Lähettäjä: Jepjep 
Päivämäärä:   16.1.25 09:00:01

Tuntuu, ettei saa apua mistään. Olen aivan yksin.

Jos tarvitsen lastenhoito apua, kukaan ei ota. Tämäkin harvoin, ehkä keskimäärin pari kertaa kuukaudessa olen yrittänyt saada ammaa jotta pääsisin luennoille, kauppaan yksin, kengitykseen tms. Eilen, tuli yllättävä työkeikka ja pyysin kolmea eri läheistäni, kukaan ei halunnut auttaa. Ja siis perusteena oli "En jaksa" "Mä meen kyllä nukkumaan aikasin" "Etkö ketään muuta löydä"

Painotan, harvoin pyydän apua ja kun pyydän silloin on oikeasti tarve. Saan joka kerta märän rätin vasten kasvoja. Itse olen aina auttamassa, olen lapsen vahtina, koiran hoitajana, lainaan autoa, käyn kauppa-apuna.. Ja itse kun pyydän apua jään ihan yksin!

Pitäisi oppia sanomaan itsekin ei, mutta haluan uskoa että hyvä palaa takaisin. En kyllä tiedä enää että milloin palaa, kun koskaan en itse saa apua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.1.25 09:02:06

Itsekin hylkäät itsesi, miksi odotat muilta jotain muuta? Ala pitää huolta itsestäsi viimein. Sano ei.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   16.1.25 09:02:56

Lapsenvahdin saa rahalla aina kun tarvii

Lähettäjä: Jepjep 
Päivämäärä:   16.1.25 09:07:08

Niin ja siis eilinen työjuttukin olisi kestänyt alle kaksi tuntia. Itseasiassa kesti tarkalleen 1h 15min. Otin sitten lapset mukaan toimistolle.

Mitä tarkoitat tuolla "itsekin hylkäät itsesi" ?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   16.1.25 09:08:29

Lasten isä?

Lähettäjä: Joopa 
Päivämäärä:   16.1.25 09:09:08

Jos ei ole vastavuoroista apua, et tietenkään jatka auttamista. Mieluummin niin, että yhdestä koiranhoitokerrasta saat yhden lastenhoitokerran. Sanot tämän myös ääneen.

Lastenhoitoon otat apua vaikka MLL.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.1.25 09:11:29

Tarkoitan että et itsekään pistä itseäsi ensimmäiseksi missään vaan hyysäät muita. Hylkäät itsesi, omat tarpeesi ja halusi. Edes sinä et pidä niitä muiden haluja tärkeämpinä. Miksi? Onko se ihme että se sama asenne palaa takaisin?

Kurjaahan tuo on, ja olen pahoillani.

Lähettäjä: Jepjep 
Päivämäärä:   16.1.25 09:17:41

. , kiitos selvennyksestä. Nuinhan se taitaa olla :/ En vain ymmärrä miksi toinen ei halua auttaa! Oli sitten asia mikä tahansa.

Lasten isä on mukana perhe-elämässä kokoajan, mutta välillä tulee hetkiä että hän on menossa. Esimerkiksi nyt tuo eilinen, hän on työreissulla tämän viikon perjantaihin saakka ja tottakai heti yllättävästi olisin tarvinnut täällä muuta apua :/

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.1.25 09:30:26

Hankit 2 luotettavaa maksullista lastenhoitajaa esim MLL kautta ja sitten soittelet heille. Se ei ole kenenkään muun vastuulla se sinun lapsi, eikä kenenkään muun tarvitse sitä vahtia varsinkaan millään lyhyellä varoitusajalla. Lopeta uhriutuminen ja hanki maksullinen lastenvahti.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   16.1.25 09:32:30

Minäkin sopisin jonkun vakijärjestelyn, jos joka toinen viikko kuitenkin tarvitsette hoitoapua. Tai sitten järjestätte elämänne niin, että sinä et mene minnekään kun mies on reissussa ja päin vastoin, mies hoitaa kun on kotona.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.1.25 09:33:08

Monella muullakin ihan sama tilanne, mutta sinua ei polteta roviolla, koska sinä olet hankkinut lapsen, eli tulevan työmiehen- ja veronmaksajan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.1.25 09:39:34

Hei haloo, et ole yksin jos perheeseen kerta kuuluu lapsen isäkin. Siihen nähden tuo ulkopuolisen(tuttavien) lapsenhoitoavun tarvitseminen pari kertaa kuussa kuulostaa aika paljolta näin yksinhuoltajan näkökulmasta. Eikö lapset siis käy päivähoidossa?

