Lähettäjä: Maire 
Päivämäärä:   6.2.25 07:11:05

Onko rankkoja työpaikkoja? Hyvin erilaisia työmahdollisuuksia? Minkälaiselle luonteelle suosittelisit?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   6.2.25 07:20:45

No vaihtelevia joo, jotkut erikoistason lasuyksiköt rankkojakin. Ehkä itselle tuli yllätyksenä, että täälläpäin ainakin suurin osa sosionomin työpaikoista ovat hyvin pitkälti samaa työtä mitä lähihoitajat tekevät. Omaan makuun liikaa hoidollisuutta. Sosionomin on hyvä olla sosiaalisilta taidoiltaan edes normaali, pitää osata kohdata erilaisia ihmisiä. Hyvä sosionomi on avoin ja helposti lähestyttävä, mutta hyvällä resilienssillä varustettu.

Lähettäjä: Maire 
Päivämäärä:   6.2.25 07:32:04

Kiitos! Mistäpäin olet? Itse olen Etelä-suomesta, en tiedä sitten onko eroa.

Onko herkkyydestä haittaa vai voiko se olla myös etu työssä? Tarvitseeko työssä hahmottamista, itselläni on hahmotushäiriö. Olen sosiaalinen yms joten ehkä se kompensoi vähän. Hoidolliset jutut ei innostaisi vaan ohjaaminen ym.

Lähettäjä: Pomp 
Päivämäärä:   6.2.25 07:57:07

Oon sosionomina työskennellyt turvakodilla, nuorisokodilla, lastensuojelun avohuollossa ja etsivässä nuorisotyössä.
En kyllä edes suostuisi tekemään samaa työtä kun lähihoitajat. Enkä osaisi hoidollista työtä.

Alalle mahtuu monenlaisia tyyppejä ja varmaan kannattaa miettiä mitä haluaa alalla tehdä ja riittääkö omat resurssit siihen. Ei sitä jaksa jos asiakasasiat vie yöunet tai kuormittaa omaa vapaa aikaa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   6.2.25 08:25:55

Herkkyydestä ei missään nimessä ole haittaa, mutta pitää kyetä toimimaan vaikka ihmiset olisivat sinua vastaan, haastaisivat, kiroilisivat ja syyttelisivät. Sitäkin kohtaa sosiaalialan töissä. Eli jos lamaannut täysin tuollaisissa tilanteissa (tai pienemmästäkin) kannattaa siedättää itseään tai vaihtaa alaa. Enkä tarkoita, etteikö huono kohtelu saisi ahdistaa tai harmitta, mutta siitä pitää selviytyä ja pystyä kohtaamaan se sama ihminen uudestaan.

Itse olen sosiaalityöntekijä, mutta aikalailla samoja asiakkaita tulee vastaan, kuin ohjaajillakin. Olen oman erikoisalani valinnut siten, että olen harvoin se "pahis". Koska päivittäistä jännitettä ja hakkaavaa sydäntä en kestäisi, vaikka tilanteet eivät jälkikäteen jäisikään vaivaamaan.

Lähettäjä: Maire 
Päivämäärä:   6.2.25 09:10:19

Herkkyydestä ei missään nimessä ole haittaa, mutta pitää kyetä toimimaan vaikka ihmiset olisivat sinua vastaan, haastaisivat, kiroilisivat ja syyttelisivät. Sitäkin kohtaa sosiaalialan töissä. Eli jos lamaannut täysin tuollaisissa tilanteissa (tai pienemmästäkin) kannattaa siedättää itseään tai vaihtaa alaa. Enkä tarkoita, etteikö huono kohtelu saisi ahdistaa tai harmitta, mutta siitä pitää selviytyä ja pystyä kohtaamaan se sama ihminen uudestaan."

Totta tämä. Olen nuoriso-ohjaaja aiemmalta taustaltani, siinäkin haastavia asiakkaita mutta luulisin pystyväni kohtaamaan enkä lamaannu. Tosin asiakkaat kuulemma tosi vaikeitakin nykyään.

Minkälainen työtilanne, pääseekö valitsemaan työpaikkoja vai onko lastensuojelu se yleisin mihin mennään? Päiväkoti ei innosta, lastensuojelussa vaaditaan taas tosi vahvaa otetta henkisesti enkä usko että olen sellainen.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   6.2.25 09:49:20

Asun maalla ja jos kaupunkiin asti haluaisin ajaa töihin, löytyisi heti enemmän sosiaaliohjaajan paikkoja, joissa työ on sitä ohjausta, eikä hoivaa. Ja itse lasken hoivapuoleen myös kodinhoidon, mitä lasuyksiköissä saa riittämiin tehdä. Jos tykkää liikkuvasta työstä, niin esim. perhetyössä täälläkin näkyy paikkoja haussa.

Vakassa sosionomin uusi rooli tuntuu monessa paikkaa olevan ihan hakusessa vielä, ja varsinkin siellä tuntui moni valittelevan, että tekevät lastenhoitajan tehtävänkuvan mukaista työtä (enää ei saa vakaope kelpoisuutta). Ajatus oli kaunis, että vaka sosionomi tekisi vakan sisäistä perhetyötä, mutta resursseja tälle ei tunnu riittävän.