Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.1.25 17:35:54

Täällä näitä kyselyitä tuntuu usein olevan joten kysyn nyt itsekin että mikäköhän koirarotu voisi minulle sopia.
Tarjolla olisi lenkkeilyä, myös irti jos koira vain on sellaista sorttia jota voi irti pitää, kesäisin uimista. Sienestystä ja marjastusta. Eli mitään ihmeitä ei ole tarkoitus harrastaa vaan tarjolla olisi koti jossa aktiviteetti on lähinnä yhdessä ulkona samoilemista.
Turkin toivoisin olevan helpohko. Koko pieni-keskikokoinen. Kultainennoutaja olisi varmasti sitä mitä haen mutta niiden terveys mietityttää. Spanielit myös kiinnostavia, mutta niiden turkki ei juuri nappaa. Russeli voisi myös kiinnostaa vaikka onkin luonteessa puolesta aivan toista laatua kuin noutajat ja spanielit. Osaisiko joku kertoa niistä enemmän? Tulevatko toimeen muiden kanssa ja millä tolalla niiden terveys on?
Lapsia ei perheessä ole eikä tule mutta toisten koirien kanssa olisi suotavaa tulla toimeen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.1.25 18:01:18

Russeli voi olla kyllä itse piru jos sille päälle sattuu eli "toisten koirien kanssa olisi suotavaa tulla toimeen" on kyllä suuri ?-merkki. Ehkä tulee toimeen, ehkä ei, joskus tulee, joskus ei.

Tutustu sheltteihin ja laivakoiriin, kivoja pikkukoiria melko helpolla luonteella ja turkilla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.1.25 18:01:55

Edelliseen lisäten myös pampai.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.1.25 18:24:35

Sheltti olisikin varteen otettava mutta niillä taitaa olla mukoseelea aika paljon?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.1.25 18:30:39

Ja laivakoirat ovatkin minulle ihan vieraita, täytyykin tutustua niihin:)

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   16.1.25 18:35:32

Laivakoirissa on kyllä tosi pippurisia ja tulisia pikkupiruja, osa sitten vain äänekkäitä ja iso osa lähtökohtaisesti ennemmin pidättyväisiä kuin super sosiaalisia. Ei haukkuna niitä kohtaan vaan ihan rotuominaisuuksia. Shelteissä enempi vähempi arkoja ja siten pidättyväisiä moneen asia on paljon, mutta harvempi niistä on tulinen tai ärhäkkä eli ennemmin kuitenkin vetäytyy tai pakenee kuin alkaa rähisemään ja tappelemaan eli jos ei koirakokemusta ja koulutusosaamista ole niin se on edes helpompaa..
En kyllä ymmärrä pampainkaan suosittelemista kun niitä markkinoidaan agiliitäjille ja muille kouluttamisesta kiinnostuneille eikä lemmikeiksi. Ei siis helposti ole tarvetta edes myydä lemmikeiksi kun ottajia on, mutta moni harrastuskoiraakin ottamassa ollut on ihan ihmeissään kun saa sellaisen yliaktiivisen hyrrän käsiinsä.. EI siis mikään leppoisa helppo pikkukoira !

Jos aloittaja kokee labbiksen omaksi mutta koko on liian suuri niin sen tasoinen avoimuus ja sosiaalisuus löytyy spanieliporukasta. Seurakoiristakin ja tietysti enempi vähempi yksilökohtaisesti monesta pienestä rodusta, mutta labbiksen tavalla sieltä spanieleitten joukosta. Muista että turkkia voi aina leikata, käyttää trimmaajalla (hei ne russelitkin pitää trimmata tai trimmauttaa....) eli älä anna sen estää sopivan koiran hankintaa !

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.1.25 18:45:32

Spanielin turkissa mietityttää eniten lumen tarttuminen turkkiin ja toki metsän roskien. Trimmaaminen silloin tällöin ei ole ongelma kunhan ei minkään vilkakoiran tahtiin tarvitse.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.1.25 18:47:10

Pampai on myös todella tuore rotu, joten hajontaa on todella paljon luonteissa.

Mutta vaikka spanieleiden turkki ei nappaisi, niin silti vinkkaan sitä cockeria. Kuvailit nimittäin sukulaisten cockerin täysin tekstissäsi. Hekään eivät ole turkin hoitajia, mutta pari kertaa vuodessa koira saa kotitrimmin ja pysyy siten helpompana - tietysti kampaa tarvitsee joskus näyttää ja käyttää. Vaalean väristen cockereiden turkki on helpompi kuin mustien, tämäkin koira on semmonen vaaleanruskea (en tunne rotua niin hyvin että kaikkien värejen oikeaa sanaa muistaisin tai tietäisin).

Lähettäjä: HH 
Päivämäärä:   16.1.25 19:03:51

Jos cockerin ottaa, on varauduttava tavalla tai toisella turkinhoitoon, eikä trimmaus pari kertaa vuodessa riitä mitenkään. Lyhyehkössä kotitrimmissäkim oleva cockeri vaatii kunnon pesun ja trimmauksen ihan vähintään kolmen kuukauden välein ja jos haluaa, että esimerkiksi tassut ovat edes jotenkin siistit eikä sinne tule lumipalloja, havunneulasia ja tassujen mukana sisälle puoli kiloa hiekkaa, niin ne (ja samalla vaivalla korvat) sitten kerran aina välissä ekstrana. Oikeasti hyvä trimmiväli koko koiran läpikäynnille on enintään kaksi kuukautta.

