Lähettäjä: juupa 
Päivämäärä:   13.1.25 20:09:58

Mieheen jonka vaimo on kuollut syöpään viime vuoden puolella mutta en tiedä missä vaiheessa vuotta. Hirveän mukavalta vaikuttava ihminen mutta jos itse haluaisin lähi tulevaisuudessa vakaan suhteen, veikkaan että mies ei siihen valmis olisi. Vai kannattaako vain katsoa miten kehittyy?

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   13.1.25 20:15:09

Kaverimieheltä kuoli vaimo pitkäaikaissairauteen ja löysi uuden vaimon vähän hautajaisten jälkeen. Mietti kovasti kannattaako jatkaa tapailua vai ei. Jatkoi ja nyt 5v myöhemmin heillä on 2 lasta ja vaikuttavat toisilleen sopivilta.

Riippuu siis varmasti paljon ihmisestä ja hänen kyvystään käsitellä menetystä ja toipua siitä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   13.1.25 20:19:05

Pitkän sairauden ja saattohoidon aikana menetyksen saattaa hyväksyä jo ennen kuin se tapahtuu. Mies on voinut jutella asiasta jopa vaimonsa kanssa ennen loppua ja on sitä kautta saanut rauhan ja valmiuden jatkaa elämäänsä. Tai sitten mies ei osaa käsitellä suruaan ja etsiytyy siksi uuden naisen suojiin. Sitä ei kukaan tiedä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 11:12:40

" jos itse haluaisin lähi tulevaisuudessa vakaan suhteen "

Tuo kuulostaa yhtä pahalta kuin linnatuomio.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 11:17:13

"Kaverimieheltä kuoli vaimo pitkäaikaissairauteen ja löysi uuden vaimon vähän hautajaisten jälkeen. Mietti kovasti kannattaako jatkaa tapailua vai ei. Jatkoi ja nyt 5v myöhemmin heillä on 2 lasta ja vaikuttavat toisilleen sopivilta."

Mikä on se miehen kyky kiintyä ja rakastaa toista jos vaimo on hädin tuskin ehditty haudata kun on jo uusi kierroksessa?

Vaikka se suhde olisi kuinka vakiintunut niin eipä se kumppani pohjimmiltaan siinä paljon merkitse kun tuolla tavalla tekee.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   14.1.25 12:06:26

Kyllähän se melkein niin on, jos heti hautajaisten jälkeen ”tapaa” uuden, se on oikeasti se uusi ollut jo pitemmän aikaa kuvioissa.

Mutta aloittajan kysymykseen, mielestäni kannattaa rauhassa katsoa ja tutustua. Jos mies on mukava ja kaikin puolin miellyttävä, niin miksi ei?

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   14.1.25 12:12:14

Minusta ei kuulosta yhtään siltä, että aloittaja olisi ollut kuvioissa ennen kuin vaimo kuoli.

Lähettäjä: 3 
Päivämäärä:   14.1.25 12:35:35

Käsittämättömiä ja syyllistäviä kommentteja. Onkohan kukaan teistä kommentoineista ollut oikeasti tilanteessa, että kuolemaa on ehditty käsitellä jo monta vuotta? Noin nyt esimerkiksi.

Se, että jatkaa elämässä eteenpäin ja tapaa uusia ihania ihmisiä, EI OLE pois siltä kuolleelta ihmiseltä. Moni kuoleva toivookin puolison jatkavan elämää mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen.

Aloittaja: sinuna katselisin todellakin vielä ainakin jonkin aikaa tuota miestä, jos hän on muuten sopivan oloinen. Puhukaa asioista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 12:44:30

"Se, että jatkaa elämässä eteenpäin ja tapaa uusia ihania ihmisiä, EI OLE pois siltä kuolleelta ihmiseltä. Moni kuoleva toivookin puolison jatkavan elämää mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen."

