Lähettäjä: koikis 
Päivämäärä:   9.2.25 10:50:25

Nyt osaan vajaan viiden vuoden kissakokemuksella jo sanoa. Koiria on tällä hetkellä 3. menossa., 20 vuoden aikana.

Kissan (=adoptoitiin sisällä esy :llä syntyneet kesyn emon pennut 2 kpl). kohdalla sen lajityypillisen elämän peruskiven rakentaminen jo kirjaimellisestikin vaatii enemmän, koska kiipeilymahikset ja piilopaikat korkealla.

Sitten toisena merkkitekijänä se koulutus, kun sillä nyt ainakaan ei ole mitään miellyttämishalua, niin se vaatiii enemmän osaamista ja kyvykkyytä kouluttajaltaan. Tietenkään kaikilla koirillakaan ei miellyttämishalua ole geeneissä! Omillani vaan on ollut rotuvalinnoista johtuen.

Suosittelisin oman kokemukseni perusteella kaikille tällaisia hikipinkorotuisia koiria hankkineille reflektiota siitä, miksi ko. rodut on aiemmin miellyttäneet? Ja kokeilla kissan kouluttamista. Suoraan sanoen, koen nykyään antoisampana kissoille uusien temppujen ja arjen tapojen opettamisen, kuin koiralle, jolla perusasetukset geneettisesti on "menen vaikka kaivoon puolestasi". Olen oppinut itsestäni, että se sellainen suorittaminen suorittamisen vuoksi on ollut ikävästi iso tekijä koirarotuvalinnoilleni aiemmin.

Olen siis opettenut kissoillemme samat asiat kuin paimenkoiralle (joka ei ole bc). Kun minä opin kouluttamaan kissaa, niin kaikki alkoi sujua. Kissa oppii helposti kaiken saman, kyse on vain siitä osaatko sinä opettaa eli vetää oikeista naruista kun se toinen osapuoli ei ole se, joka istuu eturivissä ja viittaa joka kerta.

Keskimääräinen yleistys minun kokemani mukaan on se, että moni koira on tyytyväinen kun on käyty pitkällä lenkillä, syöty ja loikoiltu. Meidän kissoja ei saa ulos marras-toukokuun välillä muutoin kun lämpimällä kelillä maks. 15 minuutiksi pistäytymään. Se tarkoittaa aikamoista vaivannäköä sisäaktivointiin, että energia kuluu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.2.25 10:58:12

Kissat vaativat aktivointia ihan siinä missä koiratkin, sitä vaan ei voi kuitata helposti ulkoilulla tai ottamalla kissa mukaan menoihin tai mennä kisaaharrastukseen. Se aktivointi tapahtuu kotona ja sen on oltava monipuolista ja siihen saa ihan äärimmäisenä miniminä upotettua pari tuntia päivästään vaikka miten yrittäisi luoda virikkeitä jotka eivät vaadi omaa läsnäoloa. Omalla kohdallani tilanne muutui jopa todella kuormittavaksi kun kissaltani kuoli kaveri ja minä olinkin yhtäkkiä sen ainut seura, viihdyttäjä ja läheisyyden lähde. Ihan nekin kaipaavat läheisyyttä ja seuraa missä ihminenkin, osa vaan on jo nuorena henkisesti niin vaurioituneita etteivät enää välttämättä sopeudu elämään muiden eläinten kanssa vaan elävät elämänsä pelon ja apatian välimaastossa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.2.25 11:05:38

Oikeassa olet, kissa on pohjimmiltaan aktiivinen eläin. Toki roduissa ja yksilöissä on paljon eroja.

Moni sisäkissa on masentunut ja apaattinen virikkeiden puutteesta ja omistaja luulee virheellisesti, että kissa on vain tyytyväinen, kun se nukkuu paljon. Elämä neljän seinän sisällä jossain yksiössä ei ole mitenkään lajityypillistä kissalle, etenkin jos sillä ei ole kissakaveria ja omistajakin on paljon poissa. Jos sisäkissan hankkii, niin pitää ihan oikeasti miettiä, että miten sen saa pysymään tyytyväisenä.

Tästä syystä en varmaankaan kissaa hanki, vaikka niitä rakastankin. Jos asuisin jossian maalla missä kissa pääsisi ulkoilemaan, niin ehkä sitten.

