Lähettäjä: Tunturipöllö 
Päivämäärä:   29.1.25 11:40:48

Äitini kuoli ja pitäisi päättää menenkö hautajaisiin. Ei olla oltu yhteydessä kuin pari kertaa sen jälkeen kun muutin nuorena hänen luotaan pois ja viimeisestä tapaamisesta on aikaa toistakymmentä vuotta. Lapsuudesta on traumatisoivia tapahtumia (ei väkivaltaa, mutta toistuvia hylkäämisiä ja riittämättömyyttä), joita olen työstänyt aikuisiällä ja vasta nyt viisissä kymmenissä tuntuu siltä, että elämä on omissa käsissäni eikä hylkäämiskokemukset vaikuta esimerkiksi parisuhteeseeni enää.

Jos olisin ainut lapsi niin en edes harkitsisi menemistä, mutta veljeni, joka oli tekemisissä loppuun asti ja jonka kanssa ollaan hyvissä väleissä, saattaisi tarvita päivään tukea. Olen auttanut veljeäni järjestelyissä ja veljen kanssa homma toimii hyvin, mutta äidin kavereiden, sukulaisten ja etenkin uuden miehen kohtaaminen noissa merkeissä tuntuu omituiselta: olen varma siitä, että ainakin muutama pitää minua haaskalintuna, joka hylkää äitinsä, mutta tulee haudalle pyörimään ja itkemään krokotilin kyyneleitä ja varmasti perintö mielessään. Ajattelin kylläkin kieltäytyä siitä veljeni hyväksi, mutta sitähän muut eivät tiedä. Kuolema sinällään ei tunnu juurikaan, mutta arvelen koko tilanteen ja etenkin veljen surun nostattavan sen verran tunteita, ettei kyyneleiltäkään voi välttyä.

Äiti oli pidetty sekä sukunsa että tuttavien joukossa, joten monellekaan ei ole yhtään selvää, miksen häntä sietänyt eläissään. Osa vieraantumisesta on toki myös isäni syytä, joka ei riittävästi tukenut "hyvää kuvaa" äidistäni heidän erotessaan kun olin lapsi. Tämä kaikki on omiaan nostamaan vastarintaa minua kohtaan ja tuntuu siltä, että kävelen leijonan luolaan jos hautajaisiin menen.

Menisitkö sijassani?

Tai jos sinun rakas sukulaisesi tai ystäväsi kuolisi ja hautajaisiin lampsisi vieraantunut aikuinen lapsi, joka toki hautajaisetiketin mukaan laskisi veljensä kanssa seppeleen ja olisi "surutyössä mukana", vaikkei omakohtaisesti siitä piittaisi, mitä ajattelisit? Ymmärtäisitkö häntä vai pilaisiko se koko päivän? Tuntisitko, että hautajaiset ja vainaja on häpäisty tämän ihmisen toimesta?

Lähettäjä: Bink 
Päivämäärä:   29.1.25 12:04:37

En osaa sanoa, menisinkö. Tähän:
"Tai jos sinun rakas sukulaisesi tai ystäväsi kuolisi ja hautajaisiin lampsisi vieraantunut aikuinen lapsi, joka toki hautajaisetiketin mukaan laskisi veljensä kanssa seppeleen ja olisi "surutyössä mukana", vaikkei omakohtaisesti siitä piittaisi, mitä ajattelisit? Ymmärtäisitkö häntä vai pilaisiko se koko päivän?"

Ei pilaisi. Kyllä lapsella on oikeus osallistua hautajaisiin. Enemmän ehkä ihmettelisin, jos lapsi ei osallistu. Veljesi voi laskea oman seppeleen. Ei sinun tarvitse mennä näyttelemään. Voit viedä ihan oman kukan tai olla viemättä / sanomatta mitään arkulla. Mistä kukaan voi tietään sinun syvimpiä tunteita tai sitä ettet piittaa.

Lähettäjä: Mummo 
Päivämäärä:   29.1.25 12:06:28

Kyllä ne rumat kielet kalkattavat, menitpä eli et.

Lähettäjä: jms 
Päivämäärä:   29.1.25 12:08:29

Kyllä minä lähtisin veljeni tueksi tuossa tilanteessa, ihan sama, mitä muut siitä ajattelevat.

