Lähettäjä: Been deer 
Päivämäärä:   13.1.25 23:50:49

Eikö se rasita koiraa ihan hirveästi? Nopeita suunnanmuutoksia sun muuta?

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   14.1.25 00:17:38

Haitallisuus riippuu aika pitkälti siitä, osataanko treenata turvallisesti ja pitää koira kunnossa. Agilitykoira pidetään hyvässä fyysisessä kunnossa, se käy hieronnoissa, fyssareilla, saa laadukasta ravintoa ja monipuolista liikuntaa. Vastuullinen harrastaja ottaa treeneissä koiran terveyden ja turvallisuuden huomioon, ja se on se suurin syy siihen miksi agility ei ole laji jota voi vaan alkaa huvikseen harrastella kotona. Osaava kouluttaja kun osaa kertoa mitä tehdään ja miksi.

Toki silti välillä sattuu ja tapahtuu, pahimmillaanhan koira kuolee agilityradalle jos huonosti käy. Kaikille vahingoille ei mitään voi. Toisaalta koiria on kuollut ja kuolee jatkossakin myös mm. vapaana metsässä juoksemisen takia. Kaikkia riskejä ei voi koiran elämästä poistaa.

Valtaosa agilitykoirista elää pitkän ja hyvän elämän kärsimättä harrastuksesta mitenkään sen suuremmin. Tosin kyllä sitä itsekin harkitsee kun on harrastuskoiran pentu tilauksessa, että unohtaisiko agilityn kokonaan. On niitä muitakin harrastuslajeja olemassa, joissa loukkaantumisriski on huomattavasti pienempi. Ja vauhdikkaitakin lajeja löytyy, vetohommat on kivoja ja hoopersiin pitäisi päästä tutustumaan jossain paremmin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.1.25 00:52:05

vähän sama kuin esteratsastus siinä mielessä että sitä tehdään ihmisen viihdytyksen, ei eläimen takia, ja siksi hyväksytään loukkaantumisriski. Turvallisempia harrastuksia löytyy joista koira nauttii ihan yhtä paljon, mutta ihminen itse haluaa nähdä kun koira ja hevonen niin siististi menevät vaarallisten esteiden yli, ai että!

Lähettäjä: Bo 
Päivämäärä:   14.1.25 07:58:44

Eiköhän ihan mitä tahansa lemmikkiä pidetä ihmisen viihdytyksen eikä eläimen takia. Agilitykoira ei siinä tee poikkeusta.

Agility lajina on kuormittava koiran kropalle, mutta kuten yllä jo sanottiin, hyvät harrastajat tekevät kaikkensa pitääkseen koiran kunnossa. Moni koira saakin eläköityä hyvässä kunnossa, vaikka toki on niitäkin, joiden kroppa ei kaikesta huolimatta kestä.

Esteillä tapahtuvat onnettomuudet ovat vielä oma juttunsa. Sillä saralla on mielestäni vielä kehitettävää, vaikka parannuksia on tehty.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   14.1.25 08:12:26

Yleensähän "valitaan laji sen mukaan mistä koira tykkää" ja "tietysti pidetään hyvä huoli koirasta" ja "koira kuvataan ennen kuin aletaan harrastamaan ja tulosten ehdoilla mennään": päätä pahkaa painetaan sitä agilityä kun itse ei jakseta kouluttaa hitaampia lajeja ja koirahan omistajan tulkinnan mukaan nauttii kun juoksee, ei käydä hierojilla tai missään hoidoissa eikä aina edes tehdä peruskuntoa tai lihaksistoa (koska koiran juokseminen hoituu siellä agikentällä) ja jos niihin kuvauksiin mennään ja joku selkämuutos, heikot lonkat tai kyynärät löytyy niin unohdetaan koko juttu ja jatketaan vaan siellä kentällä ramppaamista, koska "koira niin tykkää". Niin, useimmiten ihan harrastelijatasolla ja -tavalla ja vastaavien ohjaajien valvonnassa. Kyllä, on riskiä puuhaa koiralle ja se onnettomuusriskikin on iso.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 08:26:28

Agility palvelee ainoastaan omistajaa ja hänen mielihalujaan eikä koiraa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.1.25 08:47:03

"Agility palvelee ainoastaan omistajaa ja hänen mielihalujaan eikä koiraa."

