Lähettäjä: mp?
Päivämäärä: 23.1.25 01:10:11
On melko ristiriitaiset tunteet, osaakohan kukaan samaistua ja antaa vertaistukea.
Meille on tulossa ensimmäinen ja ainoaksi suunniteltu lapsi. Ollaan puolison kanssa molemmat aina ajateltu vain yhtä lasta, meillä riittää resurssit hyvin tarjota hyvä elämä yhdelle lapselle sekä rahallisesti, ajallisesti että toivottavasti myös henkisesti.. :)
Lapsi on kuitenkin eri sukupuolta kuin mitä olen aina kuvitellut ja mitä rakenneultraan asti jostain syystä varmana pidin. Se tuli siis melkoisena yllätyksenä, mutta ongelma ei ole nyt se, että olisin jotenkin pettynyt. Asia on jo päässäni kääntynyt onnelliseksi ja iloiseksi ja odotan tulokasta tohkeissani.
Minua kuitenkin vähän surettaa, että vuosia vuosia sitten jo toisen sukupuoliselle lapselle haaveilemani nimi jää käyttämättä, osa haaveilemistani yhdessä tehtävistä asioista jäänee toteutumatta ja niin edelleen. Onko tuttua kenellekään?
Ei ainakaan nyt tunnu, että kannattaisi hankkia suunniteltua enempää lapsia vain tämän takia; ei ole mitään takuita, että sukupuoli olisi edes eri kuin ensimmäisellä lapsella. Kaksi lasta tuntuu myös ajatuksena hieman ahdistavalle, venyttävän meidät vanhemmt vähän liian ohuelle kaikilla osa-alueilla. Enkä myöskään ihan rehellisesti pidä raskaana olosta enkä ollut ajatellut sitä toistaa. Asiaa ei yhtään auta sukulaiset jotka painostavat hankkimaan sisaruksen ennenkuin ensimmäinenkään lapsi on maailmaan tullut..
|