Lähettäjä: ilkeäpaska 
Päivämäärä:   29.1.25 12:11:03

Mä en mennyt äitini hautajaisiin, kun ei huvittanut nähdä sukulaisia ja äiti oli etäinen. Ei ole kaduttanut tippaakaan, ja eihän se äiti tiennyt, tulenko vai en. Tuskin se sieltä taivaastaan näki, keitä hautajaisissaan on, ja vaikka näkikin, niin so what?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   29.1.25 12:14:47

No en menisi esittämään kiinnostusta, en edes veljen takia.

Kalkattajat puhuvat kuitenkin, että sitä en niinkään ajattelisi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.1.25 12:15:09

Lähtisin veljeni tueksi.

Olen ollut erään sukulaisen hautajaisissa edustamassa perhettäni, koska erinäisistä syistä kukaan muu heistä ei päässyt paikalle. Minulla oli meistä huonoimmat välit vainajan kanssa, mistä kovin moni muu osallistunut ei ollut tietoinen. Muut saattoi kyllä tietää ongelmista, mutta ei siitä kuinka paha välirikko oli.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   29.1.25 12:26:52

Minä en mene äitini tai isäni hautajaisiin. Lapsuus oli aivan järkyttävä enkä ole kumpaakaan nähny vuosiin. 2 lasta mulla on eikä niillä ole mummua tai pappaa kun ei ne meitä halua nähdä. Perintöä kyllä ootan, korvauksena kaltoin kohtelusta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.1.25 12:34:40

Hautajaiset ovat eloonjääneille, ei kuollut niistä enää mitään tajua. Joten veljen tueksi lähtisin tietenkin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.1.25 12:34:52

Jos kokisin veljen läheiseksi, niin menisin hänen tuekseen. Voithan keskustella asiasta veljesikin kanssa, jos siltä tuntuu. Jotkut ihmiset puhuvat pahaa menit tai et.

Lähettäjä: Noin 
Päivämäärä:   29.1.25 12:37:56

Mä oon 32 v. tismalleen sama tilanne mulla edessä aikanaan, veljen tilalla vaan sisko.

Sillä oletuksella, että tuo naikkonen kupsahtaa ennen minua, sehän ei mitenkään varmaa ole tietenkään.

Lähettäjä: y 
Päivämäärä:   29.1.25 12:43:30

Painiskelen vähän saman asian kanssa kun isän sisko todennäköisesti ei enää pitkään elä. Serkkujen vuoksi pitäisi mennä, heidän kanssaan olen hyvissä väleissä, mutta en todellakaan sure tämän haaskan poismenoa, ei olla koskaan tultu toimeen ja tehnyt paljon pahaa. Muille paitsi lapsilleen siis.

Ajattelin, että hyväksyn kutsun, mutta saan strategisen influenssan joitain päiviä ennen hautajaisia ja kovasti pahoittelen serkuille kun en pääsekään.

Lähettäjä: Nikkarin koira 
Päivämäärä:   29.1.25 14:10:39

Menisin veljen vuoksi. Se voi ehkä tehdä sinullekin hyvää nähdä "tarinan loppu". Ei siellä tarvitse olla vainajaa kunnioittaakseen. Jos kalkattajat ovat kalkattaakseen, he puhuvat sitten, että ei likka viitsinyt edes hautajaisiin tulla. Eli teet niin tai näin, se on väärin päin. Mut todennäköisesti he ovat vain iloisia, jos menet. En ole koskaan nähnyt, että vieraantuneen sukulaisen ilmestymistä katsottaisiin pahalla. Paitsi jos vieraantunut on tehnyt todella törkeitä temppuja sukulaisille.. Perintö tulee tai on tulematta, oli hautajaisissa tai ei.

Läheiselläni oli tosi vaikeat välit isäänsä. Hän yllätyksekseen purskahti itkuun ja kertoi jälkikäteen, että se oli hirvittävän puhdistava kokemus. Olisi katunut, jos ei olisi tullut.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   29.1.25 15:16:17

Menisin veljen tueksi.
Ulkopuoliset ihmettelevät enemmän jos et mene.
Voi olla itsellesikin kokemus, joka saattaa loppuun tietyt asiat.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   29.1.25 15:25:11

Vaikea sanoa miltä tuntuisi, jos olisin ollut kaltoin kohdeltu. Sitä tunnetta ei osaa oikein edes kuvitella, kun ei ole kokenut.