Voidaan ajatella, että koko koiran elämä palvelee ainoastaan omistajaa ja hänen mielihalujaan, oli koiralaji mikä tahansa tai ei mitään. Mutta fakta myös on, että moni koira aidosti pitää agilitysta. Esimerkiksi minulla on 8v hyväkuntoinen koira, jonka kanssa en enää varsinaisesti harrasta agilitya. Kuitenkin jos joudun sen ottamaan hallille mukaan, kun käyn nuoremman koiran kanssa, niin teen samalla senkin kanssa pieniä ja kivoja ratoja/radanpätkiä matalilla hypyillä. Ja vain ja ainoastaan sen takia, että se koira haluaa sitä, se tykkää siitä. Koirat ylipäätään lähtökohtaisesti nauttivat tehdä yhdessä asioita omistajan kanssa (toki rotuerot, mutta itselläni paimen). Ja se laji valikoituu ihan yhtä paljon ihmisen kuin koiran mukaan. Ei kaikki koirat välitä agista, on niitäkin, jotka ihan selvästi näyttävät, että se on pakkopullaa tai liian stressaavaa ja niiden kanssa siirrytään muihin lajeihin.

Mutta siis agility ei harrastuksena ole sen haitallisempi kuin esteiden hyppiminen hevoselle. Mutta kummastakin touhusta saa todella vaarallista, jos ei tiedä, mitä on tekemässä. Muistettava myös, että agi on harrastus, mutta myös kilpaurheilu. Kuten esteiden hyppääminen hevosen kanssa. Ei agissa ole mikään pakko kilpailla. Minä en tykkää enää kilpailla ja me vain höntsäillään. Tehdään kevyitä ratoja matalilla rimoilla siis myös nuoremman kanssa. Se ei ole mikään reikäpää-bortsu, vaan hyvinkin harkitseva tapaus (esim. kontaktit menee rauhassa ja kun ei ole kisatavoitteita, en välitä opettaa nopeammaksi) Väitän, että tämän kanssa harrastaminen ja nimenomaan tällä tavalla on paljon turvallisempaa kun meidän päivittäiset lenkit (metsässä vapaana, juoksevat ryteikössä, voivat katkoa jalkansa siellä, voivat juosta suden suuhun jne).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 08:54:18

Voidaan ajatella, että koko koiran elämä palvelee ainoastaan omistajaa ja hänen mielihalujaan, oli koiralaji mikä tahansa tai ei mitään. Mutta fakta myös on, että moni koira aidosti pitää agilitysta.

Onko koiralta itseltään kysytty mitä se todellisuudessa haluaa ja mistä se pitää?

Lähettäjä: neiti 
Päivämäärä:   14.1.25 09:16:27

"Eikö se rasita koiraa ihan hirveästi? Nopeita suunnanmuutoksia sun muuta?"

Nopeampia suunnanmuutoksia koirat tekee leikkiessään mitä agilityssa. Leikkiessä ne ovat myös spontaaneja, kun taas agilityssa koiralla on linja mitä pitkin ohjaaja sen ohjaa kulkemaan. Eli mitä taitavampi ohjaaja, sitä vähemmän tulee mitään yllättäviä käännöksiä, koira tietää jo hypylle lähtiessään mitä linjaa se jatkaa ja käännös tulee tiedostaen.

Toki laji on fyysisesti rankka ja koiran lihaksistoa pitää huoltaa hyvin. Alku- ja loppulämmittelyt on tärkeitä lihasvammojen ehkäisemiseksi. Meillä hierotaan neljän viikon välein säännöllisesti, useammin jos näyttää siltä että jossain on kireyttä.
Treenataan maltillisesti ja treenien välillä liikunta pidetään monipuolisena. Myös lepo on tärkeää.

