Lähettäjä: Hieman surullinen 
Päivämäärä:   21.1.25 20:54:02

Ystävystyttiin viisi vuotta sitten. Oltiin kuin paita ja peppu, viestiteltiin ja soiteltiin päivittäin. Nähtiin säännöllisesti. Lomailtiin yhdessä.
Olen hänen toisen lapsensa kummi. Jotain muuttui vuosi kummilapsen syntymän jälkeen. Ei oltu enää niin paljoa yhteyksissä, näkeminen jäi vaikka yritin ehdotella tapaamisia.

Kaksi kuukautta sitten nähtiin ja tuntui ihan samalta kuin aina ennenkin. Hän on raskaana ja juteltiin babyshowereista ja siitä milloin nähdään taas.

Taas ollut kaksi kuukautta täyttä hiljaiseloa. Nyt sain kuulla että babyshowerit järjestetty kaksi viikkoa sitten.

Havahduin vaan siihen että mä oon yrittänyt pitää yhteyttä viimeiset kaksi vuotta. Ehdottanut/yrittänyt sopia näkemistä. Kysellyt hänen ja heidän perheen kuulumisia. Kuunnellut hänen huolia ja murheita. Mutta hän ei ole kysynyt että "Tulisitko käymään?" tai "Voinko tulla käymään teillä?". Jos kysyn hänen/perheensä kuulumisia, hän kertoo ne muttei kysy mitään minusta/meidän perheestä.

Tuntuu vaan todella pahalta että tämä meni näin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.25 20:58:57

Emt

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   21.1.25 21:05:52

Kuulostaa surulliselta. Etkö voisi kysyä ystävältäsi miksi näin on käynyt? Voiko asiassa olla joku väärinkäsitys hänen puoleltaan?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 21:10:46

Tiedosta, että kyseinen ihminen on tietoisesti ulkoistanut sinut elämästään. Syytä et tiedä ja itse en edes kyselisi perään. Etsisin uusia ystäviä ja antaisin hänen elää omaa elämäänsä kun hän ei sinua kaipaa. Tälläisiä ihmisiä on saapunut omaankin elämään kun ovat olleet sinkkuja ja sitten parisuhteen tai lasten myötä ovat kadonneet kuin pieru Saharaan. Itse ainakin ylläpidän vain vastavuoroisia ystävyys suhteita.

Lähettäjä: Hieman surullinen 
Päivämäärä:   21.1.25 21:10:56

Hän joskus sanoi ettei meillä ole enää niin paljoa yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Mutta ihan samat ne on kuin alunperinkin. Toki kummallakin on tullut uusiakin juttuja, mutta ne samat vanhat jutut on myös mukana.
En usko että on mitään väärinkäsitystä, tää vaan lähti hiipumaan. Ja se harmittaa. Ja jotenkin nyt tuli olo etten jaksa enää edes yrittää pitää yhteyttä.
Surettaa nuo babyshowerit. Itse sanoi että tahtoo minut sinne ja järjestäjälle on tuonut sen ilmi. Mutta silti ei kutsuttu eikä hänkään ole asiasta kertonut.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   21.1.25 21:14:19

Onko aloittajalla lapsia? Monet äidit ei oikein pidä lapsettomia naisia minään, ehkä muutos johtuu siitä .

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   21.1.25 21:15:26

Vaikeaahan se on, mutta osa ihmisistä on vaan niin kertakaikkisen itsekeskeisiä, että muut on olemassa vain heitä varten heidän kaivatessaan juuri sellaista seuraa. Jossain kohtaa tajuat koittaneesi kannatella vanhoja läheisiä ystävyyssuhteita viimeiset 20v ja luovutat vain todetaksesi, ettei he ilmeisesti edes huomanneet yhteyden pidon lakkaamista.

Lähettäjä: Hieman surullinen 
Päivämäärä:   21.1.25 21:15:40

Itselläni on kaksi lasta. Saman ikäinen kuin hänen lapsensa sekä muutaman vuoden vanhempi lapsi.. Että ei ole siitäkään kiinni.