Mutta nyt ainakin ajattelisin, että menisin. Menisin ilman että olisi veljeäkään. En varmaankaan muistotilaisuuteen, mutta siunaustilaisuuteen/haudalle menisin. Jos en vainajan tai muiden ihmisten takia, niin ihan itseni. Siinä tulisi päätökseen se tarina. Toki riippuisi välimatkastakin. Johonkin tosi kauas en silti välttämättä lähtisi tavallaan vieraan ihmisen hautajaisiin.

Mutta se ainakin olisi mulle ihan sama, mitä muut minusta siellä ajattelisi. Mulla olisi oma elämä kuitenkin muualla kuin niiden ihmisten kanssa.

Lähettäjä: Hanna 
Päivämäärä:   29.1.25 15:36:57

Vain sinä tiedät. Tee kuin parhaaksi näet. Tsemppiä.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   29.1.25 16:24:34

Puhu veljesi kanssa ja puntaroi asiaa molemmilta kanteilta. Enemmän aiheuttanee ihmetystä ellet mene. Entä jos menet matalalla profiililla? Kukkalaitetta ei ole pakko laskea (voi toki aiheuttaa parranpärinää) eikä olla kättelemässä vieraita (jos veljesi selviää siitä yksin). Minä ehkä menisin kun sinä olet se joka välit pisti poikki. Mikäli se olisi ollut äitisi en sinuna menisi.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   29.1.25 16:30:41

Puhu veljesi kanssa, ja kysy haluaako hän sinut välttämättä tuekseen.

Mulla on se tilanne, että sitten kun äitini kuolee, en mene hautajaisiin.
Äitini ei koskaan hyväksynyt minua, ja muutettiin isän kanssa pois ollessani 3-v.
Veljeni saavat äidin hautajaiset järkätä.

Lähettäjä: ???? 
Päivämäärä:   29.1.25 16:44:00

Kyllä on surullisia perheitä, että ollaan niin veemäisiä, ettei edes haitajaisiin mennä. Karseeta luettavaa. Nämä haukkuvat sukunsa, mutta todennäköisesti ovat itse vielä tuhat kertaa pahenpia kaunanpidossaan. Ihme kiukkuilua.

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   29.1.25 16:50:46

No nämä ovat niitä epäsosiaalisia sötköttäjiä jotka ei tuu kenenkään kaa toimeen.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   29.1.25 17:12:04

Ajatella, että joidenkin maailma on niin pieni ja helppo, että kuvittelevat jonkun tekevän näin pelkkää veemäisyyttään. Ovat onnellisessa asemassa.

Aloittajalle: oletko puhunut tästä veljesi kanssa? Tarvitseeko hän kädestäpitelijää koko toimituksen ajan, vai riittääkö tuki "etäämmältä"? Varmasti vaikuttaa sekin, onko veljelläsi muutakin perhettä tukenaan. Olisi hyvä, että voisit tehdä päätöksesi myös itsesi kannalta, eikä vain siksi mitä ajattelet veljesi haluavan. Siksi teidän olisi hyvä puhua tästä yhdessä.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   29.1.25 17:18:12

????; ai että esim ylemmäs kirjoittaneen seksuaalisesti hyväksikäytetyn pitäisi mennä suremaan hautajaisiin ja antamaan kaikki anteeksi. Kuolema ei muuta @!#$ä kunnolliseksi eikä kaikkia tekoja saa eikä tarvitse antaa anteeksi.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   29.1.25 17:34:01

Enemmän ihmettelen lasta joka ei osallistu.

Ja voihan se äitikin olla tehnyt testamentin veljesi hyväksi ja sulle tulossa vaan 25%

Lähettäjä: JMTNT 
Päivämäärä:   29.1.25 18:37:49

Tuossa aloittajan tilanteessa en takertuisi siihen, mitä kukin on tehnyt elämänsä aikana. Se oli heidän heikkoutensa tai vahvuutensa. Ajattelen niin, että olen saanut elämän vanhemmiltani ja sitä olemassa oloani kunnioitan aina ja siksi menisin mulle elämän antaneen siunaustilaisuuteen.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   29.1.25 18:44:34

Ilman muuta menisin äitini hsutajaisiin vaikka ei olisikaan oltu hyvissä väleissä. Hän kuitenkin on sinun äitisi. Se joka on sinua 9 kk kantanut.