Lähettäjä: Jepjep 
Päivämäärä:   16.1.25 09:49:26

On lapset päivähoidossa tottakai kun työssä käypiä ollaan, mutta välillä tulee menoja tai tarvetta.

Ei tarvita joka toinen viikko lastenhoitoapua? Miehellä on näitä reissuja ehkä kerran - kaksi vuodessa ja tosiaan omillamme hoidetaan. Sen kerran, kun pyydän apua en sitä saa. Nuo esimerkit mitä laitoin, oli tilanteita mihin olen apua pyytänyt.

Mielestäni on myös eri asia, että kysyn apua pari kertaa kuussa mitä että saisin apua tuon vertaa.

Lähettäjä: Kysyn 
Päivämäärä:   16.1.25 10:17:58

LähettäjäJepjep
Päivämäärä16.1.25 09:17:41

. , kiitos selvennyksestä. Nuinhan se taitaa olla :/ En vain ymmärrä miksi toinen ei halua auttaa! Oli sitten asia mikä tahansa.

Oletko ihan varma että ei halua? Vai ei vaan aidosti pääse ja pysty juuri silloin kun apua kaipaisit?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   16.1.25 10:20:35

"Ei tarvita joka toinen viikko lastenhoitoapua? Miehellä on näitä reissuja ehkä kerran - kaksi vuodessa ja tosiaan omillamme hoidetaan."

"ehkä keskimäärin pari kertaa kuukaudessa olen yrittänyt saada ammaa"

Eli aloituksen tiedot eivät pidä paikkaansa? Pari kertaa kuukaudessa on noin joka toinen viikko.

Lähettäjä: Nams 
Päivämäärä:   16.1.25 10:22:21

Pari kertaa kuussa voi olla sama kuin että joka toinen viikko tiekkö?

Ei muuta kommentoitavaa aiheeseen.

Lähettäjä: Ulrika 
Päivämäärä:   16.1.25 10:22:38

Elämä on. Lopeta auttamasta sellaisia ihmisiä, jotka eivät auta takaisin. Ne eivät siitä miksikään muutu, eivätkä yhtäkkiä valaistu ja ala auttaa sinua. Suuri osa ihmisistä ajattelee vain omaa etuaan. Hanki apu maksullisena niin ei tarvitse olla kellekään kiitollisuudenvelassa.

Itse olen ollut yh viimeiset 10v ja edes lapsen isä ei ole halunnut auttaa. Ei vaikka minulla olisi ollut iltavuoro töissä ja hän vapaalla tai jopa lomalla, on myös viime tipassa perunut sovittuja lapsen tapaamisia niin, että minun on sitten vainnpitänyt perua omat menoni. Sitten kyllästyin, katkoin välit kokonaan ja järjestin elämäni niin, että pärjättiin lapsen kanssa kahdestaan. Opiskelin päiväopintoina, jotta pystyin olemaan illat kotona lapsen ollessa pieni ja perään toisen tutkinnon, jotta sain päivätöitä vuorotyön sijaan. Opintolainaa jouduin ottamaan täydet ja niitä makselen vielä ainakin 10v. Mutta sellaista se on. Lapsikin jo lukiossa ja olen erittäin tyytyväinen valinnoistani (lukuunottamatta isävalintaa aikoinaan), reipas ja pystyvä nuori. Turvaverkkoja ei meillä ollut, iso on ollut urakka olla se ainoa vastuussa oleva, mutta tällaiseksi muodostui tämä minun elämä.

