|
Lähettäjä: hissa
Päivämäärä: 19.1.25 17:46:33
Viimeinen vertauksesi ei valitettavasti osu ihan nappiin. Länsiliittoutuneet eivät antaneet Puolalle suoraa apua koska ne eivät ihan vaan käytännön syistä pystyneet sitä tekemään Puolan sijaitessa niistä nähden Saksan "takana" ja välitön maahyökkäys Saksaa vastaan taas ei ollut poliittisesti mahdollinen koska se olisi valmistelemattomana johtanut suuriin tappioihin saavuttamatta todennäköisesti mitään merkittävää päämäärää ja tehnyt sodasta välittömästi hyvin epäsuositun 1. maailmansodan toisinnon kansan keskuudessa (demokratioiden pitää ottaa tämmöisiäkin huomioon). Sen sijaan ne kyllä välittömästi julistivat Saksalle sodan aivan kuten olivat luvanneetkin, kuninkaallinen laivasto saartoi aiemman suunnitelman mukaan Saksan satamat heti lopettaen sen meritse tapahtuneen viennin ja tuonnin Itämerta lukuunottamatta, saksalaiset laivat ja lentokoneet otettiin haltuun kaikkialla missä niitä tavattiin ja merellä käytiin taisteluja sekä myöskin ilmavoimat pommittivat Saksaa, lähinnä sen satamia. Ranska jopa suoritti pienen maahyökkäyksen Saksaa vastaan edeten parikymmentä kilometriä sen puolelle, mutta vetäytyen myöhemmin. Ja kaikki muutkin sotaa käyvän maan toista vastaan suuntaamat perustoimenpiteet pantiin käytäntöön heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Joten väitteesi siitä että Britannia ja Ranska eivät noudattaneet puolustusjärjestelyjä joihin olivat Puolan kanssa sitoutuneet koska halusivat välttää uuden maailmansodan ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, päinvastoin ne kirjaimellisesti aloittivat uuden maailmansodan Puolan takia aivan kuten olivat luvanneet/uhanneet sekä Puolalle että Saksalle.
Ukrainaan tämä vertaus ei päde koska kellään ei ole ollut sellaista vastaavaa puolustusliittoa tai aiempia turvatakuita Ukrainan kanssa joka olisi velvoittanut sen ryhtymään sotaan Ukrainan rinnalla, joten kukaan ei ole tämmöisestä velvoitteesta myöskään luistanut.
Luulen että yrität nyt hakea tässä hieman Tsekkoslovakian kriisin ja Munchenin konferenssin kaikuja, jossa Tsekkoslovakia heitettiin käytännössä susille siinä turhassa toivossa että Hitler tyytyisi valloituksiinsa siellä eikä haalisi enää enempää. Siitähän Churchill joka ei silloin ollut vielä pääministeri sanoi "Hyvät herrat, teille on tänään esitetty valinta kunniattomuuden ja sodan välillä. Te valitsitte kunniattomuuden, ja tulette saamaan sodan." (Tosin jotkut ovat väittäneet että länsimailla oli tässä pakkorako ja ilman tätä parin vuoden lisävalmistautumisaikaa ne eivät olisi mitenkään selvinneet Saksan hyökkäyksestä 1940.) Tosin tähänkään vertaus ei ihan sovi koska kyse oli puhtaasti sopimusratkaisusta (johon tsekit itse eivät saaneet osallistua, toim.huom.) eikä mitään taisteluja käyty, ei silloinkaan vaikka Saksa lopulta kahmi paljon enemmän kuin mihin sille oli annettu lupa.
Joitakin vastaavia kaikuja 2. maailmansotaa edeltäneestä tilanteesta voi löytää myös Espanjan sisällissodasta, jossa Ranskan aluksi antaman melko anteliaankin avun jälkeen länsiliittoutuneet perustivat "puuttumattomuuskomitean" ja asettivat koko maan asevientikieltoon, tietäen hyvin että se haittaisi fasistikapinallisia vastaan taistelevaa laillista hallitusta huomattavasti kapinallisia enemmän Saksan ja Italian toimittaessa näille kuitenkin jatkuvasti runsaasti aseapua sekä lähettäessä jopa varsinaisia taistelujoukkoja näiden rinnalle Espanjaan.
|