|
Lähettäjä: Fin
Päivämäärä: 29.1.25 21:48:21
Keksin helposti ystäviä, jotka mieluummin pyydän kummiksi kuin veljen. Veljen kanssa ollaan tekemisissä joskus, jouluna ja vanhempien lahjahankintojen yhteydessä. Toimeen kyllä tullaan nykyisin ihan hyvin, mutta ei meillä ole juurikaan yhteistä.
Miksi pyytäisin kummiksi mieluummin kyseisen veljen, kuin ystävän, jonka olen tuntenut 25v, nähdään ja ollaan yhteyksissä useita kertoja viikossa, ja ollaan henkisesti kuin paita ja peppu, vaikka molemmilla on todellakin oma elämä. Kaasoja ollaan oltu toistemme häissä ja ollaan hyvin tietoisia toistemme elämänmenosta ja arvoista.
Molemmat varmasti kykeneviä huolehtimaan minun lapsen asioista, jos minulle ja lapsen isälle jotakin sattuu. En vaan tiedä, miksi veljeni olisi tässä muka ensisijainen valinta.
Eiköhän jokainen valitse elämästään ne, jotka tuntuu oikealta. Aloittajalla varmaan asiasta ristiriitaista tunnelmaa, jos muistaa edes teidän puheita, ja puolisollakin voinut olla osuutta asiaan. Meidän kaveripiirissä ihmisiä, jotka varmaan ajattelee, että heistä tulee meidän lapselle kummi. Tosiasia on, että eivät ole luotettavia siinä määrin, että miettisin: "tuossapa lapselleni huoltaja, jos itselleni käy jotakin". Minusta kasvatus ja läsnä olo ovat ykkösasioita kummeja valittaessa, ja huonoilla vaikutteilla ei tee mitään. Tuen mieluummin etäistä hyvää kummisuhdetta, kuin läheistä perseilevää aikuista kummina.
Siitä huolimatta - vaikka en pyytäisi tätä omaa läheistä ystävääni kummiksi, niin pyytäisin kyllä ristiäisiin. Ehkä kaikkien ihmisten parhaat ystävät ei ole näin läheisiä, mutta minusta ristiäiset on nimenomaan "lähipiirin" juhla, ja läheiset ystävät siihen lähipiiriin kyllä kuuluu.
Onneksi olen tilanteessa, että voin pyytää kummiksi molemmat.
|