Tällä siis ehkä halusin tuoda jotain perspektiiviä asiaan ja tsemppiä ottamaan ryhtiliikkeen, älä tosiaan yritä miellyttää muita oman itsesi kustannuksella. Parempi opetella itsekkäämmäksi, kukaan muu ei ajattele sinun parastasi, kuin sinä itse. Minä en todellakaan ole oman urakkani ohella jaksanut muita autella, toki olen myös auttamisammatissa, mutta vapaa-ajalla olen pyrkinyt pitämään huolta omasta jaksamisestani. Tee sinä aloittaja samoin <3

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.1.25 10:24:26

En itse edes kehtaisi kysellä tuttavilta apua, maksullisia lapsenhoitajia on kyllä varmasti tarjolla työssäkäyville perheille. En ihmettele miksi tuttavat kieltäytyy, jos heitä parin viikon välein(pari kertaa kk) kysellään avuksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.1.25 10:30:20

"Tämäkin harvoin, ehkä keskimäärin pari kertaa kuukaudessa olen yrittänyt saada ammaa jotta pääsisin luennoille, kauppaan yksin, kengitykseen tms."

"Ei tarvita joka toinen viikko lastenhoitoapua? Miehellä on näitä reissuja ehkä kerran - kaksi vuodessa ja tosiaan omillamme hoidetaan. Sen kerran, kun pyydän apua en sitä saa. Nuo esimerkit mitä laitoin, oli tilanteita mihin olen apua pyytänyt."

Keskimäärin pari kertaa kuukaudessa on noin joka toinen viikko. Jos sä tarvitset noin usein lastenhoitoapua, niin varmaan olisi tosiaan syytä kehittää joku vakituinen systeemi, vaikka se MLL.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   16.1.25 10:39:03

Vielä kerran: et auta niitä, jotka eivät auta sinua.

Lähettäjä: MiiMai 
Päivämäärä:   16.1.25 10:40:45

Tosi ristiriitaista viestiä tulee sinulta. Jos pyydät yksittäiseltä ihmiseltä pari kertaa kuussa apua se on paljon! Jos pyydät kerran pari vuodessa, se ei. Ihan sama suostuuko vai ei, jatkuva pyytelykin on kuormittavaa. Ja on ihan ymmärrettävää, että aina ei sovi, etenkin jos pyyntö tulee lyhyellä varoitusajalla. Oletko kuitenkin joskus saanut apua kyseisiltä kieltäytyjiltä? Oletko auttanut heitä spontaanisti vai etukäteen sovitusti? Hiljattain vai joskus vuosia sitten, kun elämäntilanteesi oli erilainen? Millainen on heidän elämäntilanne?

Ja mikä on "apua oikeasti vain tarpeeseen"? "yksin kaupassa käynti" ei mielestäni kuulosta sellaiselta, vaikka kotoa löytyy kaksi vilkasta poikaa. (Käyn yksin kun mies on kotona ja jos hän on poissa, varaudutaan siihen jo ennakolta tai otan lapset mukaan, ei sekään mahdotonta ole, vaikkei aina niin helppoa). Eilenkin selvisit työkeikasta lapset mukana, joten ristiriitaista, että kysyt vain tarpeeseen.

Eli näiden viestiesi pohjalta sanoisin, lakkaa kuormittamasta kavereita jatkuvilla pyynnöillä ja pyydä vasta kun oikeasti et selviä asioista. (Jos taas haluat selvitä elämässä helpolla niin jo mainittu vakkarilapsenvahtien rekrytointi kannattaa.)

Ja jos tilanne on se, että itse autat aktiivisesti jotain henkilöä, mutta et saa häneltä vastavuoroisesti apua, niin tietenkin lopetat tämän auttamisen välittömästi.

Lähettäjä: Å 
Päivämäärä:   16.1.25 10:48:18

Kai tämä on provo? Joka toinen viikko on pari kertaa kuussa. Ja se on varsin paljon. Meillä muksu on ollut viimeeksi syyskuussa hoidossa muualla kuin päiväkodissa, ja minusta se on ihan normaalia.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   16.1.25 10:53:40

Yh äiditkään ei tarvitse apua kavereiltaan "pari kertaa kuussa" ja esim sellaisiin kuin yksin kaupassa käyminen vaan oikeisiin menoihin. Sinulla on vielä taloudessa mies niin koittakaapa nyt vain hoitaa omat lapsenne ja suunnitella menonne niin, että toinen pystyy hoitamaan. Silloin kun näyttää ettei kumpikaan pysty niin isovanhemmat tai palkattu lastenhoitaja auttamaan. Jos haluat kavereilta apua niin sopikaa leikkitreffejä niin että välillä lapset teillä ja välillä siellä kavereilla.

