Lähettäjä: Ujo 
Päivämäärä:   21.1.25 12:06:59

Eikä miestä. Eikä töitä. Lähes sietämättömän kurja elämä. Jos katkaisen välit ilkeeseen äitiini, ei ole mitään ihmissuhteita. Joten en voi tehdä sitäkään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 12:08:45

Millaista kaveria kaipaisit? En kyllä ole erityisen sosiaalinen, ja parhaillaan kipeä vielä niin juttuseuran laatu olisi vähän matala alkuun.

Kannattaa silti katkoa ne välit, tai ainakin kylmettää niitä. Yksin on paljon parempi olla kuin huonossa, lyttäävässä seurassa.

Lähettäjä: Skye 
Päivämäärä:   21.1.25 12:12:03

Asiaa voi muuttaa ja tutustua uusiin ihmisiin! Aikuisena voi saada hyviä uusia ystäviä :) Ihan muualta kuin töistäkin, se ei ole este. Käytkö missään ns ihmisten ilmoilla arjessasi, missä tapaat ihmisiä?
Ja se puolisokin voi vielä löytyä!

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.1.25 12:13:20

Olisikohan mahdollista, että ilkeä äitisi on latistanut itsetuntosi niin huonoksi, ettet sen takia saa tutustuttua ihmisiin ja hankittua kavereita ja parisuhdetta?

Lähettäjä: Ujo 
Päivämäärä:   21.1.25 12:26:33

Kannattaa silti katkoa ne välit, tai ainakin kylmettää niitä. Yksin on paljon parempi olla kuin huonossa, lyttäävässä seurassa.

No ei se kyllä oo. Luulen, että ihmiset jotka ymmärtää todellista yksinäisyyttä ei sano tällaista. Kuvittele ettet kuukausiin nää (etkä puhu puhelimessa etkä viestittele) kenenkään kanssa, ainoa kontaktisi on kaupan kassa. Viikossakin ihminen voi seota. Irja Askolakin kirjoitti jotain ettei se ikinä toivu kahdesta viikosta kun se oli koronassa näkemättä ketään hirveessä yksinäisyydessä, vaikka sillä oli varmasti ihmisiä joihin ottaa puhelimella yhteyttä. Mielummin näät sen ilkeenkin ihmisen joskus, varsinkin jos joskus tulee jotain ei niin ilkeetäkin suusta.

Pari pidempää parisuhdetta on ollut, jolloin melkein ainoa kontaktini oli se kumppani, vaikka töiden lisäksi ja muutaman kaverin jota joskus näki. Kaikki kaverit on kuitenkin nyt jäänyt ja työt. Mulle riittäisi jo se yks ihmissuhde, parisuhde. Tai no ei oikeesti, mut osaisin olla siitä niin onnellinen, enkä valittaisi koskaan enää yksinäisyyttä. Joo, parisuhteessakin voi olla yksinäinen, mutta paljon pahempaa on silti ettei viikkoihin nää ketään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 12:32:12

Jos olet työtön, niin voisitko harkita jotain vapaaehtoistoimintaa. Näissä yleensä tapaa ihmisiä hyvin. Tällöin ainakin saisi muutakin ihmiskontaktia kuin kaupan kassan. Ystävien löytäminen on vaikeampaa, tai näin ainakin itse olen aikuisiässä havainnut, mutta ei tietenkään mahdotonta.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.1.25 12:33:23

Jos kerran parisuhteita ja kavereita on ollut, tiedät olevasi kykenevä niitä hankkimaan tulevaisuudessakin! Yksinäisyys on tietysti kamalan halvaannuttava ja epätoivoon ajava tila, mutta kuitenkin vain tilapäinen olosuhde, josta voit päästä pois.

Lähettäjä: j 
Päivämäärä:   21.1.25 12:37:54

Mulla ei ole muita ihmissuhteita kuin isä ja sisko. Työpaikka on, siitäkin puolet tehdään etänä, eikä työpaikalla ole ns. kavereita. Allekirjoitan pisteen sanat täysin, yksinkin on parempi olla kuin lyttäävän ihmisen kanssa.

Miksi ihmeessä viettäisin hetkeäkään sellaisen ihmisen kanssa, joka kohtelee mua huonosti? Mitä siitä yhteisestä ajasta saa muuta kuin huonon olon? Miten se huono olo eroaa yksinäisyyden aiheuttamasta huonosta olosta?

Kuulostaa siltä, että sinulla on huono itsetunto. Ikävä kyllä se voi olla yksi syy siihen, ettei ihmissuhteita löydy, tai ne eivät kestä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.1.25 12:40:37

"paljon pahempaa on silti ettei viikkoihin nää ketään."

