Lähettäjä: Pöllö 
Päivämäärä:   14.1.25 20:18:23

Minulla on huono itsetunto. Olen käynyt asian tiimoilta terapiassa, listannut positiivisia asioita ja onnistumisia, yrittänyt suhtautua itseeni myötätuntoisesti, pohtia lapsuuden kokemuksia, jne. Mielestäni oikeasti yrittänyt, mutta itsetunto on silti yleisesti kehno ja sillä on tietysti negatiivisia haittavaikutuksia muuhun elämään. Alan suhtautua skeptisesti siihen, että itseensä suhtautumista voi oikeasti muuttaa pysyvällä tavalla.

Haluaisinkin kuulla, onko täällä joku joka on onnistunut kehittämään itsetuntoaan niin että arjessa ja työssä oikeasti tuntuu erilaiselta? Millä tavoilla tämä onnistui? Mielellään haluaisin kuulla yksityiskohtaisia kokemuksia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.1.25 21:53:20

Kiinnostaisi myös kuulla!

Lähettäjä: Miehen jyrähdys 
Päivämäärä:   14.1.25 22:01:19

Luin juuri psykologi Arto Pietikäisen kirjan Joustava mieli ja hyvän itsetunnon ABC. Pietikäisellä on muita samankaltaisia.

Näissä lähestymiskulma on realistinen ja elämänmakuinen, koska niissä ei keskitytä parantamaan itsetuntoa vaan muuttamaan ajattelua.

Itsetunto on niin syvällä oleva asia, että se muuttuu hyvin hitaasti tai ei ollenkaan, mutta väärät ajattelumallit pystyy huomaamaan. Niitä muuttamalla saattaa parantua itsetuntokin.

Aloita nyt vaikka siitä, että melkein kaikki ihmiset ovat jollain tavoin tai joissain asioissa epävarmoja. Kysymys on siitä, miten pään sisäisen maailman antaa vaikuttaa käytökseen ja mieleen, eikä siitä, että pitäisi tulla vahvaksi.

Kaikki neuvot, jotka tähtäävät vahvaksi kasvamiseen, ovat yhtä höpöä.

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   14.1.25 22:27:04

Lähdin mukaan vapaaehtoistoimintaan. Sain sieltä ystäviä ja eniten on jäänyt mieleen hetki, kun kaveri sanoi: ”eräs, voisitko sä auttaa tässä asiassa kun olet niin hyvä tässä?”. Se oli varmaan eka kerta kun joku ns. vertaiseni kehui minua! Joku ope koulussa toki oli kehunut ja vanhemmat, mutta ei koskaan aidosti kukaan muu. Aina oli vain kiusattu tai haukuttu. Se hetki oli minun elämäni käännekohta. Sitä ennen olin tehnyt juuri listoja, missä olen hyvä jne. mutta en uskonut niihin oikeasti itse, koska olin saanut vain haukkuja.

Siitä se hiljalleen sitten lähti. Ei se kehu ihan heti tullut, meni ehkä vuosi niissä piireissä että minut alettiin huomata. Mutta se pieni uurastus kannatti. Sain ihania ystäviä, itsetunnon ja myös loistavan puolison.

Lähettäjä: & 
Päivämäärä:   14.1.25 22:39:55

Kyllä olen.

Parikymppisenä, noin 25-vuotiaana ymmärsin että on tärkeä että olen itseni puolella.

Olin silloin kamalassa parisuhteessa jossa mies haukkui minua usein. Sisuunnuin ja puolustin itseä. En silti saanut lähdettyä heti.

Luin silloin paljon itseapukirjoja ja kaikissa niissä kantavana teemana oli se, että pitää olla oman itsen paras ystävä. Pitää puhua itselle hyvin koska ikinä ei tule olemaan ketään ulkopuolista joka olisi kanssasi yhtä paljon. Eikä koskaan kukaan ulkopuolinen validoi sinua jatkuvasti.

Oman itsen pitää olla se oman itsen tsemppari. Joka päivä.

Niinä aikoina lopetin kaiken itseni haukkumisen pääni sisällä. Ennen saatoin ajatella vaikka että kamala mahaläski, olen idiootti jos en heti ymmärtänyt jotain asiaa tai että näytin kamalalta tms. Lopetin sellaiset ja muistan että alussa kun niitä ajatuksia tottumuksesta tuli, sanoin mielessä heti perään että ei, en ole idiootti. Olen ihana.

