Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.1.25 17:52:03

...sairaudestasi läheisillesi?

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   26.1.25 17:59:23

Sitten kun on itse kerinnyt vähän sulatella asiaa. Puolisolle kertoisin heti mutta vanhemmille ja muille läheisille vasta sitten kun itse on asiaa saanut hetken pohtia.

Lähettäjä: Riippuu 
Päivämäärä:   26.1.25 18:21:23

Riippuu siitä, kuinka nopeasti sairaus etenee. Onko diagnoosin saamisen jälkeen elinaikaa viikkoja vai vuosia.

Eräs perhetuttu oli sairastellut koko syksyn. Lähes joka viikko pienessä kuumeessa pari päivää. Luuli, että flunssa yrittää iskeä, mutta jostain syystä ei sairastu kunnolla. Tilanteen pitkittyessä kävi kyllä (terveyskeskus)lääkärissä, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Lopulta puoliso kyllästyi tilanteeseen ja varasi yksityislääkärin. Itsenäisyyspäivän tienoilla tehtiin laajat tutkimukset ja kuvissa (en muista oliko röntgen vai ultra) näkyi haiman kohdalla jotain epämääräistä. Asiaa lähdettiin tutkimaan tarkemmin, vähän itsenäisyyspäivän jälkeen sai diagnoosin haimasyövästä ja kuoli joulun välipäivinä.

Lähettäjä: Tore 
Päivämäärä:   26.1.25 22:53:05

Sitten kun aika alkaa oikeasti olemaan vähissä. Siihen asti elän kuten normaalisti, jokaista tervettä päivää kunnioittaen. Onneksi tilanne tällä hetkellä vakaa ja sairaus ei juurikaan vaikuta normi elämiseen.

Lähettäjä: mui 
Päivämäärä:   26.1.25 23:02:18

Kyllä tää elämä väistämättä on kuolemaan johtava, joten en jaksais sääliä keneltäkään. Kyllä se terminaalivaiheessa selviää tyhmemmillekin, että nyt se akka tekee lähtöä.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   27.1.25 08:23:50

Kyllä puolisolle ainakin pitää kertoa heti. Tai ainakin ihan päivien kuluessa. Täytyyhän toisen saada myös varautua isoon elämänmuutokseen, kun on yhteistä omaisuuttakin. Ja eiköhän muutkin läheiset ansaitse kuulla ajoissa.

Minusta ainakin tuntuisi aika pahalta, jos mieheni ei kertoisi mitään ja minä olisin vaan touhottanut omia juttujani, vaikka olisin voinut keskittyä enemmän yhteiseen aikaan, jos olisin tiennyt. Puhumattakaan kaikista käytännön järjestelyistä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.1.25 08:31:20

Omalle perheelle heti ja muille vähän myöhemmin.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   27.1.25 10:00:27

Heti kerroin ihan kaikille, missä mennään, miksi en ratsasta, miksi ei ole tukkaa. Mitä sitä piilottelemaan.
Ja vielä, ei sitten tarvitse muistella kuka tietää ja kuinka paljon, kun on yhtäkkiä tosi huono olo.
Ja kuoleman mahdollisuus on n 50% minulla viiden vuoden kuluessa; ja yli 80% tulee tauti olemaan se peruskuolinsyy vaikka viisi vuotta menisikin ok.
Tietysti ottaen huomioon, että nykytiedon valossa.
Muuta kun sarjana menee neljää sytostaattia nyt leikkauksen jälkeen ja sitten sädehoito, niin en ymmärrä näitä hymistelijöitä, että en kerro, elän elämääni, nautin joka päivästä… joo, nautin, nautin, mutta esim en voi ottaa esim murtumariskiä putoamisesta, koska sytostaatit tauotettaisi heti. Enkä mielelläni mene räkäistennihmisten keskelle.
Kun kertoo, vastuu on kuulijan, minun ei tarvitse enempiä selitellä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.1.25 10:08:43

Läheisille kertoisin heti. En pystyisi olemaan asian kanssa yksin.
Töiden suhteen... Todennäköisesti irtisanoisin itseni heti ja sanoisin sairauden syyksi. Vaikka pidänkin töistäni ja työpaikalla on monta hyvää tyyppiä, en haluaisi pakertaa siellä päivieni loppuun, vaikka sairaus ei veisikään heti.

Lähettäjä: wetehinen 
Päivämäärä:   27.1.25 16:25:04

No ainakaan ei kannata heti töistä irtisanoutua, sairaanhoitokulut ovat aikamoisia, kaikki raha vaan irti mitä saa ennen kuin tippuu Kelan tuille! Sairauslomaa saa kyllä helposti jos on diagnoosi jostain vakavasta.

Lähettäjä: Tore 
Päivämäärä:   28.1.25 22:53:11

mama; ihan samat rajoitteet minunkin elämässä on vaikka yhtä pitkät hoidot takana. En todellakaan hypi ja loiki pitkin kyliä, luut on minulla erityisen herkässä vaurioitua. Enkä todellakaan käy hankkimassa yhtäkään hyppykuppaa väen paljouksista. Ei se silti estävät minua nauttimasta elämästä tässä ja nyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.1.25 22:59:18

läheisiä ei enää ole etttä mitäpä sitä kenellekkään kertomaan.

Lähettäjä: Rcg 
Päivämäärä:   29.1.25 00:35:55

Meillä töissä eräällä oli syöpä eikä puhunut kenellekään mitään. Pomonsa tiesi loppuvaiheessa. Oli vielä 6 päivää ennen kuolemaansa töissä.