|
Lähettäjä: Cindy
Päivämäärä: 3.2.25 13:16:36
Oletteko olleet ikinä työyhteisössä, jossa esimies ei halua olla kanssanne tekemisissä? Kauanko olette jaksaneet? Koen, että minun työ on todella yksinäistä ja sellainen tietty työyhteisö/taustatuki puuttuu..
Olen itse muutaman asiantuntijan esimies, mutta toki esimiehelläkin pitäisi olla esimies. Olen ensimmäistä kertaa esimiesroolissa, joten tämä on minullekin uutta. Osasto ja toimenkuva on uusi.
Olen nyt ollut 1,5 vuotta töissä ja saanut hyvin asiat rullaamaan. Teemme töitä asiakkaalle ja asiakas on ollut tyytyväinen.
Se mikä on outoa, on se, että oma esimieheni ei ole ikinä ottanut minuun henkilökohtaisesti mitään yhteyttä. Ei soittanut, ei laittanut viestiä. Hän ei osallistu edes minun kehityskeskusteluun, vaan paikalla on hr tai toisen toimiston henkilö, joka on minut perehdyttänyt työhöni, mutta hänetkin olen nähnyt kohta vuosi sitten. HR on kyllä tietoinen kipupisteistäni ja mielipiteestäni tähän toimintaan.
Olen itse soittanut esimiehelleni silloin kun on pakko, usein varaan ajan jo etukäteen milloin voisin soittaa.(hän on kiireinen ja aina palavereissa), mutta silti soittaessani hänen toivomaan aikaan vastaus on tosi nihkeä, tyyliin "Kerro nyt sitten nopeasti, tässä olisi muutakin tehtävää".. Eli en soita kovin pienellä kynnyksellä, koska tiedän häiritseväni häntä ja että hän ei ole kovin kiinnostunut asiastani, vaikka se liittyisi esim. liiketoiminnan kasvuun. Jos hän lupaa selvittää jonkun asian ja palata tähän, hän ei ole ikinä palannut vaan joudun useasti kysymään uudelleen ja uudelleen. Onneksi näitä tilanteita ei ole usein, että joudun soittelemaan. Esimerkiksi esimieheni ei halunnut minulta yhteydenottoa jäädessäni 1,5kk sairaslomalle pakollisen leikkauksen vuoksi, ei kuulemma tarvitse ilmoittaa sairaslomasta.
Tähän kaikkeen nähden ollaan selvitty tosi hyvin ja saatu prosessit rullaamaan. Asiakas on tyytyväinen. Jos jotain kysyttävää, kysyn asiakkaalta tai toisen toimiston ihmiseltä, joka.minut aikanaan perehdytti töihin. Hän on ollut paljon poissa kuvioista, koska on ollut pitkillä sairaslomilla.
Asiakaskaan ei ole meihin päin kovin paljoa yhteydessä, vaan kaikki yhteydenpito lähtee melkein aina minusta. Joudun hirveästi varmistelemaan, että onko kaikki ok, ovatko he tyytyväisiä tai voisimmeko tehdä jotain toisin, koska muuten en kuule palautetta keneltäkään. Tottakai raportoimme säännöllisesti omasta toiminnastamme ja selvitämme, jos epäselvyyksiä ilmenee.
Ainoa missä törmään esimieheeni on viikoittainen Teams-palaveri, jossa jokainen toimisto esittelee keskeneräiset työt ja antaa yleiskatsauksen asioista. Hän ehkä kommentoi jotain, tai sitten ei yhtään mitään. Palaverissa noin 30 henkilöä ja todella outoa puhua oman esimiehen kanssa, joka ei 1,5 vuoteen ole viitsinyt ottaa minuun mitään yhteyttä.
Mitä mieltä te olette tästä? Onko tämä normaalia? Vaadinko työyhteisöltä liikaa? Olen huomannut, että tämä kaikki alkaa vaikuttamaan omaan työmotivaatiooni ja koen siitä huonoa omaatuntoa, että en saa itse johdettua itseäni niin, että olisin tehokas ja motivoitunut 100% työajasta. Vai onko työyhteisöt menneet tähän?
|