Lähettäjä: Äityli 
Päivämäärä:   31.1.25 12:04:16

Kertokaa ja vakuuttakaa minulle, että kaksi lasta on meille sopiva lapsimäärä. Alunperin kahdesta lapsesta juurikin haaveilin ja meille suotiinkin kaksi ihanaa ja tervettä lasta. Tyttö ja poika vieläpä. Miehen kanssa kahdesta lapsesta alunperin sovittiin, eikä hän halua enempää. Itse katselen kaiholla muiden raskausvatsoja ja kolmilapsisia perheitä. Kuitenkin meillä on talossa huoneita juuri kahdelle lapselle. Autossa tilaa vain kahdelle istuimelle yms. Joten järjelläkin ajateltuna kolme lasta ei ole hyvä idea.

Vakuuttakaa minulle, että kaksi lasta on hyvä ja riittävä meille. Mitä hyötyjä kahdessa lapsessa on verrattuna kolmeen?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.1.25 12:08:29

Se kolmaskin kasvaa nopeasti ohi vauva-ajan. Eli mieti tarkkaan haluatko kolmatta taaperoa, kolmatta koululaista tai kolmatta teiniä. Eli ihan koko lasta.

Ei ole oikeaa eikä väärää vastausta.

Voit myös miettiä miten mahtavat tyypit sinulla jo nyt on ja miten sinulla jää enemmän aikaa, rahaa ja jaksamista heille.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   31.1.25 12:12:37

Mahtuu paremmin tavalliseen autoon

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   31.1.25 12:16:09

Olet saanut olla sekä se hysteerinen, kaikkien riepottelema ensikko että se rentoa äitiyttä suorittava kaiken kokenut.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   31.1.25 12:17:57

Kun itsellä on kolme, se tuntuu kivalta ja sopivalta määrältä. Auton voi vaihtaa, ja normaalisti sitä joskus vaihdetaankin.

Pet Sop Boysin sanoin: less is just... less.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   31.1.25 12:18:28

Mene nyt huoh jo terapiaan

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   31.1.25 12:18:36

Kahdessa on jo toinen liikaa.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   31.1.25 12:18:50

***: kolahtiko?;)

Lähettäjä: Äityli 
Päivämäärä:   31.1.25 12:27:59

Meille ei tosiaan kolmatta lasta varmasti tule, kun mies ei halua enää lapsia, joten sen kolmannen saan kyllä unohtaa. En tosiaan osaa sanoa haluaisinko vaan sen raskausajan ja ihanan, rauhallisen vauva-arjen vai sen koko lapsen ja nuoren, joka jakaa huomioni näiden kahden lapsen kanssa. Nytkin ajankäyttöä saa miettiä, että molemmille riittää myös kahdenkeskistä aikaa. Lapset eivät nyt harrasta mitään hintavia harrastuksia, mutta voihan niitä sitten isompana tulla vielä :D Me myös miehen kanssa molemmat harrastetaan ilman lapsia, joten ei tähän ehkä kolmatta olisi järkeväkään tehdä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   31.1.25 12:44:39

Äityli tiedätkö mietin ihan samoja ajatuksia. Katson noita meidän pieniä ja salaa tunnen kaihon vielä kolmanteen. Jotenkin niin, ettei sitä osaa selittää, ainakaan järjellä. Ja juuri tuo ettei ihan osaa eritellä kaipaako raskautta, niitä ihmeellisiä ensihetkiä, vauvuutta, taaperovuosia, sitä ylpeyttä kun nämä pienet molemmat olisi isosisaruksia, vai mitä.
Meilläkin talossa omat huoneet juuri heille, autoon mahtuvat näin hyvin, aikaa riittää heille ja harrastuksiin, järki koittaa kertoa että kahden kanssa olisi aika sopuisaa. Mutta sydämessä vielä yhdelle paikka. Kolme olisi ihanaa, rakkauden (ja sekoilun) määrä kasvaisi, tavallaan rakastan tätä härdelliä ja ajattelen että tämä on sitä millä elämässä on merkitystä. Ei millään muulla näin isoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.1.25 12:52:12

Asioista pitää myös osata päästää irti. Elämässä on ihania vaiheita, mutta sitten tulee uusia ihania vaiheita. Elämä kulkee koko ajan eteenpäin. Sen sijaan että jäät haikailemaan vauvavuosia, niin keskity nauttimaan täysillä tästä hetkestä. Et voi pysähtyä vauvavuosiin vaikka haluaisit.

Joskus elämässä tuntuu, että elämä menee liian nopeaan. Mutta sille ei voi mitään. Katse vain nykyhetkeen ja tulevaan. Mitä kaikkea ihanaa onkaan nyt ja tulossa.

