Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   7.2.25 20:46:42

Voitteko tsempata synnytykseen tai kerto positiivisia (vain positiivisia) synnytyskokemuksia.

T. Hyvin pelkoinen ja väsynyt rv. 38

Lähettäjä: Mutteri 
Päivämäärä:   7.2.25 20:58:30

Toinen synnytykseni oli hieno kokemus. Sain vain ilokaasua, mutta se riitti. Synnytys on oikea luonnonvoima, näin jälkikäteen hieno kokemus kokea synnytyksen voima ja kehon kyky synnyttää. Synnytys oli nopea ja helppo, ei repeämiä tai mitään. Olisin voinut juosta vaikka lenkillä seuraavana päivänä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.2.25 21:00:03

Hyvin meni, itsellä ainakin. Supistukset tiheni, yhdeltä yöllä sairaalaan, sain epiduraalin joka auttoi hyvin. Seiskalta aamulla alkoi ponnistuttaa, tunsin sen epiduraalista huolimatta. Lapsi syntyi ehkä 15 min ponnistelun jälkeen. Ei tullut edes hiki. Tätä ei kyllä ole kukaan uskonut, mutta olin oikeasti aika kovassa kunnossa ja syönyt vielä ison lautasellisen spagettia edellisenä iltana :D joten voimia riitti mainiosti valvomisesta huolimatta.

Miinuksena se, että olin yksin kun puolisoon oli iskenyt noro. Mutta itse synnytys kokemuksena oli aivan positiivinen. En tosin pelännyt etukäteen lainkaan, olin saanut niin paljon onnentoivotuksia ja voimieni tunnossa, ja olin päättänyt ihan vain heittäytyä kätilöiden varaan ja tehdä kuten he neuvovat ja suosittelevat esim. lääkitysten suhteen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.2.25 21:01:35

Synnytys alkoi vesien menolla, siitä sairaalaan, jossa oli kyllä kovat kivut. Kuuma suihku auttoihieman ja lopulta pääsin saliin, jossa vaadin epiduraalin. Sen jälkeen oli yhtä autuutta, ja jopa nukuin siinä sänkypöydällä. Sitten vauva plumpsahti ulos.

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   7.2.25 21:09:07

Ihania, kiitos.
Auttaako epiduraali kaikkeen kipuun? Siis sekä supistus, että ponnistus? Puuduttaako se siis myös synnytyskanavan?

Olen jo kertaalleen synnyttänyt mutta synnytys oli supernopea, supistukset todella rajuja ja kivunlievityksiä en kerennyt saamaan. Kätilö oli myös kauhea, ja minuun suhtauduttiin vähättelevästi, ennen kuin tajusivat että olen todella jo täysin auki.

Mutta niin, siksi en tiedä kivunlievityksistä paljoa.

Lähettäjä: Mi ä 
Päivämäärä:   7.2.25 21:12:45

Mä sain tokassa sekä epin että pundendaali (vaimikäsenyoli) ja ei tuntunut ponnistus missään! Vähän jopa harmitti että ponnistusvaihe kesti vain muutaman minuutin. Olis niillä dropeilla voinut pidempäänkin työnnellä :'D

Voisin mennä uudestaan synnyttämään mutta nämä 2 lasta kyllä riittää.. :)
Minusta siellä on ihana tunnelma, jännitys ja se tunne kun vauvan saa syliin <3

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   7.2.25 21:14:00

Synnytys 1: lapsivedet lorahti pönttöön aamulla. Pari tuntia niin alkoivat supistukset, söin vielä vähän ensin ja ajettiin sitten sairaalaan, päästiin tutkittavaksi ja siitä suoraan synnytyshuoneeseen. Siellä sitten oltiin, välillä enemmän ja välillä vähemmän kipua, kun epiduraali ei tahtonut toimia ihan niin hyvin kuin voisi, mutta ei mitään suurempaa ongelmaa siitä huolimatta. Ennen puolta yötä lapsi oli ulkona, meillä molemmilla kaikki hyvin, olisin halunnut kävellä osastolle mutta pitivät turvallisempana kärrätä kun oli vastasyntynyt sylissä. Täydellinen vauva.

