Lähettäjä: Surupusero 
Päivämäärä:   4.2.25 11:46:35

Niin otsikko sen sanoo. Ystäväni lähti oman käden kautta. Koko uutinen oli yllätys ja shokki, en ehkä vieläkään ihan ymmärrä ja ehkä juuri siksi purkaudun tänne. Miten tästä selviää?
Maailman kiltein, kaunein ja sydämellisin ihminen, joka on kantanut minutkin läpi omista eroistani, suruistani ja kaiken maailman pienistä ja turhistakin murheista ja aina kysellyt kuulumisia varmistanut että kaikki muut voi hyvin. Miksi en kysynyt miten hän itse oikeasti voi? Miksi en nähnyt mitään tällaista tulevan? Olin alkuun suorastaan vihainen, että miksi ei sanonut tai antanut merkkejä mistään tällaisesta. Mutta hitto nyt kun oikeasti mietin, niin oli selviä merkkejä, mutta en ottanut niistä kiinni. Ja oikeasti myös tiesin, että hänellä on surullisia asioita mielen päällä kannettavana, mutta koska hän aina vaan hymyili ja sanoi että hyvää kuuluu olin laiska enkä kysynyt enempää. Usein mietin, että haluaisin soittaa tai istua iltaa ja jutella miten hänellä menee, mutta aina minulla oli muka niin kiire arjessa, että lykkäsin asiaa ja osotin itselleni sopivampaa hetkeä. Miksi piti olla niin tyhmä, että jätin asian huomiotta, vaikka tiesin kyllä, että sen ”ihan hyvää kuuluu” takana on jotain muutakin. Nyt kun mietin, niin ihan jo hänen silmistään sen näki. En ole vielä pystynyt kuuntelemaan jättämäänsä viimeistä pitkää ääniviestiä. Enkä oikein edes itkemään. Miten ihmeessä tätä syyllisyydestä, hämmennyksestä ja surusta sekavaa ajatustulvaa pitäisi käsitellä?

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   4.2.25 11:51:01

Olen ehkä huono neuvomaan mutta älä ainakaan itseäsi syytä. Oma kokemukseni vastaavasta on lähiomaisen kautta mutta se minkä itse huomasin vähän helpottavan oli puhua muiden perheenjäsenten kanssa eli niiden joita asia koski. Ymmärrän aivan 110% ratkaisun, meillä kun ei eutanasia ole sallittu ja sairaus tuohon pisteeseen ajoi mutta se mikä isosti painoi mieltä oli myös muiden jaksaminen asian kanssa. Eli puhu jollekin. Niin karua kuin se on, takaisin et häntä saa mutta tee kaikkesi että oma mieli ei romahda kokonaan.

Lähettäjä: niinpä 
Päivämäärä:   4.2.25 12:13:05

Voi että. Kuka sua nyt kannattelee yli elämän karikoista...

Varmaan kannattais nyt edes kuunnella se viesti. En tiiä.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   4.2.25 12:14:08

"Olen ehkä huono neuvomaan mutta älä ainakaan itseäsi syytä. "

Ei liikaa, mutta minusta aloittajalta kuitenkin hyvää pohdintaa siitä mitä olisi pitänyt tehdä toisin ! Jatkossa hän on varmasti parempi ystävä niille ketkä oikeasti ovat lähellä kun tällaisia syyllisyydentuntoja läpi nyt käy. Ei saa tietenkään mennä liian syvälle eikä itseään sairastuttaa, mutta tällaista tietynlaista vastuun kantamista omasta osuudestaan asioihin on nykyään ihan liian vähän, ehkä juuri kun kaikkia kehotetaan olemaan vain armollisia itselleen eikä mikään ikinä ole kenenkään (oma) syy.

Kyllä se aika auttaa ja asian käsittely pohtimalla ja ne tunteet tuntemalla. Kun joskus ajan kanssa alkaa tehdä oikein pahaa niin purat sen kropasta pois siten kun juuri sillä hetkellä tuntuu sopivalta: huutamalla, itkemällä, hikiliikkumalla. Kyllä se siitä. Itse ajattelin läheisen mentyä jotenkin niin, että mikään minun paha oloni asian ympärillä ei ole niin paha kuin mitä ko. ihmisellä oli jo pitkän aikaa, että moiseen ratkaisuun päätyi.. Että minun on jaksettava ja minun on löydettävä omasta elämästäni ne positiiviset ja hyvät asiat eikä tartuttava aina pieniin ja negatiivisiin niin helposti. Teki minusta paremman ihmisen ja paremmin omassa elämässäni pärjäävän ihmisen ! Ja ystävän, koska en enää koskaan jätä läheistä yksin jos on mitään ulkoisia syitä epäillä, että apua tarvitsisi......

Lähettäjä: Surupusero 
Päivämäärä:   4.2.25 12:23:08

Lähettäjä: niinpä
Päivämäärä: 4.2.25 12:13:05

Voi että. Kuka sua nyt kannattelee yli elämän karikoista...

Se mitä yritin sanoa on, että se syyllisyys nimenomaan kalvaa mielessä kaikista eniten minua, että hän auttoi ja kuunteli ihan aina minua, mutta minä en edes nähnyt että hän olisi selvästi tarvinnut olkapäätä enemmän kuin mitä minä ikinä omine pienine murheineni

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.2.25 12:36:10

Niin, hän oli sinulle ystävä. Sinä et selvästikään ollut sitä hänelle.