Lähettäjä: Niin no 
Päivämäärä:   29.1.25 20:04:21

Kuuntelisin sydäntäni. En ottaisi paineita menemisestä enkä varsinkaan miettisi muiden mielipidettä - paitsi ehkä veljen.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   29.1.25 21:17:20

LähettäjäMinä Vaan 

Päivämäärä29.1.25 18:44:34

Ilman muuta menisin äitini hsutajaisiin vaikka ei olisikaan oltu hyvissä väleissä. Hän kuitenkin on sinun äitisi. Se joka on sinua 9 kk kantanut.

LOL

Mitä joku "yhdeksän kuukauden kantaminen" merkitsee, ei yhtään mitään.

Lapsi ei ole valinnut syntyä, mutta tämä kantaja on valinnut synnyttää, ja sitten kohdella huonosti tai olla välittämättä paskaakaan.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   29.1.25 21:45:54

voisin mennäkkin jos kutsutaan.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   29.1.25 21:51:57

Onko sulla lapsia?

Jos luovut perinnöstä, se siirtyy sun lapsille, ei veljelle, jos niitä siis on. Ja jos ei ole mitään testamenttia. Et voi päättää, että menee veljelle.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.1.25 21:57:28

Ei sinun tarvitse veljen takia mennä. Sinulla on omat hankalat tunteet tilanteeseen liittyen ja yhtä lailla veljen pitäisi miettiä sinua.

Ja vaikka vanhempi olisi kuinka huono, on hän silti vanhempi. Edes perinnöstä ei tarvitse pyydellä anteeksi. Et ole pyytänyt syntyä, et ole mitään velkaa. Rahansa vainaja on voinut halutessaan kuluttaa viimeistä lanttua myöten eläessään. Jos perintöä on jättänyt, se on hänen asiansa.

Lapsena olet hautajaisiin kaikkein eniten oikeutettu. Sinä olet verisukulainen riippumatta tunteista tai väleistänne.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.1.25 21:59:38

En mene, vaikka sama tilanne kuin aloittajalla: veli on rakas, mutta myös äidin kultapoika. Olen myötätunnosta autellut veljeä nyt äidin asioiden hoidossa, mutta jätän väliin hautajaiset. Veli on jo ihan iso mies ja sillä on oma perheensä siellä tukena ja selviää kyllä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   29.1.25 22:06:04

Jos perillisiä on vain ap ja veli, ja ap kieltäytyy perinnöstä, niin veljelle se ao:n perintöosuus silloin menee.

Vaikka olisi testamentti, ja siinä olisi määrätty jokin tietty osa jollekin taholle, niin silti se ap:n lakiosa menee ap:n kieltäytyessä veljelle.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.1.25 22:15:59

Tekisit itestäsi ämmän isolla Ä:llä, jos et menisi... hän oli kuitenkin sinun äitisi, ja hänet pääsee hautaamaan vain kerran... Sinä olet kirjaimellisesti asunut hänen sisällään 9kk, joten eiköhän kannattaisi miettiä asioita niiden erimielisyyksien ohi?

Ainakin omissa kirjoissani kuolema ohittaa maanpäälliset erimielisyydet, oli ne mitä tahansa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.1.25 22:32:57

- : sanoisiko Vilja Eerika samat, jos olisi elänyt tai muut pyjama päällä hengiltä rääkätyt pikkulapset samat..?

Ämmistä pahin olet sinä; se on lyhyt aika kantaa 9kk ja kivulla synnyttää vauva ja sen jälkeen tehdä puolustuskyvyttömästä ihmisestä oma pelinappula ja elämän sisältö.

Varmasti sinun kirjoissa kuolema ohittaa maanpäällisen vastuun.
Sinusta saan arvoistani seuraa helvettiin, ämmä.

Lähettäjä: asd 
Päivämäärä:   29.1.25 22:40:48

. : No ainakin pääsisit hautajaisiin kiroamaan vielä viimeisen sanan.. niin kuin ämmät yleensä tekisi mielellään...

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   29.1.25 23:56:58

Olet kuitenkin menettänyt äitisi. Nyt sinulla on oikeus ajatella itseäsi. Ei tarvitse yhtään miettiä, mitä muut ajattelevat. Teet täsmälleen niin kuin oikealta tuntuu.

