Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.1.25 20:03:22

Taustatietona sen verran, että rakas koirani on sairastanut jo pidemmän aikaa jonkinasteista syöpää. Kun käynyt ell, ohjeena on ollut, että niin kauan kun vaikuttaa terveeltä ja elää hyvää elämää voi kasvaimesta huolimatta elää. Jos ja kun kasvaimet alkaa vaikuttamaan on aika antaa ystävän lähteä. Selkeä muutos olossa tapahtui viikonloppuna ja koira piti lopettaa siitä syystä nopealla aikataululla. Periaatteessa siis olin asiaan jo valmistautunut, mutta helppoa ei siltikään ole ollut.

Tänään menin ihan normaalisti töihin, koska en usko kotiin jäämisen olevan varsinaisesti vaihtoehto. Sain työt tehtyä melkolailla niin kuin pitää, eikä siitä ole mitään huomautettavaa. Pomo tuli kuitenkin iltapäivällä kysymään kuinka voin, koska en ollut vaikuttanut normaalilta itseltäni. Vastaukseksi sain soperrettua, että kotona kaikki ei ole hyvin. Pomo vaikutti ihan empaattiselta ja totesi, että kaikki järjestyy jutellaan huomenna lisää.

Sitten päästäänkin itse asiaan. EN TIEDÄ mitä teen jos ja kun pomo huomenna tulee juttelemaan ja kysymään asiasta tarkemmin. Voinko sanoa suoraan, että oman koiran kuolema on niin iso asia, että aikuinen ihminen on tippa linssissä töissä. Vai olisiko parempi sanoa jotain muuta? Tuntuisi pahalta valehdella, että esim sukulainen on huonossa kunnossa tai kuollut, mutta sellainen ainakin otettaisiin tosissaan. Vai riittääkö pomolle jos vain uudestaan kerron, että kotona ei nyt kaikki ole hyvin, enkä halua asiaa enempää avata. Työni voin kuitenkin hoitaa, vaikka yleisen viihdyttäjän rooliin minusta ei ehkä pariin päivään olekaan.

Lähettäjä: Leena 
Päivämäärä:   27.1.25 20:06:17

Jos pomo ei ole eläinihminen niin en kyllä kertoisi mitään sen tarkempaa. Jos on itselläänkin lemmikki niin sitten ehkä.

Lähettäjä: Mötkö 
Päivämäärä:   27.1.25 20:10:03

Otan osaa menetykseesi. Riittää kyllä, että sanot että kotona ei ole kaikki hyvin menemättä yksityiskohtiin. Kiität huomaavaisuudesta mutta että et jaksa nyt puhua asiasta yksityiskohtaisemmin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.1.25 20:17:07

Pomolla ei ole lemmikkiä ollut aikuisiällä, mutta en tiedä onko joskus lapsuudessa ollut.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   27.1.25 20:41:18

Mikään pakko ei ole kertoa asiaa tarkemmin.

Itse sanoisin varmaankin, että on surua, ja en halua/kykene töissä puhumaan asiasta. Selviän töistä paremmin kun asiaa ei täällä puida. Tietty, voisin kiittää, että esimies on huomannut oloni, ja on huolestunut minusta.

Minä en tainnut kertoa edes äidin kuolemasta työpaikalla. Miksi olisin?

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   27.1.25 21:04:05

”Itse sanoisin varmaankin, että on surua, ja en halua/kykene töissä puhumaan asiasta. Selviän töistä paremmin kun asiaa ei täällä puida. Tietty, voisin kiittää, että esimies on huomannut oloni, ja on huolestunut minusta.”

Tämä.

Lähettäjä: Lissu 
Päivämäärä:   27.1.25 21:12:26

Kyllä mä itkin töissä kun kerroin koirani kuolemasta. Joillekin pystyin kertomaan itkemättä, toisten kanssa paruin oikein kunnolla.

100% varmuudella itken töissä myös kun nykyinen koira kuolee.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   27.1.25 21:19:32

Otan osaa aloittaja <3 juuri kuten pari tyyppiä tuossa jo neuvoikin, sanot vaan että kotona nyt raskasta etkä juuri nyt halua asiasta enempää kertoa töissä. Mutta kiitos toki kuuluu esihenkilöllesi joka onhuonon olosi noteerannut!

Lähettäjä: xy 
Päivämäärä:   27.1.25 21:19:44

"On surua" on minustakin hyvä ja tyhjentävä tapa kertoa jos ei halua (tai pysty) paremmin avata. "Kotona ei ole kaikki hyvin" herättää ainakin omassa mielessä turhan paljon lisäkysymyksiä (tyyliin, kokeeko parisuhdeväkivaltaa tai vastaavaa).

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.1.25 09:33:39

Vielä ei ole pomoa näkynyt, mutta yleensä ehtiikin vasta iltapäivällä enemmän... Kerron päivitystä kunhan päivä etenee.

Lähettäjä: tinni 
Päivämäärä:   28.1.25 09:38:31

"Voinko sanoa suoraan, että oman koiran kuolema on niin iso asia, että aikuinen ihminen on tippa linssissä töissä."

Jos pomo on eläinihmisiä niin sano ihmeessä! Mutta jos tiedät etukäteen että asenne olisi vähättelevä tms., niin riittää kun sanot vain että on surua perheessä, etkä halua puhua siitä enempää.

Itse hankalia vaiheita elämässä läpikäyneenä sanoisin, että aikuinen ihminen saa kyllä olla tippa linssissä töissä jos tilanne on sellainen, että tippa linssiin tulee. Asiakaspalvelutyössä varmasti hankalaa, mutta ainakaan itselläni toimistotyössä ei haittaa työntekoa yhtään vaikka itkisinkin samalla. Pystyn silti hoitamaan työni.

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   28.1.25 09:48:51

Mulla oli vuosia sitten maailman epäempaattisin pomo, joka mikromanegeroi ja hallitsi todella lillukanvarsitasolla kaikkea. Meillä oli paperilla liukuva työaika, mutta hän vaati meidät aina samaan aikaan toimistolle kun oli siellä itse. Liukumatunteja ei saanut käyttää oman harkinnan mukaan vaan tyyliin joka ikinen vessakäyntikin piti raportoida.

Kerran sitten vanha koirani heikkeni myös nopeasti ja lopetusaika oli pakko ottaa arkiaamuun. Soitin pomolle, joka alkoi heti tiukata, että mikä muka on pätevä syy olla silloin vapaalla (ylityötunneista). Selitin, että koira on nyt eläinsuojelullisista syistä lopetettava ja kun vielä siellä selitti, että minun pitää sitten tulla heti suoraan sieltä työpaikalle (meillä oli paperilla myös etätyömahdollisuus ja työvälineet sopivat siihen), niin sanoin että hyvä on.

Menin töihin ja paruin siellä sitten ihan koko päivän. Kunnon räkäitkua. Pomo ei ollut yhtään eläinihminen, mutta oppi ehkä jotain :D Minulle koirat ovat perheenjäseniä.