Koirat tykkäävät tehdä omistajansa kanssa asioita, on se sitten agilitya, rallytokoa, nosea, tokoa, jälkeä.
Koira tuskin näistä itse mitään valitsisi, mutta se ei tarkoita etteikö koira voisi lajeista nauttia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 09:32:23

Kun näkee sen koiran riemun agilityssä ei voi kuin nauraa näille "agility on ihmistä varten" höpsöille. Ne koirat on ihan pähkinöinä siellä. Ja kyllä on tärkeämpää onnellinen koira kuin kääriä koira pumpuliin. Yhtälailla työkoirille voi sattua ja tapahtua. Sohvan perällä lojuva koira on kaikkein onnettomin vaikka kuinka on turvallista.

Lähettäjä: Been deer 
Päivämäärä:   14.1.25 09:35:42

Miten riemun ja ylivirittyneisyyden pystyy erottamaan toisistaan?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 09:36:30

” Voidaan ajatella, että koko koiran elämä palvelee ainoastaan omistajaa ja hänen mielihalujaan, oli koiralaji mikä tahansa tai ei mitään. Mutta fakta myös on, että moni koira aidosti pitää agilitysta.

Onko koiralta itseltään kysytty mitä se todellisuudessa haluaa ja mistä se pitää?”

Hankala sitä on varsinaisesti kysyä, mutta koiran elekieli kertoo kyllä paljon. Esimerkiksi omani ei tykkää näyttelyistä ja on aina kehässä hieman flegmaattinen, ei sitä välttämättä edes ulospäin huomaa. Ei sitten olla näytteyissä käyty kuin pari kertaa hakemassa ”nimeä”, koira on kyllä pärjännyt, mutta ei selkeästi tykkää.

Ihan toisenlainen koira on kun tehdään nosea. Koiran ilo ja tekemisen riemu on oikeasti silmin nähtävää.

Sama varmasti näkyy siellä agilityssä, jossa varsinkin tuollainen flegmaattisuus vaikuttaa ihan puhtaasti suoritukseen.

Lähettäjä: .:. 
Päivämäärä:   14.1.25 09:43:30

Agility lienee suojelun ohella koiralle fyysisesti kuluttavimpia koiraharrastuslajeja. Lisäksi hyvinvointiongelma on koirien suora jalostaminen siihen (mm bc), koirat on niin viettisiä että mikäli niiden perusluustokuvilla selviää ettei niihin kannata panostaa (eivät kestä jatkuvaa treeniä ja kisoja), ne menee monttuun kun eivät ne luonteensa takia pärjää kotikoirina. Ikävä kyllä tätä "huipputason" touhua läheltä seuranneena.

Toiselle pisteelle, jos et todella erota ylivirittyneistyttä ja suoranaista stressiä, niin ihan koiran takia toivottavasti et höntsäilyä kummemmin agilityä harrasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 09:49:44

Agilityssä loukkaantumiset ei ole mikään harvinaisuus, mutta asia mikä kielletään ja vähätellään. Etenkin ylemmissä luokissa, missä etenkin maxi koirilla vauhti on järjetön, radat pitkiä ja haastavia ja estekorkeus suuri. Itsekin lajia harrastin ja kisasin tiettyyn pisteeseen asti, mutta mitä pidemmälle etenin koirien kanssa, sitä selvemmäksi kävi ettei radat monestikaan olleet enää reiluja.

Lähettäjä: nimetön 
Päivämäärä:   14.1.25 09:58:20

Viime vuosien järjestön vauhdin ihannoiminen on ajanut lajin siihen, että loukkaantumisia sattuu enemmän ja enemmän vaikka olosuhteet ja muutenkin puitteet ja esteturvallisuus on parantunut. Itse olen harrastanut ja kilpaillut agilityssä vuodesta 2004 lähtien ja nyt on noussut tie pystyyn. Treenaan edelleen omien koirieni kanssa ja koulutan mutta maltillisesti ja opetan omille koirilleni taitoja, jotka ovat viime vuosina vähentyneet ihan hurjasti.

On järkyttävää katsoa kisoissa kun alemmissakin luokissa koirien estetaidot ovat puutteelliset (esim. puomille lähestymiset), koirat ovat häiriöherkkiä ja reagoivat mm. radan ulkopuolisiin tapahtumiin, eivät pysy lähdössä paikoillaan, karkaavat maalissa muiden luokse yms. Lisäksi monella koiralla on huono hyppytekniikka ja se yhdistettynä kovaan vauhtiin, ihan killeriä.