Sitä kun tein aikani, aika yllättävän nopeasti negatiivinen sisäinen puhe katosi ja sen tilalle tuli positiivinen sisäinen puhe.

Niinä aikoina kun mies haukkui minua, mieleen tuli vain viha että kuinka tuo uskaltaa kohdella minua noin. Tuli samanlainen tulistuminen kun mies olisi haukkunut jotain minun rakastamaa ulkopuolista ihmistä. Jätin miehen aika pian tuon omassa itsessä tapahtuneen muutoksen jälkeen.

Sittemmin vuosien kuluessa sisäinen minäpuhe on aina positiivista ja se on vain vahvistunut. En salli mitään ilkeää puhetta itseltäni itseäni kohtaan, kehun itseäni mielessäni usein, en hauku itseäni edes laiskaksi vaikka en saisi mitään aikaan vaan olen täysin aivopessyt sisäisen puheeni positiiviseksi. Puhun itselle kuin puhuisin omalle lapselle lähtien siitä kun aamulla herään, tsemppaan että huomenta, kohta saat kahvia ja herkkuleipää...

Enkä puhu mitenkään valheellisesti itselle, olen tietty mokaillut vaikka mitä vuosien mittaan mutta itsesyyttelyiden sijaan juttelen itselle ymmärtäen, että tein parhaan tietoni mukaan, virheistä oppii ja huomenna on uusi päivä.

Tällä positiivisella sisäisellä puheella on ollut VALTAVA vaikutus itsetuntooni joka on nykyään erinomainen. Lähtökohtahan itselläni oli päinvastainen.

En ole koskaan käynyt minkäänlaisessa terapiassa ja taustallani on aika rankkoja kokemuksia ja olen aivan itse saanut muutoksen käyntiin. Uskon että se on kaikille mahdollinen jos sitä sinnikkäästi toteuttaa.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   14.1.25 22:47:13

Huomasin muutoksen eräässä kaverissa, joka on aina kärsinyt todella olemattomasta itsetunnosta. Hänessä ei ole mitään vikaa, täysin hyvä ja kykenevä tyyppi, mutta huono itsetunto teki sen, että hän ei uskonut itseensä eikä koskaan ottanut vastaan mitään positiivista palautetta tai kehuja kääntämättä tilannetta heti jotenkin huonoksi. Ihan sama miten aiheellinen kehu, hänellä oli aina vastaus valmiina kuinka hän ei sitä ansaitse, on oikeasti kauhea tai kehuja on suorastaan väärässä, erehtynyt tai muuten ulalla.

Kunnes yhtenä päivänä sanoin tyyliin "oot laittanu kivan kampauksen" ja hän hymyili ja sanoi "Kiitos!"

Ekaa kertaa kymmenen vuoden ystävyyden jälkeen hän otti kehun vastaan aidosti ja tuntui uskovan siihen itsekin. Ihan mahtavaa!

Lähettäjä: & 
Päivämäärä:   14.1.25 22:52:12

"Itsetunto on niin syvällä oleva asia, että se muuttuu hyvin hitaasti tai ei ollenkaan.."

Tämä ei onneksi ole ihan näin. Lainaus psykologi Janne Viljamaalta joka hyvin selittää aivojen plastisuuden prosessia;

"Aivot siirtävät informaatioita ja tallentavat muistoja hermosolujen eli neuronien läpi kulkevien sähköisten impulssien avulla. ------Kun samanlaiset impulssit kulkevat toistuvasti tiettyjä hermoratoja pitkin, ne saavat aikaan muutoksia aivoaineessa ja toiminnoissa, niin että muisto jää talteen.------ Kun siis toistamme samaa kaavaa, signaalit vahvistuvat ja muodostavat vahvemman tiedonsiirtoreitin.

Näin muodostuu ajatusten, päätösten, toiminnan, seurausten ja tunteiden kehä, joka vahvistuu neurokemikaalien, hormonien ja välittäjäaineiden tukemana.

Eli: kun olemme tottuneet johonkin ajattelumalliin, koko keho–mieli-järjestelmä tukee totuttua toimintaa."

Toisin sanoen, jos ajattelemme että olemme huonoja, aivot noutavat tämän ajatuksen helpommin, nopeammin ja tehokkaammin kuin ajatuksen että olemme oikein hyviä.

Ajatukset eivät ole vain ajatuksia vaan aivoissa tapahtuu fyysisiä, kuvantamalla mitattavia muutoksia joiden seurauksena tietty ajatus noudetaan helpommin kuin tietty toinen ajatus. Aivo ei erittele onko jokin ajatus "paha ajatus" vai "hyvä ajatus." Aivo haluaa päästä helpolla.

