Lähettäjä: Eroaja 
Päivämäärä:   19.1.25 15:22:27

Miehen kanssa oltu kolme vuotta. Alkuun kaikki meni hyvin, myöhemmin selvisi että ilmeisesti patologinen valehtelija ja jotain ongelmaa päihteiden jne kanssa. Riitojen yhteydessä välillä töninyt/käynyt käsiksi. On kännissä eksynyt myös vieraan tytön luo, en tiedä sänkyyn astikko mutta nainen selvitti minut myöhemmin somesta ja kertoi miehen kellon jääneen sinne.

Noi sekoilut tapahtuu kausittain. Välissä on mukavaa ja ihanaa aikaa, sitten ilmeisesti rata kutsuu ja lähtee sekoilemaan. Itse taas olen aika rauhallinen ihminen, näen kavereita, käyn tallilla, salilla ja töissä. En jaksa ravata baareissa sen kummemmin. Näinä hyvinä kausina mies uppoutuu töihin ja tulee kotiin joskus 20-22 aikaan ihan rättiväsyneenä. Eli ei kummemmin nähdä. Sitten kun otan asian puheeksi niin olen nalkuttava ja vaativa ämmä. Musta tuntuu että ollaan välillä kun pariskunta mutta suurimman osan ajasta vaan elellään omia elämiä ja hyvä kun heipat sanotaan. Mies osaa olla rakastava ja ihana ja auttavainen kyllä.

Nyt tässä pakkailen kamojani ja on uusi kämppäkin mutta jotenkin ihan @!#$ vaikeeta. Muistuu ne hyvät hetket mieleen, lomamatkat ja se paska unohtuu. Oon kiltti ja hyväsydäminen ihminen ja aina vaan uskon että tuo ihminen muuttuu ja elämä voi olla sitä mitä se parhaimmillaan on ollut… mistä voimia tähän päätökseen :(

Lähettäjä: Täti 
Päivämäärä:   19.1.25 15:27:02

Älä tuhlaa enempää aikaasi tuollaiseen. Tuossa ei kuulosta mikään hyvältä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   19.1.25 15:31:37

"Nyt tässä pakkailen kamojani ja on uusi kämppäkin mutta jotenkin ihan @!#$ vaikeeta."

Odota vaan, kun saat kamat uuteen asuntoon ja oman ovesi kiinni, johon vain sinulla on avain eikä tarvitse enää arvuutella, miettiä, huolehtia, riidellä ja hyvitellä! Se helpotuksen tunne on valtava.

Taatusti ne hyvät ajat tulevat vielä mieleen kummittelemaan, mutta pidä pääsi ja muista myös todellisuus. Tuollainen mies ei pitemmän päälle ole kiva edes lomilla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.1.25 15:35:59

Naiset oppivat tässä maailmassa antamaan anteeksi, antamaan periksi, antamaan uusia tilaisuuksia ja uskomaan toisesta hyvää vaikka mitään perustetta sille hyvän uskomiselle ei olisi. Siihen meitä opetetaan ja jopa painostetaan. Se kaikki lähtee siitä, että miehet ovat kautta aikojen olleet hallitsevassa asemassa ja määritelleet sen millainen on oikeanlainen nainen. Ja edelleen, vaikka naisen asema on parantunut, ovat nämä asenteet yleisiä. Naiset opetetaan ajattelemaan aina ensin muita, erityisesti miehiä, ja unohtamaan oma hyvinvointi.

Vaikka tuossa suhteessa olisi ollut hyviäkin hetkiä, niin kyllä ne huonot puolet ovat sen verran huonoja että ne ylittävät hyvät. Mies on ollut jo fyysisestikin väkivaltainen sinua kohtaan. Olet vaarassa tuossa suhteessa ja muutenkin, eikö parisuhteen pitäisi parantaa elämänlaatua eikä nyt ainakaan huonontaa sitä? Sinulla on oikeus ajatella omaa hyvinvointiasi. Et ole miehelle mitään velkaa. Miksi sinun pitäisi jäädä odottamaan sellaista äärimmäisen epätodennäköistä, käytännössä mahdotonta tilannetta että mies muuttuisi? Miksi sinun elämälläsi ei olisi väliä?

Jos hyvä ystäväsi olisi tuollaisessa tilanteessa, minkä neuvon antaisit hänelle?

