|
Lähettäjä: piste
Päivämäärä: 16.1.25 23:33:21
Ensinnäkin osanotot ja voimia sinulle. Olen joutunut itse miettimään samaa asiaa, valitettavasti.
Minun mielestäni taas olisi tärkeää kertoa lapsille rehellisesti, heidän tasollaan itsemurhasta. Lapset ovat viisaita ja aistivat ja tietävät kyllä asioita, kuulevatkin teidän ja muiden puheista. Asiasta voi helposti muodostua mieltä painavaa pelkoakin, jos he aistivat siihen liittyvän salailua mutta eivät saa oikeaa selitystä.
Tämän ajatuksen luin/kuulin jostain: Lapsille itsemurha ei ole sen järkyttävämpää kuin tavallinen kuolema, ja juuri sen takia on tärkeä sanoittaa asia heille. Ei he tiedä vielä, että itsemurhassa on jotain pahaa ja salattavaa, että se on aiheena tabu (vaikka ei pitäisi olla). Lapset ovat eritavalla läsnä totuudelle tässäkin asiassa, suorempia ja yksinkertaisempia.
Minusta hyvä alku on juuri tuo että läheinen oli hyvin sairas, ja että tämän vakavan sairauden vuoksi hän menetti elämänhalunsa ja teki keholleen niin että se lakkasi toimimasta. Tai että sairaus oli pään sisällä, ja hän oli niin sairas, ettei itse enää nähnyt mahdollisuutta parantua ja menetti halunsa elää, vaikka oikeasti apua olisi aina saatavilla. Esimerkiksi jotenkin näin.
Ja vielä lisättävä että aihe niin raskas ja hankala että kaikki varmasti tässäkin tekee tavallaan. Jos haluat ja pystyt kertoa vain, että läheinen kuoli vakavaan sairauteen, kerro niin. Itsellä vain jotenkin se tunne, että lapsikin ansaitsee totuuden ja se voi lopulta olla enemmän heidän suojelua kuin puhumattomuus aiheesta.
|