Lähettäjä: .
Päivämäärä: 10.2.25 10:05:52
Mä en ymmärrä, miksi lemmikin omistamisen tulisi olla joku perusoikeus. Ylipäänsä tämä maailma toimii siten, että sun elämä on sellaista, mihin sulla on varaa. Toki olen sitä mieltä, että jokaisella tulee olla katto pään päällä, riittävä terveydenhuolto ja ruokaa lautasella. Mutta lemmikit, ulkomaanmatkat, merkkivaatteet, sähköautot yms hankitaan sen mukaan, mihin on varaa. Kaikilla ei ole ole varaa kaikkeen ja se on ihan ok. Ihan itsekin mietin, että jos ostan tässä kuussa asian X, niin hankintaan Y ei enää ole varaa. Mun mielestä ihan normaalia rahan käyttöä.
Sen lisäksi, jokaisen tulisi jo ennen lemmikin hommaamista miettiä, että a) mistä saa rahat lemmikin eläinlääkärikuluihin ja b) missä menee taloudellinen raja lemmikin hoitamisessa. Kyllä mä olen miettinyt etukäteen, että kuinka ison summan laitan koiran hoitoon. Ja se summa on eri, mikäli toipuminen on epävarmaa kuin että jos on lähes 100% varmuus, että koira tulee hoidolla kuntoon. Ja edellinen koira kun oli ”maanantaikappale”, niin oli vaan hyväksyttävä, ettei siihen kannata upottaa loputtomasti rahaa, kun ei sitä saa täysin kuntoon. Edellisen koiran hoitosumma oli siis pienempi kuin nykyiseni.
Kun ostin auton ja säästöt meni hetkeksi nollille selvitin, mistä saan rahaa, jos koira äkillisesti pitää saada esim leikattua. Tämä siis jo ennen auton ostoa. Jos en olisi saanut mistään rahaa, olisin ostanut edullisemman auton. Jälleen kerran, normaalia rahan käyttöä.
Totta kai koirat on mullekin tärkeitä perheenjäseniä ja niiden sairastelu sekä kuolema tuntuu ihan äärettömän pahalta. Mutta fakta on, että ne on mun lemmikkejä ja ne ovat mun vastuulla. Vastuu niiden hoitojen maksamisesta on minulla eikä esim yhteiskunnalla. Mä en osamaksulla hoidata yhtäkään eläintä. Jos ei mun ennalta varattu budjetti riitä hoitoon, niin sitten koira on päästettävä pois.
|