Lähettäjä: Tuuliajolla 
Päivämäärä:   21.1.25 11:56:51

Minulla on kaksi amk tutkintoa, toinen insinööri ja toinen terveysenhuoltoalalta. Molemmilla olen ollut työelämässä useamman vuoden eikä kumpikaan tunnu omalta. En myöskään keksi mikä haluaisin olla isona. Ikää on nyt 30v ja päätä sinne amk opintoihin, kovin akateeminen en ole.

Miltä aloilta olette löytäneet kutsumuksenne? Millaisia töitä jaksatte tehdä vuodesta toiseen? Millaisia vaatimuksia alallasi ja työtehtävässäsi on?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.25 11:59:51

Miksi alan pitäisi tuntua omalta? Työtä tehdään siksi, että siitä saa rahaa. Jos se on sen lisäksi edes kohtuullisen siedettävää, niin hyvä homma. Joten lopeta haihattelu ja tee niitä hommia mihin sinulla on koulutus.

Lähettäjä: Laku 
Päivämäärä:   21.1.25 12:00:40

No voi hyvänen aika, melko harvalla oikeasti on kyseessä mikään the kutsumusammatti ja kauhea palo töihinsä 100 % ajasta. Ehkä kannattaisi miettiä suhtautumistaan työn tekoon vähän eri tavalla.. aina ei kato voi olla kivaa ja hauskaa, työ kuin työ alkaa jollain tasolla ennen pitkää puuduttamaan.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   21.1.25 12:02:00

Kukaan ei tekisi mitään, jos kaikilla edellytyksenä olisi päästä "kutsumusammattiinsa".

Lähettäjä: Rapa 
Päivämäärä:   21.1.25 12:03:44

Jos työ tuntuu oikeasti ihan pskalta, niin miksi sellaista pitäisi tehdä? Tietenkään työ ei ole aina helppoa, kivaa ja hauskaa, mutta on järjetöntä tehdä väkisin sellaista työtä, johon ei itse sovi. En tiedä kuinka vakava aloittajan tilanne on, mutta tämä nyt noin yleisesti.

Lähettäjä: Laku 
Päivämäärä:   21.1.25 12:05:33

No eipä aloittaja nyt kuvaile, että homma olisi aivan kauheaa kuraa vaan ennemmin paistaa läpi, että pitäisi olla koko ajan kivaa eikä mitään pitkäjänteisyyttä hommassa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.1.25 12:06:26

Mikä niissä nykyisissä aloissa tökkii eniten?

Lähettäjä: Muta 
Päivämäärä:   21.1.25 12:06:48

Työskentelen oman toiminimen kautta osin IT-osaajana (sovellusten adminointi ym.) ja osin johdon assistenttina (laskutus ym.). On siis useita asiakasyrityksiä ja samat asiakkaat olleet jo vuosia, mutta jokaiselle hieman eri hommia tilanteen ja tarpeen mukaan, joten toistuvien töiden ympärillä on mukavasti myös vaihtelua. Työskentelen kotoa käsin (tai milloin mistäkin - tulee oltua paljon ulkomailla), about 20 tuntia viikossa. Tykkään kovasti! Ja olen siis valmistunut IT-tradenomiksi (suuntautumisima ICT ja liiketoiminta + digitaaliset palvelut).

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   21.1.25 12:08:43

Hei oikeasti, ei siinäkään ole mitään järkeä että tekee vuodesta toiseen työtä josta ei pidä ollenkaan! Kivaa ei tarvitse koko aikaa olla, mutta töissä ollaan niin iso osa ajasta, että kyllä siellä nyt olisi hyvä viihtyä edes jotenkuten.

Itse olen nyt siinä vaiheessa, että olen irtisanoutunut ja yritän miettiä mitä tehdä seuraavaksi. Seurailen, jos tähän tulisi hyviä vinkkejä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.25 12:09:54

Rapa: Noilla koulutuksilla on satoja erilaisia mahdollisuuksia tehdä töitä, joten kyllä tässä on ihan aloittajan omasta asenteesta kyse. Kun aina ei olekaan ihanaa hattarapilveä niin yhyy.

Elämä nyt vaan on keskimäärin ihan vtun tylsää ja toisteista.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   21.1.25 12:11:41

Ei mikään työ ole pidemmän päälle kivaa, kyllä siihen ajan kanssa puutuu.

Itse tykkäsin tehdä sähkökeskusten kokoonpanoa. Tein sitä 7 vuotta kunnes terveys petti.

Nyt viimeksi harrastuksesta tuli työ ja työmäärä sen myötä kasvoi. Nyt mennään työuupumuksen rajoilla vaikka työ on mielekästä. Se kiva mitä tuossa tekemisessä oli harrastuksena on muuttunut enemmän pakkopullaksi.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   21.1.25 12:29:50

Kuten moni sanoi, harva meistä on kutsumustyössään. Jos työ kuitenkin on pääsääntöisesti ok, niin sillä pärjää jo varsin mainiosti. Sinulla on sellaiset tutkinnot, että pystyt niille tekemään kymmeniä erilaisia työnkuvia (tai niitä yhdistämällä). Asenteella voi vaikuttaa paljon. Enpä minäkään ole koskaan pitänyt duuniani kutsumuksena, mutta voi omassa työssään silti olla hyvä ja se voi olla palkitsevaakin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 12:55:32

Joo ei ole kutsumusammattia, eikä edes osaamistani ja koulutustani vastaavaa työtä. Mutta niin vaan paskahommia painetaan, koska raha. Jos ei olisi rahasta kiinni, kuten aloittajalla ei taida olla, niin en tekisi mitään palkkatyötä. Keksin kyllä parempaakin tekemistä päivien ratoksi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.25 12:56:25


Lähettäjä: -
Päivämäärä: 21.1.25 11:59:51

Miksi alan pitäisi tuntua omalta? Työtä tehdään siksi, että siitä saa rahaa. Jos se on sen lisäksi edes kohtuullisen siedettävää, niin hyvä homma. Joten lopeta haihattelu ja tee niitä hommia mihin sinulla on koulutus.