Lue aloituksesi; huolehdit kovasti muista ja muiden tunteista - omien tunteidesi kustannuksella.

Vilja Eerikan tappoivat isä ja äitipuoli; oma äitihän oli miltei häädetty pois tytön elämästä.

Lähettäjä: öihihb 
Päivämäärä:   30.1.25 01:10:12

Aloittaja, sillä mitä joku ajattrelee valinnastasi ei ole MITÄÄN merkitystä! Puhu veljen kanssa, hän varmaan ymmärtää tilanteen. Teet ihan oman tunteen mukaan, muista välittämättä.

Ja ääliömäisille kirjoittajilla täällä sanoisin, lapsi on niin äärettömän lojaali huonoillekin vanhemmille, että tarvitaan todella paljon ja todella pahoja tekoja että lapsi hylkää vanhempansa. Ja silloin hänellä on siihen täysi oikeus.

Lähettäjä: huh 
Päivämäärä:   30.1.25 01:50:10

Kyllä tuo on niin ainutlaatuinen tilaisuus että kannattaa mennä. Jos itsekin tiedostat että suuri osa suhtautumisestasi johtuu isäsi käytöksestä, niin antaisin mahdollisuuden myös toisenlaiselle kuvaukselle. Uteliaisuudesta menisin kuulemaan minkälaisia muistoja ja kokemuksia muilla on.

Hän oli kuitenkin ainoa äitisi, joka on sinulle elämän antanut. Eihän tuo ole kun yksi päivä muiden joukossa. Ei siitä kannata tehdä niin suurta numeroa. Siellä voi tulla oikein mukavia kohtaamisia ja tapaamisia. Kerro veljellesi ajatuksistasi ja pyydä olemaan vierelläsi. Perintöasiat ei todellakaan kenellekään kuulu. Ihan turhaan oletat ihmisistä mitään ikävää etukäteen. Se on turhaa. Luulen että enemmän ihmeteltäisi jos et tosiaan edes käy hyvästelemässä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.1.25 03:24:02

Kyseessä ei ole "lähisukulainen" vaan sinun ikioma äiti. Sinulla on oikeus mennä jättämään hyvästit, eikä muiden mielipiteillä ole pätkääkään väliä! Sinä olet hänen poikansa, lihaa ja verta, oli yhteydenpitoa tai ei. Hän on sinut halunnut ja lukemattomat päivät sinusta huolehtinut. Jos annat hänelle anteeksi, olet menneestä vapaa.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   30.1.25 08:45:14

Kuinka huuruissa nämä muutamat täällä kirjoittavat?

"Se on kuitenkin sinun äitisi". Hevonvitut. Yhden äpärän pukaaminen itsestään pihalle ei tee kenestäkään äitiä. Ei tee edes se, että onnistuu olemaan tappamatta sitä lasta muutaman ensimmäisen vuoden aikana. Todella julmaa edes ehdottaa, että lasten pitäisi vielä myöhemminkin mielistellä kaltoinkohtelijaansa ja sen heIvetin mahdollistaneita sukulaisia.

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   30.1.25 09:01:19

No onko mitään kaltoinkohtelua ollutkaan muualla kuin aloittajan korvienvälissä on toinen juttu.. Uniikki lumihiutale loukkaantunut turhasta ja teininä hakenut huomiota kiukuttelemalla? Kumma kun kaikki muut tulevat toimeen ongelmitta?

"Osa vieraantumisesta on toki myös isäni syytä, joka ei riittävästi tukenut "hyvää kuvaa" äidistäni heidän erotessaan kun olin lapsi."

Luulen että näitä asioita kannattaisi työstää psykoterapeutin kanssa. Samoin mikä on valemuistoa ja mikä oikeasti totta.

Koittiko äitisi pitää yhteyttä?

Tämä oletettava "vastarinta" taitaa olla ihan omaa mielikuvituksen puutetta?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   30.1.25 09:13:41

Mun isoisän hautajaisiin tuli hänen ensimmäisen avioliittonsa lapsista toinen. Hän tuli yksin, ilman lapsia/lapsenlapsia. Minusta se oli omituista, mutta toisaalta kertoi paljon siitä että lapsi ei halunnut nähdä isäänsä ennenkuin viime metreillä (perinnön takia?). Toinen lapsi ei tullut paikalle, sillä sisarus ei ollut välittänyt kutsua. Tämä selvisi myöhemmin. Oman kokemukseni pohjalta pohdittuna aloittajan asemassa menisin veljen tueksi. Puhukoon muut selän takana jos haluavat, mutta kuten aiemmin todettuna, hautajaiset ovat eläviä varten, ja jos veli saattaisi olla mielissään tuesta, menisin.