Synnytys 2: supistuksia alkoi tulla iltaa kohden enemmän, ajattelin synnytyksen ehkä alkavan, mutta loppuivat yöksi ja nukuin hyvät unet. Seuraavana päivänä taas supistuksia hiljalleen, mutta ei niin tiheään eikä niin kivuliaita. Pistin esikoisen yöunille ja käytiin mekin nukkumaan kun supistukset rauhoittuvat. Ehdin torkahtaa ehkä puoleksi tunniksi, kun supistukset alkoivatkin tulla 2,5 minuutin välein, ja päätettiin lähteä sairaalaan. Olin 6 cm auki. Siitä suoraan ammeeseen lillumaan. Ammeessa ehdin olla muutaman tunnin kunnes kivut olivat sitä luokkaa että halusin ylös ja aloin harkita epiduraalia. Kun ane pääsi paikalle ja oli juuri puuduttamassa, totesin että sori ei ehdi, aloin tuntea työntämisen tarvetta. Siitä vartti niin vedet menivät, veden menosta vartti niin lapsi oli maailmassa. Lapsi terve ja virkeä, itsellä ei edes nirhaumia.

Varaudu kuin jos juoksisit maratonin: rankkaa se on, mutta jälkeenpäin sitä on onnellinen ja ylpeä.

Lähettäjä: Ääh 
Päivämäärä:   7.2.25 21:22:51

Nukuin suurimman osan synnytyksestä, ihan ilman puudutteita. Olin varma, että synnytys ei ole edenny yhtään kun en ollut juurikaan kipeä ja nukuin vain menemään, mutta yllätys oli melkoinen kun olinkin jo avautunut pitkälle.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   7.2.25 21:27:55

Minulla epiduraali auttoi supistuskipuihin, mutta ponnistuskipuihin vähemmän. Kahdessa ekassa synnytyksessä oli epiduraali ja ponnistus oli kyllä kova ponnistus.

Kolmas tulikin sitten rytinällä ja niin jäätävällä kivulla että nuo kaksi ekaa eivät jälkeenpäin tuntuneet miltään. Tähän en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä. Mutta toisaalta: se oli niin nopeasti ohi, että vaikka eniten sattui ja mietin että ehkä kuolen, niin pidän tätä parhaimpana synnytyskokemuksena.

En luottaisi puudutteiden siis vievän kipua kokonaan pois, mutta omalla kokemuksella kyllä ne kipua lievittävät.

Toisekseen mikäli jo eka lapsi on tullut rytinällä ja reippaasti niin eiköhän toinen tule samaa tahtia.

Olethan puhunut näistä asioista neuvolassa? Ovatko neuvoneet? Sairaalaan kannattaa lähteä ajoissa ja tehdä selväksi, että eka tuli nopeasti, ja että nyt olisi kivunlievitykset toiveena. Kannattaa kirjata se myös synnytystoiveisiin, jos sellaista kysytään, ja selvittää asia myös miehen/tukihenkilön kanssa, jotta hän osaa ottaa asian ajoissa esille.

Omat synnytykset eivät ole olleet pelkkää auvoa ja ihanuutta vaan kovaa työtä ja hikeä ja kyyneleitä, mutta silti ne ovat positiivisia ja edelleen voisin sen tehdä, mikäli lapsi meille vielä mahtuisi.

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   7.2.25 21:31:53

Synnytykseni käynnistettiin cytotecillä, jälkeenpäin olen miettinyt johtuiko rajut kivut ja 2h kestänyt synnytys siitä. Kerkesin saada vasta ensimmäisen annoksen kun lähti rytinällä käyntiin.

Eli siis, vaikea arvioida olenko taipumuksiltani nopea synnyttäjä vai johtuiko kaikki tuosta lääkkeestä

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   7.2.25 21:35:34

Viimeksi ponnistusvaihe ei ollut paha (en tiedä olinko niin kovassa kipushokissa supistuksista etten noteerannut muuta, muistan ajatelleeni että halkean mielelläni vaikka kahtia kunhan tämä tulee ulos NYT. En tosin revennyt lainkaan).