Lähettäjä: Laku
Päivämäärä: 21.1.25 12:00:40

No voi hyvänen aika, melko harvalla oikeasti on kyseessä mikään the kutsumusammatti ja kauhea palo töihinsä 100 % ajasta. Ehkä kannattaisi miettiä suhtautumistaan työn tekoon vähän eri tavalla.. aina ei kato voi olla kivaa ja hauskaa, työ kuin työ alkaa jollain tasolla ennen pitkää puuduttamaan.

Lähettäjä: ?
Päivämäärä: 21.1.25 12:02:00

Kukaan ei tekisi mitään, jos kaikilla edellytyksenä olisi päästä "kutsumusammattiinsa".

^ Kannattaa AP muistaa että tätä ajatusmaailmaa edustavat sataprosenttisesti ihmiset jotka eivät omasta työstään nauti sitten millään tavalla eivätkä halua uskoa että maailmassa on muitakin mahdollisuuksia kuin tyytyminen keskinkertaiseen. On todellakin realistista (ja kannattavaa) pyrkiä etsimään se ammatti joka tuntuu omalta ja josta saa jotain muutakin irti kuin rahaa vuokraan ja ruokaan, ja sen eteen pitää tehdä töitä ja ottaa riskejä.

Tässä itse reilu 3- kymppisenä seuraan vierestä kun suurin osa lähipiiristä on jumahtanut työhön jota vihaavat, mutta eivät tee muutoksia koska näin "kuuluu" ja koska "ei kukaan nyt työstä oikeasti tykkää", ja pakko sanoa että kyllä olen kiitollinen että valitsin toisin ja tein sen (ison) työn sen eteen että löysin sen oman jutun.

Lähettäjä: Tuuliajolla 
Päivämäärä:   21.1.25 12:56:33

Taattua laatua :D kiitos kysymykseen vastanneille!

Terveydenhuollossa työskennellessäni mietin joka päivä, että olisinpa se minä joka tuossa sängyllä makaa, että saisi edes hetken levähtää. Omasta mielestäni aika kaukana "aina pitää olla kivaa" - ajattelusta. Sairasloman kautta vaihdoin alaa.

Nykyinen ala on melko pieni niin en viitsi eritellä, mutta teen pääsääntöisesti asiakaspalvelua, ostan tuotteita ja teen myyntisopimuksia. Ala on aika virheherkkä minusta riippumatta, mutta koska minä laadin sopimukset ja olen yhteyshenkilö, saan kaiken paskan niskaan. Valvon öitä työasioita miettien, itken stressiä lähes viikoittain. Jos saikutan, työt kasaantuvat ja odottavat kahta kauheampana ku tulen takaisin.

Haluisin löytää työn, jossa en olisi tekemisissä traagisten ihmiskohtaloiden kanssa enkä jatkuvasti asiakas rajapinnassa. En halua myöskään mihinkään esimiesasemaan, koska nekin tuntuvat olevan lähinnä likakaivoja minne pomot ja alaiset syyttävät pahan olonsa. Olisiko kohtuullista, että olisi työ jota ei tarvisi valvoa puolta yötä ja jonka takia ei ihan joka viikko tarvitsisi parkua? Vai onko se liikaa hattaraa ja pilvilinnoja?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.1.25 13:00:27

"Haluisin löytää työn, jossa en olisi tekemisissä traagisten ihmiskohtaloiden kanssa enkä jatkuvasti asiakas rajapinnassa. En halua myöskään mihinkään esimiesasemaan"

No niin, nyt on selkeää! Turha minun on tulla hehkuttamaan, että tykkään olla asiakaspalveluyksikön esimies, kun se olisi sinun suurin painajaisesi.

Olisiko nykyisellä alallasi jotain backend-osastoa, jossa olisi vähemmän stressaava työnkuva? Helpottaisiko, jos pääisist eroon asiakaspalvelusta vaikka alkajaisiksi?

Minä mietin jossain vaiheessa että haen ruumiinavausassistentiksi :D Asiakkaat ei ainakaan valita :D

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.1.25 13:10:48

Ei muuta kuin että todella ihmeellinen asenne täällä! Meillä on loppujen lopuksi vain yksi elämä ja sitä on mielestäni turhaa kuluttaa tekemällä jotain sellaista, mistä ei pidä lainkaan. Miksi ihmeessä ihminen ei saisi unelmoida paremmasta, kun on kerran myös valmis tekemään töitä sen paremman eteen?

