Lähettäjä: VoimaPiste 
Päivämäärä:   27.1.25 15:00:57

Pystytkö sinä suhtautumaan huumorilla, jos aikuinen koirasi alkeistasoa korkeammalla tasolla ammattilaisen ohjaamissa treeneissä tai em. kisoissa lakkaa yhtä äkkiä kuuntelemasta sinua ja päättääkin vaikkapa mennä hakemaan lelunsa ja juoksennella sitten lelunsa kanssa sinne sun tänne?

Jos et kestä em. tilannetta, joka ei olekaan sinun kontrollissasi, niin mistä se johtuu? Kannattaa reflektoida tätä. Se on nimittäin elävä olento se tiimisi toinen jäsen ja sillä on oma mieli. Jos sitä ei joskus huvita sinun ohjeitasi kuunnella, niin voi olla hyväkin miettiä, onko siihen jokin sinusta johtuva syy vai onko syy ihan vaan että se on koira kuten kuuluukin?

Älä suotta whatabout -vänkkää tätä arkitottelevaisuuteen. Nyt oli kyse tavoitteellisista treeneistä ja kisoista. (Täällä on pakko täsmentää toistaen.)

Nyt ei välttämättä tarvitse SM-tasolta vastata tähän. Alkeis- ja SM-tason väliltä ohjatut treenit ja sit kisat.

Aihe tuli mieleeni, kun kerrankin somessa oli tällainen video treeneistä. Koira päätti kesken kaiken hakea itse jostain ensin toisen lelunsa, ilakoida itsekseen sen kanssa ja sitten hakea eri lelun ja samat setit sillä. Ei ollut kuulevinaan omistajansa käsimerkkejä eikä puhetta. :D Hallissa. Se oli hauska video ja arvostan että kerran vuodessa joku laittaa tämmöisenkin videon julkisesti kaikkien nähtäville ja nauraa videolle ja koiralle itsekin.
l
Harvalla itsetunto näyttää kestävän muita kun onnistumisvideoita ladata koira-agilitystä ja tokosta.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   27.1.25 15:51:28

Naurattaisihan se varmaan, jos koira jostain syystä saisi päähänsä jotain tuollaista tehdä.

Toki jos koira menisi luvatta ottamaan lelun, olisi varmaan syytä ottaa vähän steppejä taaksepäin treenauksessa. Etenkään kisoissa ei muut kilpailijat varmaan ihan hirveästi arvosta sellaista koiraa, joka hilluu vapaana, eikä anna kiinni.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   27.1.25 15:56:07

Tottakai pystyn. Ei koirat mitään koneita ole.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.1.25 16:00:35

Jotain tuommosta peppuhepulointia on joskus sattunutkin. Ja mitä väliä, se on koira, eläin, ei kone. Tietysti jos sattuisi useammin niin sitten on otettava askelia taaksepäin treeneissä. Silloin tällöiset aivopierut ei mulla hetkahduta. Tuohan on vain harrastus, hauskanpitoa.

Mutta kyllä joukossa on niitä kisakireitä suorittajia joilla kaiken on mentävä just eikä melkein. Yksi tämmönen (tuttu henkilö) alkoi kerran itkemään kun joku tehtävä ei koiralla sujunut eikä saanut riittävästi pisteitä päästäkseen palkintopallille. Itse vähän ihmettelin ja sanoin että hyvinhän se meni vaikka tuo yksi homma ei nyt sujunutkaan. Naisen äiti hyökki päälle että kyllä saa olla pettynyt koiraan. Ok, no ehkä sitten saa..