Lähettäjä: koikis 
Päivämäärä:   9.2.25 11:08:01

"Kissat vaativat aktivointia ihan siinä missä koiratkin, sitä vaan ei voi kuitata helposti ulkoilulla tai ottamalla kissa mukaan menoihin tai mennä kisaaharrastukseen. Se aktivointi tapahtuu kotona--"

Error. Ei pidä paikkaansa, ettei kissaa voi ottaa mukaan menoihin tai mennä kisaharrastukseen. Miksi luulet kissan olevan neljän seinän sisällä aktivoitava lemmikki?

Mikä tahansa eläin ahdistuu kotoa lähtemistä ja reissussa olemisesta, jos sitä ei sille systemaattisesti koulutettu. Toinen kissamme viihtyy aksahallilla. Sitä ei koirien haju siellä haittaa, kiinostaa vain. Toinen kissa taas häiriintyy epäluuloiseksi "pedonhajusta" , siis vieraiden koirien. Ei omamme kotona, tietenkään.

Niin kauan kun ihmisten mielikuvat ja tietämys kissoista junnaa kymmeniä vuosia jäljessä, niin keskimääräinen nykytilanne on mikä on. Esim. se ettei kissaa saa ilman hitsaushanskoja matkahäkkiin ja että se huutaa laskien alleen koko matkan. Kyllä kai, jos sitä ei ole kyetty sille opettamaan. Meillähän kissat menee käskystä koppaan, joka tilanteessa. Mouruamista ei matkalla kuulu, kun ei ole mouruttavaa.

Kissahan on paitsi peto niin myös saalis ja siksi yleisesti ottaen omalta tontilta lähtö vaatii pitkällisempää tottumista.

Lähettäjä: koikis 
Päivämäärä:   9.2.25 11:13:41

"Tästä syystä en varmaankaan kissaa hanki, vaikka niitä rakastankin. Jos asuisin jossian maalla missä kissa pääsisi ulkoilemaan, niin ehkä sitten."

En nyt ihan usko, että teillä päin ei kaupungissa/taajamassa kissat saisi ulkoilla? Avaatko vähän tätä?

Meillä on miehen kanssa työnjako keväästä syksyn eläinten ulkoilutuksessa, että hoidamme kolmesti vuorokaudessa ulkoilutukset erikseen eli toinen hoitaa koiran ja toinen kissat. Ei ole vaikeaa, kun ihmisiä on kaksi. Yksi kissa kerrallaan on yleensä mukaan luonninsuojelualuleella ulkoilemassa.

Lähettäjä: koikis 
Päivämäärä:   9.2.25 11:15:15

Reissukissa Pessi (Fb)on mainio, jakaa tietoa siitä että kissan aktiivinen rooli mukanakulkevana perheenjäsenenä on normi..

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.2.25 11:19:37

koikis: Niin, tarkoitin tietysti sitä, että olisi hyvä jos kissa pääsisi ulkoilemaan vapaasti.

Toki kissan voi opettaa valjaisiin ja on hyvä, että yhä useampi näin tekee. Minä kuitenkin mietin tässä nuoruuteni kissaa joka tuli meille kolmiviikkoisena pentuna katukissana (asuttiin ulkomailla). Se ei koskaan tottunut valjaisiin. Saimme kuitenkin tehtyä pihastamme sellaisen, että kissa pystyi oleskelemaan siellä vapaana. Kissa oli tyytyväinen kun sai itse valita, milloin oli ulkona ja milloin sisällä. Ja olihan tämä ihmisillekin todella helppoa, ei tarvinnut kuin avata ovi kissalle.

Kissan voi totuttaa moneen asiaan, mutta harvasta kissasta tulee kuitenkaan ihan yhtä rohkeaa kuin koirasta. Siis että sen voisi ottaa milloin tahansa mukaan vaikkapa kaupungin vilinään, kahvilaan jne. Tässä mielessä koira on tosiaan helpompi.

Lähettäjä: koikis 
Päivämäärä:   9.2.25 11:32:23

"koikis: Niin, tarkoitin tietysti sitä, että olisi hyvä jos kissa pääsisi ulkoilemaan vapaasti.

Toki kissan voi opettaa valjaisiin ja on hyvä, että yhä useampi näin tekee. Minä kuitenkin mietin tässä nuoruuteni kissaa joka tuli meille kolmiviikkoisena pentuna katukissana (asuttiin ulkomailla). Se ei koskaan tottunut valjaisiin. Saimme kuitenkin tehtyä pihastamme sellaisen, että kissa pystyi oleskelemaan siellä vapaana. Kissa oli tyytyväinen kun sai itse valita, milloin oli ulkona ja milloin sisällä. Ja olihan tämä ihmisillekin todella helppoa, ei tarvinnut kuin avata ovi kissalle."