Ja sitten mua raivostuttaa kouluttajat, jotka eivät uskalla puuttua koulutettaviensa tekemiseen. Tässä viime viikolla seurasin treeneissä kun toisen treenaajan koira luistelee joka putken jälkeen koska vihje jatkoon tulee myöhässä, ohjaaja on auttamatta koko ajan myöhässä, koiran estetaidot ovat puutteelliset ja silti kouluttaja hokee "hyvin meni".

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   14.1.25 10:00:32

""Onko koiralta itseltään kysytty mitä se todellisuudessa haluaa ja mistä se pitää?”
- Aika puusilmä ja koiraa kuuntelematon pitää olla, jos ei näe mistä oma koira pitää tai ei pidä. Ei sitä tarvitse erikseen kysellä, ne kertoo kyllä jatkuvasti kysymättäkin.

Omat koirat on kaikki tykänneet agista kuin hullut puurosta, mutta itse en viihdy siinä huudossa ja hektisyydessä, niin eivät valitettavasti pääse sitä harrastamaan. Onneksi ne tykkää monesta muustakin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.1.25 10:03:16

Mä haaveilin agilitystä, kun pennun otin. Ihan alkeita ehdinkin sille opettaan (lähinnä putki ja suora hyppy hyvin matalalla olevalla rimalla), mut sit kuvattiin selkä LTV4 ja totesin, että sitä agilityn tuomaa riskiä en ota. Koira ei oireile selkäänsä, mutta en halua, että oireilee jatkossakaan. Harrastetaan ja kisataan rallytokoa ja lisäksi aloitettiin nyt hoopers. Kokeiltu myös nosea, mutta siitä tuo ei pahemmin välittänyt. Rally ja hoopers treeneihin lähtee aina innoissaan. Kyllä siitä näkee, että harrastaminen on kivaa, ja aivan varmasti sen näkee myös niistä koirista, jotka tykkää agilitystä ja sitä harrastaa. Mutta kun lajin riskeihin tarkemmin tutustuin nimenomaan luuston näkökulmasta, niin tuli semmonen fiilis, että en tiiä uskaltaisinko terveluustoisenkaan kanssa tosissaan treenata...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 10:07:16

Lajia olisi syytä kehittää turvallisempaan ja reilumpaan muotoon. Kisoissa radat on aivan liian epäreiluja koiralle, tarkoitan kaiken maailman kieputuksia ja takaakiertoja. Estekorkeus saisi myös olla maltillisempi ja sidottu nykyistä tiukemmin koiran säkäkorkeuteen. On epäreilua, että pikkumaksit ja varsinkin maksit voivat joutua hyppäämään säkäkorkeuttaan suurempia esteitä. A-esteestä saisi tehdä hieman loivemman ja keinun ja renkaan voisi jättää ihan kokonaan pois.

Jos verrataan lajia esteratsastukseen, niin hevosten radoilla on selkeitä suoria lähestymisiä, ja ehkä jossain uusinnassa saattaa olla joku kohta, missä voi tehdä tiukemman tien ja näin voittaa aikaa. Koirien radoilla ei mitään muuta juuri näekään kuin hyppyjä mitkä joutuu tekemään vinosti. Joo, ei suoraan verrannollista, mutta kuitenkin.

Saan tällä kommentillani varmaan paskamyrskyn aikaan, mutta ihan sama. Lajia 15 vuotta harrastaneena olen kyllä hetkisen miettinyt mielipidettäni.

Lähettäjä: nimetön 
Päivämäärä:   14.1.25 10:10:25

"Saan tällä kommentillani varmaan paskamyrskyn aikaan, mutta ihan sama. Lajia 15 vuotta harrastaneena olen kyllä hetkisen miettinyt mielipidettäni."

