Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   5.2.25 17:32:44

Minä en ole koskaan halunnut. Puuttuu se halu kokonaan enkä siis samaistu siihen joten en sitä ymmärrä.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   5.2.25 17:54:23

31-vuotaaksi asti en minäkään halunnut. Olin aivan varma että en ikinä halua lapsia. Olin aika urakeskeinen ihminen, tykkäsin (jossain määrin tykkään edelleen) työstäni, halusin matkustella, kaipasin tosi paljon omaa tilaa kotona ja haluan puuhailla paljon yksinäni. Exäni kanssa meillä oli pitkä ja vakaa suhde, mutta en osannut kuvitellakaan hankkivani lapsia hänen kanssaan. En ymmärtänyt miksi kukaan haluaa lapsia. Näin lapsen loppuelämän pallona jalassa, joka estää ikuisesti kaiken kivan tekemisen.

Sitten erosin exästä ja löysin uuden miehen. Iän myötä kiinnostus työtä kohtaan on vähentynyt enkä ole enää tippaakaan urakeskeinen. Teen työni hyvin, mutta en enää ns panosta täysillä enkä opiskele tai pyri kehittynään muuta kuin sen verran mitä pakko että suoriutuu työstä. Työ ei enää anna minulle sellaista merkitystä elämään mitä se antoi joskus ennen.

Vaikka matkustelu on kivaa, olen huomannut että yhä paremmin viihdyn vain kotona enkä samalla tavalla kaipaa enää ”seikkailua”.

Parisuhde on parempi kuin exäni kanssa ikinä kuvittelin että parisuhde voisi olla.

Lopulta sitten tuli ajatus, että mitä jos sittenkin olisi lapsi. Jotenkin sitä alkoi kaivata jotain tarkoitusta tai merkitystä elämään, jotain pitkäkestoisempaa ja syvempää kuin vain esim harrastus. Kun elämässä vielä muuten kaikki tosi hyvin ja suhde toimii, se lapsi tuntui tosi luontevalta jatkumolta.

En nyöskään näe lasta enää niin rajoitteena, vaan näen että lapsenlin kanssa voi tehdä asioita ja lapsi kasvaa ja lopulta aika jona lapsi on tiiviisti kiinni vanhemmissa on varsin lyhyt. Oma ajatusmaailma on aikuistunut tosi paljon siitä mitä se oli joskus.

Nyt olen raskaana ja tosi onnellinen siitä (kuten on mieskin) ja odotan innolla aikaa vauvan kanssa ja sitä, miten saa seurata kuinka lapsi lähtee siitä sitten kehittynään ja kasvamaan.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   5.2.25 18:09:43

Halusin lapsen koska halusin. Ei siihen mitään muuta syytä ollut.

On muuten mieltä avartavaa opetella ymmärtämään, että toiset ihmiset haluavat asioita, joita itse ei halua.

Minä en esimerkiksi halua matkustella. Pidän sitä uuvuttavaan, ahdistavan, enkä koe saavani mitään nähtävyyksien katselemisesta. Silti ymmärrän hyvin, miksi monet muut haluavat sitä tehdä.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   5.2.25 18:23:22

Enpä ikinä miettinyt syytä, kunhan halusin. Ollaan aina matkusteltu paljon lasten kanssa, ihan parasta seuraa!

Lähettäjä: b 
Päivämäärä:   5.2.25 18:31:39

Koskaan ei ole ollut vauvakuume, enkä muutenkaan koe olevani kovin äidillinen. Ikää +30. Eikä vieläkään ajatus lapsiperhe arjesta houkuttele. Mutta lähinnä siltä kannalta tullut asiaa pohdittua, että tuleeko sitten kaduttua jos sitä lasta ei tee.

Eikä sitä tiedä, en välttämättä voi edes saada lapsia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.2.25 18:34:33

”Koskaan ei ole ollut vauvakuume, enkä muutenkaan koe olevani kovin äidillinen.”

En ole minäkään mutta silti on yksi lapsi. Yksi on vähän sellainen rusinat pullasta ratkaisu, saa lapsiperhe-elämää ilman että koko elämä on lapsiperhe-elämää.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   5.2.25 18:40:49

Haluatko lapsen siksi, että voit olla vanhempi lapselle vai siksi että sinulla vaan on lapsi? Oletko lasta varten vai lapsi sinua varten? Lasten hankkiminen ja vanhemmuus on kaksi eri asiaa.

Lähettäjä: yrttitäti 
Päivämäärä:   5.2.25 19:02:11

En minäkään koskaan halunnut lasta. Sitten kun ilmoitti tulostaan ollessani 21 v. niin ajattelin, et tulkoon. Tuossa tuo on kasvanut ja fiksu tyyppi onkin ollut koulussa. Eikä ole mitään tyhmyyksiä vielä tehnyt.