Lähettäjä: Ohet 
Päivämäärä:   21.1.25 21:15:59

Omasta puolestani voin sanoa (minulla ei ole lapsia, en ole ent. ystäväsi ja meillä oli 13 v ystävyys takana että tuskin teit mitään väärin. Minun
taholta sammui pitkä ystävyys, koska en koskaan kysynyt kuulumusia ja kaveri oli se joka aina ehdotteli näkemisiä. Kaipa hän sitten kyllästyi yrittämään. Ymmärrän hyvin, ja toisaalta sääli, koska ei hänessä ollut vikaa ja meillä oli aikamme ja ihanat olikin, teineistä lähtien.

Olemme siis 30 v. ja vuosia jo eri elämäntilanteessa. Hän jo ties kauanko vakiotyössä kivalla palkalla jne, mä opiskelija ja vasta menossa omalle tielleni. Täysin eri arvot. 200 km etäisyyttä ollut jo 5 vuotta.

Miksikö en kysynyt enkä ehdottanut enää? Ei vaan kiinostanut. Meillä on eri arvot ollut aina, eläinharrastuksethan meidät toki teininä yhdisti mutta nykyään siinäKIN on niin eri arvot.

En tosin myöskään todellakaan jaksanut. Minulla on täysi paletti ihan pelkkä oma arkeni ja lemmikkini ja työni. En ole myöskään jaksanut tietoista pitää aivan kiinni pitämällä ystävästä.

On se surullista sinänsä. Ajattelen kuitenkin, että kaikki ystävykset ei tietenkään kulje hautaan asti mukana. Kuljetaan yhdessä pitkäkin matka ja sitten se tie erkanee. Sellaista on elämä.

Lähettäjä: Ohet 
Päivämäärä:   21.1.25 21:17:13

Hän oli siis pitkään se aktiivi osapuoli. Lapsia meillä ei ole kummallakaan, tiedettiin jo silloin 15v iässä että ei tule :D

Lähettäjä: Hieman surullinen 
Päivämäärä:   21.1.25 21:17:38

Lähettäjä.

Päivämäärä21.1.25 21:10:46

Tiedosta, että kyseinen ihminen on tietoisesti ulkoistanut sinut elämästään. Syytä et tiedä ja itse en edes kyselisi perään. Etsisin uusia ystäviä ja antaisin hänen elää omaa elämäänsä kun hän ei sinua kaipaa. Tälläisiä ihmisiä on saapunut omaankin elämään kun ovat olleet sinkkuja ja sitten parisuhteen tai lasten myötä ovat kadonneet kuin pieru Saharaan. Itse ainakin ylläpidän vain vastavuoroisia ystävyys suhteita.

--
Tätä oon yrittänyt tiedostaa jo vuoden ajan. Silti jostain aina herää se toivonkipinä. Sitten on taas paha mieli kun tajuaa ettei hän minua oikeasti kaipaa kun ei kysele perään.
Jostain vain pitäisi saada se järki päähän.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 21:54:21

"En usko että on mitään väärinkäsitystä, tää vaan lähti hiipumaan."

Arjessa ystävyyssuhteet aikuisilla helposti hiipuu kun on niin paljon velvoitteita. Se että ei viestitella niin usein tai edes nähdä niin usein on jossain ruuhkavuosissa suht normaalia. Ei sitä hiipumista ajatella edes kun on vaan kiireistä elämässä.

Se, että ystävä jätetään pois juhlista taas ei ole hiipumista vaan se on ollut tietoinen, harkittu ja erikseen ajateltu päätös. Tämä entinen ystäväsi on ottanut aikaa ja tehnyt päätöksen että hån ei kutsu sinua, hän kutsui ne muut.