Lähettäjä: Olga 
Päivämäärä:   27.1.25 16:11:00

"Mutta kyllä joukossa on niitä kisakireitä suorittajia joilla kaiken on mentävä just eikä melkein. Yksi tämmönen (tuttu henkilö) alkoi kerran itkemään kun joku tehtävä ei koiralla sujunut eikä saanut riittävästi pisteitä päästäkseen palkintopallille. Itse vähän ihmettelin ja sanoin että hyvinhän se meni vaikka tuo yksi homma ei nyt sujunutkaan. Naisen äiti hyökki päälle että kyllä saa olla pettynyt koiraan. Ok, no ehkä sitten saa.."

Eikä saa. Kuule, kyllä sillä naikkosella on henkisen kasvun paikka kotona ihan itsensä kanssa niin kauan kun itkuksi menee. Se eläin harrastuskaverina ei ole mikään itkukohde, jumal.auta sentään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.1.25 16:16:38

Ei saakaan, i know. Sieltä vaan hyökättiin kimppuun kuin yleinen syyttäjä kun sanoi ettei tämä ollut maailman loppu. Mutta valitettavasti joukossa on näitä joille koira on vain väline, jonka on toimittava.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   27.1.25 16:19:03

Vastaan vaikka ollaan alkeistasolla. Tunnistan itsessäni perfektionisti-suorittajan, ja sen takia omat harrastukseni ovat tavoitteellisia, mutta koiran kanssa pysytään höntsätasolla, ja on pääasia, että koiralla on kivaa.

Lähettäjä: Nii 
Päivämäärä:   27.1.25 16:19:51

Mulla on rotuna ei-kisatykki, joten ihan tiedostan, että ei se aina viitsi keskittyä. Mutta positiivisesti en suhtaudu siihen, jos koira ei anna kiinni. Se on jo turvallisuuskysymys siellä kisoissa. Muuten voin nauraa sen toilailuille.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   27.1.25 16:23:29

Minun koirilla ei ole leluja vapaasti tarjolla treeneissä, koska en ole opettanut luopumista ja toisaalta ne eivät kauheasti innostu "kuolleesta lelusta". Aloituksen kaltainen tilanne ei siis meillä yleensä ole mahdollinen. Se sijaan kun palkkaan koiran lelulla, niin yksi koirista rallattelee ekan palkan jälkeen ihan omiaan kenttää päästä päähän, eikä varmasti tule luokse. Saa niin tehdä. Ei ärsytä olleenkaan. Koira ei leiki kotona lainkaan, joten silloin kun se leikkii, niin saa leikkiä. Namipalkan ne käy monesti etukäteen varastamassa ja siihen olen jo niin tottunut, etten edes voisi kuvitella sellaista tilannetta, ettei esim. karattaisi keinulle, jos tietävät siellä palkan olevan. Sekään ei ärsytä. Namimaattia käytän aika paljon.

Jos en ole jaksanut edes opettaa luopumista jne., niin ei sitä voi koiralta vaatia. Ihan hyvin olen "tehdään vähän sinne päin" -asenteella onnistunut saamaan viisi agilityvaliota. :)

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   27.1.25 16:48:41

Kyllä, mitäpä siinä muutakaan, jos tilanteesta ei ole muille haittaa tai vahinkoa. Meillä nuo on olleet aina humoristisia ja koira pysynyt kentällä. Lähinnä on joko nauttinut olostaan vähän liikaakin tai sitten ohjaajan stressitaso on ollut turhan korkea/ohjaustapa tilanteeseen väärä ja koira on purkanut sitä.

SM- tasollakin kisannut koira sai kokeessa tuomarinkin nauramaan, kun menin itse jostain syystä tilttiin ja hukkasin kaikki oikeat käskysanat. Sillä aikaa kun yritin kasailla itseäni koira suoritti kaikki onnellisen omatoimisesti kaikki mahdolliset liikkeet mitä ehti. Se oli niin liekeissä ettei porukalla pitänyt pokka ja koirahan vaan nosti tehoja kun huomasi ihnisten reaktiot.
Pisteillä ei siinä kokeessa juhlittu, mutta palaute oli yksi parhaimpia. Tyyliin koiran motivaatio ja osaaminen erinomaista ja koirakon keskinäistä suhdetta ilo seurata. Vielä kun ohjaaja oppii pysymään kasassa, suoritukset varmasti loistavia.

