Lähettäjä: "" 
Päivämäärä:   26.1.25 20:37:12

-perhe- ja kaveruussuhteiden rajoittaminen/estäminen
- hallinnointi, esim.tv-ohjelmat, painostaminen
puolisohan ei näitä itsessään näe ja jos huomautan niin riitahan siitä tulee

Kertokaa kokemuksianne kellä niitä on, omia tai läheisten
Te, jotka kysytte että miksi ihmeessä näissä parisuhteissa ollaan, niin totean että onnittelut ketkä olette välttyneet tai päässeet niistä eroon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.1.25 20:49:49

Pääsin eroon 8v sitten. Elämäni paras päätös. Voimia sinullekin lähteä <3

Lähettäjä: mo 
Päivämäärä:   26.1.25 21:35:08

Kasvoin riitaisassa perheessä jossa kumpikin vanhempi haukkui toista meille lapsille. Manipulointi oli tosi yleistä. Kesti pitkään irtaantua, koska opin velvollisuutena kannattelemaan vanhempia heidän ongelmiensa kanssa. En voinut turvata vanhempiin omien ongelmieni kanssa, koska heillä oli itsellään niitä niin paljon. Hieman katkera, kun vaikuttanut omaan käyttäytymiseen ja elämään ja siihen miten muut mua kohtelee. Koska pelkään, että kaikki romahtaa jos en tee vastapuolta tyytyväiseksi. Toipuminen käynnissä. Ja kaikki tutut pitää mua nyt jotenkin sairaana kun en pyrikään miellyttämään. Vaikka olin sairas aiemmin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.1.25 21:49:59

-Riidoissa ei anna suunvuoroa vaan oletti mitä ajattelin.
-Teki kohtuuttoman ison numeron pienistä asioista. (Esim. Sanooko "tuotko mulle vettä" versus "voisitko tuoda mulle vettä")
-jos kerroin etten pitänyt jostain mitä hän teki, hän alkoi haukkua minun tapoja ja kritisoida vaikkei niitä aiemmin ottanut puheeksi eikä ikinä jälkikäteenkään. Kysyttäessä sanoi, ettei se nyt niin iso asia ollut.
-lyö "vyön alle" riidassa otti esiin miten kaun mulla menee saada orgasmi (sen jälkeen ei enää harrastettu seksiä).
-yrittää vihjailla ettei sulla oo kaikki muumit laaksossa ja että pitäisi hakea apua ja työstää omia ongelmia (kukaan muu, kaveri, aiempi kumppani tai hänen jälkeensä tulleet eivät ole tällaisia vihjailleet)
-ei pyydä ikinä aidosti anteeksi. Voi sanoa "anteeksi, jos koit.." tai jotain vastaavaa. Ikinä ei kuitenkaan osoittanut, että hän voisi muuttaa käytöstään, joka loukkasi.
-päättää yksin moraalisääntöjä, joista on ehdoton. (Esim. ettei parisuhde asioista saa puhua kenellekään).

Lähettäjä: Hilpuri 
Päivämäärä:   26.1.25 22:14:21

Olen alkanut miettimään onko mieheni käytös henkistä väkivaltaa vai normaalin rajoissa kuitenkin. En saa mennä nukkumaan miten haluan vaan pitää odottaa kun joku myöhäinen nhl tai jalkapallo peli loppuu koska mies katsoo ne. Minua ei noista kumpikaan kiinosta ja mies saa nukkua aamuisin monta tuntia (vaikka 5 tuntia pidempään). Mies suuttuu jos en jätä hommiani kesken ja keitä hänelle kahvia tai tuo mehua. Myös vapaapäivinäni minun pitää herätä laittamaan miehelle aamupalaa jos hän herää aikaisemmin. En saa kertoa sukulaisilleni näkeväni kavereita koska on miehen mielestä epäilyttävää jos näen kavereita niin usein. Olemme siis sopineet miehen kanssa, että saan nähdä kavereita 1 x kuukaudessa. Mies usein arvostelee vaatteitani, hiuksiani, painoani ymv todella rumasti.

Tämän kaltaisia pieniä asioita, mutta vastaavia on ehtinyt kertyä vuosien aikana jo todella paljon.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   26.1.25 22:17:26

Hilpuri: JUOKSE ja JUOKSE LUJAA! Ei todellakaan normaalia, vaan isot punaiset liput liehuu!