Älä ole liian kiltti ja nostalginen tätä entistä ystävää kohtaan. Tuo hänen käytöksensä ei ole hiipumista ja ajattelemattomuutta vaan harkittua ja tietoista käytöstä eikä hyvät tyypit toimi noin.

Lähettäjä: Sadin 
Päivämäärä:   21.1.25 21:57:27

"Tuo hänen käytöksensä ei ole hiipumista ja ajattelemattomuutta vaan harkittua ja tietoista käytöstä eikä hyvät tyypit toimi noin."

Onko hyvä tyyppi siis se joka yrittää väkisin olla ystävä, vaikka olisi kasvettu erilleen ja vaikkei kiinosta enää..?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 21:59:09

Tunnetko ne kaverit, jotka järjestivät babyshowerit?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 22:09:23

"Onko hyvä tyyppi siis se joka yrittää väkisin olla ystävä, vaikka olisi kasvettu erilleen ja vaikkei kiinosta enää..?"

Ei. Hyvä tyyppi ei mainosta tulevia juhliaan ihmiselle joka pitää itseään yhä sinun hyvänä ystävänään ja sitten jätä tätä kutsumatta. Hyvä tyyppi sen lisäksi kertoisi "tuntuu että ollaan kasvettu erilleen ja ehkä joskus tulee aika että taas lähennytään mutta nyt mulla ei oikein ole sulle aikaa." Tämä aloittajan entinen kaveri ei tätä sano koska hän ei kehtaa, ei uskalla ja mielummin säästää itseään.

Lähettäjä: Hieman surullinen 
Päivämäärä:   21.1.25 22:16:56

Lähettäjä.

Päivämäärä21.1.25 21:59:09

Tunnetko ne kaverit, jotka järjestivät babyshowerit?
--
Tunnen kyllä. Ollaan vietetty aikaa porukalla.

Lähettäjä: Hetki 
Päivämäärä:   22.1.25 07:25:56

Kaveri sanoi sinulle mistä kiikastaa eli hän ei koe, että teillä olisi enää niin paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Olette tavanneet toisenne ennen kuin kaveri sai lapsia ja sinä olet hänelle ollut matkakaveri yms. Sinulla on ollut kaverin ystäväpiirissä tietty rooli. Lasten tulon myötä kaveri ei koe, että teidän suhteenne olisi kehittynyt nykyisyyttä vaativalle tasolle vaan hän yhä kokee, että sinä olet se jonka kanssa kuuluisi reissata yms., jotta osaisi olla luonnollisesti kanssasi. Hän ei näe sinua kaverina jonka kanssa yhdessä kahvitellaan molempien lasten pyöriessä siinä jaloissa ja sinulla on ollut oma roolisi kaveripiirissä ja se oli ei enää istu tähän hetkeen.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   22.1.25 07:46:44

"Arjessa ystävyyssuhteet aikuisilla helposti hiipuu kun on niin paljon velvoitteita."

-Iso osa kuitenkin osaa hoitaa tilanteen aivan luontevasti, kohteliaasti ja kitkattomasti siten, että tilanne on täysin ymmärrettävä. Yhteyttä ei välttämättä enää pidetä, mutta välit on täysin kunnossa eikä asia vaivaa kumpaakaan.

Toiset katoaa äkkiseltään ja käyttäytyy kuin mököttäisivät jostain, vihjaamatta lainkaan mistä on kysymys, kun pää on niin syvällä omassa perseessä, ettei yhtään hoksata miltä se oma käytös muille näyttää. On ihan ok, ettei halua pitää yhteyttä, mutta asian voisi hoitaa siten, ettei toinen joudu tarpeettomasti loppuikäänsä ihmettelemään mitähän oikein tapahtui, kun ylimmästä ystävästä muututtiin silmän räpäyksessä ventovieraaksi ilman mitään selittävää olosuhdemuutosta.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   22.1.25 08:18:11

