämäärä:   11.2.25 10:00:28

Meillä ainakin on sanottu lapsille pienestä pitäen, että älä puhu päälle ja odota vuoroasi, jos yrittävät keskeyttää toisen puheen. Samoin on ohjattu tekemään omia leikkejä välillä, jos on aikuisvieraita. Ja onhan aikuisilla kotitöitäkin, että ei lapsen viihdyttäminen voi olla ainut tehtävä. Jos perheessä muuten on lasten ruutuajat hallinnassa, ei liene paha rasti antaa toisinaan katsoa lastenohjelmaa tai vaikka pelatakin kyläilevien aikuisten kanssa jutellessa. Jos meillä on kavereitani lapsineen kylässä käymässä, laitamme syömiset ensin lapsille, että pääsevat sitten leikkeihinsä ja aikuisille jää rauhallista kahvitteluaikaa sen jälkeen. Itse en viitsisi usein sellaisen kaverin luona käydä, jonka lapsi on kaiken aikaa seremoniamestarina. Alkaisin jatkossa pyytää kaveria vaikka teatteriin, musiikkitapahtumiin jne. joihin ei lapsia voisi ottaakaan mukaan, jos itse olisin lapseton ja haluaisin vain kaveriani tavata rauhassa.

Lähettäjä: Lapsi ei määrää 
Päivämäärä:   11.2.25 10:03:57

Ja myös kun lapsien ensikuulumiset on kuunneltu vieraan kanssa, sanon lapsille, että nyt äiti puhuu Raijan kanssa ja te voitte mennä leikkimään omia leikkejä siksi aikaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.2.25 10:27:39

Nää tuollaiset äidit jäävät ilman kavereita, siinä voi sitten olla ikävät hetken jos ja kun mies jossain vaiheessa jättää ja ei oikeasti enää ole mitään muuta kuin ne lapset. Saattaa itku tirahtaa niiden kavereiden perään.

Mä olen jäänyt varmaan kavereistani ainoaksi ikisinkuksi, loput on pariutuneet ja tehneet mukuloita. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki lapselliset ovat jääneet kiinni niihin lapsiinsa ja unohtaneet ystävänsä kokonaan. Vierailut ja kaikki kontaktit on hoidettu niin, että se parkuva mukula on siinä vieressä, isät kun eivät viitsi lapsiaan katsoa edes sitä muutamaa tuntia sillointällöin. Sit valitetaan kuorossa sitä, kun on niin yksinäistä. No onhan se, kun kaikki vierailut menee pirjopetterin karjuntaa kuunnellessa, ei sellaista ihan oikeasti kukaan jaksa. Olis ihan mukava EDES JOSKUS tavata ihan aikuisten kesken, aikuisten asioista jutellen.

Mutta mulle sinänsä ihan sama, mä olen nyt tottunut olemaan yksin. Mulle on kyllä turha soitella siinä kohtaa kun se ukko jättää tai elämässä on joku muu katastrofi mihin sitä ystävää tarttettais.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.2.25 10:44:43

.: en olisi minäkään kanssasi, jos niistä lapsista puhutaan noin rumasti, mutta isä on sentään isä vaikke huolehdikaan velvoitteistaan.

Lähettäjä: .,. 
Päivämäärä:   11.2.25 10:55:42

"Lapsellisia ja lapsettomia ei vain ole luotu ystäviksi toisilleen, elämäntilanteet ovat yksinkertaisesti niin erilaiset."

Ja eri elämäntilanteissa olevat ystävät on sitten jotain luonnonoikkuja? Monella kun ei ole siinä mitään ongelmaa. Ymmärrystä pitää toki löytyä molempiin suuntiin, mutta niinhän ystävyydessä muutenkin.
Mun ystävissä on sekä lapsellisia että lapsettomia, eikä siinä ole koskaan ollut mitään ongelmaa.

Tottakai lapsen pitää olla elämässä ykkönen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ettei pystytä huomioimaan mitään muuta.

Lähettäjä: .,. 
Päivämäärä:   11.2.25 11:00:12

"Niin, kaverisi on hyvä äiti ja sinä olet mustasukkainen 5 vuotiaalle etkä selvästi itsekään jaksa hetkeä odottaa.:'D"

Hörhör.
Millään tavoin ei tuosta käy ilmi että äiti olisi hyvä tai huono, eikä sillä edes ole mitään tekemistä asian kanssa. Jos 2h vierailusta ei 10 minuuttia kykene normaaliin vuorovaikutukseen toisen kanssa, niin se on monella tapaa huono asia. Jos normaalisti tämä onnistuu 5 kuisen lapsen kanssakin, niin ei pitäisi olla mitenkään ylitsepääsemätöntä 5 vuotiaan kanssa.