Tuomarin suhtautuminen tilanteeseen oli täysi kymppi ja toi hyvin esille sen mikä hommassa on tärkeää: vaikka oltaisi tosissaan, pitää tekemisen olla silti molemmista hauskaa eikä ole katastrofi vaikka aina ei mene putkeen. Puolet mun kisajännityksestä jäi silloin sille nimenomaiselle kentälle.

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   27.1.25 17:02:22

Kyllä tuollaisia videoita ainakin tokon facebookryhmässä aina aika-ajoin näkee. Ei se mikään kerran vuodessa tapahtuma ole, vaan ihan säännöllisesti noita jaetaan. Samoin instassa tulee usein moisia vastaan ja kyllä itsekin sinne laitan ilon jakoon jos joku koiran riemullinen hetki videolle tallentuu. Vetokoirapuolella myös ihan normaalia jakaa kaikki epäonnistumiset ja nauraa niille yhdessä. Toki turvallisuus huomioiden, irti päässyt valjakko on aika iso riski ainakin autoteiden läheisyydessä.

Ei koiran kanssa harrastamista saa liian vakavasti ottaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.1.25 17:06:01

Lähinnä harmittaisi jos treeniaika menee hukkaan ja esim. 50e koulutuksesta neljäsosa menee siinä kun yrittää koiraa saada kiinni. Eli rahallinen harmitus. Koiran kanssa kun voi mennä rallattelemaan ihan ilmaiseksikin. Jos koulutuksesta tai kisoista on maksanut (starttimaksutkin melkobkorkeita), niin toivoisi että asiat menisi putkeen.

Jos aiheuttaisi vaaraa, niin hävettäisi se etten osannut ennakoida tai jos vika olisi jossain toisessa, kiukuttaisi sekin.

Koiralle en ole vihainen tai odota täydellisyyttä tai vaadi mitään tiettyä. Koira on koira ja käyttäytyy kuin koira. Silti on ihan luonnollista, että asiat harmittaa, pettyy, turhauttaa ja kiukuttaa tai jopa itkettää. Ihmiset myös tulevat tosi eri tilanteista ja taustalla voi olla muutakin stressiä. Ja se "hauska" rallattelu ei ehkä omistajasta ole niin hauska, jos siihen on tottunut eikä se ole mitään niin erikoista. Silloin voi vaan harmittaa. Se ei aina myöskään ole sitä, että koiralla on hauskaa vaan koira voi olla esim. liian kierroksilla ja stressaantunut. Silloin on vielä vähemmän hauskaa. Se "hauskalta" näyttävä käytös voi kertoa miten pahasti olet epäonnistunut. Ei se koiran vika ole, mutta on ihan ok, jos se ei naurata.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   27.1.25 17:10:26

Huomasin ärsyyntyväni tilanteessa jossa koira ei kuunnellutkaan, joten lopetin kisaamisen. Sen kuuluisi olla hauskaa eikä aiheuttaa suorituspaineita.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   27.1.25 17:24:43

"Harvalla itsetunto näyttää kestävän muita kun onnistumisvideoita ladata koira-agilitystä ja tokosta."

No höpsis. Niitä"epäonnistumisia" ei vain tule jaettua niin paljon kuin onnistumisia, ihan vaan sillä että sisältöä tulisi tuupattua järjettömät määrät esille jos ihan kaiken jakaisi.

Jokainen alkeistasoa korkeammalla (ja jo siellä alkeistasollakin) ymmärtää, että jos koira lähtee touhuamaan omiaan, tilanne on sille syystä x ongelmallinen ja se purkaa sen sijaistoiminnolla.

