Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.1.25 08:08:48

Kukaan tätä ei toki voi tietää kuin minä itse, mutta puran ajatuksia kuitenkin. Koirani kuoli sairauteen lähes puolentoista vuosikymmenen yhteiselon jälkeen reilu pari viikkoa sitten. Sairaus ehti ollavtiefissa jokusen kuukauden. Koira oli elämäni koira enkö usko että sen kaltaista tulee koskaan eikä sitä voi eikä pidäkään korvata.

Koiran ollessa vielä terve ajattelin etten enää ota koiraa koska sitä ei voi korvata enkä uskonut kykeneväni rakastamaan toista koiraa. Koiran sairauden myötä aloin miettiä että en osaa enkä varsinkaan halua olla ilman koiraa ja että vaikka toinen koira ei ole sama, se on oma ja omalla tavallaan kiva persoonansa.

Koiran poismenon jälkeen koti on ahdistavan tyhjä. Yritän olla töissä mahdollisimman pitkään ja haahuilen tallilla, salilla ja kaupassa ettei tarvitsisi mennä tyhjään kotiin.

Nyt sitten tuli yllättäen tilaisuus saada pentu jo ensi kuun lopulla. Kävin katsomassa niitä, muut eivät herättäneet mitään tunteita mutta yksi pentu hakeutui koko ajan seuraani ja haki katsekontaktia kuten edesmennyt koirani aikanaan. On haluamaani väriä ja sukupuolta. Saisin tämän pennun jos haluan. Vanhemmat terveitä ja äärimmäisen hyväluonteisia.

Olin kuitenkin ajatellut että koiran koiran aikaisintaan kesällä tai syksyllä. Ihan siksi että tuntuu että pitäisikö olla jonkinlainen suruaika ja mietin että rn halua koiran vahingossa olevan laastari.

Toisaalta mietin kiusaanko itseäni turhaan kun olen onneton ilman koiraa ja nyt olisi sopiva pentu saatavilla. Seuraavastahan ei tiedä syntyykö edes tänä vuonna ja on kasvattajia joilta en koiraa terveysasioista johtuen halua. Nyt on mahdollisuus pitää lomaakin ja totuttaa koiraa yksinoloon kun kesälomia on useampi viikko pitämättä. Toisaalta pelottaa että hätiköinkö.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   26.1.25 08:18:02

Anna mennä. Meille tuli vastaava tilanne, että laitoin koiran kuoleman jälkeen kyselyjä parille uudelle kasvattajalle (vaihdoin rotua) hyvissä ajoin etukäteen ja yksi tarjosikin sopivaa pentua jo syntyneestä pentueesta.

Otettiin koira, eikä ole harmittanut tai tuntunut laastarilta. Luulen, että olisin ollut onnettomampi ilman koiraa.

Lähettäjä: ninni 
Päivämäärä:   26.1.25 08:37:32

Tottakai otat. Uusi koira ei aiempaa korvaa, ei nyt eikä myöhemmin eikä se ole tarkoituskaan. Surutyötä voi jatkaa siinä sivussa vaikka uusi pentu olisikin.

Meillä on tälläkin hetkellä kolme koiraa ja silti kaipaan 3 vuotta sitten poismennyttä elämäni koiraa, ei ole yksikään näistä sen veroinen! Mutta ihania tyyppejä jokainen ja ovat tuoneet paljon iloa ja puuhaa elämäämme.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.1.25 08:40:00

Uuden koiran ei ole tarkoitus korvata vanhaa koiraa vaan olla nimenomaan uusi koira. Kannattaa työstää tätä ajatusta, otat pennun nyt tai myöhemmin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.1.25 08:45:36

Ota ihmeessä! Ei se ole keltään pois, herranen aika. Uusi koira, uusi ystäväsi tukee sinua surussa.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   26.1.25 08:49:41

Otat tietenkin. Miksi tarvitsisi pitää jotain "suruaikaa"? Ja mitä väliä, jos koira on "laastari"? Varmasti hoidat sen kuitenkin hyvin, eikä koira siitä kärsi. Itsekin ottaisin heti uuden koiran, kun tuo nykyinen joskus kuolee. Todennäköisesti otan seuraavan jo tämän eläessä, niin ei tarvitse olla ilman koiraa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.1.25 10:59:10

Kiitos! Ehkä turhaan mietin liikaa kun olen kuitenkin koiran päättänyt ottaa jossain vaiheessa.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   26.1.25 11:13:55

"Tottakai otat. Uusi koira ei aiempaa korvaa, ei nyt eikä myöhemmin eikä se ole tarkoituskaan. Surutyötä voi jatkaa siinä sivussa vaikka uusi pentu olisikin."

Näin !

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   26.1.25 12:40:06

Anna mennä vaan. Kunhan muistat, ettei pentu ole aikaisempi koirasi ja suhtaudut siihen omana yksilönään.

Minullakin on pentu tilauksessa, vielä pappakoira tuossa porskuttaa mutta tervehän se ei ole ja saattaa kuolla kupsahtaa vaikka päivää ennen pennun hakua. Tarkassa seurannassa kun sairaus mennyt pahemmaksi nyt. Mutta en aio pentusuunnitelmia perua sen takia.

Lähettäjä: ~Heidi~ 
Päivämäärä:   26.1.25 13:06:20

Olet käynyt pentua katsomassa, tykästynyt siihen (rivien välistä luettavissa, hakee kontaktia-arvostat että koira oma-aloitteisesti hakee jo taksia), terveysasiat paperilla mieleesi sekä saisit pennun.
OTA SE! Myöhemmin jos miellyttävää pentuetta ei löydy, etsintä pitkittyy, mahdat yksinäisinä hetkinä tyhjässä kodissa viettää aikaa pohtien, mitä olisitkaan ehtinyt jo juuri tuon pennun kanssa tehdä.
Mikään, eikä kukaan tule korvaamaan aiempaa koiraa, se on varma! Jokainen on oma yksilönsä, ja voi olla tältäkin uudelta tulokkaalta löytyy joku tietty osa-alue tai ominaisuus, joka saattaa olla ns paremmalla tolalla, mitä aiemmalla?
Pelottaa, että hätiköitkö -Pelottaako myös, että katuisitko, jos jättäisit tilaisuuden käyttämättä?

nimim. Kahdesta iäkkäästä koirasta reilun puolen vuoden sisään joutunut luopumaan, koirattoman kodin tyhjyyttä tunteva

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.1.25 13:13:58

Menin kasvattajan luo alkujaan ihan muulla asialla eikä ollut tarkoitus katsoa pentuja mutta tuo yksi sitten tosiaan miellyttikin ja jäi mieleen koska olen tänään ajatellut sitä paljon. Ehkä vain mietin etten suotta hätiköi. Äitini sanoo että ottivat toisen koiran liian pian ja oli alkuun pitkään laastari. Mutta onhan sekin yksilöllistä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.1.25 13:48:58

Olisiko uuden koiran ottaminen ollut liian aikaista laastaairia jos olisit ottanut sen jo ennen ensimmäisen kuolemaa?

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   26.1.25 13:56:21

Jos pentu tuntuu hyvältä ja tarkoitus oli ottaa joka tapauksessa koira, niin miksi ei?

Ei se pentu estä suremasta tai muistamasta vanhaa koiraa. Siinä mielessä suruaika on hassu käsite. Kunhan osaat suhtautua pentuun omana yksilönään etkä tiedostamattasi odota sen olevan kuten edellinen.