Ei ole pois ei, mutta jos on aidosti rakastanut sitä toista ihmistä niin kyllä hänen kuolemansa sen verran koville ottaa ettei todellakaan ole heti valmis uuteen suhteeseen. Vaikka kuinka olisi sairauden aikana käsitelty kuolemaa. Ja se puolison pitkä sairastaminen on sekin todella kova paikka jos siitä puolisosta oikeasri välittää, jos toisen sairauden ja kuoleman jälkeen on heti "uusi ihana ihminen" kierroksessa niin kyllä se kertoo siitä ettei mitään syviä tunteita puolisoa kohtaan ollut.

Ja ihan sen kuolleen läheisiäkin voisi sen verran ajatella ettei ainakaan julkisesti ole heti hehkuttamassa sitä uutta suhdetta kuten esimerkiksi tietyt julkkikset ovat tehneet.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   14.1.25 12:47:31

Lähisukulainen (keski-ikäinen) alkoi seurustella pari kuukautta puolison kuoleman jälkeen ja ovat olleet nyt yhdessä melkein 20 vuotta.

Vaimo sai aikoinaan max 2 vuotta elinaikaa, joten siinä ehti surutyötä tehdä, varsinkin loppuvaihe suhteesta ei muutenkaan ollut enää varsinaista normaalia parisuhdetta sanan varsinaisessa merkityksessä. Mies oli pitkään yksin se, joka antoi hoivaa ja läheisyyttä, kun ei huonossa kunnossa olevan, kuolemaa pelkäävän puolison kanssa ole enää samanlaista vastavuoroisuutta kuin ennen. Asioista ei puhuttu (sairastunut ei halunnut) joten siinä oli tosi yksin tunteidensa kanssa pitkään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 16:45:10

"
Ei ole pois ei, mutta jos on aidosti rakastanut sitä toista ihmistä niin kyllä hänen kuolemansa sen verran koville ottaa ettei todellakaan ole heti valmis uuteen suhteeseen"

Mikä saa sinut kuvittelemaan, että SINÄ olet se joka päättää milloin joku on valmia uuteen suhteeseen?

Ei siinä ole mitään väärää muodostaa pian uutta hyvää, tervettä suhdetta. Pakonomainen ripustautuminen on aina sairasta.

Se suru voi olla paljon helpompi ja mukavempi käsitellä kun on uusi kumppani tukena. Siis, jos se kumppani on tervepäinen. Ei se suru mihinkään katoa vaikka suhteeseen alkaa, mutta se ei samalla tavalla valtaa koko elämää kun elämän hyvät asiat saavat uutta merkitystä uuden ihmisen kanssa.

Eikä ne aiemmat suhteet aina ole olleet millään tavalla hyviä tai terveitä! Voi olla helpotus päästä toisesta niin lopullisesti eroon ja järkytys siitä miten helppoa elämä yksin/toisen kanssa voikaan olla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 17:10:52

"Mikä saa sinut kuvittelemaan, että SINÄ olet se joka päättää milloin joku on valmia uuteen suhteeseen?"

No ihan voit miettiä vaikka itseäsi. Jos sinulle rakas ihminen kuolee, niin ihanko todella olisit valmis heti uuteen suhteeseen?

"Pakonomainen ripustautuminen on aina sairasta."

Se ei ole mitään sairasta ripustautumista, että rakkaan kuolemaa suree kunnolla. Se on normaalia tunne-elämää.

Mutta kai tämä on sitten tänä nykyisenä kevytsuhteiden aikakautena
vanhanaikaista ajattelua.

"Eikä ne aiemmat suhteet aina ole olleet millään tavalla hyviä tai terveitä! Voi olla helpotus päästä toisesta niin lopullisesti eroon ja järkytys siitä miten helppoa elämä yksin/toisen kanssa voikaan olla."

