Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.2.25 13:18:29

Olen tässä seurannut erään lapsen elämää lähinnä siltä kantilta, että eronneet vanhemmat riitelevät kaikesta ja täytyy todeta, että riitaan tarvitaan vain yksi. Tässä tapauksessa lähivanhemmalla taitaa olla mielenterveyden haasteita. On mm. keksinyt etävanhemman pahoinpidelleen lasta ja tällä hetkellä käynnissä on huoltajuusoikeudenkäynti jossa lähivanhempi on myös vaatinut valvottuja tapaamisia. Mistään ei ole todisteita ja lähivanhemman toiminnasta on viimeisen vuoden aikana tehty kymmenkunta lastensuojeluilmoitusta, tekijöinä koulu (useita ilmoituksia), lasta hoitanut lääkäri, jne. hän on itse tehnyt etävanhemmasta yhden lsilmoituksen. Kyseessä on siis todella vaikea ihminen ja lastensuojelun rattaat jauhavat, mutta aikaa prosessi vie kun lapsen henki ei ole vaarassa.

Hullu nyt on hullu ja hullun kanssa on vaikea toimia kenenkään, mutta eniten ihmettelen tätä hänen asianajajaansa. Hän on tietoinen lsilmoituksista ja käynnissä olevasta lsprosessista, silti hän ilmaantuu lähivanhemman puolesta mm. koulun palavereihin ja esittää siellä täysin tuulesta temmattuja väitteitä koulun ja etävanhemman toiminnasta. Oikeudessa aivan sama touhu, siellä esittää näitä lähivanhemman kohtuuttomia vaateita ja kummallisia väitteitä, kuten mm. vain lähivanhempi on kiinnostunut lapsen huoltajuudesta (oikeudessa ollaan kun etävanhempi ei lähin yksihuoltajuuteen suostu), etävanhempi ei halua tavata lastaan (kun ei suostu valvottuihin tapaamisiin tai muuttamaan jo oikeudessa aiemmin sovittuja loma-aikoja lähivanhemman mielen mukaan), lähivanhemman keksimä pahoinpitely on edelleen totta (syyttäjältä tullut syyttämättä jättämispäätös asiassa). Ja lista jatkuisi vaikka kuinka kauan.

Jo lastensuojelun mielestä on selkeää, ettei lähivanhempi erota lapsen etua omastaan. Miksi tämä oikeusavustaja ei tätä huomaa ja miksi hän ei lainkaan ole kiinnostunut lapsen edusta vaan sokeasti ajaa selvästi mielenterveysongelmaisen päämiehensä etua ihan törkeillä valheilla ja panettelulla? Ja osallistuu vielä koulun palavereihin tällä asenteella, kun tämä toinen huoltaja ei halua. Lapsihan tästä sirkuksesta kärsii ja hän vain kerää rahat, vieläpä osittain yhteiskunnan varoilla. Tämä nyt ei kuitenkaan ole mikään murhaoikeudenkäynti tai talousrikosten vaan kyseessä on ihan elävän lapsen elämä.

Hämmästelen suuresti tämän ammattikunnan moraalia. Erikoista myös on, että etävanhemman asianajaja on pysynyt koko ajan tiukasti totuuksista ja lähivanhemman toiminnan kirjallisissa asiantuntijalausunnoissa perusteluineen, joita lastensuojeluilmoitusten perusteella kyllä riittää vaikka pariinkin oikeudenkäyntiin.