Mutta nyt minua pelottaa ponnistusvaihe siksi, koska minulla on todella kovat (syvän)endometrioosin kivut olleet tässä loppuraskaudessa ja pelkkä vauvan liikehtiminen (ja omakin) on todella kivuliasta, samoin ulostaminen. Tuolloin (10v sitten) minulla ei vielä ollut endometrioosia ja olin muutenkin hyväkuntoinen ja raskaus sujui kuin leikki. Nyt raskaus on ollut hankala ja tuntuu että olen jo valmiiksi aivan tohjona.

Lähettäjä: hei 
Päivämäärä:   7.2.25 21:39:23

Mulla ei ollut tarkkoja suunnitelmia tai toiveita kivunlievitykseen, aattelin mennä oloa tunnustellen ja kätilön neuvoja kuunnellen.

Lapsivedet meni klo 14, kahdentoista tunnin päästä yöllä mentiin sairaalaan. Olinkin 7 cm jo auki, joten aika hyvin olin supistuskipuja kotona kestänyt. Siksi mietin hetken, että meniskö loppuun saakka ilman puudutteita. Jonkun aikaa otin supistuksia vastaan ilokaasun kanssa, mutta päädyin sit kuitenkin ottamaan epiduraalin. No, se vei kaiken tunnon ja sain nukkua muutaman tunnin. En tuntenut ponnistustarvetta ollenkaan, ja klo 7 kätilö kurkkasi jalkoväliin ja kertoi että vauva on siinä ihan tulossa (kuinkakohan kauan oli ollut?). Oksitosiinilla voimistettiin supistuksia, ja ponnistelin vauvan ulos. Se venymiskipu oli kyllä inhottavaa, siihen ei epiduraali auttanut. Mutta ponnistusvaihe oli mulla vain 9 minuuttia, niin se oli nopeasti ohi, ja ihana vauva sylissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.2.25 21:44:22

Eka synnytys oli ikävä kun jotenkin en ymmärtänyt sen kivun määrää. Epiduraali auttoi ja sitten oli kaikki ok

Kaksi seuraavaa tiesin jo mitä odottaa ja epiduraalipyyntö heti kun mahdollista.

Voisin synnytyää vielä neljännen:)

Lähettäjä: Helmi 
Päivämäärä:   7.2.25 21:48:33

Minulla epiduraali vei kaikki kivut. Ponnistusvaihe oli epämukavaa, mutta en muista tunteneeni varsinaista kipua. Oma synnytys sujui hyvin. Lähti käyntiin säännöllisillä supistuksilla, 10h jälkeen sairaalaan ja sain kipulääkepiikin, kun olin auennut vasta 3cm. Tämä vauhditti synnytystä ja jo 3h päästä siirryttiin synnytyssaliin. Sain epiduraalia 2 kertaa, koska pelkäsin sen vaikutuksen ehtivän loppua ennen kuin vauva syntyy. Onneksi näin, koska epiduraali olisi tod.näk. juuri syntymän loppupuolella alkanut hiipua.

Ponnistusvaihe kesti jotain 30-45min väliltä, repeämiä ei tullut. Pieni nirhauma, johon tuli pari tikkiä.