Ymmärtäisin jos aloittaja olisi sossupummi ja valittaisi kaiken työn olevan hirveää, mutta hänellähän on kaksi tutkintoa ja työkokemustakin. Hän ei siis vain makaa ja odota, että hänen elämänsä jotenkin maagisesti paranisi.

Ja jos ihminen valvoo ja itkee työn takia niin se on jo hälyttävä merkki siitä, että jonkun pitää muuttua ja pian.

T. Asiantuntijatyössä ja myöskin ihan loppu näihin hommiin, tekisi melkein mieli vaihtaa alaa kokonaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 13:27:59

Minäkin sanon, että ihmeellisiä asenteita osalla vastaajista. Joo, kaikille ihmisille ei todellakaan löydy mitään kutsumusammattia, joka olisi elämän suuri intohimo ja nautinto. Sellaisen jahtaaminen on suurelle osalle epärealistista. Mutta vähintäänkin siedettävä työ löytyy varmasti jokaiselle, joka ei jo lähtökohtaisesti ole työhaluton. Se ei todellakaan ole liikaa vaadittu. Työn ei tarvitse olla ihanaa, mutta se voi olla sentään ihan ok. Aloittajan kannattaa todellakin jatkaa etsimistä, ei pidä tyytyä sellaiseen työhön, joka tuntuu imevän sielunkin mennessään.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.1.25 13:38:09

Minun kutsumusammattini olisi olla hevosenhoitajana ulkomailla. Koska siitä tienaa huonosti, eikä se mahdollista sellaista elämää kuin haluaisin, valitsin varmasti työllistävän akateemisen työn.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.25 13:42:03

"^ Kannattaa AP muistaa että tätä ajatusmaailmaa edustavat sataprosenttisesti ihmiset jotka eivät omasta työstään nauti sitten millään tavalla "

Höpölöpö. Mulla on ihan ok duuni, mutta teen sitä vain koska raha - hankin koulutuksenkin tähän ainoastaan raha edellä. Mun unelmaduuneilla ei todellakaan elätä itseään, joten harrastelen niitä silloin kun huvittaa. Ja koska ne maksaa Paljon, niin siksi pitää olla hyväpalkkainen työ. Toki mulla ei pää rajoita alanvalintaa vaan voin tehdä ihan mitä tahansa, koska aivot riittää, joten valitsin sen mistä tienaa eniten. Vuosipalkka sellainen, mikä näkyy verolistoilla kateuspäivänä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   21.1.25 13:43:29

Minä vastasin aloittajan ensimmäisen viestin perusteella. Siinä hän kertoi, ettei kumpikaan työ tunnu omalta, ei sitä, että ahdistuisi, olisi paha olla päivittäin jnejne. Se, että työ ei ole se "oma juttu" tai kutsumus ei kerro siitä, etteikö työ voisi siitä huolimatta olla ihan kivaa tai palkitsevaakin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 13:53:53

Minun "kutsumusammattini" olisi jonkinlaisessa luonnontieteellisessä tutkimuksessa, tai sitten haluaisin olla historiantutkija, mutta minulla ei kykyjä minkäänlaisiin korkeakouluopintoihin. Teen matalapalkkatyötä enkä minä sitä oikein jaksaisikaan vaikka arvostan kyllä työtäni, se kuuluu välttämättömiin töihin tässä yhteiskunnassa, silti en vain jaksaisi koska ei se nyt vain niin kiinnostavaa ole ja se on myös varsin kuluttavaa. Mutta eipä sitä minulta kysytä jaksaisinko, pakkohan se on jotain tehdä elääkseen, eli jaksettava on. En minä voi sellaisia miettiä, että mitä haluaisin tehdä työkseni. Tällä hetkellä olisin jo todella tyytyväinen jos saisin edes suomalaista keskitasoa vastaavaa palkkaa, olisi työ kuinka tylsää vain. Voisin sentään tehdä sillä palkalla elämässäni jotain kivaa, toisin kuin nyt kun elän kädestä suuhun.

Vaikka ymmärrän kyllä sinänsä, että työ kyllästyttää niin aika iso osa meistä joutuu tekemään työkseen jotain muuta kuin jotakin mistä erityisesti nauttii. Eihän työssäkäynnin pääasia nyt kuitenkaan ole huvittaa työntekijää vaan työntekijä tuo työnantajalle työpanoksensa ja työnantaja maksaa siitä työntekijälle rahaa. Iso osa töistä on ainakin välillä aika tylsiä. Sellaista aikuisen elämä on. Sinä aloittaja olet kuitenkin aika hyvässä asemassa kun sinulla on kaksi hyvin työllistävää ja asiallisen palkan takaavaa tutkintoa. Osa meistä puurtaa niissä tylsistyttävissä töissä eikä saa palkallaan muuta kuin kädestä suuhun -elintason. Ja moni jää työttömäksi ja putoaa yhteiskunnan tuille, joita niitäkin nyt koko ajan leikataan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 13:58:28

Ok, luin nyt aloittajan toisen viestin ja ilmeisesti työpaikka on aika kamala. Mutta sinullahan on insinöörin tutkinto joten eihän tuo nimenomainen työpaikka ole ainoa missä sillä tutkinnolla voit olla. Terveydenhuollostakin löytyy monenlaisia työpaikkoja.