Onko sinulla vakavia liikuntarajoitteita tai muuten ongelmia julkisilla paikoilla oleskelun kanssa? Jopa maalta pussin perältä voi hankkiutua kylille ja vaikkapa katsastamaan kirjastojen ilmaista toimintaa.

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   21.1.25 12:41:59

Ei mullakaan ole yhtään ystävää enkä oikeen sellasta edes kaipaa. Viihdyn hyvin yksin, olen aina viihtynyt. 2 teinilasta on. Monesti se ystävyys on ollu sitä että toinen tavalla tai toisella hyötyy minusta eikä minun asioilla ole mitään merkitystä eikä minun asioista puhuta mitään.

Lähettäjä: Gio 
Päivämäärä:   21.1.25 12:43:34

Nyt jonnekin missä tapaat ihmisiä! Ilman ihmiskontakteja on mahdoton saada kavereita. Eli rohkeasti johonkin harrastukseen, toimintaan tai mihin vaan muuallekin kuin ruokakauppaan , missä tapaat ihmisiä. Itse olen aikuisena löytänyt elämääni ihania ystäviä tallilta sekä sairauteni vertaistukiryhmästä. Aikuisena todellakin on mahdollista luoda ystävyyssuhteita! Itsekin pelkäsin, että jään ihan yksin kun muutin paikkakunnalle josta en tuntenut yhtään ketään, mutta päinvastoin nyt minulla on enemmän ihmisiä elämässäni kuin koskaan ennen. Tsemppiä :)

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.1.25 12:53:17

Jos sinulla on aikaisemmin ollut parisuhteita ja ystäviä, niin miten olet ajautunut tähän tilanteeseen? Okei, totta kai parisuhteet voi loppua monistakin syistä, mutta miksi ne ystävät on jääneet?

Koska pystyt kuitenkin muodostamaan ihmissuhteita, ei peli ole vielä pelattu. Kuten täällä on jo sanottu, ala harrastamaan jotain, mene mukaan vapaaehtoistoimintaan tms. Vaikka et mitään sydänystäviä saisikaan, niin sekin on jo parempi kuin ei mitään, että pääset juttelemaan eri ihmisten kanssa.

Faktahan on se, että kukaan ei tulee ketään kotoa hakemaan ja itse pitää olla aktiivinen, jos haluaa uusia kavereita tai jos haluaa ylläpitää olemassaolevia kaverisuhteita. Jos kumpikaan ei pidä yhteyttä, niin sitten ne kaverit vain jää.

Mulla on yksi lapsuuden ystävä ulkomailla, joka monesti somessa valittaa olevansa yksinäinen ja onneton. Olin käymässä hänen asuinmaassaan ja laitoin viestiä, että olisi kiva nähdä. Tyyppi luki viestini, mutta ei vastannut koskaan mitään. Tuli vähän sellainen fiilis, että itsepä olet yksinäisyytesi valinnut. Surullista, koska nuorempina oltiin kuin paita ja peppu. Eli jos saat niitä kavereita, niin koita pitää niistä myös kiinni - yksipuolinen ystävyys ei pidemmän päälle koskaan toimi.

Lähettäjä: Ujo 
Päivämäärä:   21.1.25 13:29:25

Lähettäjä: j
Päivämäärä: 21.1.25 12:37:54

Mulla ei ole muita ihmissuhteita kuin isä ja sisko. Työpaikka on, siitäkin puolet tehdään etänä, eikä työpaikalla ole ns. kavereita. Allekirjoitan pisteen sanat täysin, yksinkin on parempi olla kuin lyttäävän ihmisen kanssa

No minä en allekirjoita. Sinä et ole yksin, jos sinulla on isä ja sisko ja työpaikka. Kyllähän siinä leffassakin se teki pallosta kaverin ja olisi varmasti mielummin jutellut vaikka ilkeelle ihmiselle.

Lähettäjä: V
Päivämäärä: 21.1.25 12:41:59

Ei mullakaan ole yhtään ystävää enkä oikeen sellasta edes kaipaa. Viihdyn hyvin yksin, olen aina viihtynyt. 2 teinilasta on.

Jaa, sinä et ole yksin. Sinulla on 2 teinilasta. Ja onko työpaikkakin jossa sosiaalisia kontakteja? Minäkin voin paremmin suht yksinäisenä teininä, kun oli kuitenkin se ilkee äiti samassa taloudessa. Vaikka väität ettet kaipaa ihmisiä tuskin silti selviäisit erakkona.

