Lähettäjä: Miehen jyrähdys 
Päivämäärä:   14.1.25 17:38:36

...että ehkä kuoleman jälkeen onkin elämää. Minulla käy. En usko siihen, mutta kun väitän, että kaikki on tässä, rupean epäilemään omaa väitettäni.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 17:44:43

Olen ateisti enkä mä väitä tietäväni mitä kuoleman jälkeen on. Ja on muitakin vaihtoehtoja kuin Raamatun vaihtoehto.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 17:45:45

Toki käy, ja toivoisin että uskoisin sellaiseen, luulen että se antaisi lohtua. Toisaalta en ole mitenkään militantti uskoni puutteessa, vaan olisin ihan valmis uskomaan jumaliin ja sitä kautta kuoleman jälkeiseen elämään jos se jotenkin tulisi minua vastaan tavalla, joka saisi minut uskomaan siihen. Siksi en ehkä lähde epäilemään itseäni sillä lailla kuin kuvailet.

Lähettäjä: akas 
Päivämäärä:   14.1.25 18:01:43

Tottakai ateistina on pohtinut vaihtoehtoja koska valmiiksi pureskeltua asiaa ei ole, mutta en itse pidä kuoleman jälkeistä elämää mitenkään todennäköisenä.

Ajattelen sen vähän näin "oliko ennen syntymääni elämää" eip, joten kuolema on käänteinen syntymä ihmisille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 18:04:11

Miten tämä kysymys liittyy uskontoon?

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   14.1.25 18:05:42

Ei käy.
Olen monesti ajatellut, että kuolleena olo on kuin nukkumista. Nyt, kun jouduin yleisanestesiaan ensimmäistä kertaa ja pelotti aika lailla, syöpäleikkaus, niin korn, että se nukutus ja iltapäivä, joista minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, on kuin kuolemaharjoitus. Et oikeasti ole millään tavalla tietoisessa tilassa. Jopa elämäni hurjimmissa ryyppäjäisissä olen ollut tanssikykyinen, ja filmi hiukan voi pätkiä ja hurjassa nuoruudessa jouduin taxikuitista tarkistamaan, että koska ole tullut kotiin. Mutta illasta ja asioista on joku häivähdys tietoisuudessa, tunnelmasta.
Nukutus ja sitä seurannut nukkuminen, en tosiaan muista yhtään mitään. Ei unia, ei häivähdyksiä mistään, vasta n 10 tunnin kuluttua aloin nousta pintaan.
Tunne ei ollut epämukava myöskään, vaikka pelkädinkin etukäteen kontrollin menetystä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.1.25 18:08:13

Käy. Mietin, että mitä jos mä oonkin väärässä ja Jumala on olemassa...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 18:33:24

Niin ei se liity uskontoon ainakaan se kuoleman jälkeinen "elämä", se olisi liian absurdi ajatus. Joku @!#$ nyt varmaan on jo aika kumottu ajatus. Ja minkä uskonnon ns taivas se sitten olisi...
Jokin toinen ulottuvuus on sitten se ainoa toinen mahdollisuus. Ja jos sellainen on niin tuskin se tätä maailmaa pahempi on.
Jos nyt kävisi niin hullusti että tämä kristittyjen taivas olisi se mikä siellä odottaisi niin okei. Koen eläneeni kuitenkin rakastaen lähimmäisiäni, kunnioittaen luontoa ja kaikkea elämää. Joten ehkä täyttäisin kriteerit jumalan silmissä. Sillä jos hän on olemassa ei uskominen voi olla se ykkösasia.

Lähettäjä: zip 
Päivämäärä:   14.1.25 18:35:53

Eipä pahemmin, en voi tietää, joten miksi vaivata päätä asialla. Pidän tosin äärimmäisen epätodennäköisenä noita ihmisten keksimiä raamattu-hommia jotka eivät perustu mihinkään todelliseen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.1.25 18:36:21

Eipä juuri.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   14.1.25 18:52:53

Ateismi on jumalattomuutta. Tarkoittaa siis, ettei usko jumalten olemassaoloon.