Lähettäjä: Iina 
Päivämäärä:   26.1.25 22:31:37

Hilpuri toivottavasti tuo oli vitsi. Jos ei, niin nuo EIVÄT ole pieniä asioita, tuo EI ole normaalia, eikä toista kunnioittavaa käytöstä!

Lähettäjä: ,., 
Päivämäärä:   26.1.25 23:00:32

Herranjumala

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.1.25 23:14:42

"Olen alkanut miettimään onko mieheni käytös henkistä väkivaltaa vai normaalin rajoissa kuitenkin. En saa mennä nukkumaan miten haluan vaan pitää odottaa kun joku myöhäinen nhl tai jalkapallo peli loppuu koska mies katsoo ne. Minua ei noista kumpikaan kiinosta ja mies saa nukkua aamuisin monta tuntia (vaikka 5 tuntia pidempään). Mies suuttuu jos en jätä hommiani kesken ja keitä hänelle kahvia tai tuo mehua. Myös vapaapäivinäni minun pitää herätä laittamaan miehelle aamupalaa jos hän herää aikaisemmin. En saa kertoa sukulaisilleni näkeväni kavereita koska on miehen mielestä epäilyttävää jos näen kavereita niin usein. Olemme siis sopineet miehen kanssa, että saan nähdä kavereita 1 x kuukaudessa. Mies usein arvostelee vaatteitani, hiuksiani, painoani ymv todella rumasti.

Tämän kaltaisia pieniä asioita, mutta vastaavia on ehtinyt kertyä vuosien aikana jo todella paljon."

Nuo eivät ole pieniä, vaan isoja asioita. Tuo on todella vaarallista kontrollointia ja seuraava askel näissä on se, että vaatimuksia tehostetaan fyysisellä väkivallalla. Ja joka tapauksessahan tuollaisen kumppanin kanssa on elämä sietämätöntä.

Mies on alistanut sinua jo niin paljon ettet enää itse kunnolla näe kuinka vakavista asioista on kyse. Mitä jos ystäväsi kertoisi elävänsä tuollaisessa suhteessa, minkä neuvon antaisit hänelle? Tai entä jos nainen asettaisi miehelle vastaavia sääntöjä, olisiko se oikein? Jos ei olisi, niin miksi se sitten olisi mieheltä ok?

Lähde nyt kun vielä voit. Mene vaikka turvakotiin aluksi jos sinulla ei ole muuta paikkaa, sieltä pystyt järjestämään asumista ym. rauhassa.

Lähettäjä: Ajatuskatko 
Päivämäärä:   27.1.25 00:12:12

"Tämän kaltaisia pieniä asioita, mutta vastaavia on ehtinyt kertyä vuosien aikana jo todella paljon."

Hilpuri, nuo EIVÄT ole pieniä asioita, vaan isoja ja aivan selvää henkistä väkivaltaa. Neuvostoliiton paraateissakin oli vähemmän punaisia varoituslippuja kuin tuossa!

Normaalissa, terveessä parisuhteessa on hyvin vähän "ei saa, pitää, toinen suuttuu jos" sääntöjä ja rajoituksia, jotka koskevat vain toista. Herääkö mies tekemään sinulle aamupalaa? Suututko jos mies ei heti keitä kahvia tai tuo mehua - vai tekeekö hän ylipäätänsä noita asioita sinulle? Saako mies nähdä kavereitaan milloin haluaa? Ja ennen kaikkea: tuntuisiko sinusta hyvältä ja normaalilta käyttäytyä kumppania kohtaan samoin, kuin miten hän nyt käyttäytyy sinua kohtaan?

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   27.1.25 00:18:58

"Hilpuri", ellei tää ole provo, niin mitä nyt hittoa?!

Lähettäjä: Mimo 
Päivämäärä:   27.1.25 01:47:58

Hilpuri: hullua kyllä, tuossakin suhteessa voi tuntea (valheellista) turvallisuuden tunnetta. Ihminen sokaistuu. Tuo ei kuitenkaan kuulosta tasa-arvoiselta suhteelta eikä sinua kunnioittavalta. Ansaiset olla arvostettu, lähde <3

Lähettäjä: Kyllä 
Päivämäärä:   27.1.25 02:00:53

Asuin 23 vuotta tuollaisen kanssa, paitsi, että kyseessä oli nainen. Olen myös nainen. Siedin tuota rakkaiden eläinten takia.
Mulla tuo herätti lopulta raivoa. Kun aloin miettimään, millä tappaisin sen, tajusin, että nyt on vaan lähdettävä. Sain kerrottua asiasta ystävälle, joka auttoi muutossa. Osan eläimistä jouduin laittamaan pois. Eroon pääseminen ei ollut helppoa. Tyyppi alkoi vainota siinä määrin, että jouduin hakemaan lähestymiskieltoa. Sain sen ja yllättävää kyllä se lopetti vainoamisen.
Menin terapiaan käsittelemään asiota. Vielä 7 vuotta myöhemmin näen välillä siitä painajaisia. Käyn edelleen terapiassa.