Väittäisin myös, että se miten ohjaaja reagoi esimerkiksi treeneissä tuollaiseen, korreloi hyvin vahvasti sen kanssa millainen kouluttaja on. Jos kouluttajasta paistaa kilometrin päähän, että koiran sekoilu lelun kanssa turhauttaa, se peilautuu helposti ohjaajaan ja hänen käytökseensä. Kukaan ei halua olla kouluttajalle riesa tai kokea YLE katsomista ja jos kouluttaja välittää valmennettavalle että hohhoijaa olettepa surkeita, SE vaikuttaa paljon siihen miten ohjaaja asian ottaa.

Kisoissa reaktio riippuu usein sitä kuinka paljon odotuksia ohjaaja on niihin laittanut. Joskus jos on matkustanut satoja ellei tuhansia kilometrejä, laittanut rahaa saman verran ja startti menee höpöksi, se voi turhauttaa eikä kykene vaan olan kohautuksella nauramaan asialle. Ja sekin on ihan inhimillistä.
Harvoin kuitenkaan tätäkään näkee, edes siellä arvokisoissa.

Lähettäjä: Ella, Tarantella 
Päivämäärä:   27.1.25 17:33:40

"Niitä"epäonnistumisia" ei vain tule jaettua niin paljon kuin onnistumisia, ihan vaan sillä että sisältöä tulisi tuupattua järjettömät määrät esille jos ihan kaiken jakaisi."

Näin onnahtelevaa tekosyytä en ole hetkeen kuullut. Eikö olisi mukavaa, jos sometettaisiin sitten 50/50, ettei olisi sellainen valheellinen illuusioyritelmä siitä, että aina kaikki onnistuu sen koiran kanssa? ;) Ai niin, mutta eihän tämä käy. Sittenhän jakaisi sen "ihan kaiken". ;)

"Jokainen alkeistasoa korkeammalla (ja jo siellä alkeistasollakin) ymmärtää, että jos koira lähtee touhuamaan omiaan, tilanne on sille syystä x ongelmallinen ja se purkaa sen sijaistoiminnolla."

Ei voi yleistää tuolla tavalla. On hyvin mahdollista, että tilanne on tosiaan ongelmallinen koiralle. Siltä on esimerkiksi vaadittu liikaa liian aikaisin tai se on kipeä. Mutta nyt tulee se pihvi: koita käsittää se mitä moni on jo sanonut ylempänä: koira on koira eli eläin. Se ei ole mikään robotti joka tekee sätkynukkena mitä sinä haluat. Sillä on ihan omat aivot ja ajatuksenjuoksu. Huvittaako sinua AINA tehdä sitä mistä kyllä tykkäät? Niinpä. Koiraa ei välttämättä kiinosta tai MOTIVOI AINA se, mikä sinua kiinostaa ja motivoi. Se saattaa sulkea korvat ihan ilman minkäänlaista ongelmaa asiassaan : D Sitä voi kiinostaa enemmän vaikka se makkaranhaju joka kantautuu kuonoon kauampaa kioskilta.

Lähettäjä: Nnn 
Päivämäärä:   27.1.25 17:44:52

Nykyinen koirani on itse niin hikipinko ja on kuin maansa myynyt, jos kokee tehneensä virheen, että olisin melkein tyytyväinen, jos ilottelisi joskus noin. Vaikka kuinka koitan olla näyttämättä mitään tyytymättömyyttäni tilanteessa, niin koira huomaa silti, että nyt ei mennyt kuin piti.

Niin että kyllä varmasti olisin aivan äimänä, jos noin kävisi. Ja varmasti alkuhämmennyksen jälkee n naurattaisi.

Tilanne voisi toki olla eri, jos koiralla olisi useinkin tapana tehdä tuollaista, niin voisi tulla epätoivo siitä, että itse en ole osannut opettaa tarpeeksi hyvin.