En ymmärrä miksei ateisti voisi uskoa jonkinlaiseen kuoleman jälkeiseen elämään siinä missä teistinen ihminenkin.

Lähettäjä: JMTNT 
Päivämäärä:   14.1.25 19:45:10

Minä uskon, että Raamatun kirjoitukset ovat tosia. Mutta suomalainen kristinusko alkaa vasta Uuden Testamentin alusta, eli Jeesuksen tulemisesta ja uskon, että tää mies on todella syntynyt. Siksi uskontunnustus on minulle pyhä asia. Ja kuollessani minä turvaudun ylösnousemus uskoon.

Muistan, kun eräältä piispalta kysyttiin tätä samaa asiaa ja hän vastasi "parempi uskoa, kuin olla uskomatta".

Lähettäjä: pintus 
Päivämäärä:   14.1.25 19:46:25

Mihin siihen kuolemanjälkeiseen elämään jumalia edes tarvittaisiin

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 19:48:21

"Ajattelen sen vähän näin "oliko ennen syntymääni elämää" eip, joten kuolema on käänteinen syntymä ihmisille. "

Näin minäkin ajattelen.

Lähettäjä: Flee 
Päivämäärä:   14.1.25 20:16:23

Ei käy. Kun kuolee, niin elämä on sitten siinä. Onneksi.

Lähettäjä: JMTNT 
Päivämäärä:   14.1.25 20:35:23

Uskontunnuktuksessa sanotaan "joka minuun uskoo elää vaikka olisi kuollutkin". Aikoinani minäkin ihmettelin tuota lausetta, että miten sinne Taivaaseen voi mahtua kaikki, jotka uskovat. Sitten minulle selvisi, että ihminen kuollessaan muuttuu maaksi, mutta ihmisen sielu nousee Taivaaseen, kuten siunaustilaisuudessa sanotaan "Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman, kunnes Jumala on sinut viimeisenä päivänä herättävä. Sillä tutkimukset todenneet, että ihminen on aina ja aine ei katoa miksikään, vaan muuttaa muotoaan. Kuten kukka joka kuihtuu se muuttuu mullaksi ja saman tekee ihminen, mutta ihmisen sielu on kuolematon.

Lähettäjä: Kuulapää 
Päivämäärä:   14.1.25 20:41:24

Joskus käy ja se ajatus että olen väärässä ahdistaa. Pitäisi elää ikuisesti, katsella pilven päältä kun jälkikasvu tuhoaa maapallon, olla ”taivaassa” kaikkien kamalien sukulaisten kanssa jotka saivat mut tuntemaan itseni arvottomaksi.

Oikeasti en halua kuolemalta mitään. Jos pitäisi valita, haluaisin voida matkustaa universumissa ja nähdä joka kolkan. Vtut ihmisistä. Haluan vaan kadota molekyyleinä ajattomuuteen ja olla kuten ennen syntymää, eli ei mitään.

Onneksi en ole väärässä koska tiede kumoaa uskon <3

Lähettäjä: Miehen jyrähdys 
Päivämäärä:   14.1.25 20:43:46

"Onneksi en ole väärässä koska tiede kumoaa uskon <3"

Ei tiede pysty toteamaan mahdollisesta kuolemanjälkeisestä mitään. Tiede on menetelmä hankkia tietoa, mutta emme tiedä, mistä kaikesta se voi hankkia tietoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 20:51:28

Kaikkeen pitää uskovaisten tulla jauhamaan. Uskoa nyt jumalaan ihan varmuuden vuoksi. Semmosta. Ja itse kysymykseen: ei oikeastaan käy. Joskus leikillään ehkä luovassa mielikuvituksessa, mutta äkkiä sitä palaa todellisuuteen siitä, ettei sellaista ole.