Lähettäjä: Vaihtaja 
Päivämäärä:   21.1.25 14:09:32

Eläinpuoli tuntui kutsumukselta, mutta todellisuus oli ihan muuta. Sen jälkeen työskentelin kymmenisen vuotta esimies tehtävissä toisella alalla ja olisi ollut mahdollisuus edetä koerkeammalle, mutta työ stressasi enkä vapaa-ajalla enää osannut ajatella kuin työtä. Tuntui ettei muuta elämää enää ollut.

Kouluttauduin uudelleen varhaiskasvatuksen pariin ja vuoden alalla työskennelleenä tämä tuntuu omalta alalta jota tulen kymmeniä vuosia jaksamaan. Palkka tippui, mutta ei haittaa. Minusta on ihanaa puuhailla lasten kanssa, pidän työajoista, ulkoilusta ja monipuolisesta tekemisestä sekä työkavereiden kanssa tiiminä työskentelystä. Saa tehdä itsenäisiä päätöksiä, mutta myös työskennellä tiimissä eli ei tarvitse kaikkea kantaa yksin.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   21.1.25 14:59:09

"Kannattaa AP muistaa että tätä ajatusmaailmaa edustavat sataprosenttisesti ihmiset jotka eivät omasta työstään nauti sitten millään tavalla eivätkä halua uskoa että maailmassa on muitakin mahdollisuuksia kuin tyytyminen keskinkertaiseen."

Teit nyt väärän olettamuksen. Olen työhöni oikein tyytyväinen, mutta tiedostan myös että kaikki eivät vain voi saada niitä töitä mistä oikeasti tykkäävät, jonkun kun täytyy tehdä ne puuduttavammatkin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.1.25 15:10:34

Ihan rahan takia töissä kokoonpanijana tehtaassa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.1.25 15:11:06

"Olen työhöni oikein tyytyväinen, mutta tiedostan myös että kaikki eivät vain voi saada niitä töitä mistä oikeasti tykkäävät, jonkun kun täytyy tehdä ne puuduttavammatkin."

Se puuduttavakin työ voi olla jollekin mielekästä esimerkiksi ihan siksi, että se voi olla suhteellisen helppoa tai että sitä varten ei ole tarvinnut opiskella seitsemää vuotta. Siinä puuduttavassa työssä ei myöskään ehkä pala niin helposti loppuun.

Joku voi tehdä sitä "puuduttavaa" työtä myös siksi, että se antaa elämään sisältöä ja sen kautta tulee sosiaalisia kontakteja. Työn merkityksellisyys tarkoittaa eri ihmisille eri asioita: toiselle merkitystä arkeen antaa työhön meneminen itsessään, se että on jotain sisältöä päivässä. Toiselle merkitys tarkoittaa maailmanrauhan aikaansaamista ja jos tämä ei tapahdu, niin työ tuntuu hänelle merkityksettömältä.

Eli se, mikä on sinulle puuduttavaa, ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle. On useita korkeasti kouluttautuneita asiantuntijoita, jotka ovat downshiftanneet ja siirtyneet niihin "yksinkertaisempiin" töihin. Ihan vaan siksi, että he ovat tajunneet, ettei työn tarvitse olla koko identiteetti ja että näin työn ohella jää aikaa myös muulle.

Ja jos työn haluaa olevan tärkeä osa omaa identiteettiään ja haluaa etsiä työn kautta sitä elämän merkitystä, niin siinäkään ei ole mitään väärää. Kukaan ei kärsi siitä, että esim. tämän ketjun aloittaja haluaa parantaa omaa elämäänsä ja päästä mielekkäämpiin hommiin.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   21.1.25 15:13:21

""Kannattaa AP muistaa että tätä ajatusmaailmaa edustavat sataprosenttisesti ihmiset jotka eivät omasta työstään nauti sitten millään tavalla eivätkä halua uskoa että maailmassa on muitakin mahdollisuuksia kuin tyytyminen keskinkertaiseen."

Teit nyt väärän olettamuksen. Olen työhöni oikein tyytyväinen, mutta tiedostan myös että kaikki eivät vain voi saada niitä töitä mistä oikeasti tykkäävät, jonkun kun täytyy tehdä ne puuduttavammatkin."

Juuri näin. Ei työni minulle mikään kutsumus ole, mutta eipä se minua ota suuremmin päähänkään, välillä työ on jopa hyvin palkitsevaa ja siitä saa onnistumisen tunteita. Vastuuseen nähden palkka on ihan hyvä ja työt eivät seuraa kotiin. Minustakin on huomionarvoista ymmärtää, että oikeasti vain hyvin pieni murto-osa tekee intohimonsa mukaista työtä tai työtä, joka on "oma juttu".

Aloittajalla on jo kaksi korkeakoulututkintoa ja jo näiden oppeja yhdistämällä löytyy hyvin erilaisia työnkuvia, eli mahdollisuuksia on moneen. Ehkä aloittajan olisi aika vaihtaa työpaikkaa, jos työt eivät ole miellyttäviä ja sitten miettiä omaa suhtautumistaan - voisiko työtä ajatella työnä ja purkaa intohimoaan harrastuksissa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 15:14:40

^Joku voi tykätä myös siitä työstä mitä sinä pidät puuduttavana.

Ja todella ihme vastauksia täällä. Meillä on yksi elämä elettävänä ja työ on ihan hiton iso osa sitä. Aina ei tarvitse olla kivaa, mutta kyllä sen työn täytyy olla sellainen, että joka päivä ei mieti aamuisin miten lavastaisi oman kuolemansa ettei tarvitsisi mennä töihin.