Lähettäjä: t 
Päivämäärä:   27.1.25 06:52:01

Kerro sinä, aloittaja, miksi niihin jäädään.
Oikeasti en ymmärrä. Länsimaissa on sen verran turvaverkkoja, kouluttautumismahdollisuuksia ja muuta, jotta pääsee eroon - jos haluaa. Miksi ei halua?

Olen tavannut naisen, jonka piti lähteä eräästä harrastuksesta kesken kotiin, koska "mies suuttuu, jos en ole keittämässä hänelle kahvia". Tämä tapahtui 1980-luvulla.
Oli minullakin joskus mies, joka saattoi suuttua jos .. Ei ollut pitkään.

" En saa mennä nukkumaan milloin haluan" on todellista väkivaltaa, ei vain henkistä. Miten ihmeessä joku voi alistua tuollaiseen? Olen asunut yksiössä edellä mainitun miehen kanssa. Ei silti niin paha ollut, että en olisi saanut nukkua, jos vaan pystyin, vaikka hän valvoi pitempään.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   27.1.25 10:35:23

Unen kontrollointi on kidutuskeino.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.1.25 10:55:29

"-jos kerroin etten pitänyt jostain mitä hän teki, hän alkoi haukkua minun tapoja ja kritisoida vaikkei niitä aiemmin ottanut puheeksi eikä ikinä jälkikäteenkään. Kysyttäessä sanoi, ettei se nyt niin iso asia ollut.
-lyö "vyön alle" riidassa otti esiin miten kaun mulla menee saada orgasmi (sen jälkeen ei enää harrastettu seksiä).
-yrittää vihjailla ettei sulla oo kaikki muumit laaksossa ja että pitäisi hakea apua ja työstää omia ongelmia (kukaan muu, kaveri, aiempi kumppani tai hänen jälkeensä tulleet eivät ole tällaisia vihjailleet)
-ei pyydä ikinä aidosti anteeksi. Voi sanoa "anteeksi, jos koit.." tai jotain vastaavaa. Ikinä ei kuitenkaan osoittanut, että hän voisi muuttaa käytöstään, joka loukkasi."

Nämä. Viimeinen kohta tosin niin, että anteeksipyyntö tuli huutamalla tai toteamalla "No hyvä on, minä olen taas väärässä ja sinä oikeassa, minähän olen aina väärässä, enkä osaa tehdä mitään oikein. Minä olen p'ska ihminen." Eli uhriutui sen sijaan että olisi ihan oikeasti voinut myöntää olevansa jossain asiassa väärässä.
Lisäksi kommentoi mun ulkonäköä, jatkuvasti. Olin liian pitkä, vartaloltani väärän mallinen, kädet ja jalat liian isot, intiimit paikkani vääränlaiset, en ollut kaunis (ei sanonut rumaksi, vaan sanoi etten ole kaunis).

En ole riitaisa ihminen, enkä halua riidellä. Eksä ei pystynyt ottamaan vastaan minkäänlaista kritiikkiä (edes silloin kun sitä pyysi) tai vastapuolista sanaa, vaan hän alkoi huutamaan ihan kaikesta. Riitatilanteissa mun piti olla ihan hiljaa ja kuunnella sen riehumista, vaikka kuinka olisi pänninyt sen reaktio ja mesoaminen. Jos yritin kävellä pois tilanteesta, eksä tuli perässä ja raivosi sitten siitäkin, etten halunnut kuunnella.

Lopulta sain niin tarpeekseni, että lemppasin sen. Elämäni paras päätös <3 Vaikka selkeästi nämä asiat on mulla edelleen käsittelemättä, koska muistot aina vaan puskee pintaan. Erosta on jo vuosikausia enkä ole seurustellut sen jälkeen, koska pohjimmiltani pelkään sotkeutuvani toiseen samanlaiseen mieheen. Mun on myös vaikea tuntea itseni millään tavalla viehättäväksi kaikkien niiden puheiden jälkeen.

