|
Lähettäjä: Pähkä
Päivämäärä: 6.2.25 01:33:56
Kaveri veti saman tien marttyyriviitan niskaan, kun hän kysyi minulta, miksi puolustin kaveria A.
Kaveri B eli marttyyri on todella voimakasluonteinen ihminen, jonka kanssa on pari kertaa otettu yhteen, kun en ole jaksanut enää kuunnella valitusta jostain mielestäni typerästä.
Hieman aiemmin kaveri A tuli pahoilla mielin kertomaan, että B oli hänelle soittanut ja valittanut asioista x, y ja z, vaikka hänellä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. B on ollut vuosien varrella hyvin äkkipikainen ja kokenut oikeudekseen sanoa, jos jokin on hänestä vaatinut sanottavaa. On kyllä vuosien varrella jonkun verran rouhoittunut.
Tänään kaveri B otti esille, että hänestä tuntui pahalle, kun uskoin kaveri A:ta tilanteessa, jossa hän on muka kohdellut väärin ja syyttänyt. Sanoin, että en mahda mitään, A oli todella poissa tololtaan ja koska lähihistoriaan verratan tämä ei olisi mitenkään poikkeuksellista. B veti herneen nenään, että syytän häntä vanhoista asioista ja että minun olisi pitänyt tarkistaa hänen kantansa.
Miten on, olisiko pitänyt, jos aiempi käyttäytyminen on ollut ongelmallista eikä tilanne ollut mitenkään erityinen?
Kävi ilmi, että kaveri B oli kuitenkin käyttäytynyt ihan hyvin ja A tulkitsi väärin. Minä en vain uskonut tähän, koska aiemmin hän on käyttäytynyt huonosti ja kun kaveri otti harminsa esiin, pahoittelin ja mainitsin aiemmasta kokemuksesta, josta kaveri veti hernään nenään, koska ilmeisesti näillä lähimenneisyyden tapahtumilla ei pitäisi olla merkitystä.
Jos aiemmin huonosti tai kyseenalaisesti käyttäytynyt kaveri kerran onkin käyttäytynyt hyvin, onko väärin olettaa, että syytettäessä hän ei ole välttämättä käyttäytynyt hyvin? Olisiko pitänyt antaa mahdollisuus todistaa?
|