Itsetunto puolestaan rakentuu näistä ajatuksista joita toistamme päivittäin tai joita joku toinen meille toistaa päivittäin.

Aivomme ovat plastiset eli muodostuneet neuronireitit voivat muuttua, se on myös normaali aivojen prosessi. Se vaatii vain toistoa, toistoa ja toistoa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.1.25 01:42:52

Erittäin samanlainen kokemus minulla kuin nimimerkillä &. Parikymppisenä havahduin siihen että sisäinen monologini oli päivän jokainen tunti, jokainen minuutti, luokkaa "Olet pas*a ruma läski tapa ittes" - eli siis ihan hirvittävällä tasolla. Mulla ei ollut ainoastaan huono itsetunto vaan kyllä mä itseäni myös ihan täysillä vihasin.

Vuosia se vei, paljon meditaatiota, itseterapiointia (self-help- kirjoja, kirjoittamista, jne) ja tiukkaa asennetta siihen että muutoksen on tapahduttava, muuten elämässä ei ole mitään järkeä.

Nykyään itsetunto erinomainen, rakastan itseäni, kehun itseäni joka päivä, enkä viettäisi aikaa kenenkään muun pään sisällä yhtä mieluusti, kuin omani.

Lähettäjä: Dolly 
Päivämäärä:   15.1.25 05:04:28

Lähettäjä: -
Päivämäärä: 15.1.25 01:42:52

Erittäin samanlainen kokemus minulla kuin nimimerkillä &. Parikymppisenä havahduin siihen että sisäinen monologini oli päivän jokainen tunti, jokainen minuutti, luokkaa "Olet pas*a ruma läski tapa ittes" - eli siis ihan hirvittävällä tasolla. Mulla ei ollut ainoastaan huono itsetunto vaan kyllä mä itseäni myös ihan täysillä vihasin.

Olen parikymppinen ja kivasti juuri täydellisesti ajatusmaailmaani…
Mutta tuntuu, että en vaan saa mitenkään sitä käännettyä, ja se taas vaan lietsoo sitä ajatuskehää ”kuinka pa*ska ihminen olen, kun en edes omien ajatusteni muuttamisessa onnistu, vaikka kaikki muut pystyvät sen tekemään”. Saisipa aivot välillä vaan sammutettua.

Lähettäjä: haloo 
Päivämäärä:   15.1.25 07:23:15

Muutama hyvä ns. self help-äänikirja tai psykologiaan keskittynyt podcast-jakso saattaa tarjota jo isoja oivalluksia. Suosittelen.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   15.1.25 07:32:49

Ihmisenä, jolla on aina ollut toisinaan liiankin hyvä itsetunto, on kyllä avaavaa lukea näitä teidän kokemuksia.

Sellaisen ajatuksen haluan teihin kyllä istuttaa, että jos joskus teette omia lapsia niin keskittykää kovasti siihen terveen itsetunnon luomiseen, jotta saatte tuon noidankehän katki. Hyvällä itsetunnolla on oikeasti niin iso merkitys yleiseen hyvinvointiin.

Lähettäjä: Reeta 
Päivämäärä:   15.1.25 08:14:07

” Sellaisen ajatuksen haluan teihin kyllä istuttaa, että jos joskus teette omia lapsia niin keskittykää kovasti siihen terveen itsetunnon luomiseen, jotta saatte tuon noidankehän katki. Hyvällä itsetunnolla on oikeasti niin iso merkitys yleiseen hyvinvointiin.”

Tämä! Niin tämä!

Lähettäjä: Miehen jyrähdys 
Päivämäärä:   15.1.25 08:55:54

"Mutta tuntuu, että en vaan saa mitenkään sitä käännettyä, ja se taas vaan lietsoo sitä ajatuskehää ”kuinka pa*ska ihminen olen, kun en edes omien ajatusteni muuttamisessa onnistu, vaikka kaikki muut pystyvät sen tekemään”. Saisipa aivot välillä vaan sammutettua."

Ongelman tiedostaminen ei auta. Sille pitäisi myös tehdä jotain. Kun huomaa, että ajatukset kääntyvät kielteiseen, ne pitäisi pysytä katkaisemaan. Pietikäisen kirjassa on harjoituksia, joilla voi yrittää.

Mikään terapiassa istuminen ei auta, jos ei tartu tilanteeseen silloin, kun se on päällä.