Lähettäjä: Kyllä 
Päivämäärä:   27.1.25 11:07:54

Manipulointi. Mies oli aina sairaalloisen mustasukkainen ja kun kysyin hänen somekäyttäytymisestään kerran, sain suhteen loputtua kuulla olleeni "alusta asti mustasukkainen". Mies kyttäsi jokaista liikettä no enkä olisi saanut edes laittaa baariin toppia tai ripsiväriä kun lähdin shoppailemaan. Vertaaminen muihin naisiin tai eksiin: "Kaikki muut naiset tekee näin, mutta sä oot jotenkin outo". Saa siis sut tuntemaan kuin olisit joku vastenmielinen roska verrattuna muihin naisiin. Hyvä asia mikä tästä seurasi on se, etten enää koskaan jäisi suhteeseen kuuntelemaan tällaista vaan eroaisin.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   27.1.25 11:17:59

Syy miksi näistä ei erota, on sitä seuraava kosto. Se on pahempaa kuin jatkuvassa piinassa eläminen. Voisin jatkaa tuota manipuloinnin listaa...

-herättää toisen monta kertaa yössä tönäisemällä tai pomputtamalla sänkyä tai heti nukahtamisen jälkeen alkamalla selittää jotain asiaa. Normaalisti ei puhu.
-mies ei voi päästää lemmikkieläintä ulos, vaan nukkuvan puolison on herättävä avaamaan ovi, koska elukka on hänen. Ei missään nimessä osta kaupasta eläinruokaa, vaikka se olisi lopussa. Kiroilee jo ajatuksen esittämisestä.
-aamulla tv alkaa huutaa klo 6 ja illalla noin 3h ajan. DB-mittari näytti pahimmillaan 85:ttä. Ääntä ei voi pienentää edes hänen poissaollessaan, koska palatessa tulee raivari.
-näppistä ei saa näpyttää, kun silloin on varmaan Tinderissä.
-omaisten kanssa ei saa puhua puhelimessa ja jos puhuu, puhelun sisältö referoidaan. Jos lopetat puhelun kun näet hänen saapuvan, seuraa pahin mahdollinen raivari.
-toisen ulkonäöstä huomauttelu negatiiviseen sävyyn ja intiimiltä osin karkea haukkuminen. Ei kertaakaan sanonut mitään kaunista. Ei voi sietää toisen siistiä pukeutumista edes puolivirallisiin tilanteisiin. Valittaa, kun nappipuseron ylin nappi on kotiin tullessa auki (aukesi lähtöhalauksessa naispuolista kaveria hyvästellessä).
-tulee jalosti seuraksesi jonnekin, minne menet hevosen kanssa, jotta näkee, oletko todellakin siellä yksin
-kaikki toisen saavutukset ovat noloja
-ei muista pitkäaikaisen puolisonsa oikeaa nimeä eikä syntymäaikaa
-ei siedä työelämässäkään tapahtuvia kontakteja toisiin miehiin
-hevonen hengenhädässä ja ell-päivystäjä yöaikaan oli mies: olin enemmän kusessa lääkärin sukupuolesta kuin hevosen tilasta. Sillä ei ole väliä vaikka iältään päivystäjä sopisi omaksi pojaksi tai isäksi.
-riitoja ei ole, koska hänen kanssaan voi olla vain samaa mieltä ja kaiken on käytävä.
-toinen jaksaa muistuttaa epäsuorasti, miten kumppani on pilannut hänen elämänsä (ei määritä tarkkaan, miksi on niin katkera ja tyytymätön).
-työpäivänä käydyt keskustelut referoidaan. Mies tuhahtelee toisen työn turhuudelle ja mitättömyydelle.
-naisella maksatetaan kaikki

Näitä olisi paljon, onneksi mieli unohtaa. Miksi näistä suhteista ei häivytä, on syynä se, että toinen tuhoaa uskon alistetun osapuolen omaan kykyyn häipyä. Pelko pidetään niin suurena arjessa ettei lähtö tule koston takia mieleen.

Olen saanut elämän takaisin, mutta kosto on vasta haudonnassa sieltäpäin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.1.25 11:43:02

En ole riitaisa henkilö, mutta exän kanssa riitoja syntyi koko ajan. Vähintään viikottain, jopa päivittäin. Ja niistä aina jäi ikävä fiilis (toisin kuin nykyisen kanssa, jonka kanssa riitely aidosti auttaa ja lähentää).

