Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   4.2.25 18:59:41

Löytyykö täältä sakun omistajia? Millaisia nämä ovat kotona?

Olen ollut metsästysporukassa missä oli useampi saku ja niiden toiminta luolilla on tutumpaa, mutta vain yhden näistä näin kotioloissa ja se asui vallan tarhassa. Muutenkaan terrierit ei ole lainkaan tuttu roturyhmä.

Mulle tarjottiin kodinvaihtajaa ja nyt se on ollut lauantaista asti meillä. Eikä tämä ole yhtään sellainen kuin kuvittelin terrierin olevan. Tämä tulee toimeen muiden isompien koirien kanssa, kulkee sujuvasti kissojen lomassa eikä ainakaan verkon läpi osoita mitään mielenkiintoa kaneja kohtaan. Vinkulelusta se innostuu ehkä turhankin paljon. Seniori koira jolla on paljon kokemusta luolilta.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   4.2.25 19:32:44

Terrierit on yleensä tervepäisiä ja oppivaisia. Vastaavat kyllä haasteeseen, mutta eivät välttämättä itse ole tappelun aloittajia tms.

Meille tuli kissanpentu kun kun terriuros oli 6 vuotias. Tarkkana sain olla ensimmäiset neljä kuukautta niiden kanssa, mutta sitten olen voinut 100% luottaa koiraan kissan suhteen.,

Varoisin silti niiden kanien kanssa. Terrieri ei ole tyhmä, tietää verkon estävän, mutta ilman verkkoa voi mennä kani sekunnissa.

Lähettäjä: Bo 
Päivämäärä:   4.2.25 19:53:30

Mulla on ollut sekarotuinen saku, mutta luonne varmaan aika lähellä puhdasrotuista, niin vastaan.

Ensimmäiset vuodet se askarteli yksin ollessaan eikä tullut vieraiden koirien kanssa toimeen, mutta muuten oli aivan kiva koira, jos kiihkeästä ja kovasta tykkää.

Yhden läheltä piti tilanteen muistan ikuisesti: veljeni muutamien viikkojen ikäinen vauva inahti kantokopassaan, niin koira syöksyi sinne sadasosasekunnissa. Onneksi se jotenkin ehti siinä kiihkossakin nuuhkaista inisijän vauvaksi, eikä tehnyt mitään, mutta mitään ei oltaisi ehditty, jos se olisi käynyt suoraan kiinni! Konkretisoi sitä, kuinka nopeasti ja kovaa työterrieri voi syttyä. Sittemmin ei piitannut vauvasta eli ihan kokemattomuuttaan reagoi.

Lähettäjä: J. 
Päivämäärä:   4.2.25 22:10:30

Älä luota sakuun. Se on nanosekunti, kun koira päättää että jonkun on kuoltava - ja sitten se kuolee.

Ihmisten kanssa nämä ovat todella mukavia, joskin osa pidättyväisempiä ja osa avoimempia. Sakut ovat perusterrieriä ohjaajapehmeämpiä ja tekevät mielellään hommia ihmisen kanssa. Sanoisin että luonneongelmainen saku on omistajansa tekemä.

Riistalla ne ovat monesti aika reikäpäitä ja kyllä riistaksi kelpaa mikä tahansa kun kotiutuvat. Oman perheen kissat jättävät sisätiloissa rauhaan. Sisällä ovat todella rauhallisia, harvoin innostuvat pentuiän jälkeen riehumaan tai leikkimään. Makoilevat mieluiten sohvalla, eikä mikään kiire ulos. Rakastavat rutiineja; jos aamuruoka on kello 7 ja sitä ennen käydään pihalla niin se on sitten niin ikuisesti. :D Meillä koirat herättää uskollisesti kello 6.50.

Osa tulee toimeen toisten koirien kanssa ja sitten yhtenä päivänä eivät enää tulekaan. :D Tulee monelle paimenkoiraihmisille yllätyksenä miten kovaa ne purevat isoakin koiraa kurkusta. Yhdellä kaverilla meni pari vuotta sitten sekä laumanvartija (sellainen iso harmaa karhu, joku venäläinen versio?) ja sakuterri samaan monttuun, niin hirveän näköiseksi menivät tappelussa.