Lähettäjä: nuppivikaa vai mit 
Päivämäärä:   23.1.25 08:28:22

Olen ihan perussosiaalinen ihminen tutussa seurassa. Mielestäni minulla ei ole suurempia itsetunto-ongelmia, pääsääntöisesti pidän itseäni ihan kivan näköisenä.

Mutta. Kun menen vaikka kauppaan niin en tiedä miten saisin ilmeeni normaaliksi kun joku kävelee vastaan. Samaa ongelmaa voi olla vaikka ihan liikennevaloissakin, jos toinen auto seisoo vieressä. Yritän pinnistellä naamaani normaaliksi ja se ei varmastikaan onnistu. Sama tilanne vaikka valokuvissa. Jos tiedän, että joku ottaa kuvaa niin ilmeeni on ihan vajakin näköinen.
En voisi kuvitellakaan meneväni yksin sisään lähikahvilaan. jotenkin se tilanne, että menen sinne yksin ja tuntuu että kaikki katsovat. Vaikka siis siellä olisi ystäväni odottamassa. Kahvilatilanteessa en koe ongelmana mennä sellaiseen kahvilaan, jossa ei taatusti yhtään tuttua.

Mistä helkkarista tämä johtuu ja onko mitään tehtävissä?

Lähettäjä: nuppivikaa vai mit 
Päivämäärä:   23.1.25 08:31:34

Nykyään en meikkaa juuri koskaan. Aikaisemmin meikkasin satunnaisesti ja sekin oli ristiriitaista, koska välillä sain varmuutta siitä että olin meikannut ja toisella kerralla taas olin entistä epävarmempi, koska kuvittelen että kaikki katsovat kun olen meikannut. Tämä esim. ruokakaupassa.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   23.1.25 08:37:24

Miks pitäisi olla jokin normaali ilme? Voin kertoa että kukaan ei huomaa eikä ketään kiinnosta.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   23.1.25 08:43:38

Mikä on se epänormaali ilme, josta sinun täytyy pinnistellä pois?

Valokuviin ei kannata luottaa liikaa, sillä kamera vääristää kasvojen mittasuhteita. Vaikka kamerassa näyttäisi miten oudolta, luonnossa kasvot ovat kuitenkin normaalimman näköiset.

Lähettäjä: nuppivikaa vai mit 
Päivämäärä:   23.1.25 10:52:53

Mä en osaa selittää tätä. Mutta siis mulla on ihan luonnollinen ilme, mutta kun joku tulee vastaan niin tunnen kun ilmeeni muuttuu ja yritän saada sitä normaaliksi.

Jos joku ottaa musta salaa kuvan niin olen ihan normaalin näköinen. Mutta jos tiedän että musta otetaan kuva niin en vaan ole normaali.

Lähettäjä: fnn 
Päivämäärä:   23.1.25 11:07:43

Kaikilla muillakin on tuo sama juttu, älä huoli.

Ei kannata ajatella, että yhyy ketään ei kiinnosta, vaan kannattaa ajatella että @!#$, ketään ei kiinnosta. :D ja jatkaa elämäänsä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.1.25 11:17:20

Täytyy lopettaa yrittäminen. Keskity johonkin muuhun kuin omaan naamaan.

Lähettäjä: Nti 
Päivämäärä:   23.1.25 11:25:08

Täällä ilmeillään aina. Oudoksun ihmisiä, jotka kykenee selittämään tarinaa ilmekään värähtämättä. Se on jotenkin epäluotettavaa...vähän kö pitbull

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.1.25 11:30:24

Kyllä hallitset. Kunhan olet vain tehnyt tästä ison asian ja jännittäminen itsessään aiheuttaa sen, ettei ilme ole rento. Normaali ja rento ilme on juuri sitä, rento. Pinnistelemällä ei saa kuin jännityksiä akaan :)

Ongelmaa ei ole muualla kuin että tuo kuulostaa sosiaalisiin pelkoihin liittyväksi asiaksi ja pelkäät sitä että muut havannoivat sinua. Kasvo"ongelma" kyllä katoaa itsestään kun työstä tuon osan itsestäsi kuntoon.

Suosittelen terapiaa!

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   23.1.25 12:23:00

Sama itselläni valokuvissa. Ja myös herkästi lähden hymyilemään vastaan tuleville ihmisille jos kiinnitän heihin huomiota. Toisaalta mitä haittaa?

Lähettäjä: Smile more 
Päivämäärä:   23.1.25 12:40:06

Lähettäjä: V
Päivämäärä: 23.1.25 12:23:00

Sama itselläni valokuvissa. Ja myös herkästi lähden hymyilemään vastaan tuleville ihmisille jos kiinnitän heihin huomiota. Toisaalta mitä haittaa?