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   27.1.25 13:50:27

Aivan karmeita juttuja =/ Näitä kun lukee ja kuulee tarpeeksi, ei tee enää mieli aloittaa mitään parisuhteita.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   27.1.25 13:54:36

Aivan kamalia asioita tosiaan. Toivotan teille kaikille tällaisissa suhteissa oleville voimia lähteä ja suhteista jo lähteneille parempaa tulevaisuutta <3

Lähettäjä: Okei 
Päivämäärä:   27.1.25 14:09:27

Ei lähimainkaan noin pahoja kokemuksia, mutta henkistä väkivaltaa oli exän puolelta ja siinä vaiheessa kun olin kolmatta kertaa hänen selän takana puukon kanssa valmiina lyömään niin tajusin että tän oikeasti voi lopettaa muutenkin kun tappamalla.

Sitten vaan käskin miestä lähtemään ja hän jostain syystä otti käskyn tosissaan (olin aiemminkin yrittänyt) ja lähti. Sen pituinen se, kukaan ei kuollut ja kaikilla on parempi olo.

Lähettäjä: t 
Päivämäärä:   27.1.25 14:40:32

....... , tekosyitä kaikki, ja niissähän on valinnanvaraa.
En ihan oikeasti ymmärrä, mikä kosto voi olla pahempaa kuin se, että pelkää henkensä edestä samassa asunnossa asuvaa ihmistä. Jos siitä pakenee, voi ehtiä ainakin suuremmalla todennäköisyydellä pelastamaan itsensä. Ja jos sitten kuolee, niin ehtisi elää hetken vapaampaa elämää kuin jos kuolisi kotiinsa sen puolison tappamana.

Elämässä voi ottaa riskejä, ja tuossa tilanteessa ottaisin riskin pakenemalla.

Lähettäjä: never again 
Päivämäärä:   27.1.25 15:08:26

Niille, jotka ihmettelevät ja ehkä vähän paheksuvatkin, miksi toinen ei lähde:

Tutustukaa ilmiöön nimeltä traumasidos. Se selittää paljon ja se voidaan sekoittaa helposti rakastamiseen.

Lisätkää soppaan täälläkin suositut kliseet "ihmiset eroavat nykyään niin helposti" ja "kyllä parisuhteen eteen pitää tehdä työtä". Ei kiltti ihminen osaa vetää rajaa siihen, mikä on normaalia ja mikä ei, kun se kaikista läheisin ihminen määrittelee normaalin rajat ja opettaa uhrinsa syyttämään kaikesta itseään. Kun kerran kaikki hyvät kumppanit tekevät parisuhteen eteen töitä, eikö minunkin pitäisi nyt jaksaa yksi kahvikuppi keittää tai odottaa yhden matsin päättyminen (kuten ylempänä kerrottiin).

Nuo hirveät käytökset eivät ole suhteen ainoa totuus. Silloinhan lähteminen olisi helppoa! Noissa suhteissa matkataan yhtä lailla sukulaisten luo jouluisin, halaillaan anoppeja, siskoja ja äitejä, nauretaan yhteisen ruokapöydän äärellä, saadaan suukkoja poskelle ja ehkä kivoja lahjojakin. Tuetaan toisia surussa ja tsempataan ottamaan uusia työhaasteita vastaan.

Ja alkuhan on aina ihanaa huumaa. Ihminen jaksaa odottaa vaikka vuosia sen alun auvoisuuden palaamista, jos välillä näkee edes häivähdyksen sen mahdollisesta paluusta.

Lisätään lusikkaan vielä läheiset, jotka kehuvat, kun se on niin mukava mies, tai kohauttavat olkiaan ja sanovat, että "sun pitää vaan oppia pitämään puolesi". Ja taas syytät itseäsi vähän lisää - "niin, tosiaan, en minä saa olla kynnysmatto vaan pitää sanoa vastaan - itse olen miehestä tehnyt tuollaisen hirviön ja nyt pitää tsempata" (ja kaikki oikeasti tämän läpikäyneet tietävät, mihin se konfrontointi johtaa).

Siksi minä jäin. 14 vuodeksi. Vaikka kaikilla muilla elämänalueilla olen huomattavan itsenäinen ja selväpäinen nainen, parisuhteeni suhteen olin sokea. Ja minäkin sain mm. huudot keskellä yötä siitä, etten ollut vienyt tuolilla odottavia puhtaita lakanoita lakanakaappiin (lemmikkini oli lopetettu samana päivänä).