Tuskin. Kyllä jokainen, joka vähänkään koiransa hyvinvoinnista välittää niin ymmärtää sun kommentin täysin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 10:17:39

Ah joo, ja se unohtui, että en ymmärrä myöskään lainkaan sitä, että jokaisella harjoittelukerralla ne rimat nostetaan sinne maksimikorkeuteen. Omilleni en suostu nostamaan ja tästä on väännetty muutamankin kouluttajan kanssa. Kyllä, ne rimat voi laittaa sinne joskus, mutta joka jumalan treeniin niitä ei tarvitse nostaa taivaisiin.

Lähettäjä: jahas 
Päivämäärä:   14.1.25 10:38:23

Kysellääs toisinpäin,

Mitä HYÖTYÄ agilitystä on koirille? Tuoko se jonkun rodun hyvät tai huonot ominaisuudet esiin? Voitaisiinko sitä käyttää ns. jalostusmittarina jollekin rodulle?

Kun verrataan esim suojeluun, joka on tietyille roduille rodunomainen koe, jota voidaan käyttää koiran jalostusominaisuuksia arvioitaessa.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   14.1.25 10:52:28

En ole lajia seurannut viime vuosina ja olen käsittänyt että koiran turvallisuuteen ja hyvinvointiin suhtaudutaan yleisesti paljon paremmin kuin vaikka vuosituhannen alussa. Olen silti samaa mieltä kuin mm piste ja paljon on vielä kehitettävääkin.

Itselle tuli silloin takavuosina järkytyksenä se miten vähän niitä koiria osattiin lukea ja miten vähällä kokemuksella kouluttajaksi pääsi. Toivottavasti tässäkin on tapahtunut muutoksia.

Lähettäjä: Agge 
Päivämäärä:   14.1.25 11:24:35

Syytä kysyä, kuka tätä lajia ajaa tällaisenaan eteenpäin, kun kaikki kaikessa tuntuu olevan vain nopeus. Kaikki kiva on poissa, homma on liian ammattimaistaj o. Rotukirjo makseissa kaventunut bordercollieihin. Lajista on tullut tylsä sen vuoksi. 90-luvulla aloin harrastamasn. Silloin esteet oli vaarallisempia, kun laji oli vielä niin lapsenkengissä. Mutta rotukirjo oli suuri, radat kivoja. Harrastaminen oli halpaa.

Ei ole enää vuosikausiin tehnyt mieli harrastaa. Verenmaku suussa kilvoittelu ei kiinnosta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.1.25 11:24:39

En jaksa lukea kommentteja, mutta väitänpä silti, että monen agilitykoiran elämä on varmasti paljon mielekkäämpää kun kotisessen, joka pääsee remmilenkille korttelin ympäri pari kertaa päivässä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 11:32:32


"Miten riemun ja ylivirittyneisyyden pystyy erottamaan toisistaan?"

Ylivirittynyt ei kykene keskittymään. Tämä näkyy häsläämisenä, esteitä päin juoksemisena, rimojen tiputteluna, haukkumisena ja siinä että suorituksen jälkeen vire ei laske eikä koira pysty olla aloillaan ilman odottamista tai häsläämistä (se että koira tuijottaa maanisesti omistajaa, ei ole rauhallisuutta).

Itse taas näen, että on osa ongelmaa tehdä radoista suoraviivaisia ja nopeutta suosivia.
Ensin hommataan se päävikainen bc, joka on aivan ylivireessä, juoksee siivekkeitä päin ja kontakteilta alas. Ei osaa oikeastaan mitään paitsi mennä lujaa. Sitten näitä ihaillaan ja ostetaan lisää ja kritisoidaan lajia, koska oma koira ei siihen sovi. Jos oma koira sopii vain suorien esteratojen juoksemiseen, niin se koira on oikeasti ihan pska agilitykoira vaikka vauhtia olisi miten. Lisäksi se on huono kotikoira, kun pää ei kestä.

Eli en kannata linjausta siitä, että agility pitäisi muokata päävammaisille koirille sopivaksi. Pikemminkin pitäisi huomioida ihanneajat niin että rauhallinen virheetön suoritus voittaa aina keskittymisvirheisen (hitaampi huolellisempi hyppy on parempi kuin hätäinen riman tiputus). Tällä varmasti jo jalostusvalintoja voitaisiin ohjata fiksumpaan suuntaan. Käytännössä ihanneaika voisi olla hitaan ravin verran. Eli vain virheettömät kilpailevat nopeudesta.

