|
Lähettäjä: olen suomalainen
Päivämäärä: 10.2.25 13:25:30
Otetaan esimerkiksi Ruotsi. Monet ulkomaalaiset menevät Ikeaan syömään "autenttisia ruotsalaisia lihapullia". Moni matkustaa useita tunteja vain sen takia, että pääsee syömään tätä maagisen hyvää ruokaa, ja some on pullollaan ohjeita, miten ruotsalaisia lihapullia voi tehdä kotona. Vastikään somehitiksi ovat nousseet myös ruotsalaiset irtokarkit, jotka ulkomailla maksavat maltaita, mutta silti kauppa käy kuumana ja karkkikauppojen ovelle muodostuu pitkiäkin jonoja, kun ihmisen haluavat päästä käsiksi näihin viraaliksi muodostuneisiin ruotsalaiskarkkeihin. Paitsi että osa näistä karkeista on suomalaisia.
Mennään takaisin Ikeaan. Olin muutama vuosi sitten Saksassa, ja kävin saksalaisen tuttuni kanssa Ikeassa, jossa oli niin ikään paljon Fazerin tuotteita, ja hintalappujen vieressä isot Ruotsin liput ja mainostekstit ruotsalaisesta suklaasta. Tutulle tätä asiaa ihmettelin, ja hän ihmetteli takaisin, että eikö Fazer olekaan ruotsalainen. No ei ole.
Näiden muutaman esimerkin varjolla olen alkanut pohtimaan, että mikä suomalaisessa markkinoinnissa on pielessä, kun moni ei edes tiedä suomalaisten merkkien olevan Suomesta. Samaan aikaan ruotsalaiset ovat onnistuneet markkinoimaan kaiken ruoasta sisustustyyleihin (scandi decor) ja laittautumiseen (Stockholm style). Olenpa joskus jutellut myös sellaisten ruotsalaisten kanssa, jotka väittivät Tove Janssonin, Arabian ja Fiskarsin olevan ruotsalaisia. Osa ehkä vitsillä, osa tosissaan. Eikä tietysti unohdeta koko maailman tuntemaa Nokiaa, joka vastaajasta riippuen on kotoisin joko Kiinasta, Japanista tai Yhdysvalloista.
Väittäisin, että suomalaisuutta kuitenkin ulkomailla arvostettaisiin, sillä onhan suomalainen merkki lähtökohtaisesti laadukasta ja kestävää. Miksei kansainvälisille markkinoille suunnattaessa tuotaisi suomalaisuutta enemmän esille sen sijaan, että kansainvälisyyden nimissä sitä yritettäisiin peitellä?
|