Päänsisäisiä tuhoja korjaan ikuisesti.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   27.1.25 15:28:56

never again tiivisti asian hyvin.

Itsellä taustalla oli tosi pahaa kiusaamista ikävuosina 5-19. Potkimista, tavaroita varasteltiin jne. ja kun vanhemmat yritti puolustaa ja esim. koulun rehtorin kanssa jutella niin meidän perhe syyllistettiin. “Se on jiin herkkä toi teidän lapsi! Varmasti kotona on jokin asialla vialla!” ja kiusaajien vanhemmatkin syytti meidän perhettä. Oikeasti kotiolot oli hyvät ja vanhemmat rakastavia… (toisin kuin muilla lapsilla, joista pari joutui esim. isänsä kaverien raiskaamiksi. Selvisi kun olin aikuinen…).

Sitä kun oppi jo lapsena siihen, että sitä on vääränkainen, viallinen ja kiusaaminen on mun omaa syytä niin mitäpä moni lottoaa? Millaista kohtelua sitä hyväksyy?

Sen lisäksi kun ihmiset hoki just noita “ihmiset eroaa helposti”, “ei mikään parisuhde ole ruusuilla tanssimista”, “parisuhteen eteen pitää tehdä töitä” ja “riita ei tule yksin” niin oli vaikea pitää niitä omia rajoja.

Paras tapa estää parisuhdeväkivaltaa olisi puuttua mm. koulukiusaamiseen ja herkästi kuunnella nuoria, seurata heidän kotiolojaan ja auttaa heitä kun ilmenee tuen tarvetta. Kun ihminen kasvaa kunnioittamaan itseään, on heillä pienempi riski joutua parisuhdeväkivallan uhriksi.

ÄLKÄÄ KIUSATKO! Kuunnelkaa ihmisiä, olkaa avoimia kuuntelemaan ja opiskelkaa ihmisen psykologiaa.

Lähettäjä: Jaspis 
Päivämäärä:   27.1.25 20:55:29

Rahankäyttö, mies käyttää omat rahat miten tykkää. Pelaa monta sataa euroa kuukaudessa ja vaimo maksaa sitten äitiyspäivärahallaan ruuat, vaipat yms. Mies tietenkin lyhensi lainaa jotta hän omistaa sitten talon myöhemmin vaikka molemmat ovat omistajia.
Moraali rahan suhteen oli muutenkin erilainen.
Mies on tullut mukaan ostamaan heinää, kengitystä seuraamaan, eläinlääkäriin vain koska on mies se ammattilainen jotain voi tapahtua pian.
Mies ajaa autolla vaarallisesti eikä kyydissä olevan pyynnöistä piittaa. Pelko ja sillä hallitseminen.
Sukulaisten juhliin pakko osallistuminen, mutta niistä kerrotaan vasta kun on lähtö ei mitenkään ajoissa.
Yöllisestä kuorsaamisesta kun olen pyytänyt selvittämään ongelmaa, ongelmaa ei kuulemma ole kuin minun päässä.
Jos olen vaatinut osallistumaan lastenhoitoon golfin peluun sijaan minun pitäisi käydä psykiatrilla, koska ilmeisesti olen ongelma.
Minun itsetuntoni asetetaan kyseenalaiseksi. Vaikka hän oli se joka katosi muualle päiviksi. Olen ilmeisesti hullu.
Järjetön usko omiin kykyihinsä, esim bisneksessä. Vaikka kaikki muu viittaa toisiin asioihin. Esim. Maksamattomat laskut. Suuruuden kuvitelmat. Ja jos en näihin usko olen vaan negatiivinen pitäisi ajatella positiivisesti vaikka konkurssi uhkaa.
Lasten kasvatus, kun minä kiellän jotain voi mies ihan hyvin tarkoituksella sen myöntää. Samat säännöt on sovittu mutta ne eivät päde.
Kuitenkin kaikille muille mies on mukava ja kiva. Kaikki ihmettelevät miksi olen vain haamu entisestä. Hiljainen ja outo syrjäänvetäytyvä. Ja ihan älyttömän väsynyt sekä rikki.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   28.1.25 00:04:52

"Kerro sinä, aloittaja, miksi niihin jäädään.
Oikeasti en ymmärrä. Länsimaissa on sen verran turvaverkkoja, kouluttautumismahdollisuuksia ja muuta, jotta pääsee eroon - jos haluaa. Miksi ei halua?"