Lähettäjä: Jepjep 
Päivämäärä:   16.1.25 10:58:42

Nyt täytyy varmaan sitten katsoa peiliin ja niellä että olen rasittava pyyntöineni. Pyynnöt ei kuitenkaan koske yksittäistä ihmistä vaan kyseessä on useampi henkilö.

Yksi on työssä käypä, harvoin pyytää apua minulta mutta kun pyytää on kyse koko päivästä. Olen aina suostunut, eilen hänellä ei ollut mitään kotona hengailua kummempaa.

Toinen oli myös kotona ja valitteli aiemmin kun ei ole mitään tekemistä. Aina kuitenkin on lähdössä syömään/shoppailemaan ja sinne sitten täytyisi mennä minun autolla.

Kolmas oli kuormittunut kun oli siivonnut aamupäivällä. Tälle pitäisi olla tuomassa kaupasta säännöllisesti jotain tai olla kuskaamassa.

Valehtelin näille että ei hätää asia on hoidossa katsotaan joskus toiste.

Onko teillä kokemusta tuollaisesta MLL-toiminnasta miten toimii käytännössä? Pääsevätkö he apuun lyhyellä esim päivän varoajalla vai pitääkö ajat varata etukäteen?

Lapset on olleet hoidossa yhdellä näistä henkilöistä viimeksi ennen Joulua ja se järjestettiin niin, että henkilö tuli kotiini käytännössä makaamaan sohvalle räpläämään puhelinta ja juomaan kahvia ja minä leivoin taustalla myyjäisiin. Sain kakut uuniin niin lähti, kun sisareni laittoi hälle viestiä että lähteekö naapuripitäjään ostoksille. Lisäksi annoin hänelle yhden kakun näistä vaivan palkkaa :D Yleensä muutenkin tuon jtn tuomisia JOS vahtiminen onnistuu.

Joo, ristiriitaista se että onhan tuo toisaalta joka toinen viikko, saattaa kuitenkin olla että kysyn alkukuusta pari kertaa ja loppukuussa en ollenkaan mutta joo. :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.1.25 11:00:02

Lopeta niiden muiden auttaminen. Opettele sanomaan ei, ja selvitä mistä sinulle on syntynyt tuollainen tarve pistää muut itsesi edelle. Miksi pidät itsestäsi noin vähän?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   16.1.25 11:06:42

Pyydätkö apua ajoissa vai vasta sillä hetkellä kun sitä tarvitset?

Jostain syystä mammat odottaa, että koko lähipiiri on kädet ojossa jonottamassa hoitamaan heidän lapsiaan suunnilleen viiden minuutin varoitusajalla.
Vaikka oikeasti niillä muillakin lähipiirin aikuisilla on omat menonsa, harrastuksensa, velvollisuutensa, eikä niitä ruveta siirtelemään jonkun hulda huolettoman yllättävien keikkojen ja menojen vuoksi.
Itse hoidan mielelläni omien sisarusteni lapsia, mutta olen ilmoittanut että hoitopalveluni on käytettävissä vain väh. 48 tunnin varoitusajalla. Varsinkin alle kouluikäisten lasten vahtiminen on niin aikaavievää ja intensiivistä että on peruttava kaikki muut eikä voi itse oikein tehdä mitään järkevää.

Lähettäjä: ¨ 
Päivämäärä:   16.1.25 11:40:10

Minäkin ihmettelen jatkuvaa avuntarvetta, jos kerran onnistui ottaa lapset mukaankin, tai tarvetta saada toista vahtimaan lapsia äidin leipoessa. Apua saa ja kannattaa pyytää, kun sitä tarvitsee, mutta ehkä kannattaa myös miettiä, keneltä sitä pyytää ja pyytääkö aina vai vasta sitten, kun on pakkotilanne. Jollekin toisen lasten vahtiminen voi olla todella työlästä ja vaikeaa, vaikka se vanhemmalta kävisi helposti. Tässä tapauksessa se tosin tuntuu olevan haastavaa vanhemmallekin.