|
Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 9.2.25 10:33:03
"Meneekö se toinen koira siinä missä tuo yksikin?"
Olen aina ihmetellyt tätä sanontaa, vaikka minulla yleensä on ollut kaksi koiraa kerrallaan.
Okei, tämä riippuu tosi paljon elinolosuhteista, ihmisestä ja hänen resursseistaan sekä niistä koirista. Mutta se, missä kenenkään kohdalla ei pidä paikkaansa, että kaksi menee siinä missä yksi ovat kulut. Ruokintakuluja, ell. kuluja ym. tulee tuplasti.
Työmäärä ja ajankäyttökin ovat sellaisia, mikä helposti lisääntyy. Riippuu taas toki olosuhteista. Ääriajatteluna, jos koirat ovat pääasiassa ulkohäkissä eläviä koiria, niin se saattaa jopa helpottaa omistajan työtä, että niitä on kaksi ja ne touhuavat keskenään. Meille muille kaksi koiraa tarkoittaa sitä, että niitä pitää kouluttaa myös erikseen (on totta, että parhaassa tapauksessa vanhempi osittain kouluttaa pentua, mutta huonoimmassa tapauksessa vanhempi opettaa joitakin huonoja tapoja, joita pitää yrittää koulia erikseen molemmilta pois) ja itse olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä molemmat tarvitsevat omaa aikaa oman ihmisen kanssa myös ilman sitä toista koiraa. Kummankin on hyvä käydä välillä lenkillä kahdestaan ihmisen kanssa ja kummankin on hyvä tottua jäämään yksin myös ilman sitä toista koiraa.
Tilaa menee myös enemmän, kun petejä saa olla enemmän, autossa kaksi koiraa vie enemmän tilaa jne.
Lisäksi kaksi koiraa = tuplasti turkinhoitoa, kynsien leikkaamista, hampaiden harjaamista jne. Tässä varsinkin sitten tulee se, kuinka helposti ne sujuvat sen ensimmäisen koiran kanssa. Jos jo yhden koiran turkinhoitoon menee vaikka 2 h aikaa pesupäivinä, niin toisen samanlaisen kanssa siihen saakin sitten kulumaan sen 4-5 h yhteensä. Isovillakoira on tässä asiassa toki siis vähän eri juttu kuin whippet. Tosin whippetin kanssa sitten saa talvipakkasille tai räntäviimakeleille pukemiseen kulumaan kahden kanssa varmaan ihan kivasti aikaa. :D
Sitten vielä kannattaa pohtia sitä vaihtoehtoa, että kaikista koirista ei tule ylimpiä ystävyksiä tai huonossa tapauksessa ne eivät tule ollenkaan toimeen. Tällöin voidaan joko joutua luopumaan toisesta tai sitten hyväksymään se, että joudutaan tekemään jatkuvia järjestelyjä asioiden suhteen. Tai sitten voi olla, että koirat tulevat toimeen keskenään, mutta niistä ei erityisesti ole seuraa toisilleen. Kaikki skenaariot ovat mahdollisia.
Sitten kaksi koiraa usein tietyllä tavalla kuitenkin "ryhmäytyy" ja esimerkiksi saattavat käyttäytyä lenkillä / omassa pihassa eri tavalla ulkopuolisia kohtaan kuin yksi. On siis aika yleistä, että vaikka yksi koira ei juuri reagoisi tontin ulkopuolella kulkeviin tai kotipihassa vastaan tuleviin, kaksi koiraa saattaakin reagoida paljon herkemmin ja yllyttävät samalla toisiaan. Aina näin ei tietysti käy, mutta ei se harvinaista ole.
Meillä tapahtui suuremman ikäeron koirien kanssa sitten sillä tavalla, että vanhempi hetkellisesti taantui ja sille alkoi tulla takaisin jotakin käytöksiä, joita sillä oli ollut nuorena ja joista se oli jo vuosia sitten kasvanut yli. Liittyi varmasti stressiin, jota pennun tulo aiheutti ja tämä tosiaan tasaantui taas pennun kasvaessa. Vanhempi olikin välillä jopa hoidossa vanhemmillani, että sai rauhaa pennulta. Lisäksi se pääsi kanssani päivittäin lenkille ilman pentua (toki myös siksi, ettei pikkupentu jaksa ihan samoja lenkkejä samalla tahdilla kuin aikuinen aktiivinen koira).
"Ja minkälaisilla ikäeroilla teillä on koirat otettu?"
Ekat parin vuoden ikäerolla ja toisilla oli kuusi vuotta ikäeroa.
"Onko taloudessa samaa sukupuolta, vai molempia?"
Minulla on ollut samaan aikaan kaksi narttua sekä sitten narttu + uros -yhdistelmät.
|