Karva on myös sillä tavalla pehmeää, että jos ei koneella ajele ns. kaljuksi, niin lumet tarttuu turkkiin todella ikävästi. Tähänkin tietysti on apukeinoja, kuten haalarin käyttäminen tietyillä keleillä.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   16.1.25 19:18:15

Whippet tai beagle. Kätevä kokoisia, turkit helppohoitoisia, erittäin koira- ja ihmissosiaalisia, liikunnallisia ja terveitä rotuja. Irtipito vaati paljon treeniä ja turvallisen paikan. Whippet kaipaa vaatetusta kylmällä ja/tai märällä kelillä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.1.25 19:19:41

No jos nyt oikeasti tarjolla päivittäin aktiivista elämää, niin (näyttelylinjainen) beagle. Irti ei voi pitää tai ainakin siihen on varauduttava, että hihnassa ulkoillaan. Turkkia ei tarvitse hoitaa, pakkasilla riittää takki. Ei tartu lumi ja kurakin katoaa turkista aikalailla koiran ravistellessa.

Sieneen ja marjaan toki nämä harvemmin passaavat, kun se on lähinnä sellaista paikallaan kökkimistä. Beagle tykkää edetä, se on kumminkin lähtöjään ajava koira ja suurin osa rotunsa edustajista toimivat jänisajossa edelleen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.1.25 19:24:11

Cockeri olisi varmasti luonteelta sitä mitä haen, se turkki vain ei ole mieluisa. Tietysti jos pitäisi lyhyessä kotitrimmissä niin ehkäpä..
Beagle ja whippet ei. En pysty tarjoamaan kummallekaan sellaista kotia mitä tarvitsisivat eli juoksemista aidatussa turvallisessa tilassa.

Lähettäjä: Teijo 
Päivämäärä:   16.1.25 19:26:16

Karvallinen perunkarvaton.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   16.1.25 19:30:46

Voisiko isompi spanieli sopia, walesi tai enkku ? Toinen näistä on jopa rauhallisempi kuin se cockeri, muuten samoilla toivotuilla ominaisuuksilla. Koko ei ole pieni, mutta narttu menee keskikokoon kivasti.

Cockereita on maailman sivu ollut ihan lemmikkeinä eikä missään erityisen turkinhoidollisesti valveutuneissa kodeissa eli kyllä menee aloittajan toiveisiin ! Pidemmät karvat voi kauniisti trimmauttaa lyhyiksi niin ei ne lumet ja kävyt kylkiin sentään pompi kiinni. Ihmiset pärjää hei jenkkicockerinkin kanssa !

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.1.25 19:33:38

No ei tuo sukulaisten cockeri lyhyessä kotitrimmissä ole sen työläämpi kuin vaikka kultainennoutaja.

Myös pikkupystykorvat eli spitzit ja japsi voisi tulla kysymykseen mutta onkohan niilläkin liikaa turkkia.

Nämä noutajaa pienemmät koirat ovat siitä hankalia että niistä tuntuu ettei täysin täydellistä pakettia peruskoiran muottiin ole. Joko joutuu joustamaan turkissa, haukkuherkkyydessä, koirasosiaalisuudesta.. Tai sitten kokokaitaria on venytettävä vähän isommaksi.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.1.25 19:58:45

Koosta voin tinkiä kyllä, isommat spanielit eivät edes olisi sen isompia mitä kultainen olisi. Onkohan enkussa ja walesissa jotain eroa? Enkulla taitaa olla karvaa enempi? Ja mitä eroa näillä cockeriin paitsi koko?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.1.25 20:08:50

Narttu pk collie voisi olla hyvä vaihtoehto jos sen kokoluokan koira käy. Tosin se karva voi olla kompastuskivi taas.. Mutta rotuna simppeli ja ei vaadi ihme suorituksia. Narttu siksi, koska ovat hillitymmän kokoisia vrt. urokset. Miksei lk serkkunsakin. Niissä voi olla vaan vähän enemmän potkua, mutta ei verrattavissa niihin harrastustykkirotuihin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.1.25 20:18:35

Collie on aina kiinnostanut mutta siinä arveluttaa terveys ja luonne. Käsittääkseni arkuutta ja vatsavaivoja riittää? Jos niiden osalta tilanne parempi niin voisikin olla varteenotettava vaihtoehto.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.1.25 20:44:54

Siinähän se onkin että mikä vikalista käy kellekin ostajalle. Itse joitakin vuosia walesinsprinkkua harkitsin mutta kävikin ilmi että korvaongelmat ovat rotuominaisuus, niihin ei monikaan kasvattaja nykyään suhtaudu vikana. Sama tuppaa olemaan englantilaisella serkulla, niillä oli myös vähän huonoja yhdistelmiä lonkkien suhteen. Myös suolistoterveydessä oli parantamisen varaa. Wss kävi myös ilmi että heikohkoa hermorakennetta esiintyy myös, se oli minulle ehdoton no no kun oli jo yksi sysisurkea hermoinen koira eri rodusta. Nämäkin ongelmat oli semmosia että sai kaivaa ja kysellä (ja nimenomaan rodun harrastajilta ja kasvattajilta kyselin), rodun fb ryhmähän toimi kuten muidenkin rotujen fb ryhmät, eli hehkutusta ja ihkutusta.

Eli kun rotua kuin rotua harkitsee, jokaisella on oma vikalistansa. Se ei auta kuin lukea niitä, vertailla niitä keskenään ja pohtia, mikä itselle on ok.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.1.25 21:06:27

Okei kiitos piste. Sehän se kun haluaisi tietenkin terveen koiran mutta onhan se aina enempi tai vähempi arpapeliä. Luusto ja mahaongelmaiset ovat itselleni se kaikista suurin nou nou. Enkä kyllä hyväksy tuotakaan että joku terveysongelma vain sivuutetaan rotuominaisuutena.
Cockerin terveydestä kuulisin kernaasti lisää jos jollain on siitä parempaa tietoa.