Lähettäjä: Asiantuntija 
Päivämäärä:   21.1.25 15:23:26

Teen asiantuntijatyötä.

Pidän työn vapaudesta: Työtehtäville on tietyt deadlinet, mutta kunhan noudatan niitä, saan valita työaikani. Arkisin pitää olla tavoitettavissa, mutta voin halutessani tehdä viikonloppuna töitä ja sitten olla ”vapaalla” (esim. lähteä hevosen kanssa klinikalle) arkena, kunhan arkena vastaan puhelimeen ja sähköposteihin (tai ainakin soitan takaisin, jos en sillä hetkellä voi vastata).

Loma-aikoina nuo työtehtävien deadlinet ovat rasite. Saan lomailla koska haluan, kunhan hoidan työtehtävät ajoissa. Kesäksi olen suunnitellut reissua, mutta kaikki mielenkiintoiset reissut ovat joko heinä- tai elokuun ensimmäisellä viikolla. Kuukauden ensimmäinen viikko on pahin deadline viikko, en voi olla silloin koskaan lomalla.

Kaverini tekee suorittavaa työtä eräänlaisessa tehtaassa. Hänen pitää olla työpisteellään tiettyinä kellonaikoina. Hän ei voi olla muutamaa tuntia poissa (käydä kampaajalla tai hammaslääkärissä) vaan hänen pitää ottaa koko päivä vapaaksi tai hoitaa asia työajan ulkopuolella. Vihaisin tuollaista työtä.

Kaverin työ on pakko hoitaa joka päivä. Jos kaveri on poissa, joku toinen tekee työn. Kaveri voi toivoa lomaa mihin ajankohtaan haluaa, joku toinen hoitaa kaikki hänen työnsä loman aikana. Tällaisen työn haluaisin itsekin.

Lomaa on vuodessa niin paljon vähemmän kuin työpäiviä, joten pysyn nykyisessä asiantuntijatyössäni enkä vaihda kaverin työpaikkaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.25 15:27:55


Lähettäjä: .
Päivämäärä: 21.1.25 15:14:40

^Joku voi tykätä myös siitä työstä mitä sinä pidät puuduttavana.

Ja todella ihme vastauksia täällä. Meillä on yksi elämä elettävänä ja työ on ihan hiton iso osa sitä. Aina ei tarvitse olla kivaa, mutta kyllä sen työn täytyy olla sellainen, että joka päivä ei mieti aamuisin miten lavastaisi oman kuolemansa ettei tarvitsisi mennä töihin.

^ Juuri näin. Surettaa nuorison puolesta kun vanhempi sukupolvi syöttää samat uskomukset eteenpäin, ja sitten ne nuoret menevät suorinta tietä ammattiin ja jumahtavat sinne. Ei mikään ihme ettei mielekästä työtä löydy jos ei edes anna itselleen aikaa löytää sitä mistä tykkää.
Minä ajelehdin kymmenisen vuotta aikuiseksi kääntyneenä, kokeilin kaikkea ja selvitin juurta jaksaen että mikä on työ mistä tykkään ja mikä on työtä mistä en tykkää, enkä ole sen erikoisempi kuin muut.

Nyt on kiva etätyö mistä nautin, mikä on palkitsevaa, innostavaa ja hiton inspiroivaa ja kehittävää. Tietysti joskus on tylsää ja aina ei huvita, se tapahtuu työstä riippumatta, mutta sen päätöksen tein jo nuorena että joko olen työssä mistä nautin, tai sitten teen töitä sen eteen että pääsen töihin mistä nautin, ja välissä ei vaihtoehtoja.

Omakin isäni oli downshiftaaja ja onnellinen sellainen. Vaihtoi hyväpalkkaisesta korkeakoulutetun pestistä duunareiden pätkähommiin ja eli onnellisena sen jälkeen. Tunnen myös eräänkin varsin kuuluisan kaupan kassan pohjois-savossa, joka on harvinaisen hyvä työssään ja todellakin kutsumisammatissaan :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 15:29:47

Siivousta jaksan tehdä, vaikka ei ole koulusta eikä paloa siihen. Yksinkertainen, simppeli työ jossa olen hyvä.

Yritän kyllä keksiä mitä tekisin isona, mutta en tiedä vieläkään. Mikään työ ei tunnu tarpeeksi mielenkiintoiselta. Olisi kiva olla jossain matkamuistomyymälässä tai eläintarvikekaupassa töissä, mutta niitä ei näillä nurkilla ole (lähimmät vastaavat paikat 90 km päässä) eikä yrittäjyys kiinnosta pätkääkään. Mikään ruokakauppa tai huoltsikka, ei hyi. Olin hetken huoltsikalla töissä ja jätti kyllä kammon siihen hommaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 15:42:08

"Juuri näin. Surettaa nuorison puolesta kun vanhempi sukupolvi syöttää samat uskomukset eteenpäin, ja sitten ne nuoret menevät suorinta tietä ammattiin ja jumahtavat sinne. Ei mikään ihme ettei mielekästä työtä löydy jos ei edes anna itselleen aikaa löytää sitä mistä tykkää.
Minä ajelehdin kymmenisen vuotta aikuiseksi kääntyneenä, kokeilin kaikkea ja selvitin juurta jaksaen että mikä on työ mistä tykkään ja mikä on työtä mistä en tykkää, enkä ole sen erikoisempi kuin muut.