Ja jos olisi kyse isommasta kisasta kauempana kotoa tai etenkin joku joukkuekisa, niin saattaisi kyllä harmittaakin, että pilaisi joukkueen onnistumisen tai muuten tuli tehtyä turha reissu.

Joka tapauksessa kaikki tuollaiset kommellukset on naurattanut jälkikäteen, vaikka sillä hetkellä olisi nolottanut

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.1.25 17:46:01

"Eikö olisi mukavaa, jos sometettaisiin sitten 50/50, ettei olisi sellainen valheellinen illuusioyritelmä siitä, että aina kaikki onnistuu sen koiran kanssa? ;) "

Harvoin ne epäonnistumiset ovat mitenkään erityisen hauskoja. Koira sylkäisee noutokapulan ennen aikojaan, pomppaa kontaktin yli, tulee vaarallisesti A esteeltä, tiputtaa riman, hyppää suoraan vaikka yritti ohjata takaakiertoa, varasti lähdössä... kuka oikeasti jaksaisi? Ja kyllä niitä epäonnistumisia näkee livenä ihan riittämiin.

Toinen syy on somen ikävä sävy. Jos laitat virheestä videon, ei aikaakaan kun joku neropatti tulee kertomaan mistä virhe johtui ja miten sinun pitää sitä ja tätä ja varmaan koirakin kipeä jne. Harva haluaa ottaa sitä riskiä. Yleensä kuitenkin ne virheet on kyllä tajunnut eikä tarvitse sellaista saarnaa keneltäkään, homma on hoidossa ja kaikki ok.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   27.1.25 17:47:04

"Näin onnahtelevaa tekosyytä en ole hetkeen kuullut. "

No sinähän voit olla ihan mitä mieltä itse haluat. Ei muiden tarvitse alkaa jakamaan epäonnistumisiaan siksi, että joku yrittää syyllistää jostain onnistumisten illuusiosta jos jakaa vaan hyviä pätkiä. Tämä taitaa olla someaikakaudelle syntyneiden ajatusmaailma, jos et jaa kaikkea niin yrität esittää valheellista elämää.

"Sitä voi kiinostaa enemmän vaikka se makkaranhaju joka kantautuu kuonoon kauampaa kioskilta."

Et taida harrastaa itse, tästä lauseesta paljastuu ettet tiedä asiasta kovinkaan paljoa vielä.
Harrastuksissa pyritään juuri siihen, että lajista tehdään koiralle niin selkeä ja mukava että se motivoi enemmän kuin se makkarakoju.
Jokaisesta koirasta ei tietenkään tule mitään agilityvaliota tai tokon voittajaa, mutta koko harrastamisen pointti on tehdä harrastamisesta koiralle niin mielekästä että se makkarakoju jää kakkoseksi.

Suosittelen käymään ohjatuissa treeneissä niin tietotaito ja ymmärrys eläimen kouluttamisesta kasvaa.

Lähettäjä: botti 
Päivämäärä:   27.1.25 17:47:36

"Nykyinen koirani on itse niin hikipinko ja on kuin maansa myynyt, jos kokee tehneensä virheen, että olisin melkein tyytyväinen, jos ilottelisi joskus noin. "

Melkeen voi pantata päänsä, että sulla on joko bc tai australianpaimenkoira. Kumpi niistä tää on? Miinusmerkkinen ominaisuus koirassa(kin).

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   27.1.25 18:12:04

"Harvalla itsetunto näyttää kestävän muita kun onnistumisvideoita ladata koira-agilitystä ja tokosta."

