Lähettäjä: Iisländeri 
Päivämäärä:   13.1.25 19:15:48

Koska Islantiinhan ei saa tuoda hevosia, niin onko siellä syntyneet issikat kovinkin sisäsiittoisia? Käytetäänkö siellä siirtospermaa? Ja saako siellä siinä tapauksessa issikkatamman siementää muunrotuisella?

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   13.1.25 19:24:06

Hevosia on paljon, sisäsiittoisuus vaihtelee, nykyisin eivät juurikaan ole. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli yleistä teettää jälkeläisiä lähisukulaisilla (myös Suomessa, hevosilla ja koirillakin). Kun sukutauluja katsoo pidemmälle, siellä alkaa vilisemään samat nimet.

Spermaa ei saa tuoda muista maista, tätä sääntöä on joskus yritetty muuttaa, en usko että on mennyt läpi? Eikä muun rotuisia voi siksikään käyttää ollenkaan.

Issikoita risteytetään mm. Saksassa ja on yritetty tehdä uutta rotua (Aegidienberger), mutta ei se ole ollut järin suosittu, eikä sitten kuitenkaan niin hyvä kuin issikka.

Lähettäjä: Lady D 
Päivämäärä:   13.1.25 20:35:29

Kävin Islannissa vuonna 2010 isolla ja tunnetulla issikkakasvattajalla. Joka toinen tytär oli astutettu isällään, linjasiitos oli siellä päivän sana. Toivon tosissani, että tämä ajatusmalli olisi tänä päivänä jo hylätty.

Lähettäjä: Emppu 
Päivämäärä:   14.1.25 09:12:19

Vähän samaa aihetta liipaten: Juttelin erään vuonoheppaihmisen kanssa vuonohevosten tilanteesta, kun vuonohepoista valtaosa on muualla kuin Norjassa ja Norjan geenipooli alkaa olla varsin pieni.. vitsit kun en muista sen tarkemmin yksityiskohtia. Mahtaako tilanne olla oikeasti näin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.1.25 09:51:23

Samahan se on suomenhevosten kanssa. Geneettinen pullonkaula on jo pitkälti saavutettu.

Lähettäjä: Naatti 
Päivämäärä:   14.1.25 09:58:39

Onhan ne islanninhevoset pakostakin aika sisäsiittoisia, kun sinne ei enää muita hevosia tuoda, niin geenipooli on mitä on. Toki tämä sama ongelma on enempi ja vähempi kaikkien rotueläinten kanssa, joiden rotu on suljettu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.1.25 11:00:16

"Issikoita risteytetään mm. Saksassa ja on yritetty tehdä uutta rotua (Aegidienberger), mutta ei se ole ollut järin suosittu, eikä sitten kuitenkaan niin hyvä kuin issikka."

Aegidienbergereiden ongelma on ehkä enemmänkin se, että siihen saa sekoittaa niin montaa tölttäävää rotua. Paso finot ja perunpasot ovat tyypiltään ja tölttimekaniikaltaan hyvin erilaisia kuin islanninhevoset. Varsinkin ensimmäisten polvien risteytykset voivat olla ennalta arvaamattomia. Tämä vaikuttaa rodun maineeseen. Ja saksalaiset ovat usein aika kiinnostuneita roduista ja jalostuksesta. Halutaan tietää, mitä ostetaan, ja rodulla saa mielellään olla selkeä, hyvä maine, vaikka ostettava hevonen ei tulisikaan jalostuskäyttöön.

Toinen syy on se, että peruanojen kasvatus on loppunut melkein kokonaan ja finojenkin vähentynyt. Nykyiset eurooppalaiset ovat niille liian isoja (niin kuin kyllä islanninhevosillekin).