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   19.1.25 15:40:49

Jos se muuttuu, todennäköisesti muuttuu vain huonompaan suuntaan. Eksyy pidemmille baari-sänky-reissuille, tönii vähän kovempaa... Yksi asia ei muutu: mitä tapahtuukin, se on miehen mielestä aina jotenkin oma vikasi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.1.25 16:20:11

Ainut mahdollisuus hyvään parisuhteeseen tuon miehen kanssa sinulla on siinä, että sinä todellakin lähdet nyt. Jos jäät, mies ei muutu, kun ei tarvi. Jos lähdet, mies luultavasti ei silloinkaan muutu, mutta ihan pieni tsäänssi siinä silti on. Mieshän todennäköisesti yrittää saada sinut takaisin ja puhuu mustan valkeaksi, ja sitä ei sitten pidä uskoa. Mutta ihan pikkiriikkinen mahdollisuus tosiaan on, että lähtösi on miehelle herätys, ja hän lopettaa juomisen. Et vain usko puheita vaan tarkkailet pitkään, loppuuko juominen oikeasti. Kuukausi tai pari ei merkkaa siinä vielä mitään.

Lähettäjä: Eroaja 
Päivämäärä:   19.1.25 18:23:02

Kiitos viisaista sanoista ja tsempeistä. Jotenkin tässä soimaan vaan itseäni. Kertokaa mielipiteenne:

Tilanne 1: lauantai ilta, kello on kymmenen. Mies oli käymässä mummon luona, itse kotona. Mies tulee kotiin, kysyy katsotaanko leffaa. Näen ja kuulen ettei ole selvinpäin, ehkä jotain alkon lisäksi kun leuka jauhaa. Sanon lähteväni salille, että en jaksa päihtyneen kanssa oleskella. Mies kysyy viisi kertaa katsotaanko leffaa, pakkaan kamat ja lähden. Oli siis ihan seipäässä. Tulen salilta kotiin 24 aikaan ja mies poissa. Tulee aamukuudelta aivan änkyrässä ja mekastaa rappukäytävässä (itse nukun). Naapurit soittaa poliisit ja poliisit vievät miehen muualle.

Tilanne 2: sovittiin viime pe että vietetään kotiviikonloppu. Olin lomalla, näin ystäviä päivällä ja hoidin hepat jne päivällä. Tulin seiskalta kotiin. Mies sanoo että pitää hoitaa yksi työasia työpaikalla. Kysyin eikö olisi voinut mennä töihin aiemmin, pääs töistä 16 ja siitä asti makoillut kotona. Lähti bussilla sitten puoli kasi hoitamaan työasiaa, sanoin että voin viedä autolla (minulla auto, hänellä ei) mutta ei kelvannut. Eli mitähän lähti lie hoitamaan. Tuli kympiltä kotiin, kai selvinpäin. Mulla meni hermot että taas meni koti-ilta vituiksi ja lähdin ystävän avuksi autonkorjaushommiin ja jäin yöksi sinne. En jaksa nyhjöttää yksin kotona ja odottaa milloin toinen suvaitsee tulla.

Mies väittää että olen hankala ja vaadin liikoja. Mun mielestä yhteinen aika kuuluu parisuhteeseen ja alkoholi vain juhlahetkinä tai ruuan kanssa. Ja muut päihteet ei kuulu kanssani saman katon alle.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   19.1.25 18:25:21

Ei ole liikaa vaadittu, että mies ei käytä huumeita eikä ryyppää itseään siihen kuntoon, että sammuu rappuun ja poliisit joutuvat hakemaan pois.

Toiseen esimerkkiin mennessä parisuhteenne on jo siinä pisteessä, että kumpaakin vaan vtuttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.1.25 18:30:30

Tästä ei ole mitään epäselvyyttä: ET vaadi liikoja. Jos miehen käsitys normaalista elämästä on se, että käytöstä hillitsemään tarvitaan jo poliisejakin niin oma on häpeänsä. Edelleen, jos ystäväsi olisi samassa tilanteessa niin minkä neuvon antaisit hänelle?

Sinä et vastuussa aikuisen miehen käytöksestä eikä sinulla ole minkäänlaista velvollisuutta sitä sietää. Sinulla on myös oikeus määritellä kriteerisi sille millaisessa parisuhteessa haluat elää eikä miehellä ole mitään oikeutta vaatia sinua jäämään.