Kuten jo joku sanoikin, niin suurimmassa osassa virheitä ei ole mitään viihdearvoa kenellekään. Itse usein kuittaan pieleen menneet radat kommentilla, että tänään ei ollut meidän päivä ja virheitä tuli. En niitä piilottele, mutta tuskin ketään kiinnostaa niitä nähdä. Saati että haluaisin itse niitä moneen kertaan katsoa uudestaan sen jälkeen, kun virheet on analysoitu ja korjaukset suunniteltu.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   27.1.25 18:38:10

Minä myös ilahdun valtavasti, jos kisakoirani joskus irrottelee. On hyvin perfektionisti suorittaja eikä salli itselleen virheitä juurikaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.1.25 08:11:08

” Eikö olisi mukavaa, jos sometettaisiin sitten 50/50, ettei olisi sellainen valheellinen illuusioyritelmä siitä, että aina kaikki onnistuu sen koiran kanssa?”

Mä en kyllä jaksaisi seurata somea, joka olisi noin täynnä epäonnistumisia. Niistä virheistä oppii tekijä kyllä, mutta katsojalle se on lähinnä turhauttavaa. Kun niissä onnistuneissakin suorituksissa on paljon parannettavaa, ja niistä on helpompi poimia asioita, joita kannattaa tehdä itdekin, niin miksi ihmeessä sitä pitäisi katsoa epäonnistumisia. Sehän on vaan katsojan ajan tuhlaamista.

Lähettäjä: Milli 
Päivämäärä:   28.1.25 09:23:33

'Se saattaa sulkea korvat ihan ilman minkäänlaista ongelmaa asiassaan : D'

Harvoin asia on noin helposti lokeroitavissa. Esimerkkinä vaikkapa agilityssa lähdössä paikallaanolo, se voi sujua treeneissä aina 100% mutta kisoissa lähtöpaikan takana onkin esimerkiksi kovaäänisesti matalalla haukulla ääntelevä koira, pelkästään tämä voi olla jollekin ahdistava tilanne ja koira karkaa paikalta. Eli lähdössä odottaminen on koiralle treeneissä ollut 110% varma, mutta uudessa hallissa ja uuden ärsykkeen kanssa se onkin liikaa.

Tai vaikkapa jokin hyppy aidan lähellä ja hypätään aitaa päin, kotona tämä ei ole koskaan ollut ongelma mutta kisoissa siellä aidan toisella puolella onkin vaikkapa jokin tumma iso koira tuijottamassa tai jotain muuta koiralle uutta ja epävarmaa.

Näissä tilanteissa jokainen koira reagoi vähän omalla tavallaan. Osa lähtee väärälle hypylle, osa lähtee haukkumaan aidalle, osa lyö nenän maahan ja rauhoittelee itseään haistelemalla, osa haukkuu ja pörrää ympärillä eikä kuuntele jnejnejne.

Kukaan ei koiransa kanssa harrasta siksi, että haluaa sen toimivan kuin robotti. Yllämainitut tilanteet voivat turhauttaa, jos ei ymmärrä miksi koira käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   28.1.25 10:12:51

""Sitä voi kiinostaa enemmän vaikka se makkaranhaju joka kantautuu kuonoon kauampaa kioskilta."

Et taida harrastaa itse, tästä lauseesta paljastuu ettet tiedä asiasta kovinkaan paljoa vielä.
Harrastuksissa pyritään juuri siihen, että lajista tehdään koiralle niin selkeä ja mukava että se motivoi enemmän kuin se makkarakoju.
Jokaisesta koirasta ei tietenkään tule mitään agilityvaliota tai tokon voittajaa, mutta koko harrastamisen pointti on tehdä harrastamisesta koiralle niin mielekästä että se makkarakoju jää kakkoseksi.

Suosittelen käymään ohjatuissa treeneissä niin tietotaito ja ymmärrys eläimen kouluttamisesta kasvaa."

Sinä taas et taida tietää, että koiria on erilaisia. Kun harrastaa vaikka metsästyskoiran kanssa, niin kyllä, ulkokisoissa jos osuu riistan haju nenään niin se taitava ja harrastamisesta pitäväkin koira kyllä helposti lähtee tekemään sitä mielestään vielä hauskempaa hommaa. Silti niidenkin kanssa voi päästä pitkällekin, vaikka niille ei ikinä saa rakennettua samanlaista harrastuskuplaa kuin jollekin bortsuille ja muille paimenille.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   28.1.25 10:28:04

"Eikö olisi mukavaa, jos sometettaisiin sitten 50/50, ettei olisi sellainen valheellinen illuusioyritelmä siitä, että aina kaikki onnistuu sen koiran kanssa?”