Hilpurin kommentti antaa esimerkin. Jokainen kykenee ulkopuolelta sanomaan välittömästi että hänen puolisonsa on kontrolloiva paskiainen, eikä noissa ole mitään pientä tai tervettä.
Ihninen sopeutuu ja sokeutuu omalle ympäristölleen. Manipulointi alkaa hiljalleen ja ensimmäinen askel on eristää toinen sosiaalisista kontakteista, murentaa luottamus ja usko itseensä ja siihen mikä on oikein tai tervettä. Lopulta se toinen on mahdollista saada uskomaan mitä tahansa. Apuakaan ei välttämättä ihan niin vaan saa, vaikka sitä ymmärtäisi pyytää.

Minä luulin nuorempanakin olevani itsenäinen, kohtuullisen fiksu ja varma siitä että osaan pitää puoleni. Tukiverkkojakin oli vaikka kuinka. Niin vaan päädyin vuosiksi vastaavaan parisuhdehelvwttiin. Avopuolisoni oli komea, hurmaava, kohtelias, ahkera ja sympaattinen. Kaikille muille siis. Minulle näkyi pahenevaa henkistä, taloudellista ja fyysistä väkivaltaa. Kun aloin epäillä ettei kaikki olekaan ok tai parisuhde sellainen kun haluaisin, niin minulle sanottiin että vika on minussa, koska mieshän on kaikkien unelma. Minun ystäväni ja omat vanhempanikin olivat miehen puolella ja kehoittivat pohtimaan omaa käytöstä jos koin suhteessa olevan ongelmia. Jos koko ajan kerrotaan sekä kotona että kodin ulkopuolella että vika on minun päässäni, ei missään muussa, ihninen alkaa ennen pitkää uskoa siihen.
Jossain vaiheessa menin pyytämään apua myös sosiaalitoimistosta kun en enää muuta keksinyt. Vastaus oli että ikävää, mutta he eivät voi auttaa. Koska en ollut vakavassa hengenvaarassa ei kukaan voinut auttaa minua pois.

Kun lopulta onnistuin lähtemään, nukuin kuukausien ajan vain parin tunnin pätkissä koska pelkäsin että mies toteuttaa uhkauksensa ja tappaa läheiseni. En uskaltanut nukkua, kun nukahdin heräsin painajaisiin. Mies soitteli jatkuvasti, kertoi olleensa idiootti, lupasi kuun taivaalta ja menevänsä hoitoon jos vain kuuntelisin häntä ja samaan hengenvetoon tappavansa kaikki jos en tekisi kuten hän sanoo. Samalla hän soitteli myös läheisilleni, kertoi olevansa huolissaan henkisestä hyvinvoinnistani koska käyttäydyin oudosti ja kielsi kertomasta puheluistaan minulle, etten vain tekisi mitään peruuttamatonta.

Siitä turvaverkosta ei ollut kovin paljoa apua, kun heille rakennettiin täysin päinvastainen tarina. Sitä oli aika yksin ja todellisuuden taju rikki siinä pyristellessä.

Lähettäjä: Jaspis 
Päivämäärä:   28.1.25 06:25:42

Olen yrittänyt suhteesta eroon vuosia, nyt mies on "herännyt" ja ehdottaa pariteapiaa. Yhden kerran jopa erehtyi sanomaan syyn, se terapeutti saa minut näkemään että kaikki on hyvin. Vuosien henkinen väkivalta on kuulemma mennyt ja ollut. Miksi olen jäänyt siihen kiinni? En usko tuohon yhtään, että se olisi ohi. En luota enkä enää rakasta en myöskään koe olevani turvassa.
Minä en pysty tästä lähtemään minulla on kotona eläimiä joita en voi ottaa mukaan, miehen pitäisi lähteä jotta tilanne rauhoittuisi. Hän ei suostu lähtemään.
Itse en usko että terapeutti voi auttaa, kun en enää jaksa yrittää. Todennäköisesti joudun sinne menemään miehen takia, jos hänelle jonkun muun ihmisen sanomana suhde loppuu. Minun sanani ei siihen vaikuta.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   28.1.25 07:49:06

Nimimerkille t, tulin järkiini, otin riskin ja pakenin erittäin tarkkaan suunnitellusti ja lukuisten viranomaisten avustamana. Pahaa kostoa voi silti hautoa oikeusteitse, koska rahalla saa mitä vain tässä yhteiskunnassa, ainakin lakipalvelua.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   28.1.25 07:58:40

Voi Jaspis-parka, mies on selvästi ottanut pariterapian keinoksi sumuttaa ja syyllistää sinut. Luonnehäiriöinen ihminen manipuloi terapeutin ja viranomaisen käden käänteessä. Tilanne vain vahvistaa illuusiota, jonka kanssa painit ja mietit, kuka on hullu ja mikä on totta. Yleensä mies houkuttaa terapeutin puolelleen niin, että asetelma vahingoittaa sinua ja terapia kääntyykin trauman lähteeksi. Tällaisilla kavereilla on usein korkeat psykopatiapisteet.