Voiko olla, että jokin osa ystävässäsi haluaisi pitää yhteyttä, mutta sitten se toinen osa kokee jotain vaikeaa tunnetta kanssasi, esimerkiksi katkeruutta jos sinun on mahdollista tehdä asioita mistä hän haaveilee. Mun elämässä on useita katkenneita ystävyyssuhteita, yleensä johtuen just elämänvaiheista ja sitten tietysti ihan siitä että jotkut ystävistäni olivat elämässäni vain niin kauan kuin tarvitsivat minua. En enää ajattele että ystävyys on ikuista, vaan että jokaisella ystävyydellä on joku tarkoitus ja joskus sen ystävyyden oli tarkoitus vain olla yhteinen kasvumatka jonka jälkeen jatketaan taas erillään. Missään nimessä ei kannata jäädä väkisin tekohengittämään mitään ihmissuhdetta. Kaikki ei kestä ikuisesti.

Lähettäjä: Hieman surullinen 
Päivämäärä:   22.1.25 08:26:10

Ehkä eniten tässä kuitenkin surettaa ja ärsyttää se että olen tosiaan hänen lapsensa kummi. Kummiksi pyytäessään sanoi, että toivoo läsnäolevaa kummia. Sitten kuitenkin sain itse olla se joka joutui välejä pitämään yllä. Että näen kummilasta.

Sen kyllä tiedostan että välit on nyt hiipuneet eikä tässä ole mitään mahdollisuutta ns. vanhaan normaaliin. Mutta jotenkin vaikea päästä silti yli.

Lähettäjä: Smilla 
Päivämäärä:   22.1.25 08:26:26

Mä olen aikuisena erkaantunut kahdesta ystävästäni. Molemmat surettavat, mutta en näe, miten olisin voinut pitää ihmissuhteita elossa. Ensimmäisen kanssa olimme aivan tavattoman läheisiä parikymppisestä kolmekymppiseksi, ja vielä, kun saimme molemmat lapsia. Siirryin sen jälkeen itse kunnolla työelämään ja asuin vuoden eri paikkakunnalla. Se jotenkin katkaisi yhteytemme, hän teki parit ikävät oharit ja siitä ystävyys ei enää toipunut, vaikka yritimme varmaan molemmat sitä elvyttää. Olimme aivan superläheisiä monta vuotta, ehkä jotenkin liiankin?

Toinen ystäväni oli taas paras kaverini ihan teiniajoista asti, asuimme kämppiksinä opiskeluajan ja teimme kaiken yhdessä. Nyt hän on asunut kymmenen vuotta ulkomailla ja sitä ei ystävyytemme näköjään kestänyt. Tapaamme ystäväporukkamme mukana mutta sitä eritystä yhteyttä meillä ei enää ole. Hän ei vuosiin ole antanut minulle aikaa täällä käydessään ja on ollut tavatessamme kummallisen torjuva.

Molemmat tilanteet surettavat minua, mutta ymmärrän, että eivät kaikki ystävyyssuhteet kestä läpi elämän, niinkuin eivät rakkaussuhteetkaan. Yritän ajatella, että sain niiltä aikanaan paljon ja ne ovat muokanneet minusta kuitenkin tämän ihmisen, joka olen.

Sympatiaa siis aloittajalle! Minun tekisi sinuna ehkä mieli kuitenkin kysyä vauvajuhlista. Vaikka olisi etääntymässä, mielestäni tämmöisestä juhlista ulkopuolelle jättäminen on tosi ikävää ja haluaisin kyllä tuoda ilmi, miten pahalta se tuntui. Jos taustalla on ollut joku väärinkäsitys tms niin sen tietäminen voisi helpottaa oloa.

Lähettäjä: Kansas 
Päivämäärä:   22.1.25 08:40:28

Kyllä tuosta kannattaisi jutella sen kummiuden vuoksi. Ethän sinä voi järkevästi olla kummi, jos kaveri haluaa poistaa sinut elämästään. Älä nyt ainakaan mitään merkkipäivälahjoja osta lapselle.