Illuusion ja kulissin luominen somessa on ihan oma lajinsa. Suurin osa ymmärtää ettei se mitä somessa näkyy ole kenenkään koko elämä. Niitä tavallisia hupsista oho virheitä jaksa kukaan katsoa, eikä niitä videolta aina edes huomaa. "Perusonnistumisiakaan" ei suuremmin jaksa katsella, lähinnä ne on ohjaajalle itselleen helppo tapa muistaa missä on menty milloinkin ja miten on edetty. Ja joskus on kiva katsoa vaikka vanhan treenikaverin nykymenoa, mutta ei mitenkään jatkuvalla syötöllä. Videot, joissa on onnistuttu ratkaisemaan jokin ongelma tai tekemään uusi asia ovat ihan kivoja.

En minä ainakaan halua nähdä ylipäätään keneltäkään ihan kaikkea, somen kätevyys on juuri siinä että sinne voi koota parhaat tai kiinnostavimmat palat.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   28.1.25 10:36:30

Mulle tärkeintä on, että koiralla on kivaa. Se on meidän harrastamisen peruspilari, vaikka kisataankin ihan ns. tosimielellä. Joten hyvilläni olisin, jos koira vähän irrottelisi välillä. Se on useinkin turhan tosikko.

Ei koira ole pyytänyt päästä joihinkin kisoihin tai treeneihin. Jos näyttää, että nyt ei ole sen päivä, niin sitten mennään sen mukaan.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   28.1.25 11:22:03

"Sinä taas et taida tietää, että koiria on erilaisia. Kun harrastaa vaikka metsästyskoiran kanssa, niin kyllä, ulkokisoissa jos osuu riistan haju nenään niin se taitava ja harrastamisesta pitäväkin koira kyllä helposti lähtee tekemään sitä mielestään vielä hauskempaa hommaa."

Koiran erilaisuus ei muuta sitä, että lajin x harrastamisesta pyritään tekemään mahdollisimman mielekästä ja palkitsevaa.
Meidän seurassa on monta metsästysrotuista agilitykoiraa, joilla sekä metsästetään että harrastetaan muita lajeja.
Kun lajista on tehty koiralle selkeää ja palkitsevaa, ei se lähde minkään riistan hajun perässä kesken kaiken radan haahuilemaan. Matka siihen pisteeseen ottaa tietenkin aikaa enemmän kuin esimerkiksi niiden bc kanssa, mutta se että on karhukoira ei tarkoita etteikö se voisi tykätä tokosta tai agilitysta kuin hullu puurosta.
Siinähän se koko harrastamisen ilo piilee, olla niin hyvä ja taitava ohjaaja että saat sen makkaraa rakastavan koiran arvostamaan harrastettavaa lajia makkaran yli.
Siihen ei voi koiraa pakottaa mitenkään.

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   28.1.25 11:47:30

"Koiran erilaisuus ei muuta sitä, että lajin x harrastamisesta pyritään tekemään mahdollisimman mielekästä ja palkitsevaa."

Ei tietenkään muuta. Mutta kokemattomuutesi paistaa läpi siitä, kun et ymmärrä sitä, ettei jokaiselle koiralle yksinkertaisesti saa rakennettua sellaista harrastuskuplaa etteikö se voisi hairahtua riistan tai vaikka makkaran hajusta. Vaikka se kuinka tykkäisi harrastuksesta, joku muu asia voi olla tärkeämpää.