Tuo autolla kaahaus on väkivaltaa. Olen vuosikaudet kärsinyt samasta. Onneksi säilyi henki! Samoin kuorsauksesta valittaminen, mieshän oli iloinen kun pystyy kestohäiritsemään toisen unta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.1.25 09:22:05

Jaspis: Tuo autolla kaahaus kumppani kyydissä on tosiaan jo sellaista käytöstä, että se voi enteillä jopa perhesurmaa. Ja valitettavasti tuo terapiakokemus ei ole ainoa vastaava mistä olen kuullut, oma käsitykseni on se, että aika monella parisuhdeterapiaa tarjoavalla on jo lähtökohtaisen vinoutunut ja naisvihamielinen asenne, sellainen, että ymmärretään puolisoaan alistavia miehiä ja vieritetään syytä naiselle. Tällaisesta terapiasta nämä miehet saavat vain lisää aseita toista vastaan.

Minä ymmärrän ettet halua luopua eläimistäsi, mutta olet hengenvaarassa tuossa suhteessa. Myös lapset ovat, koska ihan oikeasti tällaiset miehet voivat vahingoittaa myös lapsia. Autolla kaahaus muita kyydissä viittaa siihen. Minä tajuan, että olet niin alistettu ettet näe tähän ratkaisua, mutta teidän pitää päästä lasten kanssa tuosta pois. Mies on ihan aidosti vaarallinen ja myös lapsille.

Olisiko eläinsuojeluyhdistyksestä tai isojen eläinten kuten hevosten tapauksessa näistä eläinten turvakodeista (esim. Tuulispää) apua noiden eläinten kanssa? Tällä tavalla eläimille olisi mahdollista saada hyvät uudet kodit tai mahdollisesti joku väliaikainen ratkaisu niin että sinä pääset eroamaan ja itse lasten kanssa esimerkiksi turvakotiin siksi aikaa että pystyt järjestämään asioitasi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.1.25 10:27:00

Jaspis ja muut väkivallan uhrit: muistakaa että teidän ei tarvitse sopia erosta. Teidän ei tarvitse perustella eroa. Teidän ei tarvitse saada asioita järjestykseen ennen eroa.

Voi erota vaikka kumppani huutaisi miten teet väärin, miten eroat liian helposti, miten itsekäs olet ja miten pakenet omia ongelmiasi eroamalla sen sijaan että ottaisit vastuuta. Et koskaan tule saamaan kumppanin hyväksyntää erolle vaikka kuinka puhuisit, pyytäisit, anelisit ja perustelisit. Asiat jää silti auki, kumppani sanoo ikäviä, saa muutkin uskomaan.

Mutta voit erota. Jättää sen kaiken sotkun. Selittelemättä ja setvimättä.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   28.1.25 11:03:59

Eroaikeita ei saa ikinä kertoa etukäteen ja erouutinen jätetään kirjeellä tai viestillä. Hengenvaara on tilastollisesti hyvin korkea, jos kumppaniin on mitään kontaktia tiedon saanni jälkeen. Samoin lapsia ei saa päästää valvomatta sinne, vaikka mies puhuisi erittäin rauhallisella äänensävyllä. Se voi olla lasten tuho. Psykopaatit kostavat niin.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   28.1.25 11:06:05

Raha on oikeasti hyvin usein syynä siihen, miksi näihin jäädään. Kun ei ole rahaa päästä eroon. Se, että lähtee, maksaa. Oikeasti. Vaikka olisi hyväpalkkainenkin nainen, lähteminen on kallista. Olet maksanut koko ikäsi esim tulosta. Jos lähdet, et saa taloa mukaasi. Miestä et saa lähtemään, koska sulla ei oo rahaa maksaa puolikasta talia sille. Kaiken lisäksi talon arvo on 25 vuodessa noussut ja jos maksat puolikkaan, maksat käytännössä talosi kahteen kertaan.