Ja kun puhun, että oli kavereita eikä niitä ollut kuin pari kerrallaan ja harvoin näki, ne eivät olleet läheisiä ja lähestulkoon näin vain sitä yhtä kumppania. Ja todellakin henkisesti voin paljon paremmin väkivaltaisessa suhteessa kuin nyt, sekin on parempi oikeasti kuin totaali yksinäisyys. Eikä kyse ole siitä, etten kykenisi olemaan myös yksin, vaan siitä ettei ketään ole saatavilla kun tarvitsisi eikä pitkään ollut eikä muutosta näy.

Ja tuntuu hirveen isolta kynnykseltä mennä johonkin vapaaehtoistoimintaan tai aloittaa harrastus, kun menen käyttäytymään sinne kuin joku autisti. Harjoituksen puutteesta johtuu se, ettei normaali sosiaalinen kanssakäyminen tunnu oikein onnistuvan, vaikka koen, että oon ihan normaali ihminen. En erakkoluonteinen enkä ees introvertti. Ujo ja ahdistunut ja syvästi traumatisoitunut vain, jotka on ne mun liikuntarajoitteet. Jos joku muuttaa uuteen kaupunkiin ja heti saa paljon kavereita turha sen on kuvitella, että kaikilla on samat lähtökohdat. Joka tapauksessa oon todella onneton, voimat edes normaaliin siivomiseen ja hygienaan on kadonnut ja silti vaan jotenkin pakko jaksaa yrittää uusiin sosiaalisiin tilanteisiin ja olen sellainen, että jo normaaleissa voimissa uusien ihmisten tapaaminen on haastavaa varmaan pitkälti traumojeni takia. Kun pääasiallinen ihmiskontakti oli edes väkivaltanen kumppani, jaksoin vielä elää erityisen terveellisesti.

Lähettäjä: Pumpkin 
Päivämäärä:   21.1.25 13:34:09

Missä päin Suomea asut? Täällä olis yksi kaveriehdokas! :)

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.1.25 13:39:55

Voi aloittaja, yksinäisyys on ongelmistasi pienin! Oletko hakenut apua tuohon masennukseen, uupumukseen ja muuhun, mikä on vienyt sinut siihen pisteeseen että hygieniasta huolehtiminenkin meinaa jäädä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 13:43:04

Tässä olisi syvästi traumatisoitunut autisti kaveriksi.

Lähettäjä: j 
Päivämäärä:   21.1.25 14:59:03

"No minä en allekirjoita. Sinä et ole yksin, jos sinulla on isä ja sisko ja työpaikka. Kyllähän siinä leffassakin se teki pallosta kaverin ja olisi varmasti mielummin jutellut vaikka ilkeelle ihmiselle."

Niin joo, unohtui sanoa, että perheeni asuu toisella puolella maata. Melko harvoin pääsen näkemään heitä kasvotusten. En siis ole yksin-yksin, mutta elämässäni ei ole ihmisiä joiden kanssa tehdä jotain, tai jos vaikka kaipaisin halausta, ei onnistu. Mulla ei myöskään ole ketään, jonka kanssa puhua asioista syvemmin. Siskon kanssa on hyvät välit, mutta en mä silti aivan kaikesta halua hänen kanssaan puhua. Onneksi on ht.net.

"Ja todellakin henkisesti voin paljon paremmin väkivaltaisessa suhteessa kuin nyt, sekin on parempi oikeasti kuin totaali yksinäisyys."

Tajuatko itse, kuinka sairas tuo kommentti on? Sun ei todellakaan ole parempi olla väkivaltaisessa suhteessa, sen sanon kuule ihan omalla kokemuksella.

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   21.1.25 16:09:06

Vaikka mulla teinipojat tuossa on niin paljon olen yksin. En ole töissä enkä harrasta mitään. Lapset paljon isällä. En ole edes seurustellut 10 vuoteen. Ei teinit tarvi muuta ku ruokaa ja puhtaita vaatteita, ei niistä oikeen ystäväksi ole eikä tarvi ollakaan. Ystävä on se kenen kans voi jutella aikusen asioita tms. Hyvin pärjään yksinkin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.25 17:00:56

Aloittaja nyt vaan pieni asennemuutos. Menet rohkeasti johonkin toimintaan mukaan, mitä sitten vaikka alussa vaikuttaisit vaikkapa autistiselta. Rohkeasti mukaan vaan, kylläpä ne ihmiset pikkuhiljaa oppivat tuntemaan myös oikean itsesi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 17:13:32

Kuulostat kyllä siltä, että sinulla on mielenterveysongelmia. Masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Sinun pitää mennä lääkäriin ja hakea apua. Ei se ystävä ole tuohon vastaus. Ei se sinua voi kannatella. Ystävyys on vastavuoroista, sinullakin pitää olla jotain annettavaa siihen ystävyyteen. Ehkä se on syy miksei sinulla ole ketään. Ensin pitää laittaa se oma elämä kuntoon. Kukaan ei sitä tule tekemään vaan kyllä se on ihan sinusta lähtöisin. Ala hommiin, ettei elämäsi vuoden päästä ole tuota samaa.