Ja tietenkin pitää pitää järki treenatessa. Taitoja voi opettaa rauhallisessa vireessä, muu liikunta, lämmittely.... Ei liikaa treenikertoja eikä minuutteja.

Olen samaa mieltä, että turvallisuutta tulee lisätä ja usein arvioida. Mutta radat eivät saisi kompensoida huonoja koiria. Mielummin kilpailukielto itselleen vaarallisille koirille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 11:42:33

"Kysellääs toisinpäin,

Mitä HYÖTYÄ agilitystä on koirille? Tuoko se jonkun rodun hyvät tai huonot ominaisuudet esiin? Voitaisiinko sitä käyttää ns. jalostusmittarina jollekin rodulle?"

Koira saa liikuntaa (muutakin kuin ratatreeni) sekä virikettä erilaisten taitojen opettelusta. Se tuo esiin miten koira keskittyy, miten se liikkuu, kuuntelee ihmistä, miten hallitsee kroppaansa, miten itsenäinen, rohkea ja älykäs se on. Ja minkälainen hermorakenne koiralla on. Nämä tosin eivät näy tuloksissa (voisivat näkyä). Mutta videoissa ja paikanpäällä näkee.

Lähettäjä: nimetön 
Päivämäärä:   14.1.25 12:55:59

"En jaksa lukea kommentteja, mutta väitänpä silti, että monen agilitykoiran elämä on varmasti paljon mielekkäämpää kun kotisessen, joka pääsee remmilenkille korttelin ympäri pari kertaa päivässä."

Kyllä mun agilitykoirat ovat aina ja poikkeuksetta kotisessejä vaikka 2-3 kertaa viikossa niiden kanssa harrastetaan. Tuo on musta räikeää yleistämistä, että kotikoirat pääsevät kolme kertaa päivässä korttelilenkille. On paljon lemmikkejä, joiden ihmiset nauttivat liikkumisesta ja koirat lenkitetään paremmin kuin osan harrastajista. Yksi agilityä ihan korkealla tasolla kisaava sanoi kerran, että hän ei jaksa lenkittää koiria ja saahan ne liikuntaa hallilla ja kentällä aksatessa. Ei ole yksi eikä kaksi agilityharrastajaa, jotka ajavat autolla hallin pihaan ja ottavat koiran autosta, se päästetään pissalle ja sitten treenaamaan.

Itse olen aina ollut tosi tarkka koiran huolellisesta lämmittelystä ja jäähdyttelystä.

Hyvä agilitykoira ei välttämättä ole hyvä jalostuskoira, hyvä kouluttaja saa vähän huonommastakin materiaalista vaikka mitä ja huono kouluttaja ei saa hyvästäkään koirasta edes keskivertoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 13:16:54

"Ah joo, ja se unohtui, että en ymmärrä myöskään lainkaan sitä, että jokaisella harjoittelukerralla ne rimat nostetaan sinne maksimikorkeuteen. Omilleni en suostu nostamaan ja tästä on väännetty muutamankin kouluttajan kanssa. Kyllä, ne rimat voi laittaa sinne joskus, mutta joka jumalan treeniin niitä ei tarvitse nostaa taivaisiin "

Samasta asiasta sai joka treeneissä itsekin vääntää. Etenkin jos erehtyi käymään ulkopuolisella valmentajalla.

" En jaksa lukea kommentteja, mutta väitänpä silti, että monen agilitykoiran elämä on varmasti paljon mielekkäämpää kun kotisessen, joka pääsee remmilenkille korttelin ympäri pari kertaa päivässä"

Suurinosa agilitykoirista on kotikoiria jotka käyvät peruslenkeillä. Kentällä käyvät 1-3 kertaa viikossa. Eli tavallisen agilitykoiran ja seurakoiran ero tuossa asiassa on olematon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 13:54:02

Omalla työlabbiksella innostus ja ylivirittyneisyys eivät poissulje toisiaan ja ennenkuin korvat jää matkasta ja sinkoillaan ympäriinsä, se on ollut ylivirittynyt jo hyvän aikaa. Ja kyllä, siitä koituu myös stressiä. Stressaajia on myös erilaisia, oma ei räjähdä pitkin seiniä vaan sulkeutuu. Usein on kehuttu miten rauhassa tuo otus on vaikka todellisuudessa sillä on jo kohta kuppi nurin. Itselläni meni muutama vuosi oppia tunnistamaan se luotettavasti ajoissa, sillä ero on todella hienovarainen.