Ikää n. 40 kun on täysi-ikäinen, joten sitten alkaa kivasti itselläkin olemaan enemmän vapautta tulla ja mennä. Ja ennen sitä jo tietty.

Joka paikassa peloteltiin miten muka on raskasta, koko ajan kipeenä jne. Mutta tuossa tuo on vähän kuin vasemmalla kädellä hoitaen mennyt. Sairastelut vajaan 14 vuoden aikana laskettavissa kahden käden sormilla. Enemmän on haittaa omista nukkumisvaikeuksista ollut mitä lapsen hoidosta ja olen ollut enemmän sairaana mitä lapsi!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.2.25 19:21:52

Tiesin sijoittavani tulevaisuuteen. Myös harrastaminen oli kivaa ja elämä tuntui järkevältä lapsen kanssa.

T.tulevan hammaslääkärin hammasvaivainen äiti :D

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   5.2.25 19:24:06

Eihän siinä ole mitään syytä. Halusin vaan koska ne kuuluu elämän kulkuun. Pitääkö selittää miksi halusin kissankin ?

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   5.2.25 19:45:01

Nuorena sanoin etten ikinä tee lapsia, pelkkä ajatus synnytyksestä kauhistutti kunnes sitten 34 vuotiaana aivan yhtäkkiä tuli tunne että haluan pienen vauvan syliini, pää vasemman rinnan kohdalle. Löysin sitten miehen ja 2 ihanaa poika vauvaa sain.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.2.25 19:54:55

33-vuotias olen enkä ole tähän mennessä tiennyt haluanko vai en. Paljon olen kyllä miettinyt. Mutta viime aikoina olen tullut siihen tulokseen, että lapsi voisi olla kiva asia. Mies on samaa mieltä ja jätettiin juuri ehkäisy pois. Katsotaan tärppääkö. Ei mulla siis edelleenkään ole mitään vauvakuumetta, mutta jotenkin vaan haluan, koska lapsiperhe-elämä on alkanut kiinnostamaan. Mulle on tosi tärkeetä oma aika, omat harrastukset sun muut, ei musta varmaan koskaan tulis täysin lapsiin hurahtanutta äitihahmoa, mutta taatusti musta tulis hyvä, rakastava, kannustava ja rohkaiseva äiti. En osaa sanoa miksi haluaisin äidiksi, ehkä sellainen elämän rajallisuuden ymmärtäminen on tässä tullut vastaan. Että kun vanhempi sukupolvi pikkuhiljaa täältä lähtee niin uusia ihmisiä kuuluisi tähän lähipiiriin, perheeseen. Ei jäisi yksin, vaan olisi luonnollista jatkumoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.2.25 19:55:19

Mä olen myös näitä joka ei varsinaisesti ikinä suunnitellut lapsia tai lasta. Kunnes sitten yks kaks miehen kanssa päätettiin, että kyllä meille lapsia mahtuu. No raskaus ja synnytys ei mennyt ihan putkeen eli lapsiluku jäi yhteen, mutta lapsi on tuonut paljon sisältöä elämään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.2.25 19:59:37

Kun ikää tulee, niin ymmärtää, että omat vanhemmat, ne "perheen päät" ei ole täällä ikuisesti. Että kun sulta se oma perhe, jossa sä olet ollut se lapsi häviää, niin mitä jää? Haluan siis, että mulla on se oma perhe, oma rooli vaan muuttuu lapsesta vanhemmaksi.

Ja lapsen myötä se oma lapsuus on kiva "elää uudelleen", nyt vain siinä vanhemman roolissa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.2.25 23:08:28

”En minäkään koskaan halunnut lasta. Sitten kun ilmoitti tulostaan ollessani 21 v. niin ajattelin, et tulkoon.”

Koskaan ja 21v. ei jotenkin käy yhteen :D En minäkään halunnut parikymppisenä lapsia, en edes kolmekymppisenä. Sitten joskus 33 vuotiaana ajatus muuttui, että jos niitä lapsia nyt meinaa niin kohta pitää alkaa tosiaan toimimaan. Lisäksi mietin, että tätäkö elämä nyt sitten puolison kanssa olisi, että tässä kaksistaan möllötetään, käydään töissä ja ja joskus lomalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.2.25 23:42:54

Koska halusin. Ei sitä enempää ulkopuolisille kuulu perustella. Enkä voisi olla onnellisempi. Eilen syntyi meidän tytär ja hän on kaikkea ja paljon enemmän kuin mitä oltaisiin ikinä voitu kuvitella.