Lähettäjä: ,,,, 
Päivämäärä:   30.1.25 12:32:15

Jos ainut syy on mennä "veljen tueksi", niin eiköhän aikuinen mies pärjää, eli aloittaja, sinuna en todellakaan menisi. Todennäköisesti teet vaan itsellesi hallaa, jos menet. Mun oli "pakko" mennä isäni hautajaisiin, koska äitini olisi muuten seonnut täysin. Mies, joka käytti henkistä väkivaltaa, arvosteli ja lyttäsi mut heti lapsena täysin maan rakoon, oli sitten papin puheissa muuttunut ihmiseksi, joka "oli aina niin positiivinen" ynnä muuta täyttä p..skaa. kyllä oli tekemistä, etten räjähtänyt nauramaan. Tää oli viimeinen kerta, kun vastaavassa tilanteessa ajattelen ketään muuta, kuin itseäni, koska olin jo vakavan masennuksen vuoksi joutunut siitä selvitäkseni käymään useamman vuoden ajan terapiassa tonkimassa traumaattista lapsuuttani ja nämä bileet sai aikaan sellaisen takapakin, että sitä sitten taas työstettiin hetki. Kun äitini kuolee, niin en mene hautajaisiin, saa rakas veljeni hoitaa sen homman. Ja sen jälkeen tuskin tulen olemaan veljeni kanssa enää missään tekemisissä. Ja perintöä en odota, veli pitäköön kaiken.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   30.1.25 15:14:22

Tavis ja ???: hyi millaisia uniikkeja kiukkupimppiäpäriä olette.

Lähettäjä: Xxx 
Päivämäärä:   30.1.25 15:34:45

Miksi ihmeessä hautajaisissa kukaan miettisi, että tulee perintöä kärkkymään. Eipä siinä vaiheessa enää mitään testamentteja muutella. Ja joka tapauksessa lapsi perii lakiosansa olipa yhteydessä koskaan tai ei. Oman harkintansa mukaan sitten päättää kieltäytyykö siitä.

Itse voisin hyvinkin mennä vaikka pahimman vihamiehen hautajaisiin. Tai ainakin haudalla käymään. Ehkä siitä saisi mielenrauhaa nähdä konkreettisesti, että siellähän se makaa nyt eikä enää nähdä koskaan.

Lähettäjä: niin no 
Päivämäärä:   30.1.25 16:58:20

Menisin.

Voi jäädä kaduttamaan loppuelämäksi.

Lähettäjä: No joo 
Päivämäärä:   30.1.25 22:25:56

Sinulla sentään on mahdollisuus valita.

Olin 12, kun vanhempani erosivat isän alkoholismin vuoksi. En halunnut nähdä isää enää eron jälkeen. Elarit hän maksoi siihen asti, että täytin 18.

Isänäiti kuoli, kun olin yläasteella ja isänisä, kun olin lukiossa. Mummin hautajaisten aikaan olin sairaana ja paapan hautajaisten aikaan kielikurssilla ulkomailla, joten niihin hautajaisiin en osallistunut.

Tavattiin joka kesä lomareissulla käydä mummin ja paapan haudalla.

Pari kesää sitten kävin taas haudalla ja huomasin, että myös isäni oli haudattu samaan hautaan. Isä oli kuollut (hautakiven tekstistä päätellen) 10kk aiemmin. Minulle tieto tuli täysin yllätyksenä. Isällä ei ollut enää lähisukulaisia elossa. Isällä oli serkku, jonka olen tavannut pienenä, mutta en tiedä, onko hän ollut isän kanssa tekemisissä. En edes muista tuon serkun nimeä eikä hänkään varmaan muista minun nimeäni, niin ei ole voinut kuolemasta ilmoittaa.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   30.1.25 22:52:20

Mä taas koen, että jos ei elinaikana ole ollut tekemisissä niin turha sinne hautajaisiin on mennä. Tuntuu teennäiseltä. Jokainen tekee kuitenkin niinkuin lystää.