|
Lähettäjä: H
Päivämäärä: 4.2.25 17:57:09
Olen 28 ja saanut yläasteelta asti kuulla tai tuntea muiden suhtautumisesta, että olen outo. Ala-asteella vielä sulauduin porukkaan. Pukeutumista, meikkaamattomuutta, "nolojen tyyppien" kanssa kaveeraamista ja hevosharrastusta pilkattiin yläasteella ihan ääneen. Lukiossa ja amk:ssa kiusaamista ei enää ollut, mutta hyvin harva halusi myöskään tutustua. Jos koetin mennä juttelemaan, niin vastattiin vaan lyhyesti jotain ja liuettiin paikalta. Pääosin olin ilmaa muille, ja naamoista kyllä näki että harmitti, jos minä tulin mukaan vaikka ryhmätyöhön. Olen tulkinnut sen niin, että olen muiden silmissä epäviehättävä ja epäkiinnostava, ja kukapa nyt sellaisen kanssa haluaisi kulkea. Ehkä pelkäävät, että oma viehätys tai arvo muiden silmissä laskee, jos kaveeraa kanssani.
On sinänsä hauskaa, että ihmiset yleensä arvostavat, jos joku on ystävällinen kaikille ja ottaa huomioon myös ne, jotka yleensä jäävät porukan laidoille. Kuitenkin se, että olen aina tullut hyvin toimeen muiden porukoista jääneiden/jätettyjen kanssa, on tehnyt minutkin monen mielestä oudoksi ja välteltäväksi. Ristiriitaista?
Toisaalta en osaa enkä halua olla muuta kuin minä. Kohtelen ihmisiä hyvin ja koetan parantaa puutteitani, mutta minua ei tippaakaan kiinnosta muuttaa itseäni saadakseni jonkun huomiota tai hyväksyntää. Ehkä minulta puuttuu joku sosiaalisuuden palikka päästä, tai sitten ei. Jos joku ei hyväksy minua sellaisena kuin olen, niin se on sit niin. Olen todennut, että on fiksuinta koettaa vain löytää ne ihmiset, joiden kanssa klikkaa. Muidenkin kanssa tulee toimeen, mutta mihinkään mielistelyyn tai laumailuun ei kannata alkaa. Pitää ajatella itse, eikä uskoa sokeasti. Tämä on varmasti yksi asia, mikä tekee minusta joidenkin mielestä oudon. Olen monesti kuullut, että "miksi sä ajattelet noin?"
Hauskinta minusta on, että en ole eläissäni tehnyt pilkkaa kenestäkään, en jättänyt ulkopuolelle, en arvostellut kenenkään harrastuksia/ulkonäköä/younameit. Voin sileällä sydämellä sanoa, että olen kiva ihminen. En todellakaan täydellinen, mutta hyvä. Silti ihmiset ovat suhtautuneet minuun useammin negatiivisesti kuin positiivisesti. Minulla oli joskus ystävä, joka oli hyvin samanlainen kuin minä ja päälle vielä kaunis. Häntä oli kohdeltu varsinkin peruskoulussa vielä paljon paskamaisemmin kuin minua.
|