Nyt on kiva etätyö mistä nautin, mikä on palkitsevaa, innostavaa ja hiton inspiroivaa ja kehittävää. Tietysti joskus on tylsää ja aina ei huvita, se tapahtuu työstä riippumatta, mutta sen päätöksen tein jo nuorena että joko olen työssä mistä nautin, tai sitten teen töitä sen eteen että pääsen töihin mistä nautin, ja välissä ei vaihtoehtoja."

Ymmärrät varmaan kuitenkin, että kaikki eivät voi tehdä niitä kivoja etätöitä vaan edelleen iso osa töistä on sellaisia, että sinne työpaikalle on yksinkertaisesti pakko mennä joka päivä, työtä ei pysty tekemään muulla tavalla, eikä se työ myöskään ole mitään innostavaa eikä inspiroivaa vaan varsin tasaista rutiinia. Tämä ei tarkoita, että työn pitäisi olla hirveää, tietenkään sellaista ei pidä sietää, että pomo kohtelee asiattomasti tai ihmisellä teetetään sellainen määrä työtä ettei siitä pysty suoriutumaan tai muuta vastaavaa. Mutta mitään erityisen inspiroivaa ei kaikkien meistä työ vain voi olla ja on ymmärrettävä olevansa etuoikeutettu jos sellaista työtä voi tehdä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.1.25 15:50:18

"Ymmärrät varmaan kuitenkin, että kaikki eivät voi tehdä niitä kivoja etätöitä vaan edelleen iso osa töistä on sellaisia, että sinne työpaikalle on yksinkertaisesti pakko mennä joka päivä, työtä ei pysty tekemään muulla tavalla, eikä se työ myöskään ole mitään innostavaa eikä inspiroivaa vaan varsin tasaista rutiinia. Tämä ei tarkoita, että työn pitäisi olla hirveää, tietenkään sellaista ei pidä sietää, että pomo kohtelee asiattomasti tai ihmisellä teetetään sellainen määrä työtä ettei siitä pysty suoriutumaan tai muuta vastaavaa. Mutta mitään erityisen inspiroivaa ei kaikkien meistä työ vain voi olla ja on ymmärrettävä olevansa etuoikeutettu jos sellaista työtä voi tehdä."

Lue viestini, joka löytyy ylempää. Se tasainen rutiini kun nimenomaan voi olla palkitsevaa jollekin - sellaiselle, joka arvostaa elämässä vakautta. Eri ihmiset pitää eri asioita merkityksellisinä ja tärkeinä. Ajattele, että kaikki edes halua etätyötä, monet tykkää mennä työpaikalle ihan fyysisesti! Jopa meillä, vaikka etätöitä saa halutessaan tehdä vaikka sata prosenttia työajasta.

Ja miksi unelma-ammattiinsa päässyt ihminen olisi "etuoikeutettu" kun hän on luultavasti tehnyt paljon töitä työpaikkansa eteen? Esimerkiksi opiskellut yliopistossa monta vuotta ja osoittanut vuosien saatossa olevan hyvä hommissaan. Kuulostaa katkeralta tuo sinun tekstisi. Se ei ole meiltä muilta pois, että joku tekee jotain, mistä tykkää ja missä on hyvä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.25 15:52:45

^ Niinpä, se ei tee minusta etuoikeutettua että olen työni tämän eteen tehnyt. Toki se on etuoikeus olla terve ja työkykyinen ja omata lapsuus joka antoi edes jonkinlaiset (vaikkakin heikot) eväät elämään.

Se kiva etätyö minulle on kauheaa toiselle - tunnen aika ison läjän ihmisiä jotka eivät voisi sietää yksinäistä etätyötä lainkaan. Ei tässä nyt ole kyse siitä että maailmassa olisi vain prosentti oikeasti kivoja työpaikkoja, kun se tarkoittaa jokaiselle eri asiaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.25 15:54:40

Ja tunnen myös valtavan määrän ihmisiä joille minun työkuva olisi kauhistus, ei perehdytystä, ei tukea, ei rutiineja, erittäin itsenäistä ja vaativaa tieto- ja kehitystyötä, rooleissa joihin pitää kasvaa täysin itse ilman että kukaan pitelee kädestä kiinni. Minun kiva etätyö on aniharvalle kiva etätyö, mutta se on minulle se paras mahdollinen :D

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   21.1.25 16:05:47

Käsittämättömiä kommentteja nimimerkkiä . kohtaan. Ei hän ole sanonut, etteikö hänen työnsä voisi olla jollekin unelma, vaan sen, että hän suhtautuu siihen työnä, joka on ihan ok, vaikkei olekaan mikään kutsumustyö. Lisäksi hän sanoi, ettei kaikkien ole mahdollista tehdä kutsumustyötään, mikä on totta sekin. Syinä voi olla vaikkapa taloudelliset asiat, perhe-esteet, se, ettei ala työllistäisi tmv. Ei siinä ole mitään katkeraa, jos on realisti.