Auts, okei. Tekään tuskin nuoruudessasi esimerkiksi naksutinkoulutusta osasitte vielä käyttää, viitaten niihin valjaisiin.

Jos mielikuva kissan "aktivoinnista" on tosiaan se, että ei muuta kun ovi helposti auki ja nähdään taas, jos nähdään, niin onhan se niin kokevalla ihmiselle helppoa. Voi jäädä sohvalle istumaan.

Entä miksi et koiralle avaisi ovea ja toivottaisi näkemiin?

"Kissan voi totuttaa moneen asiaan, mutta harvasta kissasta tulee kuitenkaan ihan yhtä rohkeaa kuin koirasta. Siis että sen voisi ottaa milloin tahansa mukaan vaikkapa kaupungin vilinään, kahvilaan jne. Tässä mielessä koira on tosiaan helpompi."

Montako reissuissa iloisena kulkevaa kissaa sinun lähipiirissäsi on? Niinpä, ymmärrän, että ihminen helposti tuppaa muodostamaan kokemuksettomana käsityksensä muista lajeista sen perusteella, mitä näkee lähellään. Tuollaisen mutukäsityksen perusteella ei kuitenkaan tietenkään voi esittää "faktoja" yleistyksinä. Minun kuplassani on paljon yhtä aktiivisia perheenjäseniä, koska olen osin tahattomasti ympäröinyt itseni itselleni tärkeällä asialla.

Tietysti kissatuttujani lähellä on myös nämä aikuisena loukutetut kissat, niistä varmasti suht. harva koskaan em. rohkelikoksi tulee. Osa kyllä niistäkin tulee.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.2.25 11:41:44

No sehän nimenomaan oli pointtini, että sen takia en ole kissaa hankkimassa, koska en koe että siihe on tällä hetkellä riittävästi resursseja :D Sinä itsekin sanoit, että koska kissa on myös saaliseläin, sitä ei ole ihan yhtä helppo opettaa, kuin koiraa.

Mikä tuossa nyt oli ongelma, että kissamme pääsi vapaana pihallemme? Sillä oli varmasti rutkasti parempi elämä, kuin neljän seinän sisällä elävillä sisäkissoilla. Ja joo, en tosiaan ollut silloin 8-vuotiaana kuullut mistään naksutinkoulutuksesta, eikä vanhemmillanikaan ollut aiempaa kokemusta lemmikeistä. Kissa siis löytyi kadulta loukkaantuneena ja emostaan aivan liian aikaisin vierotettuna, eikä kukaan halunnut sitä omakseen. Siispä se jäi meille. Vaikka oltiin tosi tyhmiä ja kokemattomia, kissa sai hyvää hoitoa, pääsi ulkoilemaan, sai virikkeitä jne. Eli lopulta 16-vuotiaaksi.

Kyllähän tuo kissan halu lähteä oman reviirin ulkopuolelle riippuu myös rodusta. Olen nähnyt paljon esim. bengaleita somessa, jotka esimerkiksi retkeilevät ja vaeltavat omistajiensa mukana. Mutta bengali onkin tunnetusti aktiivinen ja seikkailunhaluinen rotu. Monella on ihan maatiaiskissa ja moni ottaa kissan myös rescuena, ja näistähän ei voi etukäteen tietää, millaisia niistä tulee.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   9.2.25 12:06:12

"Sitten toisena merkkitekijänä se koulutus, kun sillä nyt ainakaan ei ole mitään miellyttämishalua, niin se vaatiii enemmän osaamista ja kyvykkyytä kouluttajaltaan."

Mun mielestäni kissalla on sellainen miellyttämisenhalu, että se tykkää kun on sopuisaa ja ystävällinen tunnelma. Tai ainakin omillani on ollut. Kissani ovat oppineet aika nopeasti, mikä toiminta on ei-toivottua eli sellaista, josta saa tuikean katseen ja "vihaisen" kiellon. Eivät sellaista yleensä sitten halua uudelleen tehdä. Oppivat, että pöydille ei kuulu hyppiä, mutta tuolit ovat ok. Oppivat, että joulukuusen koristeet eivät ole tassulla huidottavia leluja jne.