|
Lähettäjä: Tiku82
Päivämäärä: 24.1.25 09:48:18
Ennen en huomannut hypomanian alkua mutta nykyään tiedän mitä etsiä, tosin lääkitys on auttanut hurjasti ja jaksot on huomattavasti lievempiä, jos edes alkaa kunnolla.
Ensioireina on unettomuutta, levottomuutta ja ruokahalun katoaminen. Tosin samoilla oireilla alkaa masennus, mieliala vain lähtee eri suuntaan.
Nykyään hypomaniassa olen ahdistunut, levoton ja aikaansaamaton kun keskittyminen ei piisaa yhteen asiaan kerrallaan. Otan tuosta ihan hirvittävät stressit kun pelkään ettei lääkitys toimikkaan ja hypo menee siihen mitä se oli ennen lääkkeitä. Eli ahdistus on se voimakkain tunnetila, peittää hyvänolontunteen mitä hypomaniaan muuten kuuluu.
Ennen lääkitystä en tunnistanut hypon alkua, enkä edes sitä kun se oli täysillä päällä. Koin pystyväni ihan mihin vaan ja tein ihan järjettömiä ratkaisuja mistä osalla oli pitkäkestoisia vaikutuksia elämään. Päihteet, yli-seksuaalisuus, nopeat ja harkitsemattomat päätökset kuului ihan arkeen. Myös harhaisuutta oli eikä mm kehosta irtaantumisen tunne ollut mahdoton saavuttaa.
Olen päiväosastolla joutunut käymään hypomanian takia, mutta varsinaista osastojaksoa ei ole. Tästä asiasta lääkäri painottikin ettei minulla ole varsinaista maniaa koska se vaatii aina osastohoitoa.
|