Lähettäjä: Lila 
Päivämäärä:   21.1.25 16:28:25

Olin vuosia työssä mainosalalla, jonne olin halunnut ja opiskellutkin. Vähän niin kuin ihannetyössä. Se oli silti todella raskasta, kun tosissani tein ja yritin, ja asiakas saattoi olla ihan pihalla koko asiasta: "Mutta mä tykkään pinkistä" tai "Mä en tykkää tommosesta". Työssä ei ollut mitään järkeä. Paljon helpompaa olisi vaikka siivota: pinnat puhtaaksi ja kotiin. Sitä jaksaisi ihan eri tavalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 16:42:33

Ei ole kutsumusammatti enää, aikaisemmin oli. Nyt usein tuntuu, että teen työtä koska tarvitsen rahaa ja saan työstäni hyvän liksan.

Tosin, jos olisi yltiöpäisesti rahaa niin luulen, että jatkaisin kuitenkin tätä työtä koska koen olevani siinä ihan hyvä ja tykätty.

Ammattina erikoisalan lääkäri.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 16:46:14

"Ja miksi unelma-ammattiinsa päässyt ihminen olisi "etuoikeutettu" kun hän on luultavasti tehnyt paljon töitä työpaikkansa eteen? Esimerkiksi opiskellut yliopistossa monta vuotta ja osoittanut vuosien saatossa olevan hyvä hommissaan. Kuulostaa katkeralta tuo sinun tekstisi. Se ei ole meiltä muilta pois, että joku tekee jotain, mistä tykkää ja missä on hyvä."

Kyllä se on etuoikeus jos on päässyt unelma-ammattiinsa ja voi tehdä työtä josta todella nauttii. Iso osa ihmisistä ei voi, yksinkertaisesti ihan jo siksi, että tämä yhteiskunta ei pyöri sillä tavalla, että ihmiset tekevät vain sellaisia töitä joista todella tykkäävät. Meillä on iso liuta töitä jotka rehellisesti arvioituina tuskin ovat kenenkään unelmatöitä mutta jonkun nekin on tehtävä. Eikä muutenkaan se ole mahdollista, että kaikki saisivat juuri sen työn jonka ovat aina halunneet.

Tämän sanominen ei ole tarkoita katkeruutta, se on oikein hyvä, että osa voi tehdä todellista unelmatyötään. Kuitenkaan miksikään yleiseksi elämänohjeeksi siitä ei ole, että "älä tyydy mihinkään muuhun kuin sellaiseen työhön josta todella nautit". Koska se ei ole realismia. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi vain nöyrästi sietää esimerkiksi työntekijän oikeuksien polkemista, mutta se itse _työ_ nyt ei vain voi monilla meistä olla mitään unelmaa. Se on monille vain työtä, ei erityisen kivaa muttei hirveääkään.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.1.25 16:56:21

Olen jaksanut terveydenhuoltoalalla vuodesta 87, eli syksyllä tulee 38 vuotta.
En ole kutsumusammatissa, mutta koen työni mielekkääksi ja tarpeelliseksi.

Ja kun välillä opiskelee työn ohessa, niin työ pysyy mielekkäänä.

Olen alunperin sairaanhoita, sairaanhoito-opistosta.
Siis kolmivuorotyötä vuosia, ja kaksi äitiyslomaa "pätkäisi" työtä. Äippävapaalla olib ekasta ja tokasta lapsesta kolme vuotta, ja mies jatkoi vanhempainvapaata siitä reilun kaksi vuotta.
Sitten opiskelin vuoden täyspäiväisesti AMK-päyevyyden.
Sitten yli nelikymppisenä luin itseni töiden ohella terveydenhuollon maisteriksi.
Nykyään sitten päivätöissä johtotehtävissä.

Kun näkee työnsä jäljet, ja ymmärtää työnsä mielekkyyden, niin kyllä sitä jaksaa.
Eikä työ ole edes mikään ponnistus, vaan osa, mikä rytmittää elämää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.25 17:52:59

Työssäni taukoja on paljon, mutta sitten kun työ pitää tehdä, siitä ei voi luistaa. Työajat vaihtelee erittäin paljon, välillä yötyötäkin, mutta ei pitkiä jaksoja.

Pääpiirteissään melko iisiä, mutta sitten kun pitää osata, pitää myös osata itsenäisesti. Välillä työ vaatii jonkin verran fyysistä resilienssiä.

Olen viihtynyt jo 7 vuotta tässä, koska en jaksaisi tehdä yksitoikkoista toistoa. Työni monipuolisuus on mielestäni palkitsevaa. Ansiotaso vaihtelee. Tässä ajattelin jatkaa ainakin muutaman vuoden vielä, jos ei kiinnostavampaa ansaintamallia löydy.

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   21.1.25 18:57:05

Aloitus sai minutkin ihmettelemään. Itse koen, että insinöörinä minulla on taivas auki niin monenlaiseen työhön. Ehkä vain kaipaat vain erilaista työnkuvaa. Minä en esimerkiksi työssäni asiakkaiden kanssa ole missään tekemisissä. Työ on lähinnä oman tiimin ja exceleiden parissa.

Oletko insinööriliiton jäsen? Jos olet niin heti yhteys urapalveluihin. Siellä osataan auttaa juuri tällaisissa tilanteissa!

