Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.1.25 11:10:51

Nyt keittiöpsykologit mukit kuumaksi ja miettimään.

- Miksi minun on kovin vaikea käsitellä itseeni kohdistuvaa ystävällisyyttä ja sympatiaa? Ylipäätään positiivisia asioita. Satunnaisiin pikkukehuihin osaan jo nykyään suhtautua jotenkin, ovat kivoja enkä hajoa niihin. Joskin mietin sitten kyllä jälkeenpäin että oliko se kehuttu vai kettuilua.

Mutta heti kun mennään pintaa syvemmälle, niin en osaa. Alan itkemään, näköjään teen myös "chandlerit" ja heitän ääliöhuonoa läppää kun ahdistaaa.

Miksi, mikä on rikki ja mitä sille voi tehdä?

Lähettäjä: Suklis 
Päivämäärä:   30.1.25 11:13:30

https://www.tunnelukkotesti.fi/

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   30.1.25 11:32:41

Ehkä koet, ettet ansaitse niitä? Haluaisit mieluummin rankaisua, jotta perimmäinen, osin tiedostamaton ajatuksesi siitä, että olet riittämätön, saisi vahvistusta.

Lähettäjä: Xxx 
Päivämäärä:   30.1.25 12:23:37

Aina jos on sattunut jotain kamalaa, kuten ihmisen tai eläimen kuolema, olen laittanut etukäteen työkavereille viestiä, että älkää lohduttako tai ottako asiaa millään lailla puheeksi. Mä murrun heti, jos joku lohduttaa. Ja töissä ei viitsisi alkaa parkua naama punaisena.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.1.25 12:50:17

Huono itsetunto. Tää osoittaa hyvin, miten muut eivät voi parantaa esim. huonoa itsetuntoa eikä mikään määrä kehuja tai sympatiaa auta jos ihminen ei sitä pysty ottamaan vastaan. Muutoksen pitää lähteä itsestä.

Lähettäjä: s 
Päivämäärä:   30.1.25 13:11:50

Oletko herkkä ? Itse saatan liikuttua jos tapahtuu jotain hyvää, kuten vaikka kun annan lasten mennä suojatien yli ja he vilkuttavat kiitokseksi.

Minulla ainakin on huono itseluottamus. Itsetunto on vähän ristiriitainen juttu, toisaalta minulla on hyvä itsetunto, toisaalta huono. Jos saan kehuja vaikka harrastuksessa onnistumisista, se tuntuu kyllä hyvältä mutta silti saatan olla itseeni tyytymätön jos joku muu juttu ei onnistu, vaikka se on ihan normaalia. Ehkä sitä vaatii itseltään tavallaan liikaa. Samoin jos mies sanoo minua kauniiksi, se tuntuu tosi mukavalta ja hyvältä, mutta itse saatan silti ajatella että en kyllä ole ihan samaa mieltä.

Lähettäjä: Huura 
Päivämäärä:   30.1.25 13:27:04

LähettäjäX

Päivämäärä30.1.25 11:32:41

Ehkä koet, ettet ansaitse niitä? Haluaisit mieluummin rankaisua, jotta perimmäinen, osin tiedostamaton ajatuksesi siitä, että olet riittämätön, saisi vahvistusta

En tiedä mikä on aloittajan tilanne, mutta tässä on perää noin yleisesti. Jos on elämässään saanut osakseen paljon mitätöintiä ja oppinut kestämään sitä "ei minusta mihinkään olekaan, ansaitsinkin ne haukut/selkäsaunan/minkä ikinä" -tyylisellä ajattelulla, siitä eroon pääseminen vaatii aika paljon itsetutkiskelua ja itsensä "uudelleen ohjelmointia" myöhemmin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.1.25 14:09:39

Itseasiassa löydän kyllä samaistumispintaa kaikista näistä kommenteista. Kiitos tuosta testistä, täytyy vielä palata siihen illalla uudelleen ajatuksen kanssa. Siitä sai aika tavalla pohdittavaa ja korostui paljon samoja asioita kuin mitä tässä on mainittu.

Olen kyllä aika herkkä ja vaikka näen sen myös hyvänä ominaisuutena niin mulla on vaikeuksia hyväksyä sitä itsessäni. Koen että tunneryöpyt ahdistaa, lamauttaa ja ne ovat jotenkin väärin ja kiellettyjä.

Riittämättömyys, check. Mikään koskaan ei ole tarpeeksi hyvä, edes silloin kun on jossain tosi hyvä.

Tuohon huonoon itsetuntoon ensimmäinen ajatus oli että ei natsaa, mulla on (nykyään) ihan hyvä itsetunto. Paitsi että.
Eihän se voi olla. S:n pohdinta voisi yhtä hyvin olla minusta. Joo, on paljon parempi itsetunto, saan arvostaa itseäni ja osaamistani paljon paremmin kuin teininä, mutta kun pohjalla on aina kuitenkin se "En riitä, en ole tarpeeksi hyvä, teen aina jotain väärin tai olis pitänyt olla parempi" niin ei kai se itsetunto ihan priimaakaan voi olla?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.1.25 14:21:10

Huura, joo kyllä täsmää tämäkin. Hyvin jämptien ja ns konservatiivisten vanhempien adhd- lapsena aikana jolloin pojat oli poikia ja tytöt oli kilttejä, niin tuohan se oli mitä kuuli aina ja kaikkialla. Silloinkin kun ei suoranaisesti moitittu, niin päiviteltiin että miten se tyttö nyt tuolla tavalla, on se kumma kun mikään ei suju ja aina saa hävetä. Onnistumiset tai itselle suuret saavutukset kuitattiin sitten jollain ynähdyksellä tai parhaimmassa tapauksessa toteamalla että hyvähyvä. Koulussa ei sitäkään vähää.