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   14.1.25 13:55:33

Minulle oli järkytys kun kuulin, että agilitypiireissä jotkut vaihtavat koiria kuin sukkia, jos edellinen ei olekaan tarpeeksi nopea/hyvä/mitälie. Samaa meininkiä kuin mettämiehillä, jos koira ei ajakaan pupua. Koira on vain väline.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 14:00:08

Tottakai koira on väline koiraharrastuksessa. Ei voi harrastaa mitään koiraharrastuslajia jos ei ole siihen soveltuvaa koiraa. Samalla tavalla kasvattajat luopuu/laittaa pois koiria jotka eivät käy jalostusharrastukseen, valjakosta otetaan pois koirat jotka eivät eri syistä käy valjakkoon, jne. Ja sama hevospuolella; hevonen myyntiin jos ei osaa tarpeeksi, on liian hidas, ei hyppää tarpeeksi, jne. Eläimen ominaisuuksiin koko eläinten kanssa harrastaminen perustuu.

Lähettäjä: nimetön 
Päivämäärä:   14.1.25 14:02:09

Pii, tuota on tapahtunut jo vuosia. Yhdellekin maajoukkueessa olleelle ohjaajalle tulee uusi pentu heti jos senhetkinen kisakoira ei pärjää. On lisäksi ihan normaalia lopettaa täysin terve 9-10v koira, jolla ei enää kisata. Niin ja kipeillä koirilla kisataan, eräänkin koira ontui ennen viime kesän SM-kisoja mutta oli viikon levolla just ennen kisoja niin hyvin pystyi vetämään pe-su ja kaikki radat mille oli mahdollisuudet. Kyseinen koira ollut sen jälkeen poissa kisoista. Yksi vietiin eläinlääkäriin vasta halliSM-kisojen jälkeen, jotta ei tule dopinginvaroaikaa. Ja onhan näitä vaikka kuinka paljon.

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   14.1.25 14:03:51

nimetön: Joo, juuri ihan mj-tason ja "isojen valmentajien" hommasta tuttukin mainitsi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 14:06:40


- Aika puusilmä ja koiraa kuuntelematon pitää olla, jos ei näe mistä oma koira pitää tai ei pidä. Ei sitä tarvitse erikseen kysellä, ne kertoo kyllä jatkuvasti kysymättäkin.

Omistajat tuppaavat näkemään asiat niin mikä heitä itseään miellyttää.
Koira ei voi valita mitä se haluaa tehdä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 14:08:02

Minne ne ylijäämä koirat laitetaan jos ne eivät agilityradalla pärjää?
Nappi otsaan ja uutta tilalle?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 14:09:09

Joillekin etsitään uusi koti ja jotkut lopetetaan. Niinkuin muissakin eläin harrastuksissa soveltumattomille eläimille käy.

Lähettäjä: ****** 
Päivämäärä:   14.1.25 14:27:29

Oman koiran kanssa höntsäillään vaan kerta viikkoon tai harvemmin ja hyvin matalilla rimoilla. On kuvattu terveeksi selästä, lonkista ja kyynäristä ennen harrastuksen aloitusta.

Kauhistuttaa kyllä jotain kisaratavideoita katsoessa, miten järkyttävän korkeita esteitä hyppyytetään ja todella kovassa vauhdissa. Ihan sama kuin laitettaisiin hevoset hyppäämään 160 cm rataa joka ikinen viikko ja aina vain kovempaa. Meitä ei kisaaminen kiinnosta, epiksissä voidaan käydä joskus vaihtelun vuoksi.