Lähettäjä: Bubble 
Päivämäärä:   21.1.25 17:27:27

Lähettäjä.
Päivämäärä21.1.25 17:13:32

Kuulostat kyllä siltä, että sinulla on mielenterveysongelmia. Masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Sinun pitää mennä lääkäriin ja hakea apua. Ei se ystävä ole tuohon vastaus. Ei se sinua voi kannatella. Ystävyys on vastavuoroista, sinullakin pitää olla jotain annettavaa siihen ystävyyteen. Ehkä se on syy miksei sinulla ole ketään. Ensin pitää laittaa se oma elämä kuntoon. Kukaan ei sitä tule tekemään vaan kyllä se on ihan sinusta lähtöisin. Ala hommiin, ettei elämäsi vuoden päästä ole tuota samaa.

Samat mietteet. Pelkällä hyvällä sanottuna, sinulle olisi varmasti suurimmaksi hyödyksi hakea apua mielellesi. Elämäsi voi järjestyä paljon paremmaksi ja löydät ihmisiä rinnallesi, kun vaan annat sille mahdollisuuden :)

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   21.1.25 17:36:37

Ymmärrän sua hyvin! Ihan oikeasti yksinäiset eivät voi ymmärtää, miltä sellainen tuntuu, vaikka kuinka haluaisivat. Joku voi olla omasta tahdostaan yksin ja silloin se on ok, mutta tahtomattaan yksinäinen kärsii todella.

Mulla on maailman rakkain äiti, vaikkemme mekään aina oikein tule toimeen, lisäksi työ ja pari ystävää, joiden kanssa nähdään harvoin. Silti tunnen itseni pohjattoman yksinäiseksi, koska en voi keskustella ja olla oma itseni säännöllisesti toisten seurassa. Oon pahoillani, että sinulla on vielä vähemmän kontakteja. Tietenkin ylläpidät suhdetta äitiisi. Eihän hän välttämättä edes oikeasti tarkoita olla ilkeä, mutta on vain tietyn luontoinen. Oon varmasti itsekin samanlainen :D

Ei aikuisena ole helppo ystävystyä. Hyvä, jos joillekin on, muttei todellakaan kaikille.

Suosittelen silti esim kansalaisopiston kursseja, mitä tahansa harrastusta, ystävätoimintaa, vapaaehtoistyötä jne. Antaa aina edes vähän sisältöä elämään. Kaikenlaisissa tapahtumissa on tylsä käydä yksin, mutta nekin antavat puheenaiheita, jos joskus tulee sellainen tilanne.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   21.1.25 17:41:44

^ Aloittajaa ei auta ymmärrys vaan lääkäri on oikea osoite.

Apua on saatavilla, mutta sinun pitää sitä lähteä hakemaan. Kyllä sinun ongelmasi on syvemmälle ja ne ovat ajaneet sinut yksinäisyyteen.

Lähettäjä: livia 
Päivämäärä:   21.1.25 17:51:12

Ne uudet kaverit ei ikävä yllä ilmesty oven taakse tyhjästä, harvemmin edes kaupan kassaltakaan noin vain. Eli ihmisten ilmoille, jollain mieluisalla tavalla! Esim harrastukset joissa on muitakin ihmisiä ovat hyviä mahdollisuuksia löytää uusia tuttavuuksia. Kiinnostaako mikään?
Mutta sanoisin minäkin, että mielen hoitaminen ei varmasti olisi sinulle lainkaan huono idea. Ja se helpottaisi varmasti ihmissuhteiden luomista.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   21.1.25 18:17:11

Mitä annettavaa sinulla sille ystävälle olisi jos et uskalla ulos oikein lähteä kun ei harrastukset eikä vapaaehtoistyökään onnistu ja lisäksi hyvä jos siivota pystyt ja hygieniasta huolehtiminenkin on ongelma? Kyllä sun ongelmat on paljon isommat kuin yksinäisyys. Sun pitäis saada mieli kuntoon, töitä ja sitä kautta rahaa tehdä asioita.

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   21.1.25 18:19:23

Kyllä aloittajalla voi olla paljonkin annettavaa, mistä te oikein puhutte? Minulla on paljon nettiystäviä joilla on tuollaisia ongelmia, ja minullakin on niitä ollut.