Lähettäjä: Vehnä 
Päivämäärä:   31.1.25 12:59:11

No jaa, se on vaan keskusteltava miehen kanssa ja annettava tulla jos se on molemmille ok. Meillä on kolme. Ekan ja tokan jälkeen tiesin heti että seuraava saa tulla kun tulee. 1v8kk ikäeroa näillä. Kolmannen jälkeen sitä tunnetta ei enää tullut.
Nyt kun nuorin on 7v, on taas vauvakuume puskenut pintaan. No, sitä ei ehkä enää tule jo mm siksi että minulla sairauden tutkimukset menossa ja ikääkin jo 36.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   31.1.25 12:59:19

Piste on se varmasti näinkin, elämä kulkee ja me siinä mukana. Mutta jos se ei ole vain kaipuuta vauvavuosiin? Vaan ihan samanlaista kaipuuta lapseen kuin ensimmäisen ja toisen kohdalla, nyt vain osaa kaivata myös noita mainitsemiani?

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   31.1.25 13:17:25

Meillä on yksi lapsi, vuoden ikäinen. Haluaisin ehkä toisen, mutta jeesus ku en jaksais vauvavuotta. Odotan niin paljon sitäkin jo, että tuo eka kasvaa "järkeväksi lapseksi ". :D

En tiedä, voinko tehdä omalle mielenterveydelleni sitä, että tulisi uusi vauvavuosi. En ole vauvavuosihminen yhtään, vaikka vauvat ihan sulosia ovatkin.

Lähettäjä: Nuu 
Päivämäärä:   31.1.25 13:21:56

Tässä sivusta seuranneen näkemys. Kaveri kamppaili saman ajatuksen kanssa ja heille tuli 3. Elämä on heillä nykyisin yhtä kaaosta. Aika ja rahat on loppu. Auton vaihtoivat, mutta asuntoa eivät. Minua säälittää heidän teini-ikäinen esikoisensa. Lapsi viettää meillä paljon aikaa. Ovat meidän esikoisen kanssa saman ikäisiä ja hyviä ystäviä. Teinillä ei ole kotona omaa huonetta vain oma "nurkkaus". Ei halua olla kotonaan juurikaan kun omaa rauhaa ei ole. Meidän lapsen synttäreitä juhlittaessa totesi, että olisi se kiva juhlia ja äiti on luvannut mutta ei niitä juhlia vaan koskaan pidetä. Silloin tajusin, ettei tuon lapsen synttäreitä ole juhlittu koko sen 6 vuoden aikana kun perheessä on ollut kolmaskin lapsi.
En tiedä, ehkä vanhemmat ovat tyytyväisiä päätökseensä, mutta ei se kaaos kyllä siltä ulospäin näytä. Ja jo olemassa olleet lapset ovat kärsineet tilanteesta selvästi.

Lähettäjä: Äityli 
Päivämäärä:   31.1.25 13:28:23

Kiitos vastauksista. Minulla ei ehkä tosiaan olisi edes jaksamista kolmeen lapseen. Kaksi on vielä helppo jakaa isän kanssa, jolloin molemmat saavat jakamattoman huomion. Kolmen kanssa ei olisikaan enää ihan niin helppoa. Lisäksi molemmat lapsemme ovat olleet huonoja nukkujia ja aika vasta univelatkin ovat kuittautuneet.

Mutta tosiaan varjopuolena se, että kasvavat koko ajan, eivätkä ole enää äidin vauvoja :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.1.25 13:37:38

Enpä osaa perustella, kun me ihan tunneperustein kolmas vielä päätettiin yrittää saada :)

Eipä se ongelma ole ollut. Talossa yksi makkari on iso, joten se on jaettu kahdelle nuoremmalle. Esikoisella oma huone (talon pienin) ja aikuisilla oma makkari. Auton vaihto on ihan normaali juttu, se vaihdettiin silloin sitten vaan sellaiseen, johon mahtuu kolme istuinta.

Mitä tähän sanomaan? Kaksi on oikein kiva lukumäärä ja onhan siinä helppoutensa. Toisaalta minusta kolmas sujahti meidän arkeen tosi helposti ja mukavasti. Kyllä meidän elämästä puuttuisi jotain ilman häntä, uskon että olisi jokin tyhjyys jäänyt ilman. Hänen jälkeen tullut se rauhallinen olo, että tää on tässä. Toki taaperovaiheissa jotain vauvakuumeen poikasta meinasi iskeä, mutta olo tasoittui ja realiteetit tukivat asiaa myös. Nyt nuorin on 4v ja tämä on erittäin hyvä näin. <3