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   14.1.25 15:23:50

Koira on kuitenkin melko erilainen eläin verrattuna hevoseen. Se kiintyy omistajaansa ja laumaansa aivan eri tavalla. Siksi tuo "urheiluvälineenä" käyttäminen kirskahtaa itselleni, kun vielä agilitykoirat eivät varmaan ole kovin itsenäisiä ulkohäkissä asuvia tapauksia, vaan usein hyvin laumakeskeisiä paimenia, jotka ovat kasvaneet perheessä. Teki miten teki, jokaisessa eläimiä käyttävässä lajissa on varjopuolensa, mutta tämäkin on sellainen asia, josta hyssytellään koirapiireissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 15:31:24

"Koira ei voi valita mitä se haluaa tehdä."

Oikestaan voi. Mikään ei pakota koiraa agilityssä. Se on vapaana, toisin kuin esim. ratsastuksessa, jossa ihminen istuu selässä ja pohjeilla, ohjilla, kannuksilla ja raipalla "antaa vihjeitä". Koira puolestaan on täysin irti ja sen tulee haluta hypätä tai se tulkitsee rataa niin että pyrkii kiertämään tai väistämään. Ja se näkyy suorituksessa. Estefocus on yksi oleellisin asia lajissa. Se tarkoittaa, että koira hakeutuu esteille. Sitä ei pakoteta tai ajeta. Sitä kannustetaan juoksemalla itse edellä. Koira voi valita olla tekemättä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.1.25 15:32:37

Olen kilpaillut aktiivisesti agilityssa yli 20 vuotta ja en kyllä pidä kovin yleisenä ilmiönä sitä, että "koiria vaihdettaisiin kuin sukkia". Tai ainakaan omaan lähipiiriin ei ole moista osunut, vaan kyllä sen koiran kanssa on sitten etsitty joku muu harrastus, jos se ei agilityyn ole soveltunut ja ehkä otettu sitten uusi pentu agilitya silmällä pitäen. Ne agilitykoirat on kuitenkin ainakin sen 80 % ajasta ihan normaaleja koti- ja perhekoiria.

Agilitykoirat on varmasti yksi parhaiten huollettu ja hoidettu koiraryhmä. Koirien lihaskuntoon panostetaan ja koiria huollatetaan säännöllisesti. Omani käyvät hoidettavina lähes kuukausittain (kesällä tulee lomien takia usein vähän pidempi tauko).

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.1.25 15:46:28

"Käytännössä ihanneaika voisi olla hitaan ravin verran. Eli vain virheettömät kilpailevat nopeudesta."

Tästä olen täysin samaa mieltä. Agissa ihannoidaan aivan liikaa nopeutta ja suuria määriä estevirheitä tehnyttä koirakkoa pidetään automaattisesti parempana kuin reilulla yliajalla muutoin virheettömän suorituksen tehneitä. Ja kun ne ajat alkaa osalla tuomareista olla jo melkoisia jo siellä ykkösissä. Eräskin tunnettu nopeutta ihannoiva tuomari vetää sellaisia aikarajoja ykkösille, että voi hyvänen aika. Ekoissa kisoissani oli tämä tuomari ja KUKAAN ykkösistä ei päässyt aikarajan alle. Totta kai olimme kaikki kokemattomia, mutta sitähän siellä ykkösissä ollaan. Vasta harjoittelemassa kisatilannetta. Ja kaikenlisäksi tuomari vielä helpotti aikarajaa kesken kilpailun ja siltikään kukaan ei päässyt siihen. Nopeat koirat joko teki hylyn tai niin paljon virheitä, että aika meni siihen ja rauhalliset koirat eivät ehtineet edes sujuvalla radalla aikarajojen sisälle. Miksi? Mikä idea laittaa ykkösiin niin kovat rajat, että täytyy olla kokenut koirakko tai reikäpää-bortsu?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.1.25 15:56:44

Ja vielä lisäyksenä, että siis näitähän näkee paljon kisoissa, että ihanneajat on aivan turhan tiukkija. Ykkösillä näkee 3,6m/s, kakkosissa jopa 4m/s ja kolmosissa voi pikkumineillä 4,2m/s. Siinä ei pikkuminiltä riitä enää sujuva ja virheetön suoritus lyhyillä teillä, vaan täytyy olla jo oikeasti nopea pikkukoira. Ihan älytöntä.