Ja joskushan ne koirat livistävät sinne makkarakojulle arvokisasollakin. Ilmeisesti ihan surkeita omistajia niillä sitten, kun eivät ole saaneet 100% harrastuskuplaa koirille rakennettua. Eivät, vaikka heillä usein on se bortsu tmv. joka on sen suhteen helpoimmasta päästä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   28.1.25 11:50:09

Kiinnostaisi tietää, että missä lajissa ja milloin on koiria livahdellut makkarakojulle arvokisoissa?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   28.1.25 12:11:11

"Mutta kokemattomuutesi paistaa läpi siitä, kun et ymmärrä sitä, ettei jokaiselle koiralle yksinkertaisesti saa rakennettua sellaista harrastuskuplaa etteikö se voisi hairahtua riistan tai vaikka makkaran hajusta"

Sinä olet nyt ainoa, joka tässä puhuu siitä etteikö koira ikinä hairahtuisi häiriöistä.
Riippuen koiran sen hetkisestä tasosta (tekninen osaaminen, ymmärrys, häiriöiden sieto etc) se kykenee suorittamaan juuri sillä tasolla. Tänään.
Myös niillä bc:lla on haasteensa ja häiriönsä, ne eroavat vain sen karhukoiran vastaavista. Ja sanoisin kyllä, että makkarantuoksu häiriönä on paljon mielekkäämpi haaste kuin se, että koira ahdistuu vaikkapa ohjaajan liikevirheistä.
Kaikilla on omat haasteensa niiden "harrastuskuplien" kanssa, se on sitten koirakosta kiinni onko halua lähteä niitä ratkomaan.

Minä en ole sitä mieltä, että jos rotuna on metsästyskoira niin se ei kykene harrastamaan mitään koska nenä vie.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   28.1.25 12:23:28

Itse hermostun tosi herkästi, esim. pelaan pleikkarilla ja saatan kirota itselleni ja joskus jopa olin ilkeä toiselle (tätä olen itsessäni työstänyt, eikä tätä ole tapahtunut enää aikoihin ja pidän huolen, ettei tapahdukaan). Mutta eläinharrastuksissa ei vastaavaa ole. Oli sitten rarsastus tai agility, niin en ota koskaan vakavasti. Toki ratsastuksessa en kilpaile, mutta agissa kilpailin vuosia. Minulla on kyllä vähän sen rotuinen koirakin, että tosikko inhoisi niitä :D Mutta siis ihan yleistä meille, että kokenut koira saattoikin keksiä, että hei jee, hyppään putken päälle tai sitten vain vetää vähän omia kuvioita. Huvittihan se vaan.

Toinen on myös, mitä ihmettelen, että jatketaan suoritusta, vaikka koira kaatuisi tai loikkaisi aalta korkealta. Minut on opetettu, että pienenkin tapaturman jatkuessa ei jatketa, koska koiran adrenaliinitasot on niin korkealla suorituksessa, että se saattaa olla satuttanut itsensä, vaikka se ei näy liikkeessä. Eli jos koira menee pahasti nurin tms, niin meiltä loppuu rata siihen, vaikka liikkuisi puhtaasti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.1.25 12:33:22

Ihanko oikeasti siinä vaiheessa kun olet tehnyt vuosien työn saadaksesi metsästyskoiran arvokisoihin ja se lähteekin etsimään makkarakojua, niin sille vaan naurahdetaan, että koirat on koiria? Täytyy myöntää, että omalla kohdalla kyllä saisin hetken aikaa hengitellä pettymystä.

Mulla on arvokisoissa lähtenyt koira kentältä ja se ei ole kokemus, jonka haluaisin toistuvan. Kisojen paine oli sille koiralle liikaa ja mua vuosien jälkeenkin harmittaa, että en nähnyt etukäteen miten stressaantunut se on, vaan pakotin sen epäreiluun tilanteeseen. Tunsin kyllä siinä tilanteessa olevani maailman huonoin koiranomistaja.