Lähettäjä: Poseidoni 
Päivämäärä:   15.1.25 08:33:06

Maallinen keho kuolee, mutta sielu ei.

Olen tätä mieltä.

Lähettäjä: Poseidoni 
Päivämäärä:   15.1.25 08:36:11

Tutkikaa avoimin mielin eri tietoisuuden tasoja. 1D-7D vaikkapa.

Olemme nyt 3D matrixissa, menossa 4D ja osa jo ylemmillä tietoisuuden tasoilla ja olemme täällä oppimassa ykseydestä ja rakkaudesta.

Painotan, tutkikaa avoimin mielin, pakko ei ole uskoa tähänkään.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   15.1.25 09:13:40

Kristillisyyteen en ole pätkääkään kallellani, vaan ennemmin joihinkin luonnonuskontoihin, käsityksiin, jonkinlaiseen "sielunvaellukseen". Edesmenneen tuleminen "katselemaan" tai kertomaan jotain esimerkiksi lintuna. Äitii mukaan isänsä nökötti variksena porukoitten talon viereisellä sähkölinjalla, tädilleni joku tintti tuli kertomaan "jotain pahaa" - ystävänsä oli sählännyt juuri edellisenä yönä insuliiniensa kanssa ja oli sitten koomassa viikon ennenkuin kuoli. Tintin kerrottua tätini kuuli ystävänsä tilanteesta vielä samana päivänä sitten ystävänsä äidiltä. Kolmannen nännini vuoksi olisin saattanut joutua vainotuksi, vaikkei se tähän nyt liitykään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.1.25 10:48:55

En usko minkään sortin jumaluuksiin, mutta uskon että kuoleman jälkeen henki/sielu jatkaa jossain olomuodossa. Onko se henki tai sielu mitenkään tietoinen tästä maailmasta tai päättyneestä elämästään, on sitten eri asia. Joidenkin vainajien kohdalla toivon, että ei ole.
Uudelleensyntyminenkään ei ole mielestäni poissuljettua.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   15.1.25 11:11:15

Olen aiheesta lukenut (kuten nyt tämäkin topikki), mutta en ole muodostanut kantaani asiaan, josta en mitenkään voi tietää mitään.

Avaruusohjelmia katsoessa, siis kun esim. ISS lentelee avaruudessa, ei tule fiilistä, että kuolemanjälkeistä elämää olisi.

Missä se kuolemanjälkeinen elämä olisi? Avaruudessa on yli 200 astetta pakkasta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.1.25 11:16:35

Tajunnassa ja tietoisuudessa on paljon vielä selvitettävää, mutta jumalaa sieltä tuskin löytyy, joten en kyllä mieti uskoon tulemista miettiessäni mitä ihmisen tietoisuudelle tapahtuu kuoleman hetkellä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.1.25 11:42:47

Sielua ei ole tietenkään olemassa, se pitäisi olla jokaiselle koulut käyneille selvä asia. "Sielu" on vain tietoisuus. Ja tietoisuus syntyy aivoissa. Kun aivot kuolevat, ei ole tietoisuutta, eikä sitä ns. sielua.

Tokihan ihminen ei sinänsä katoa, kuten joku sanoikin ruumiimme muuttaa vain muotoa. Mutta tietoisuus lakkaa, kun aivotoiminta lakkaa. Palaamme siihen samaan olemattomuuteen, joka oli ennen syntymää.

Kaikki uskonnot ja sieluhöpötykset tulevat siitä, että ihminen ei pysty käsittämään tai käsittelemään olemattomuutta. Sen ajatteleminen tuntuu ihmisistä oudolta ja pelottavalta. Siksi lohtua haetaan ajatuksista kuoleman jälkeisestä elämästä. Ja se on ihan ok. Jos haluaa elää valheessa ja se tuo lohtua, niin siitä vaan. Mutta toivoisin, että uskovaiset lopettaisivat tämän tuputtamisen eteenpäin, se menee jo naurettavaksi.