Tämäkin on toki totta, mutta jos nyt ei oteta lähtökohdaksi sitä, että kyseessä oli kauhea parisuhde, niin kyllä silloin toisen kuolema järkytys on jos on siitä toisesta aidosti välittänyt.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   14.1.25 17:23:38

Kaverini mies kuoli koronarokotteesta saatuihin veritulppiin täysin yllättäen. 9 kk myöhemmin hän tapasi tinderissä uuden miehen. Ovat kovasti onnellisia uuden miehensä kanssa, vaikka eihän se aiempi 10 v kestänyt suhde minnekään ole pyyhkiytynyt pois.

Minusta on käsittämätöntä, että ventovieraat ihmiset alkavat määritellä, kuinka pitkään pitäisi surra. Jokaisella on siihen omat keinonsa ja polkunsa. Itse olen ainakin kaverini puolesta iloinen, kun löysi elämäänsä uuden ihmisen. Kovin nuorihan hän leskeksi olikin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.1.25 17:28:30

Tuttavani mies menehtyi syöpään 17 yhteisen vuoden jälkeen. Mies sairasti vuosia, ja suhde oli loppuaikoina lähinnä hoivasuhde, kun kotiin saattohoidettiin. Tuttava löysi uuden puolison noin 6 kk kuluttua ja 1,5 vuotta miehen menehtymisestä saivat yhteisen lapsen. Nyt ovat olleet yhdessä jo yli 10 vuotta. Hyvä että löysivät toisensa.

Lähettäjä: Ebba 
Päivämäärä:   14.1.25 17:35:44

"Minusta on käsittämätöntä, että ventovieraat ihmiset alkavat määritellä, kuinka pitkään pitäisi surra. Jokaisella on siihen omat keinonsa ja polkunsa. "

Näin juuri! Ei uusi suhde määritä menetyn ihmisen ja suhteen arvoa. Jos minä tästä kupsahtaisin, ja puolisoni olisi onnekas ja löytäisi ihmisen, olisin hänen puolestaan iloinen, ja varmaan haikea. Tai siis en olisi, koska olisin kuollut, enkä tietäisi tai välittäisi enää mistään mitään, mutta näin etukäteen ajateltuna. Tietysti toivoisin ja olettaisin, että asia etenisi lasten ehdoilla ja vasta, kun menetystä on saatu käsiteltyä ja pahin kriisi ehkä siltä erää takana.

"Kyllähän se melkein niin on, jos heti hautajaisten jälkeen ”tapaa” uuden, se on oikeasti se uusi ollut jo pitemmän aikaa kuvioissa."

Tähän sanoisin, että voihan näinkin varmasti olla. Mutta kyllä minulla ainakin on tietty ihminen, jonka puoleen luultavasti kääntyisin ensimmäisenä, kun sen aika koittaisi, jos nyt jäisin leskeksi tai yksin. Ja ihan ystäviä vaan ollaan, eikä hän ole mitenkään "kuvioissa".

Lähettäjä: Ebba 
Päivämäärä:   14.1.25 17:46:02

Eli aloittajalle sanoisin, että ei tuore leskeys välttämättä tarkoita, ettei mies olisi valmis sitoutumaan uuteen suhteeseen. On niin yksilöllistä, miten asiaa on ehtinyt käsitellä.

Lähettäjä: Kuulapää 
Päivämäärä:   14.1.25 20:52:15

Ystäväni oli kolme vuotta syöpää sairastaneen puolisonsa vierellä. Surutyö tuli tehtyä sinä aikana ja hyväksyttyä se ettei toinen tule selviämään. Löysi vuoden aikana uuden suhteen ja on siinä edelleen 8 vuotta myöhemmin.

Ajattelin ensin samoin että ”kamalaa kun toinen edes kylmennyt haudassaan”, kunnes tajusin että koko sen ajan kun puoliso oli huonona sitä menetystä on jo käsitelty, eli pitkän ajan. Todella raskas aika ja se että löytää uuden rakkauden tuo sille toiselle valtavasti uutta elämänhalua. Nuori ihminen kuitenkin, vielä mahdollisuus perheeseen.