Oletko oppinut käyttämään jotain ohjelmaa hyvin työssäsi? Miten olisi sen pääkäyttäjän hommat jossain firmassa. Itse tein näin kun alkoi pänniä iltaisin soiva puhelin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.25 19:04:30

Mun kutsumustyö olisi joku eläintenhoitaja tai hevostenhoitaja, ei klinikkaeläinhoitaja vaan se ruohonjuuritason passkan larppaaja ja heinien jakaja kotieläinpihalla. Mutta rehellisesti, ei aikuinen ja perheellinen sitä voi tehdä. Työajat ja palkkaus. Siksi on tehtävä työtä, mikä onnistuu ja saa kunnollisen palkan. Fakta on se että ei kaikki voi tehdä kutsumustyötään. Itse olisin voinut tehdä tuommoista työtä pitempäänkin kuin silloin parikymppisenä ne jokuset vuodet, mutta opin arvostamaan itseäni sen verran että halusin rahaa käteen enemmän ja selkeämmät työajat.

Lähettäjä: tassu 
Päivämäärä:   21.1.25 19:23:56

Aivotonta duunarihommaa puurtava täällä terve. Olen puutarhurina kiinteistönhuollossa ja useimmiten tykkään työstäni. Palkka on huono, työajat talvisin aivan p*rseestä ja vilpittömät kiitokset on harvinaisempia kuin vaaleanpunaiset yksisarviset, mutta niiden vastapainoksi on sopivassa suhteessa rutiineja ja vaihtelua, kiirettä ja löysempää, yksin ja yhdessä työskentelyä. Välillä voi päätyä vaihtamaan muutaman sanan asukkaiden tai liiketilan työntekijöiden kanssa, mutta yleisesti ottaen asiakkaiden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä - ja itse asiassa iso osa työajasta kuluu täysin itsenäisessä puurtamisessa, mikä on mulle aivan luksusta. Oikea introvertin unelmatyö... :D

Huonointa tässä on se, että hyvin todennäköisesti jossain kohtaa kroppa alkaa prakaamaan ja silloin edessä voi hyvinkin olla alanvaihto. Mihin ihmeeseen sitä osaisi vaihtaa, kun on vuosikaudet saanut tehdä sitä mitä haluaa...?

Lähettäjä: Lori 
Päivämäärä:   21.1.25 22:55:03

Tein unelmatyötäni täyspäiväisesti monen monta vuotta. Kroppa alkoi vähän varoittelemaan ja kun asiakkaitakaan ei aina voinut valita, niin seassa oli sitten niitä, joilla oli kyllä maksukykyä, mutta työntekijän kohtelu aivan ala-arvoista, mikä taas kävi pääkopan päälle.

Vaihdoin toimistotyöhön puolipäiväisesti. Tällä tienataan eläminen. Lisäksi teen sivussa vielä unelmatyötäni, mutta nyt voin valita asiakkaani, kun raha ei aiheuta stressiä. Ja toki teen juuri sen, mitä kroppa mukisematta kestää.

Paremmin ei voisi olla, vaikka aina ajattelin, etten ikinä voisi viihtyä toimistossa.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   22.1.25 06:19:50

Stereotyyppisestihan insinööri työskentelee siellä pimässä ikkunattomassa takahuoneessa, eikä tapaa työssään ketään tai enintään kaltaisiaan :D Mikä mahtaa olla se insinöörikoulutus, jolla ei muka voisi tehdä hommia kuin asiakasrajapinnassa?

Itelle kun on teinistä lähtien ollut melko selvää, mikä se oma haaveammattini on (pari muuta kivalta vaikuttavaa vaihtoehtoakin oli) ja kyseiseen ammattiin johtavaan koulutukseen ja tutkintoon tuli nähtyä vaivaa yhteensä kymmenisen vuoden ajan, en osaa oikein edes ajatella, millaista on olla kolmikymppinen, joka edelleen etsii sitä haaveammattiaan. Muistan menneisyydestä tuttavan, jolla oli tutkintoja lähäristä puutarhuriin (taisi olla neljä eri tutkintoa aivan erilaisilta aloilta ja ikää 30+), ja aina vain oli aloittamassa uusia koulutuksia. En tiedä, löysikö lopulta mieluisan työn, ei olla oltu pitkään aikaan tekemisissä. Jälkikäteen olen tajunnut omasta lapsuudestani ja "harrastusistani" asioita, jotka ovat täysin viitanneet nykyiseen ammattiini. Ehkä olisin haaveammattini tavoitteluun itsekin rohkaistunut (ammattinimike ja teknillisen korkeakoulun opinnot tuntuivat aivan liian työläältä ajatukselta), mutta ysiluokan opo sen huikkasi ihan vain heittona pelkkien todistusnumeroitteni innoittamana. Sen jälkeen uskalsin moisen haaveammatin pitää oikeana tavoitteenani, vaikkalukion opon mielestä silloisilla lukionumeroillani ei olisi ollut mitään jakoa päästä edes opiskelemaan.

Omakin koulutusalani työ on välillä vähemmän kivaa. Tai no, sen tekee vähemmän kivaksi satunnaiset ikävät tai ympäristöään stressaannuttavat ihmiset, työpaikan huonot ominaisuudet tai liian yksitoikkoiseksi ajautunut työnkuva - joka taas sekin saattaa olla jollekin tyypille just se tavoiteltava työnkuva. Vaihtamalla työpaikkaa voi joutua ojasta allikkoon, tai vaihtamalla voi mennä paremmaksi.