Hymy on ihan täysin normaali ystävällinen reaktio! Ei todellakaan haittaa :)

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   23.1.25 12:44:51

Mulla on ihan sama ongelma, etten hillitse ilmeitäni. Tai siis naamastani näkee kaiken :D jos pinnistelen vastaan, niin näytän resting bitch facelta. Monet kerrat olen saanut kuulla, että ilmeeni kertoo kaiken jo valmiiksi vaikken ehtisi sanoa mitään ääneen.

Lähettäjä: Hupsis 
Päivämäärä:   23.1.25 13:03:08

Kyllä sitä ihminen pääsee helpolla kun ei hoksaa edes miettiä tuollaista asiaa....

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.1.25 13:50:41

En hillitse minäkään, ja ilmeeni vaihtuu myös rajusti ajatusteni mukaan. Liian paljon aikaa yksin erakkona.

Helpottaa kun yrittää vaan hyväksyä sen eikä tapella sitä vastaan ja inhota ja pelätä sitä. Se on mitä sinä olet, ainakin tällä hetkellä. Siinä ei ole mitään moraalisesti väärää, se ei ole mitenkään paha teko, se on vaan asia joka tapahtuu. Jos pelkäät ja inhoat ja häpeät sitä, annat sille enemmän voimaa ja oikeasti vaan vahvistat ongelmaa.

Lähettäjä: nuppivikaa vai mit 
Päivämäärä:   23.1.25 14:26:13

"Kunhan olet vain tehnyt tästä ison asian ja jännittäminen itsessään aiheuttaa sen, ettei ilme ole rento. Normaali ja rento ilme on juuri sitä, rento. Pinnistelemällä ei saa kuin jännityksiä akaan :)"

Siis nimenomaan en pysty olemaan noissa tilanteissa rento jolloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää olla normaali. Ja silloin näytän oikeasti hullulta.
Mutta täysin mahdotonta sitä rentoutta on saada. Rentous tulee heti takaisin, kun ihminen poistuu näköpiiristä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.1.25 14:28:30

Rentoutta voi opetella.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.1.25 14:37:57

Lähettäjä: nuppivikaa vai mit
Päivämäärä: 23.1.25 14:26:13

"Kunhan olet vain tehnyt tästä ison asian ja jännittäminen itsessään aiheuttaa sen, ettei ilme ole rento. Normaali ja rento ilme on juuri sitä, rento. Pinnistelemällä ei saa kuin jännityksiä akaan :)"

Siis nimenomaan en pysty olemaan noissa tilanteissa rento jolloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää olla normaali. Ja silloin näytän oikeasti hullulta.
Mutta täysin mahdotonta sitä rentoutta on saada. Rentous tulee heti takaisin, kun ihminen poistuu näköpiiristä.

^ Ei ole täysin mahdotonta, ei mahdotonta ollenkaan. Pinnistelemällä se on mahdotonta. Terapialla, rentoutusharjoituksilla ja kehittämällä itsetuntoa tuo lähtee, ei fyysisillä ponnistuksilla. Kannattaa siis sisäistää että ongelma on tosiaan päässä, niin kuin arvelit :D Sinulla on sosiaalista ahdistusta ja näkemiseksi tulemisen pelkoa, ja paljon sisäistettyä häpeää. Se on aika normaalia ja yleistä eikä sitä pidä hävetä.
Sama efekti kuin punastelevalla ihmisellä joka häpeää punastumistaan valtavasti, no ne vasta punaisia ovat.

Ketään ei kiinnosta jos välillä näytät hassulta :) Terveisin ihminen, jolla on ticcejä. Se hyvä puoli siinä on se että enää ei oikeasti kiinnosta yhtään, siinähän ihmettelevät.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.1.25 15:07:18

"LähettäjäNti

Päivämäärä23.1.25 11:25:08

Täällä ilmeillään aina. Oudoksun ihmisiä, jotka kykenee selittämään tarinaa ilmekään värähtämättä. Se on jotenkin epäluotettavaa...vähän kö pitbull"

Olen autisti jolla on adhd, se on jokotai! :D Ei tarvitse aina puhua ääneenkään kun ajatukseni näkyvät kasvoiltani kuin tekstitettynä. Tämä vaatii että on jokin tunnetila päällä, oli se sitten innostusta, mielenkiintoa tai pelkoa.

Sitten taas jos kerron jotain tarinaa tai varsinkin asiaa johon ei liity juuri tunteita saatan olla aivan täysin ilmeetön, varsinkin väsyneenä tai jos olen tylsistynyt. Ilmeiden käyttäminen on kuormittavaa, jää ensimmäisenä pois.

Tunnistan aloittajan kuvaaman käyttäytymisen itsessäni, mutta olen saanut sitä kahlittua niin, että olen opetellut jäädyttämään kasvoni juuri hetki ennen kuin se kiusallinen "apua joku katsoo kohti"-ilme tulee naamalle. Valokuvissa ei kyllä toimi.