Tsemppiä sinulle tulevaan! Toivon, että kaikki sujuu hyvin! <3

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   7.2.25 21:50:32

Kiitos ihanista kommenteista ja jakamisesta

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   7.2.25 21:55:08

Ykkösen synnytys käynnistyi illalla klo 22. Seuraavana päivänä klo 14 lähdettiin ajamaan sairaalaan. Noin klo 15.30 pääsin saliin, tuntui että vatsa oli yks iso supistus. Olin just just 10cm auki kun lapsivesi meni ja ponnistusvaihe alkoi. Lapsi syntyi n.10min sisään. Syntymäaika n.17.30.
Kakkonen aloitti saapumisensa klo 03. Ensin vaimeat supistukset, sitten tiheämpinä. Soitin synnärille. Ohjasivat toiseen sairaalaan, supistukset tihenivät. Puoliso soitti ambulanssin. Lapsi syntyi lanssiin kotipihalla klo 7 aamulla. Kakkosen syntymästä toivuin niin nopeasti että olisin voinut vetää juoksulenkin parin päivän kuluttua.
Kummastakaan ei jäänyt mitään traumaa, olivat ihan normaaleja spontaaneja alatiesynnytyksiä. En ehtinyt saada ykkösen kanssa muuta kuin ilokaasua ja se auttoi ponnistusvaiheeseen asti. Kakkosen kanssa en mitään, mutta kakkosen synnytys sattui paljon vähemmän kuin ykkösen, niin enpä olis tarvinnut mitään. Oma asennekin on se, että joskus tässä elämässä sattuu ja on vähän epämukavaa. Synnytys nyt tuppaa olemaan semmonen hetki. Se ihanuus on sitten tarjolla synnytyksen jälkeen, toivottavasti. Mulla on ihanat lapset :)

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   7.2.25 23:55:55

Elämäni paras kokemus, ei siis vain koska sain lapseni rinnalle vaan itse kokemus oli kokonaisuutena niin voimaannuttava (klisee, mutta totta) ja se fiilis kun keho vain toimi ja tiesi mitä tehdä vaikka olin ensisynnyttäjä. Epiduraali vei kivut, tunsin kuitenkin supistukset hyvin. Sanoin pari tuntia sen jälkeen että tätä tekisin vaikka huomenna uudestaan ja olen näin vuosia myöhemmin vähän kateellinen kaikille jotka PÄÄSEVÄT synnyttämään. Hurjasti tsemppiä, pystyt siihen!

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   7.2.25 23:59:51

Oli ihan hyvä kokemus varsinkin kun ajatteli, että tämä on nyt once in the lifetime. Sattuihan se, mutta halusin toisaalta mahdollisimman vähän kivunlievitystä (en siks halunnut kokonaan ilman) että saan tavallaan olla kontrollissa. Ja se tunne kun saa sen jälkikasvun syliinsä!

Lähettäjä: 5 lasta 
Päivämäärä:   8.2.25 00:57:19

Olin jalkeilla salissa ja nojailin supistusten ajan pöytään keinuttelin lantiota. Siirryin vain ponnistamaan sängylle. Vauva syntyi yhdellä ponnistuksella.
Kävin suihkussa ja join kahvin+ söin voileivön. Sain ottaa vauvan syliin ja kävellä vuodeosastolle.
Ihana luonnollinen synnytys. Liike lievitti kipua.
En halunnut sänkyyn makaamaan, niinkuin aiemmissa synnytyksissä.
Tsemppiä, hyvin se menee. Luota vaistoihisi.

Lähettäjä: kkk 
Päivämäärä:   8.2.25 01:18:21

Mun ystävä sanoi että synnytys on kuin valtava aalto joka tempaa sut mukaansa, et voi tehdä mitään tai kontrolloida mitään, se vaan menee. Ja anna mennä, mitä vähemmän taistelet vastaan sitä helpompaa.
Mulla syntyi molemmat tosi nopeasti. Esikoinen 3 tunnissa. Oli hetkiä kun sattui kamalasti, mutta ei ne niin kauaa kestäneet ja sain epiduraalin. Joka oli hyvä koska poika oli 4,6kg, oli siinä ponnistamista. Joku pieni repeämä tuli, sen paraneminen kesti ehkä viikon.
toinen oli syöksysynnytys. heräsin kotona, tiesin että loppuvaiheessa ollaan, mies soitti ambulanssin ja sairaalan aulaan hän syntyi, 25 min siitä kun olin herännyt. koski juu, mutta kaikki meni niin salamavauhtia, oikein ei edes pää pysynyt perässä. Muistan että kysyin lääkäriltä viikkoa ennen että voinko vielä mennä mökille? Hän sanoi että ehkä ei kannata... luojan kiitos tottelin!
Kun seurasi kätilön ohjeita kaikki meni hyvin.