|
Lähettäjä: Vuhvuh
Päivämäärä: 19.1.25 23:08:10
Otin pennun kasvattajalta vajaa viisi vuotta sitten. Hyvin pian pennun ottamisen jälkeen ex-mieheni alkoi ”sekoilla”, en tähänkään päivään mennessä tiedä mihin tai miksi hän sairastui mieleltään. Hän osti ja tilasi jotain kiellettyjä rauhoittavia lääkkeitä/huumeita, mielialat heitteli ihan laidasta toiseen ja kiihtyi/suuttui ihan nollasta sataan sekunnissa. Aina hän on nopea tulistumaan ollut, mutta nyt se meni ihan yli. Viimeinen niitti oli, kun jossain pilleripäissään pahoinpiteli minut. Onneksi pääsin koiran kanssa asunnosta pois ja soitettua poliisit paikalle. Mies ei luojan kiitos ollut asunnossa edes kirjoilla ja poliisit ottivat avaimenkin häneltä pois ja antoivat minulle, joten mies ei jäänyt tai päässyt asuntoon enää. Hän kuitenkin pitkän aikaa uhkaili tappamisella ym (oletan että oli ainakin valtaosan uhkailuista tehdessään jossain maistissa, koska teksti/puhe oli siihen viittaavaa muutenkin). Hän myös joskus oli asunnon lähellä ja jopa oven takana. Näitäkin puitiin poliisin kanssa useaan otteeseen.
Aika nopeasti tilanne meni siihen, että oma mielenterveyteni alkoi järkkyä. Asun kerrostalossa ja aloin hissillä kulkiessa jäädä yhtä kerrosta alempana hissistä ja hiipiä portaita omaan kerrokseeni, jos mies sattuisi olemaan oven takana ja pääsisin portaita nopeammin karkuun, sillä hissi on aivan asunnon ovea vastapäätä. Olin todella pelokas ja ahdistunut.
Koiran rotu on aktiivinen harrastus-/työkoirarotu. Menin henkisesti niin huonoon kuntoon, että totesin etten kykene kouluttamaan ja tarjoamaan koiralle tarvittavaa määrää aktiviteetteja.
Kysyin kasvattajalta, ottaako hän koiran vai etsinkö itse uuden kodin. Koira oli tuolloin ollut minulla 3-4 kuukautta. Kasvattaja halusi koiran ja saikin sille päivissä uuden kodin.
Kerroin kasvattajalle melko tarkasti, mistä tilanne johtuu ja hän vaikutti ymmärtäväiseltä. Lopuksi hän vielä itse sanoi, että ehkä tulevaisuudessa voimme uudelleen yrittää jos koiran vielä haluan.
Kysyin viime vuoden loppupuolella tältä samalta kasvattajalta pentua. Kerroin pitkät esittelyt itsestäni, koska en oleta että kasvattajat muistavat kaiken. Samalla nimellä ja sähköpostilla lähestyin häntä kuin edelliselläkin kerralla. Hän lupasi ilmoittaa kun pennut syntyvät ja pentujen synnyttyä juttelimme pitkään puhelimessa ja kasvattaja varasi minulle pennun sekä sovimme koska käyn paikan päällä ja maksan varausmaksun.
Muutama tunti tämän puhelun ja sopimisen jälkeen kasvattaja soitti ja sanoi, että nyt hän vasta tajusi kuka olen. Hän sanoi, että minulle hän ei pentua myy, koska viime kerralla tapahtui palauttaminen ja hän ei halua että niin käy taas. Vaikka silloin edellisellä kerralla selitin, että minut pahoinpideltiin ja mies vainosi ym ja että periaatteessa kyllä pennun olisin voinut pitää, mutta se olisi ollut itsekästä koska en olisi voinut tarjota sille kaikkea mitä olisi pitänyt. Silloin kasvattaja tuntui sen ymmärtävän ja hyväksyvän, nyt tuntui että hän ajatteli että olen vain joku pentujen haalija, joka ei jaksa hoitaa pentua ja dumppaa pois kun kyllästyttää.
En tietenkään sen viimeisen puhelun aikana alkanut inttää tai selitellä mitään, totesin vain että selvä homma sitten. Ja tokihan kasvattaja saa ihan itse päättää kenelle pennun myy.
Minulla on nyt todella kurja olo. Ehdin innostua pennusta tosi paljon ja jo sen odottaminen toi aika ankeaan ja merkityksettömään elämääni paljon väriä. Ja nyt jysähdin tyhjän päälle. Tällä hetkellä rodussa ei ole ilmoitettuna pentueita tai astutuksia, joten uuden pentueen löytäminen voi viedä kauan aikaa, vuosiakin.
En oikein odota tähän mitään kummallista reaktiota, halusin vain purkaa tätä murhetta ja pettymystä jonnekin.
|